Postcolonial Cultural Identity and the Caribbean White Creole in Jean Rhys’s Wide Sargasso Sea and Phyllis Shand Allfrey’s The Orchid House

Tutkielmassani tarkastelen, miten teokset Wide Sargasso Sea (1966) ja The Orchid House (1953) käsittelevät kulttuuri-identiteettiä henkilöhahmojen luonnissa sekä millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja näissä esiintyy. Kulttuuri-identiteetti on yksi jälkikoloniaalisen kirjallisuudentutkimuksen keskeisimmistä teemoista. Tarkastelen tekstejä kahden keskeisen teeman kautta: nimet ja maisemakuvaukset. Molemmat teokset käyttävät näitä teemoja monipuolisesti eri identiteetin osa-alueiden kuvaamiseen. Tarkasteluni keskittyy pääasiassa teosten naispäähahmoihin, mutta käsittelen soveltuvilta osin myös muita henkilöhahmoja. Monet Jean Rhysia ja Phyllis Shand Allfreyta tutkineet kirjallisuuskriitikot ovat olleet haluttomia näkemään teosten välillä olevan yhteyden. Wide Sargasso Sean intertekstuaalinen yhteys Charlotte Brontën teokseen Jane Eyre onkin usein jättänyt hienovaraisemmat intertekstuaaliset viittaukset varjoonsa. Viimeisimpien vuosien aikana on jälkikoloniaalisen kirjallisuudentutkimuksen saralla kuitenkin ollut havaittavissa myönteisempää suhtautumista myös näihin intertekstuaalisiin viittauksiin. Lähtökohtani teosten tarkasteluun on jälkikoloniaalinen kirjallisuudentutkimus ja ensisijaisia teoreettisia lähteitäni ovat muun muassa Patrick Hoganin ja Stuart Hallin käsitykset jälkikoloniaalisesta kulttuuri-identiteetistä. Tarkastelen pääasiallisesti Karibian alueen valkoisten kreolien kulttuuri-identiteettiä. Koska kummankin teoksen keskeisimmät henkilöhahmot ovat pääasiassa naisia, myös naisnäkökulma tulee esiin tutkielmassani. Tutkielmastani käy ilmi, että teosten välillä on selkeä yhteys siinä, millaisia välineitä käytetään kulttuuri-identiteetin kuvaamiseen. Teokset liittyvät kiinteästi dominicalaiseen kirjallisuusperinteeseen, mutta yhteneväisyyksiä on havaittavissa siinä määrin, ettei niitä pystytä selittämään pelkästään samankaltaisella kulttuurisella taustalla.

Fanilaulut jalkapallokannattajien identiteetin rakentajana

Jalkapallon historiaa ; Jalkapallo ja kannattajakulttuuri ; Musiikki ja jalkapallo ; Jalkapallolaulun luonteesta ; Laulujen alkuperät ; Laulujen luokittelu funktion mukaan ; Lokaali identiteetti ; Kannustuslaulut vs. pilkkalaulut ; Lopuksi.

Euroopan unioni – ”yksi perhe”? Eurooppalaisen identiteetin diskursiivinen rakentuminen EU:n ”Muuttuva Eurooppa”- esitteissä

