Relative contribution of expectancy and immediate arousal to the facilitatory effect of an auditory accessory stimulus

An auditory stimulus speeds up a digital response to a subsequent visual stimulus. This facilitatory effect has been related to the expectancy and the immediate arousal that would be caused by the accessory stimulus. The present study examined the relative contribution of these two influences. In a first and a third experiment a simple reaction time task was used. In a second and fourth experiment a go/no-go reaction time task was used. In each of these experiments, the accessory stimulus preceded the target stimulus by 200 ms for one group of male and female volunteers (G Fix). For another group of similar volunteers (G Var) the accessory stimulus preceded the target stimulus by 200 ms in 25% of the trials, by 1000 ms in 25% of the trials and was not followed by the target stimulus in 50% of the trials (Experiments 1a and 1b) or preceded the target stimulus by 200 ms in 6% of the trials and by 1000 ms in 94% of the trials (Experiments 2a and 2b). There was a facilitatory effect of the accessory stimulus for G Fix in the four experiments. There was also a facilitatory effect of the accessory stimulus at the 200-ms stimulus onset asynchrony for G Var in Experiments 1a and 1b but not in Experiments 2a and 2b. The facilitatory effects observed were larger in the go/no-go task than in the simple task. Taken together, these results suggest that expectancy is much more important than immediate arousal for the improvement of performance caused by an accessory stimulus.

