Doenças neurológicas de ovinos na região central do Rio Grande do Sul

Neste trabalho são descritos aspectos epidemiológicos e clinico-patológicos das principais doenças neurológicas de ovinos diagnosticadas no Laboratório de Patologia Veterinária (LPV) da Universidade Federal de Santa Maria (UFSM) no período entre 1990 e 2007. A partir de uma busca nos arquivos do LPV-UFSM foram encontrados 586 exames de ovinos correspondentes a necropsias realizadas no laboratório ou a exames de amostras remetidas por veterinários de campo. Sessenta e nove casos experimentais foram excluídos do estudo. Os 517 casos restantes eram compostos de 361 casos (69,8%) com diagnóstico conclusivo e 156 casos (30,2%) com diagnóstico inconclusivo. Ovinos morreram em decorrência de doença neurológica em 58 casos (16%) do grupo com diagnóstico conclusivo. As doenças diagnosticadas mais frequentemente foram cenurose (15 casos ou 25,8%), listeriose (nove casos ou 15,5%), tétano (oito casos ou 13,7%), abscessos vertebrais (quatro casos ou 6,8%) e abscessos encefálicos (três casos ou 5,1%). Intoxicação por Erytroxylum argentinum, mielite supurativa pós-caudectomia, meningoencefalite fibrino-supurativa, polioencefalomalacia e raiva (dois casos ou 3,4% cada) foram ocasionalmente diagnosticadas. Desmielinização medular, edema da substância branca encefálica, encefalomalacia focal simétrica, hidranencefalia, hipoplasia cerebelar, intoxicação por organofosforado, intoxicação por Solanum pseudocapsicum, mielite fibrino-supurativa e provável intoxicação por closantel (um caso ou 1,7% cada) foram raramente observadas.

Suomalaisten veneiden nimet ja nimenantoperusteet

Tämä tutkielma käsittelee suomalaisten vapaa-ajanveneiden nimiä. Aineistossa on purjeveneiden ja matkamoottoriveneiden nimiä sekä muiden moottoriveneiden, purjejollien ja erilaisten apuveneiden nimiä. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia nimiä veneille annetaan ja millaiset nimenantoperusteet ovat veneiden nimistössä vallitsevia. Myös nimien säilytysperusteita ja syitä nimien vaihtoon tarkastellaan. Tutkimuksessa selvitetään myös, missä määrin veneilijöiden perinteiset uskomukset nimen feminiinisyydestä ja nimen säilyttämisestä vaikuttavat nimikäytäntöön. Nimiä tutkitaan sekä yhdessä että venetyypeittäin erikseen. Tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeen avulla veneilijöiltä. Vastauksista on kerätty 361 nimeä, joista 309 on matkaveneiden nimiä ja 52 muiden veneiden nimiä. Eniten aineistossa on purjeveneiden ja matkamoottoriveneiden nimiä. Edelliseltä omistajalta periytyneitä nimiä on 95. Nimenantoperusteet ovat tiedossa 284 nimestä. Aineiston nimistä suurin osa (181 nimeä) on henkilönnimiä, erityisesti naisten nimiä (163 nimeä). Meriaiheisia tai merenkulkuun liittyviä nimiä on 104. Selvästi veneeseen liittyviä nimiä on 54. Muuhun ilmaukseen perustuvia nimiä on 78. Muut nimiryhmät ovat pienempiä. Ilman tietoa nimenantoperusteista hämäriksi jäisi 14 nimeä. Merkittävin nimenantoperuste on nimen liittyminen veneeseen itseensä (104 nimeä). Toiseksi yleisin nimenantoperuste on sukulaisten tai tuttavien mukaan nimeäminen (81 nimeä). Yleisimmät esikuvat nimelle ovat puoliso tai tyttäret. Myös useamman kerran saman omistajan veneille annetut kiertonimet ja muiden veneiden nimien vaikutus ovat merkittäviä nimenantoperusteita (68 nimeä). Nimenanto perustuu kulttuurimaailmaan (todellisiin tai fiktiivisiin henkilöihin tai hahmoihin, mytologiaan tai musiikkiin) 62 tapauksessa. Nimen sisällön merkitystä painotetaan 52 nimessä. Perinteiden mukaisesti feminiinisen nimen veneelleen on valinnut 42 veneilijää. Venekunnan jäseniin liittyviä nimiä aineistossa on 24. Lisäksi voidaan erottaa harvinaisempia nimenantoperusteita ja lisäperusteita sekä joitakin satunnaisia nimilähteitä. Nimiä ei ole aikaisemmin tutkittu venetyypeittäin, ja näkökulma antoi tärkeitä tutkimustuloksia. Naisten nimiä suositaan enimmäkseen matkaveneillä. Mytologisten henkilöiden nimiä ja taivaankappaleiden nimiä on pelkästään purjekulkuisilla veneillä. Vaikka perinteisinä veneiden niminä pidetään 3-tavuisia ja a-loppuisia naisten nimiä, on niitä naisten nimistä vain 23,3 %. 2-tavuisia ja a-loppuisia nimiä on 23,9 %. Tärkein perinteisyyden kriteeri on aineiston valossa naisen nimen a-loppuisuus (57,7 %). Eniten perinteitä tuntuvat kunnioittavan matkamoottoriveneilijät, jotka myös säilyttävät nimiä eniten. Suurempi aineisto ja selkeämmin ilmaistut nimenantoperusteet antaisivat vielä kattavamman kuvan suomalaisten veneiden nimistöstä.