Tutkimuksessa tarkastellaan eurooppalaisen identiteetin diskursiivista rakentumista Euroopan komission laatimissa EU:n toimintaa käsittelevissä esitteissä. Esitteet nähdään tutkimuksessa osana Euroopan unionin identiteettipolitiikkaa, jonka tarkoituksena on luoda yhteisölle kollektiivinen identiteetti legitimoimaan unionin toimintaa ja yhteisön integraatiota. Tarkastelun keskiössä on komission kansalaisille suuntaama kuva eurooppalaisesta identiteetistä: mitä merkityksiä komissio eurooppalaiselle identiteetille esitteissä antaa ja miten näitä merkityksiä konstruoidaan. Tutkimuksessa nostetaan esille myös eurooppalaisen identiteetin konstruoimisprojektin yhteydet kansallisen identiteetin projektiin vertailemalla tutkimustuloksia kahden kollektiivisen identiteetin luonnetta kuvaavan mallin valossa. Lisäksi tarkastelun kohteena on identiteetin yhteys unionin toiminnan legitimointiin. Tutkimuksen lähtökohtana toimii konstruktivistinen käsitys kollektiivisista identiteeteistä. Merkittävimpiä lähteitä tutkielman teoreettisen viitekehyksen osalta ovat Lars-Erik Cedermanin ja Jeffrey T. Checkelin konstruktivismia koskeva tuotanto. Myös Theodora Kostakopouloun ja Anthony Smithin käsitykset kollektiivisen identiteetin rakentumisesta toimivat tutkimuksessa olennaisessa roolissa. Identiteettejä tarkastellaan tutkimuksessa muokattavina ja liikkuvina kielellisinä konstruktioina, mistä johtuen tutkimuksen metodologisena lähestymistapana on diskurssianalyysi. Aineistossa eurooppalaisesta identiteetistä piirtyy kuva EU:n ohjaamana projektina. Eurooppalaista identiteettiä konstruoidaan esitteissä hegemonisin diskurssein, jotka keskittyvät yhtenäisyyteen, eurooppalaiseen toimijaan ja eurooppalaisuuteen hankkeena. Diskurssit konstruoivat eurooppalaisuutta monilla eri tasoilla korostaen yhteisen identiteetin kulttuurista, sosiaalista, poliittista ja historiallista luonnetta. Identiteettien poliittisesta luonteesta kertoo myös se, että EU:n toimintaa legitimoidaan erilaisin menetelmin näiden diskurssien yhteydessä. Diskurssien toiseuttava olemus tulee esille maahanmuuttajien ja itäisten naapurien kohdalla. Eurooppalainen piirtyy aineistossa toisaalta essentialistisen stabiiliksi kansallisen identiteetin mallia toistavaksi kokonaisuudeksi, mutta toisaalta identiteetissä on erotettavissa konstruktivistisiä projektiluontoisuutta korostavia piirteitä. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että Euroopan unionissa on käynnissä tietoinen identiteettiprojekti, joka sekä lainaa kansallisten identiteettien perinteestä rakennuspalikoita että pyrkii erottautumaan tästä traditioista.

Maailmalle yhtenä, takaisin toisena? Suomalaisten ekspatriaattiperheiden lapset kulttuurisissa siirtymissä