Suomen mahdollisuudet vaikuttaa Euroopan unionin lainsäädäntömenettelyyn

Väitöstutkimuksen kohteena on säädösten valmistelu ja niitä koskevaa päätöksenteko Euroopan unionissa erityisesti siitä näkökulmasta, miten Suomen kaltainen pieni jäsenvaltio voi vaikuttaa EU-säädöksiin. Väitöskirjassa analysoidaan unionin toimielinten välillä vallitsevaa dynamiikkaa ja Suomen asemaa erityisesti EUT-sopimuksen 289 artiklan 1 kohdan ja 294 artiklan mukaisessa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen tavallinen lainsäätämisjärjestys, joka aiemmin tunnettiin yhteispäätösmenettelynä, on selvästi yleisin lainsäädäntömenettely unionissa. Väitöskirja koostuu kuudesta erillisjulkaistusta pääosin vertaisarvioidusta artikkelista ja niitä täydentävästä ja kokoavasta yhteenveto-osasta. Kirjan tämä painos sisältää vain yhteenvetoluvun, ei erikseen julkaistuja artikkeleita. Väitöskirjassa hyödynnetään eurooppaoikeuden ja politiikan tutkimuksen kirjallisuutta. Metodologisesti väitöstutkimus edustaa empiiristä oikeustutkimusta, jossa yhdistyy lainopillinen analyysi ja empiiristen, tässä tapauksessa lähinnä laadullisten aineistojen analyysi. Yhteenvedossa on seurattu lainsäädäntömuutoksia ja oikeuskäytäntöä 10. huhtikuuta 2015 asti. Väitöskirjatutkimuksen kantavana teemana on oikeuden ja politiikan suhde EUlainsäätämisessä. Artikkeleita ja yhteenvetoa sitovat yhteen kaksi yleisen tason argumenttia. Ensiksi, EU:n lainsäädäntömenettelyä koskevat oikeussäännöt ja institutionalisoituneet käytännöt luovat kehikon toimielinten sisäiselle päätöksenteolle sekä niiden välisille poliittisluonteisille neuvotteluille, vaikkakaan sääntöihin ja käytäntöihin ei yleensä ole tarvetta nimenomaisesti vedota menettelyn kuluessa. Toiseksi, koska Suomen kaltaisen pienen jäsenvaltion muodollinen valta – siis äänimäärä neuvostossa – on hyvin rajallinen, suomalaisten ministerien ja virkamiesten tulisi hyödyntää erilaisia epävirallisia vaikuttamiskanavia, jos halutaan vahvistaa Suomen tosiasiallista vaikutusvaltaa menettelyssä. Unionin lainsäädäntötoiminta ei tyypillisesti ole rationaalisen mallin mukaan etenevää päätöksentekoa, vaan tempoilevaa ja vaikeasti ennakoitavaa kamppailua eri preferenssejä edustavien toimijoiden välillä. Väitöskirjan ensimmäisessä artikkelissa analysoidaan säädösvalmistelua ja lainsäätämismenettelyä unionissa vaihe vaiheelta. Johtopäätöksenä todetaan, että unioniin on syntynyt yhteispäätösmenettelyn, sittemmin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen myötä uudenlainen lainsäätämiskulttuuri, jolle on leimallista tiiviit yhteydet komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä. Toimielimet ottavat nykyisin joustavasti huomioon toistensa kantoja menettelyn edetessä, mikä mahdollistaa sen, että valtaosa EU-säädöksistä voidaan hyväksyä jo ensimmäisessä käsittelyssä. Toisessa tutkimusartikkelissa analysoidaan komission asemaa unionin toimielinrakenteessa. Artikkelissa tarkastellaan komission aloiteoikeutta sekä komission puheenjohtajan ja sen jäsenten valintamenettelyjä siitä näkökulmasta, edistääkö komissio todella unionin yleistä etua itsenäisenä ja riippumattomana, kuten EU-sopimuksen 17 artiklassa edellytetään. Tiettyjen järjestelyjen myötä Euroopan parlamentin ja komission suhde on kehittynyt siihen suuntaan, että komissio toimii jossain määrin parlamentille vastuunalaisena hallituksena. Artikkelissa kritisoidaan, että kehitys ei välttämättä lähennä kansalaisia unionin toimielimiin ja että kehitys omiaan vaarantamaan komission aseman verrattain riippumattomana välittäjänä trilogeissa. Kolmas artikkeli sisältää tapaustutkimuksen kuluttajille myönnettäviä luottoja sääntelevän direktiivin (2008/48/EY) valmisteluvaiheista. Tapaustutkimus konkretisoi Suomen hallituksen edustajien tekemän EU-vaikuttamisen keinoja, vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Artikkelissa todetaan, että Suomelle aivan keskeinen vaikuttamisresurssi ovat sellaiset virkamiehet, jotka hallitsevat niin käsiteltävän säädöshankkeen sisältökysymykset kuin unionin päätöksentekomenettelyt ja toimielinten institutionalisoituneet käytännöt. Artikkelissa tehdyt empiiriset havainnot jäsenvaltioiden välillä käydyistä neuvotteluista tukevat konstruktiivisen mallin perusoletuksia. Neljännessä artikkelissa, joka on laadittu yhteistyönä professori Tapio Raunion kanssa, analysoidaan unioniasioiden kansallista valmistelua ja tarkemmin ottaen sitä, miten Suomen neuvottelukannat muotoutuvat valtioneuvoston yhteensovittamisjärjestelmän ylimmällä tasolla