Kerjäämisestä, köyhyydestä, auttamisesta

Kirjallisuusarvostelu

Journal du commerce, de politique et de littérature

1818/07/19 (Numéro 361).

An experimental/numerical study of the turbulent boundary layer development along a surface with a sudden change in roughness

A theory for the description of turbulent boundary layer flows over surfaces with a sudden change in roughness is considered. The theory resorts to the concept of displacement in origin to specify a wall function boundary condition for a kappa-epsilon model. An approximate algebraic expression for the displacement in origin is obtained from the experimental data by using the chart method of Perry and Joubert(J.F.M., vol. 17, pp. 193-122, 1963). This expression is subsequently included in the near wall logarithmic velocity profile, which is then adopted as a boundary condition for a kappa-epsilon modelling of the external flow. The results are compared with the lower atmospheric observations made by Bradley(Q. J. Roy. Meteo. Soc., vol. 94, pp. 361-379, 1968) as well as with velocity profiles extracted from a set of wind tunnel experiments carried out by Avelino et al.( 7th ENCIT, 1998). The measurements are found to be in good agreement with the theoretical computations. The skin-friction coefficient was calculated according to the chart method of Perry and Joubert(J.F.M., vol. 17, pp. 193-122, 1963) and to a balance of the integral momentum equation. In particular, the growth of the internal boundary layer thickness obtained from the numerical simulation is compared with predictions of the experimental data calculated by two methods, the "knee" point method and the "merge" point method.

Laukaan liikenneturvallisuus- toimenpidesuunnitelma

Laukaan liikenneturvallisuustoimenpidesuunnitelma on tehty Laukaan kunnan, Keski-Suomen ELY-keskuksen ja Liikenneturvan Jyväskylän toimiston yhteistyönä. Suunnitelman tavoitteena on kartoittaa liikenneympäristön ongelmakohteet, suunnitella näihin kohteisiin soveltuvat toimenpiteet sekä laatia näistä toimenpiteistä niiden kiireellisyyden, tehokkuuden ja toteuttamismahdollisuuksien pohjalta toteuttamisohjelma kunnan ja ELY-keskuksen käyttöön. Suunnitelma keskittyy Laukaan kunnan neljään taajamaan: Kirkonkylä, Lievestuore, Vihtavuori ja Leppävesi. Laukaan tieliikenteessä on vuosina 2006 - 2010 sattunut keskimäärin 118 poliisin tietoon tullutta onnettomuutta vuodessa. Henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia on viiden vuoden aikana tapahtunut yhteensä 109, joista kahdeksan on ollut kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. Onnettomuuksissa on kuollut tai loukkaantunut yhteensä 148 henkilöä eli keskimäärin 30 henkilöä vuodessa. Väkilukuun suhteutettuna Laukaan liikenneonnettomuuksissa kuolee tai loukkaantuu keskimäärin 158 henkilöä/100 000 as./v, mikä ylittää Keski-Suomen ja koko maan keskiarvon. Suunnitelmaan liittyneessä ikäihmisten vaaranpaikka- ja esteettömyyskartoituksessa on tullut esiin noin 40 ongelmakohdetta. Koulumatkojen liikenneturvallisuutta ja koulukuljetusten tarvetta on tarkasteltu ns. koululiitu-menetelmällä. Koulukohtainen liikenneturvallisuustarkastelu ja -suunnitelma on tehty kuudelle koululle. Toimenpidesuunnittelun pohjaksi on tehty tie- ja katuverkon jäsentely, joka kuvaa kunkin väylän asemaa koko liikenneverkossa sekä väylän tehtävää liikenteen ja maankäytön suhteen. Liikenneturvallisuuden parantamiseksi suunnitelmassa on esitetty noin 30 toimenpidettä, jotka koskevat tie- ja katujärjestelyjä,

Andien alkuperäisväestö ja siirtomaa-ajan kirjallinen kulttuuri

Kirjallisuusarvostelu

Kapitalistinen urbanisaatio ja sen vastarinta

Kirjallisuusarvostelu

Composição florística de veredas no Município de Uberlândia, MG

Foram estudadas quatro comunidades vegetais de veredas no Municipio de Uberlândia, MG, durante dois anos com o objetivo de conhecer sua composição florística. As veredas foram percorridas por meio de trilhas estabelecidas, ao acaso, passando pela borda (local de solo mais seco), meio (solo medianamente úmido) e fundo (solo saturado com água). A freqüência de visitas à cada vereda foi mensal e o material botânico coletado foi incluído no Herbarium Uberlandense (HUFU). A identificação das espécies foi feita utilizando-se chaves analíticas, consultas a especialistas de várias famílias e/ou comparação com exsicatas devidamente identificadas e depositadas nos herbários HUFU, IBGE e UB. No levantamento florístico foram registradas 526 espécies, 250 gêneros e 89 famílias. As cinco famílias com maior número de espécies foram Poaceae (64), Asteraceae (63), Cyperaceae (54), Melastomataceae (27) e Fabaceae (23). Na zona de borda da vereda foram amostradas 361 espécies sendo 168 exclusivas deste ambiente. Um total de 300 espécies ocorreu na zona de meio, sendo 75 exclusivas. Na zona de fundo ocorreu a menor riqueza específica, compreendendo um total de 136 espécies com 52 exclusivas desta área. A grande riqueza florística encontrada nas veredas amostradas deve-se, possivelmente, às diferenças edáficas, especialmente aquelas relacionadas com a umidade.

Occidentalis Americae partis, vel, earum regionum quas Christophorus Columbus primus detexit tabula chorographicae multorum auctorum scriptis ..

Nimeketiedot nimiönkehyksissä