Tutkimuksessa tarkastellaan vanhemman globaalin työn vuoksi tapahtuvaa perheen ulkomaille muuttoa ja paluumuuttoa lapsen kulttuurisina siirtyminä. Tutkittavista lapsista käytetään käsitettä ekspatriaattiperheen lapset. Ekspatriaatti määrittyy väliaikaisesti ulkomailla työskenteleväksi työntekijäksi, joka voi olla ulkomailla joko työnantajansa lähettämänä tai itsenäisesti työpaikkansa järjestäneenä. Ekspatriaattiutta ei rajata perinteisen ekspatriaattitutkimuksen tapaan ainoastaan yritysmaailmaan, vaan siihen sisällytetään myös muiden alojen työntekijät kuten tutkijat. Tutkimus tarkastelee siten makrotason ilmiöiden – globaalin työelämän ja kansainvälisen liikkuvuuden – seurauksia mikrotasolla, lapsen elämässä. Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdeksan suuren suomalaiskaupungin (Espoo, Tampere, Vantaa, Turku, Oulu, Lahti, Kuopio ja Jyväskylä) peruskoulujen kautta. Aineisto koostuu vanhemmilta kerätystä sähköisestä kyselyaineistosta (N = 202 perhettä, 333 lasta) sekä lapsilta kerätystä haastatteluaineistosta (N = 8). Tutkimuksessa käytettiin erityisesti kahta teoreettista lähestymistapaa: perhetutkimuksellista näkökulmaa ja siinä tarkemmin perhesysteemistä teoriaa sekä lapsuudentutkimuksellista näkökulmaa. Tutkimuksessa selvitettiin ekspatriaattiperheiden voimavaroja, jotka muodostavat lasten kulttuuristen siirtymien keskeisen kontekstin. Tutkimuksen tehtävänä oli kuvailla lasten sopeutumista siirtymiin sekä löytää sille mahdollisia selityksiä. Sopeutumisen käsite kattaa psykologisen ja sosiokulttuurisen sopeutumisen sekä kulttuurisen identiteetin. Lisäksi tutkimustehtävänä oli ymmärtää lasten kokemusten rakentumista ulkomaille muuton ja paluumuuton siirtymissä. Siirtymäkokemukset nähdään sopeutumisen ulottuvuuksia vastaten tunteina, toimintana ja identiteettinä. Keskiluokkaisilla ekspatriaattiperheillä oli runsaasti voimavaroja. Perheiden sisäiset voimavarat olivat vahvat, vaikkakin vanhemmuudessa oli havaittavissa epätasapainoisen lapsi-vanhempisuhteen merkkejä. Ekspatriaattiperheet olivat kulttuurisissa siirtymissä dynaamisessa muutoksessa. Tulosten perusteella vanhempien tulisi ulkomaille muuton ja paluumuuton siirtymissä keskittyä takaamaan lasten jatkuvuuden kokemuksia sekä tukemaan lasten emotionaalista hyvinvointia. Perheiden ulkopuolisissa voimavaroissa epävirallisen sosiaalisen tuen merkitys oli tärkeä. Virallinen tuki, työn ja koulun tuki, oli ulkomailla asuttaessa hyödyllisempää kuin paluumuuton jälkeen. Kansainvälisten koulujen sijaan lapset kävivät pääosin ”tavallista” koulua. Vanhemmilta kerätyn aineiston perusteella lasten ulkomaille muuttoon ja paluumuuttoon sopeutumisesta piirtyi erittäin myönteinen kuva. Lapsen sopeutumiseen heijastuivat erityisesti perheeseen liittyvät asiat. Perhe oli lasten kulttuuristen siirtymien keskeisin konteksti ja myös tärkein tukija. Ulkomaille muutto näyttäytyi paluumuuttoa vaikeampana siirtymänä ainoastaan sosiaaliskielellisten vaikeuksien näkökulmasta. Paluumuuton haasteellisuus suhteessa ulkomaille muuttoon tuli esiin tuloksissa. Lasten haastatteluaineisto toi vanhempien myönteisen käsityksen rinnalle myös muita sävyjä. Lasten kokemuksia rakensi muun muassa ikävän tunne. Lasten identiteetit näyttäytyivät lapsilta kerätyn aineiston valossa dynaamisina ja tilanteisina. Paluumuuton jälkeen osalla lapsista oli kulttuurienvälinen identiteetti. Lasten kulttuurienvälisyys on suomalaisessa kontekstissa piilossa: lapset nähdään ainoastaan suomalaisina. Lasten identiteettien kulttuurienvälisyys tulisi saada näkyviin kodin ulkopuolella. Koulukontekstissa tätä tukisi paluuoppilaskäsitteen uudelleen käyttöönotto, joka liittäisi nämä kulttuurienväliset lapset osaksi kulttuurienvälisyyskasvatusta.