EU-ministerivaliokunnassa. Artikkelissa todetaan laajan pöytäkirja-aineiston ja sitä täydentävän haastatteluaineiston pohjalta, että EUministerivaliokunnan asialistan laadinta on delegoitu kokonaisuudessaan asiantuntijavirkamiehille. Lisäksi asialistan muotoutumiseen vaikuttaa luonnollisesti unionin toimielinten, erityisesti Eurooppa-neuvoston agenda. Toisaalta, EU-ministerivaliokunnan kokouksissa ministerit yksin tekevät päätöksiä ja linjaavat Suomen EU-politiikkaa. Viidennessä artikkelissa selvitetään, miten olisi toimittava, jos pyritään siihen, että uusi tai muutettu EU-säädös vastaisi mahdollisimman pitkälti Suomen kansallisesti määriteltyä neuvottelukantaa. Tehokkainta on vaikuttaa aloiteoikeutta lainsäädäntömenettelyssä käyttävään komissioon, tarvittaessa myös virkahierarkian ylimmillä tasoilla, sekä tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kanssa, erityisesti puheenjohtajavaltion, tulevien puheenjohtajavaltioiden ja suurten jäsenvaltioiden kanssa. Mikäli käsittelyssä oleva EU-säädöshanke arvioidaan kansallisesti erityisen tärkeiksi tai ongelmalliseksi, tulisi vaikuttamistoimia laajentaa kattamaan myös Euroopan parlamentin avainhenkilöitä. Kuudennessa artikkelissa analysoidaan suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ja etujärjestöjen vaikutusmahdollisuuksia EU-asioiden valmistelussa. Johtopäätöksenä todetaan, että muodollinen yhteensovittaminen EU-valmistelujaostojen laajan kokoonpanon kokouksissa ei ole sidosryhmille ensisijainen eikä tehokkain vaikuttamisen keino. Sen sijaan korostuvat epäviralliset yhteydet toimivaltaisen ministeriön vastuuvirkamieheen kotimaassa ja vaikuttaminen eurooppalaisen kattojärjestön välityksellä. Väitöskirjan yhteenveto-osassa on eritelty, missä EU:n säädösvalmistelun ja lainsäätämismenettelyn vaiheissa Suomen kaltaisella pienellä jäsenvaltiolla on parhaat edellytykset vaikuttaa valmisteltavana olevaan säädökseen. Parhaat vaikutusmahdollisuudet ovat aivan EU-säädöksen elinkaaren alkuvaiheessa, kun komissio on vasta käynnistämässä uutta säädösvalmistelua. Väitöstutkimuksessa todetaan, että varhaista kannanmuodostusta ja sen mahdollistamaa ennakkovaikuttamista on Suomessa kyetty kehittämään etenkin niissä poliittisesti, taloudellisesti tai oikeudellisesti tärkeissä hankkeissa, joissa hallituksen kannanmuodostus tapahtuu EU-ministerivaliokunnassa. Muissa unionin säädöshankkeissa ennakollisen vaikuttamisen intensiteetti näyttäisi vaihtelevan, riippuen muun muassa toimivaltaisen ministeriön keskijohdon ja ylimmän johdon sitoutumisesta. Toinen Suomelle otollinen vaikuttamisen ajankohta on silloin, kun komission antamaa ehdotusta käsitellään asiantuntijavirkamiesten kesken neuvoston työryhmässä. Tehokas vaikuttaminen edellyttää, että Suomea neuvotteluissa edustavat henkilöt kokoavat ”samanmielisistä” jäsenvaltioista kaksoisenemmistösäännön mukaisen voittavan koalition. Viimeinen vaikuttamisen ikkuna aukeaa silloin, kun Coreper-komiteassa laaditaan neuvoston puheenjohtajalle neuvottelumandaattia toimielinten välisiin trilogeihin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen ensimmäisessä käsittelyssä. Tässä varsin myöhäisessä menettelyvaiheessa vaikuttaminen on pienen jäsenvaltion näkökulmasta jo selvästi vaikeampaa. Väitöskirja sijoittuu luontevasti osaksi valtiotieteellistä eurooppalaistumis-kirjallisuutta siltä osin, kuin siinä on tutkittu EU-jäsenyyden vaikutuksia kotimaisiin hallinnon rakenteisiin ja politiikan asialistaan. Kuten tunnettua, Suomen EU-politiikka rakentuu eduskunnalle vastuullisen valtioneuvoston varaan. Väitöskirjassa ei kuitenkaan ole otettu erityiseen tarkasteluun perustuslakiin sidottua eduskunnan ja hallituksen yhteistoimintaa EU-asioissa. Sen sijaan on tutkittu unioniasioiden valmistelua ja yhteensovittamista valtioneuvoston sisällä. Kun EU-asioiden yhteensovittamisjärjestelmää luotiin, pidettiin tärkeänä, että jokaisessa säädöshankkeessa ja politiikkahankkeessa kyetään muodostamaan kansallisesti yksi ja yhtenäinen neuvottelupositio. Yhtenäisen kansallisen linjan ajamisen katsottiin parantavan Suomen asemaa unionin päätöksenteossa. Väitöskirjassa todetaan johtopäätöksenä, että EU-asioiden kansallinen valmistelujärjestelmä toteuttaa sille asetetut tavoitteet käytännössä varsin hyvin. Merkittävin kehittämiskohde liittyy kansallisen EU-valmistelun reaktiivisuuteen. Jos Suomi haluaa vaikuttaa yhä vahvemmin EU-lainsäätämiseen, Suomelle tärkeät hankkeet pitäisi tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa ja priorisoida selkeästi niiden hoitamista ministeriöissä.

Relative frequency, clinical, neuroimaging, and postsurgical features of pediatric temporal lobe epilepsy

We describe the relative frequency, clinical features, neuroimaging and pathological results, and outcome after pharmacological or surgical intervention for a series of pediatric patients with temporal lobe epilepsy (TLE) from an epilepsy center in Brazil. The medical records of children younger than 12 years with features strongly suggestive of TLE were reviewed from January 1999 to June 1999. Selected children were evaluated regarding clinical, EEG, and magnetic resonance imaging (MRI) investigation and divided into three groups according to MRI: group 1 (G1, N = 9), patients with hippocampal atrophy; group 2 (G2, N = 10), patients with normal MRI, and group 3 (G3, N = 12), patients with other specific temporal lesions. A review of 1732 records of children with epilepsy revealed 31 cases with TLE (relative frequency of 1.79%). However, when the investigation was narrowed to cases with intractable seizures that needed video-EEG monitoring (N = 68) or epilepsy surgery (N = 32), the relative frequency of TLE increased to 19.11 (13/68) and 31.25% (10/32), respectively. At the beginning of the study, 25 of 31 patients had a high seizure frequency (80.6%), which declined to 11 of 31 (35.5%) at the conclusion of the study, as a consequence of pharmacological and/or surgical therapy. This improvement in seizure control was significant in G1 (P < 0.05) and G3 (P < 0.01) mainly due to good postsurgical outcome, and was not significant in G2 (P > 0.1, McNemar's test). These results indicate that the relative frequency of TLE in children was low, but increased considerably among cases with pharmacoresistant seizures. Patients with specific lesions were likely to undergo surgery, with good postoperative outcomes.

Stability of relative oxygen pulse curve during repeated maximal cardiopulmonary testing in professional soccer players

During cardiopulmonary exercise testing (CPET), stroke volume can be indirectly assessed by O2 pulse profile. However, for a valid interpretation, the stability of this variable over time should be known. The objective was to analyze the stability of the O2 pulse curve relative to body mass in elite athletes. VO2, heart rate (HR), and relative O2 pulse were compared at every 10% of the running time in two maximal CPETs, from 2005 to 2010, of 49 soccer players. Maximal values of VO2 (63.4 ± 0.9 vs 63.5 ± 0.9 mL O2•kg-1•min-1), HR (190 ± 1 vs188 ± 1 bpm) and relative O2 pulse (32.9 ± 0.6 vs 32.6 ± 0.6 mL O2•beat-1•kg-1) were similar for the two CPETs (P > 0.05), while the final treadmill velocity increased from 18.5 ± 0.9 to 18.9 ± 1.0 km/h (P < 0.01). Relative O2 pulse increased linearly and similarly in both evaluations (r² = 0.64 and 0.63) up to 90% of the running time. Between 90 and 100% of the running time, the values were less stable, with up to 50% of the players showing a tendency to a plateau in the relative O2 pulse. In young healthy men in good to excellent aerobic condition, the morphology of the relative O2 pulse curve is consistent up to close to the peak effort for a CPET repeated within a 1-year period. No increase in relative O2pulse at peak effort could represent a physiologic stroke volume limitation in these athletes.

Relative performance of the two hands in simple and choice reaction time tasks

There is evidence that the left hemisphere is more competent for motor control than the right hemisphere. This study investigated whether this hemispheric asymmetry is expressed in the latency/duration of sequential responses performed by the left and/or right hands. Thirty-two right-handed young adults (16 males, 16 females; 18-25 years old) were tested in a simple or choice reaction time task. They responded to a left and/or right visual target by moving their left and/or right middle fingers between two keys on each side of the midline. Right hand reaction time did not differ from left hand reaction time. Submovement times were longer for the right hand than the left hand when the response was bilateral. Pause times were shorter for the right hand than the left hand, both when the responses were unilateral or bilateral. Reaction time results indicate that the putatively more efficient response preparation by the left hemisphere motor mechanisms is not expressed behaviorally. Submovement time and pause time results indicate that the putatively more efficient response execution by the left hemisphere motor mechanisms is expressed behaviorally. In the case of the submovements, the less efficient motor control of the left hand would be compensated by a more intense attention to this hand.