Aidaton maanpäällinen taivas. Gerrard Winstanleyn englantilaisuus ja ehdotus kansakunnasta 1600-luvun puolenvälin Englannissa

Tarkastelen tutkielmassani 1600-luvulla eläneen Gerrard Winstanleyn käsityksiä englantilaisuudestaan sekä hänen ehdotustaan uudenlaisesta Englannin kansakunnasta. Winstanley oli valtaeliitin ulkopuolinen kauppias. Hän joutui muiden aikansa englantilaisten tavoin pohtimaan kansalaisuuttaan ja uskollisuutensa kohdetta tilanteessa, jossa kuningas ja parlamentti taistelivat vallasta asein ja hakivat kannatusta asioilleen myös painotuottein. Sisällissodan aikana painotuotteita pystyi julkaisemaan muun muassa kuningashuoneen sensuurikoneiston hiljentymisen myötä poikkeuksellisen vapaasti. Keskustelua Englannin tulevaisuudesta, oikeasta hallintomallista sekä uskonnosta käytiin vilkkaasti ja siihen osallistui englantilaisia yhteiskunnan kaikista kerroksista. Winstanley toimi paremmaksi kokemansa Englannin puolesta hänelle avointen hallintoelinten lisäksi kirjallisesti ja suoraan. Hän perusti samanmielistensä kanssa siirtokunnan, jossa he toteuttivat joutomaata viljelemällä päävaatimustaan kaikkien englantilaisten oikeudesta maahan. Ryhmittymää kutsuttiin diggerseiksi. Alkuperäisaineistonani on Winstanleyn kuusitoista vuosina 1648-1652 julkaistua pamflettia. Tarkastelen sitä, miten hän esitti ja millaiseksi hän koki englantilaisuutensa ja Englannin kansakunnan sekä miten hän hyödynsi niitä perustellessaan yhteiskunnallisia vaatimuksiaan. Suhteutan niitä aikalaislähteiden sekä Winstanleyn elämää, sisällissodan yhteiskunnallista tilannetta ja uuden ajan alun englantilaista kansallisuusaatetta käsittelevän tutkimuskirjallisuuden avulla hänen ympäristönsä tarjoamiin mahdollisuuksiin ja rajoihin toimia sekä kirjoittaa. Tutkielmani sijoittuu englantilaisen kansallisuusaatteen ja kansallisten identiteettien tutkimukseen. Ymmärrän englantilaisuuden osaksi Winstanleyn identiteettiä, joka oli rakentunut koko hänen elämänsä aikana ja jota hän rakensi myös teksteissään. Lähestyn Englannin kansakuntaa symbolina, jonka sisällön määrittelystä sekä käytöstä omien tavoitteiden ajamiseen kamppailtiin eri ihmisten ja ryhmien kesken sisällissodankin aikana. Englantilaisuus ja Englannin kansakunta olivat hallitsijan ja uskonnon sijaan Winstanleyn identiteetin keskiössä. Sisällissota-ajan Englannissa oli mahdollista identifioitua ensisijaisesti kansakuntaan. Vallitsevia käytäntöjä ja uskonnollisia näkemyksiä saattoi haastaa laillisuudeltaan tulkinnanvaraisin keinoin ilman yhteiskuntakelpoisuuden tai hengen menettämistä.

Turun Kakolanmäki 2025 - Kakolanmäen historiallisen vankila-alueen jatkokäyttö ja sen erilaiset tulevaisuuskuvat ja -toiveet