Assessment of lettuce quality during storage at low relative humidity using Global Stability Index methodology

During postharvest, lettuce is usually exposed to adverse conditions (e.g. low relative humidity) that reduce the vegetable quality. In order to evaluate its shelf life, a great number of quality attributes must be analyzed, which requires careful experimental design, and it is time consuming. In this study, the modified Global Stability Index method was applied to estimate the quality of butter lettuce at low relative humidity during storage discriminating three lettuce zones (internal, middle, and external). The results indicated that the most relevant attributes were: the external zone - relative water content, water content , ascorbic acid, and total mesophilic counts; middle zone - relative water content, water content, total chlorophyll, and ascorbic acid; internal zone - relative water content, bound water, water content, and total mesophilic counts. A mathematical model that takes into account the Global Stability Index and overall visual quality for each lettuce zone was proposed. Moreover, the Weibull distribution was applied to estimate the maximum vegetable storage time which was 5, 4, and 3 days for the internal, middle, and external zone, respectively. When analyzing the effect of storage time for each lettuce zone, all the indices evaluated in the external zone of lettuce presented significant differences (p < 0.05). For both, internal and middle zones, the attributes presented significant differences (p < 0.05), except for water content and total chlorophyll.

TAKING ADVANTAGE OF THE LOCAL ADVANTAGE? - Investment value of the analyst local advantage in the Finnish stock market in 2006–2014

An investor can either conduct independent analysis or rely on the analyses of others. Stock analysts provide markets with expectations regarding particular securities. However, analysts have different capabilities and resources, of which investors are seldom cognizant. The local advantage refers to the advantage stemming from cultural or geographical proximity to securities analyzed. The research has confirmed that local agents are generally more accurate or produce excess returns. This thesis tests the investment value of the local advantage regarding Finnish stocks via target price data. The empirical section investigates the local advantage from several aspects. It is discovered that local analysts were more focused on certain sectors generally located close to consumer markets. Market reactions to target price revisions were generally insignificant with the exception to local positive target prices. Both local and foreign target prices were overly optimistic and exhibited signs of herding. Neither group could be identified as a leader or follower of new information. Additionally, foreign price change expectations were more in line with the quantitative models and ideas such as beta or return mean reversion. The locals were more accurate than foreign analysts in 5 out of 9 sectors and vice versa in one. These sectors were somewhat in line with coverage decisions and buttressed the idea of local advantage stemming from proximity to markets, not to headquarters. The accuracy advantage was dependent on sample years and on the measure used. Local analysts ranked magnitudes of price changes more accurately in optimistic and foreign analysts in pessimistic target prices. Directional accuracy of both groups was under 50% and target prices held no linear predictive power. Investment value of target prices were tested by forming mean-variance efficient portfolios. Parallel to differing accuracies in the levels of expectations foreign portfolio performed better when short sales were allowed and local better when disallowed. Both local and non-local portfolios performed worse than a passive index fund, albeit not statistically significantly. This was in line with previously reported low overall accuracy and different accuracy profiles. Refraining from estimating individual stock returns altogether produced statistically significantly higher Sharpe ratios compared to local or foreign portfolios. The proposed method of testing the investment value of target prices of different groups suffered from some inconsistencies. Nevertheless, these results are of interest to investors seeking the advice of security analysts.

The effect of relative humidity on tensile strength and water vapor permeability in chitosan, fish gelatin and transglutaminase edible films

Abstract Composite films of chitosan, fish gelatin and microbial transglutaminase (MTgase) were developed. Films were produced by the casting method and dried at room temperature for 30 h, conditioned for 7 days at 30 °C at a relative humidity (RH) from 11 to 90%, and characterized. Chitosan:fish gelatin films in different proportions (100:0, 75:25, 50:50) with MTgase, were subjected to tensile properties and water vapor transmission (WVT) testing. The results showed that tensile strength decreased with an increase in RH and with an increase in gelatin content. Percent of elongation also increased with increasing RH and gelatin concentration. Water vapor transmission showed an increase proportional to an increase in RH with the presence of gelatin being unfavorable for reducing WVT. Results in this work allowed studying the effect of relative humidity on tensile and water vapor properties of chitosan and fish gelatin films.

Immunomodulatory effects of supercritical fluid CO2 extracts from freeze-dried powder of Tenebrio molitor larvae (yellow mealworm)

Abstract In order to take full advantage of Tenebrio molitor larvae (yellow mealworm) resources, the supercritical CO2 fluid freeze-dried powder of T. molitor larvae (fdTML) extraction on the immune systems of mice was carried out. The results about the effects of supercritical CO2 fluid fdTML extraction on carbon expurgation and phagocytosis of peritoneal macrophages experiments of mice indicated that the fdTML extraction enhanced observably carbon expurgatory index, phagocytic rate and phagocytic index. The fdTML extraction could stimulate response of delayed hypersensitivity. The proliferation of ConA-induced mitogenic reponse for spleen lymphocyte was also increased. The amount of hemolytic antibody in mice serum increased compared with those of the control group mice. The half of hemolysis values in serum of treated mice increased compared to the control group. Furthermore, serum NO content in all treatment groups was higher than that of the control group whereas acid phosphatase and alkaline phosphatase activity was only significantly higher relative to the control group. Our findings suggest that supercritical CO2 fluid the fdTML extraction has potential as a health food supplement.

Drying soybean seed using air ambient temperature at low relative humidity

Under subtropical and tropical environments soybean seed (Glycine max (L.) Merrill) are harvested early to avoid deterioration from weathering. Careful after-harvest drying is required and is an important step in maintaining the physiological quality of the seed. Soybean seed should be harvested when the moisture content is in a range of 16-20%. Traditional drying utilizes a high temperature air stream passed through the seed mass without dehumidification. The drying time is long because the system is inefficient and the high temperature increases the risk of thermal damage to the seed. New technology identified as heat pipe technology (HPT) is available and has the unique feature of removing the moisture from the air stream before it is passed through the seed mass at the same environmental temperature. Two studies were conducted to evaluate the performance of HPT for dry soybean seed. In the first study the seeds were dried from 17.5 to 11.1% in 2 hours and 29 minutes and in the second sudy the seeds were dried from 22.6 to 11.9% in 16 hours and 32 minutes. This drying process caused no reduction in seed quality as measured by the standard germination, tetrazolium-viability, accelerated aging and seedling vigor classification tests. The only parameter that indicated a slight seed quality reduction was tetrazolium vigor in the second study. It was concluded that the HPT system is a promising technology for drying soybean seed when efficiency and maintenance of physiological quality are desired.

Drying peanut seed using air ambient temperature at low relative humidity

The moisture content of peanut kernel (Arachis hypogaea L.) at digging ranges from 30 to 50% on a wet basis (w.b.). The seed moisture content must be reduced to 10.5% or below before seeds can be graded and marketed. After digging, peanuts are cured on a window sill for two to five days then mechanically separated from the vine. Heated air is used to further dry the peanuts from approximately 18 to 10% moisture content w.b. Drying is required to maintain peanut seed and grain quality. Traditional dryers pass a high temperature and high humidity air stream through the seed mass. The drying time is long because the system is inefficient and the high temperature increases the risk of thermal damage to the kernels. New technology identified as heat pipe technology (HPT) is available and has the unique feature of removing the moisture from the air stream before it is heated and passed through the seed. A study was conducted to evaluate the performance of the HPT system in drying peanut seed. The seeds inside the shells were dried from 17.4 to 7.3% in 14 hours and 11 minutes, with a rate of moisture removal of 0.71% mc per hour. This drying process caused no reduction in seed quality as measured by the standard germination, accelerated ageing and field emergence tests. It was concluded that the HPT system is a promising technology for drying peanut seed when efficiency and maintenance of physiological quality are desired.

Historical origins of Brazilian relative backwardness

This paper relies on some data to identify the 19th century as the major period in which Brazil economy lagged behind some chosen benchmarking countries, as the USA, Canada, New Zealand, Australia and some European periphery countries. To identify the reasons for this an exercise using immigration data was used to make a decomposition of the sources of growth of the proportion of the USA per capita GDP to the Brazilian one. The results indicate that the imported human capital was responsible for 59% to 88% of this total growth between 1820 and 1900.