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella Turun kaupungin Kakolanmäen vankila-alueen tulevaisuutta ja jatkokäyttöä. Kakolanmäellä sijatsee kolme vankilaa – keskusvankila eli Kakola, lääninvankila ja vankimielisairaala – sekä työntekijöiden asumuksia. Vankilan vanhimmat rakennukset ovat vuodelta 1853. Vankila oli toiminnassa aina vuoteen 2007 asti, jolloin Kakolanmäki tyhjeni ja vangit siirrettiin uuteen paikkaan. Koko vankilamäki on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö ja museoviraston suojelema. Rakennusten ja Kakolanmäen uudesta käytöstä on puhuttu paljon. Kakolanmäelle on kaavoitettu uudisrakennuksia asuinkäyttöön, ja myös vankilarakennuksille on pohdittu uutta käyttöä. Varmoja suunnitelmia vanhojen rakennusten uusiokäytöstä ei ole tehty vielä, eikä uudisrakentamista aloitettu syksyllä 2012. Tutkimuksen tarkoituksena on pohtia, mitä käyttöä vanhoihin rakennuksiin voisi tulla ja millaiseksi Kakolanmäen alueen toivottaisiin kehittyvän. Tutkimuksen metodina käytän tulevaisuudentutkimuksen Delfoi-paneelia, jossa vastaajat kertovat mielipiteensä Kakolanmäen tulevaisuudesta. Vastauksista nousi esiin erilaisia teemoja, joita käsittelen työssäni. Delfoi-vastaajat kokivat Kakolanmäen tärkeänä osana Turun kaupunkikuvaa ja turkulaista identiteettiä. Kakolanmäen toivottiin pysyvän kaupunkilaisille avoimena tilana, jotta ihmiset voisivat hyödyntää alueella sijaitsevaa puistoa sekä tutustua vankilarakennuksiin. Vastaajat toivat esiin, että alueen monipuolinen käyttö on tärkeää ja alueelle pitäisi saada niin kulttuuritoimintaa kuin kaupallista käyttöä. Matkailukäytössä toivottiin Kakolanmäen pitkän historian hyödyntämistä. Uhkakuvana nähtiin “Turun tauti” – vanhojen rakennusten purkaminen uusien, rumina pidettyjen rakennusten tieltä – ja suunnittelijoiden pelättiin tuhoavan alueen nykyisen ilmeen. Pelkona oli myös, että Kakolanmäkeä hyödynnetään liikaa vain kaupallisuuden ehdoilla, samalla unohtaen kulttuuri ja alueen historia. Kakolanmäki linkittyy osaksi kaupunkisuunnittelua. Historiallisille tiloille on usein keksitty uutta käyttöä vanhan käyttötarkoituksen poistuttua; alueen arvo on noussut ja tiloihin on saneetattu kulttuuritiloja tai asuntoja. Kakolanmäen kohdalla on käyty keskustelua siitä, kenellä on oikeus suunnitella ja hyödyntää kaupunkitilaa sekä tuoda mielipiteensä esiin.

Pilvipalvelun identiteetin- ja pääsynhallinta palveluna

Työn tavoite on ollut tutkia ja rakentaa pilvipalvelun identiteetin- ja pääsynhallinta liiketoimintapalveluksi yrityksille ja organisaatioille. Lähtökohtana on ollut valmiiden identiteetinhallintaohjelmistotuotteiden käyttäminen kehitettävän palvelutuotteen osana. Työssä on ollut tarkoitus selvittää, voiko identiteetinhallintaa ja pääsynhallintaa tuottaa ja tarjota pilvipalveluna kannattavasti. Tutkimusote on ollut konstruktiivinen ja triangulaatiossa on käytetty useaa menetelmää, jotta on saatu selvä kuva liiketoiminnan luonteesta ja tarpeista. Menetelmiä ovat olleet kyselytutkimus ja peste-analyysi. Lisäksi on tehty liiketoimintasuunnitelma ja palveluliiketoiminnan kuvaus Orsterwalderin canvas- menetelmällä. Jokainen tutkimusosa on ollut oleellinen määritettäessä palvelutuotteen ominaisuuksia, koska tavoite on ollut saada mahdollisimman luotettava ja helppokäyttöinen tuote nopeasti kasvaville pilvipalvelumarkkinoille. Tutkimuksen tuloksena on määritelty malli palveluliiketoiminnan tarpeisiin sopivasta turvallisesta palvelualustasta, joka skaalautuu hyvin pilvipalveluiden käytön lisääntyessä voimakkaasti. Liiketoimintasuunnitelman laskelmien avulla on löydetty käyttäjämäärien alarajat kannattavaan liiketoimintaan. Lisäksi on huomattu palvelun rakenteen auttavan yrityksiä ja organisaatiota suojaamaan pilvipalveluiden käyttäjätunnukset ja salasanat väärinkäytöksiltä, mikä on tarpeellista ja ajankohtaista kaikille organisaatioille, jotka harkitsevat pilvipalveluiden käyttöä ja haluavat tehdä sen tietoturvallisesti. Tutkimuksen tuloksena on pystytty määrittelemään, onko liiketoiminta kannattavaa vai ei sekä palvelun tarvitsemat liiketoimintaelementit.

Tehtävä- ja asiapohjaisten konfliktien merkitys työyhteisössä

Tämän tutkimuksen aiheena oli tutkia tehtävä- ja asiapohjaisten konfliktien merkitystä työyhteisössä. Erilaiset konfliktit ovat varsin tavallisia työyhteisöissä. Konflikteihin suhtaudutaan usein lähtökohtaisesti negatiivisesti, vaikka ne tarjoavat useiden tutkimusten mukaan myös kehityspotentiaalia työyhteisölle. Konfliktien oikeanlaisella hallinnalla voidaan parantaa työyhteisön mahdollisuuksia kokea konfliktitilanteita kehittävinä, sekä estää hyödyllisen konfliktin muuttumista haitalliseksi. Tutkimuksessa oli kaksi varsinaista tutkimuskysymystä: Millaisia ovat tehtävä- ja asiapohjaisten konfliktien vaikutukset työyhteisölle ja sen toiminnalle? Mitkä konfliktia edeltävät tekijät tai toiminnot vaikuttavat työyhteisön tehtävä- ja asiapohjaisista konflikteista kokemaan merkitykseen? Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tutkimus. Empiirinen aineisto kerättiin eläytymismenetelmän avulla. Aineisto koostui 19 vastaajasta, jotka edustivat neljää eri satakuntalaista yritystä. Tutkimuksen johtopäätöksinä voitiin todeta, että tehtävä- ja asiapohjaiset konfliktit ovat varsin monimuotoinen ilmiö, jota on tutkittu konfliktitutkimuksen piirissä suhteellisen vähän. Tehtävä- ja asiapohjaisilla konflikteilla havaittiin olevan hyvin monipuolisia vaikutuksia työyhteisön toiminnalle. Toisaalta tehtävä- ja asiapohjaisten konfliktien vaikutukset työyhteisölle osoittautuivat hyvin monitahoisiksi ja riippuvaisiksi useasta seikasta. Konfliktien vaikutukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia, ja ne ovat tyypillisesti voimakkaasti sidonnaisia konfliktien hallintatapaan, organisaation toimintatapoihin sekä työyhteisön toimintaan. Konfliktia edeltäviksi tekijöiksi, joilla on vaikutusta konfliktien merkitykseen, voidaan tutkimuksen mukaan lukea työyhteisön toimiva vuorovaikutus, yhteisten tavoitteiden ja päämäärien selkeys sekä yhtenäisyys, työyhteisön identiteetti ja sisäinen luottamus, sekä esimiehen käyttäytyminen konfliktitilanteessa.

Sisäinen brändijohtamisprosessi huippu-urheilujoukkueessa : Case: Oy HIFK Hockey Ab ja Blues / Jääkiekko Espoo Oy

Johdonmukainen ja kokonaisvaltainen sisäinen brändijohtaminen mahdollistaa organisaation kaikkien toimijoiden paremman ymmärryksen, sitoutumisen ja samastumisen organisaation brändi-identiteettiin. Sisäisessä brändijohtamisessa ylimmän johdon asettama tavoiteidentiteetti määrittelee välitettyjen viestien sisältöä. Tavoiteidentiteetti voi sisältää monia erilaisia organisaatioon liittyviä arvoja tai elementtejä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli ymmärtää kahden jääkiekon SM-liigassa toimivan huippu-urheilujoukkueen brändijohtamisstrategiaa sekä pyrkiä tulkitsemaan niiden toteutuksen johdonmukaisuutta ja kokonaisvaltaisuutta läpi organisaation. Tutkimuskysymys jaettiin neljään osaongelmaan: 1) Miten urheilujoukkueen identiteetti rakentuu? 2) Mistä urheilujoukkueen brändi rakentuu? 3) Millainen brändistrategia urheilujoukkueelle on asetettu? 4) Miten brändistrategia välittyy urheilujoukkueen eri tasoille? Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jossa aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Tutkimuskohteiksi valittiin Helsingin IFK ja Espoon Blues. Tutkimuksen tuloksena saatiin mielenkiintoista informaatiota kummankin organisaation hyödyntämistä tekniikoista ja eri osa-alueiden painotuksesta. Sisäistä brändijohtamista tarkasteltiin neljän eri alateeman kautta: 1) brändikeskittynyt henkilöstöjohtaminen, 2) brändiviestintä, 3) brändijohtamisen syvyys ja 4) brändikansalaisuus. Tutkimuksessa havaittiin, että identiteetin pelillisiin ominaisuuksiin liittyen differointia ei ole kovinkaan helppo tehdä. Sen sijaan erilaisilla arvoja ja koko organisaation tekemistä kuvaavilla elementeillä on mahdollista luoda suuriakin eroja kilpailijoihin. HIFK:n tavoiteidentiteetti oli huomattavasti selkeämpi kuin Bluesilla ja oletettavasti tämän seurauksena oli havaittavissa selvä etu HIFK:n puolesta myös sisäisen brändijohtamisen kokonaisvaltaisessa onnistumisessa. Molemmissa tapausorganisaatioissa kuitenkin hyödynnettiin joko tietoisesti tai tiedostamatta kaikkia sisäisen brändijohtamisen elementtejä.

Venäjän rooli Syyrian sisällissodan sovittelemisessa

Arabikevään levottomuudet levisivät maaliskuussa 2011 myös Syyriaan. Levottomuudet laajenivat myöhemmin täysimittaiseksi sisällissodaksi. Venäjän läheiset suhteet Syyriaan ja sen pysyvä jäsenyys YK:n turvallisuusneuvostossa tekevät maasta vaikutusvaltaisen tekijän haettaessa ratkaisua Syyriassa edelleen jatkuvaan sisällissotaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Venäjän politiikkaa ja näkemyksiä Syyrian sisällissotaan liittyen. Tarkastelun kohteena on mielikuva, jollaisena Venäjä pyrkii näyttäytymään kansainvälisen yhteisön jäsenenä. Tutkimusongelmana on millaisen roolin Venäjä on ottanut Syyrian suhteen sisällissotaan johtaneessa kansannousussa. Aihetta tarkastellaan aineistoon perustuvan sisällönanalyysin avulla. Pääasiallisena aineistona käytetään Venäjän federaation presidentin tiedotteita sekä YK:n dokumentteja ja niihin liittyviä lehdistötiedotteita vuosilta 2011 ja 2012. Aineiston voidaan katsoa ilmentävän Venäjän identiteettiä. Tutkimusaineiston perusteella Venäjän voidaan nähdä luovan julkista mielikuvaa itsestään demokratian puolustajana ja itsenäisten valtioiden suvereniteetin tukijana, kansainvälisen oikeuden periaatteiden puolustajana sekä sovittelijana. Toiminnallaan Venäjä on puolustanut omia intressejään. Se voidaan nähdä piilotettuna roolina muiden roolien taustalla. Edellä mainitut roolit on muodostettu tutkimuksen aineistosta nousseita teemoja ryhmittelemällä. Niitä ei ole Venäjälle kansainvälisen yhteisön taholta asetettu, eikä Venäjä itse ole niitä julkisesti maininnut.

Karhiniemen Kyläkartano – entisen maalaiskansakoulun merkitys kyläyhteisön kohtaamispaikkana

Karhiniemi on 150 asukkaan kylä Satakunnan Huittisissa. Tutkimukseni keskiössä on Karhiniemen entinen kansakoulu eli nykyinen Karhiniemen kyläkartano. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää mitä merkityksiä kylän keskeisellä paikalla sijaitsevaan vanhaan rakennukseen on liitetty ennen ja liitetään nyt, ovatko merkitykset vuosien 1913-2012 aikana muuttuneet, ja onko koulutoiminnan lakkaaminen vuonna 1970 vaikuttanut näihin merkityksiin, ja sitä kautta kylän yhteishenkeen ja vireyteen. Pääasiallisena aineistona käytän suullista muistitietoa, jota olen kerännyt haastattelemalla. Valitsin tutkimusmenetelmäksi haastattelun, koska pidän kyläläisten omia muistoja ja kokemuksia tutkimuskysymyksen kannalta ensiarvoisen tärkeinä. Muistitietotutkimus on monitieteistä ja -metodista, joka sopii myös kulttuuriperinnön tutkimukseen hyvin. Haastatteluihin osallistui yhteensä 20 henkilöä, jotka edustivat Karhiniemen entisiä ja nykyisiä asukkaita sekä Karhiniemellä työskennelleitä henkilöitä. Karhiniemen koulu lakkautettiin vuonna 1970, jonka jälkeen kylän sosiaalinen elämä hiipui vuosikymmeniksi, ja jäi muutaman ulkopuolisen ihmisen järjestämän toiminnan varaan. Viimeistään kyläseuran perustamisen myötä vuonna 1989 kyläläiset saivat huomata, ettei koulun lakkautuksen tarvitse merkitä kylän tarinan loppua. Lakkautettu koulutalo voi parhaimmillaan olla kyläläisten yhteisöllisyyttä ja kylän identiteettiä ylläpitävä toiminnan ja muistojen paikka. Koettelemukset voivat parhaimmillaan kasvattaa kylän me-henkeä, ja lisätä kyläläisten kaipaamaa yhteistoimintaa. Kyläläiset saavat asuinpaikkansa virkistymään tauon jälkeenkin, jos talkootyöhön ja yhdessä tekemiseen jaksetaan sinnikkäästi panostaa. Jokaisella kylällä on elävän, sosiaalisen yhteisön edellytykset, mikäli kylällä on vahva kulttuuriperintö ja yhteishenki sekä aktiivisia asukkaita.

Organisaatioidentiteetin uudelleen rakentuminen pakotetussa muutoksessa: Analyysi henkilöstön kokemasta muutoksesta yritysoston yhteydessä.

Organisaatioidentiteetti on noussut yhdeksi tärkeimmistä käsitteistä pyrittäessä ymmärtämään organisaation toimintaa muutostilanteessa. Suuressa organisaatiomuutoksessa organisaation jäsenet joutuvat usein etsimään uutta merkitystä tekemiselleen ja olemiselleen sekä uudelleen arvioimaan, keitä he ovat suhteessa organisaatioon. Organisaatioidentiteetti edustaa kognitiivista ja tunnepitoista sidosta yksilön ja organisaation välillä sekä antaa vastauksen kysymykseen ”keitä me olemme”. Organisaatioidentiteetin muutosta on aiemmin tutkittu lähes yksinomaan strategisen muutoksen ja johdon näkökulmasta, mikä on jättänyt pakotetun muutoksen vaikutukset ja henkilöstön näkökulman lähes huomiotta. Tämän tutkielman tarkoitus on luoda syvällinen katsaus organisaatioidentiteettiin ja sen muutokseen juuri henkilöstön näkökulmasta. Tutkimuskysymyksellä selvitetään, miten henkilöstön kokema organisaatioidentiteetti muuttuu yritysoston aiheuttamassa pakotetussa muutoksessa. Osakysymykset hahmottavat organisaatioidentiteetin muutokselta suojaavia tekijöitä, organisaatio-identiteetin vahvuuden vaikutusta muutokseen suhtautumiseen sekä muutoksen vaikutusta työn sujuvuuteen. Tutkimusongelmaa lähestytään laadullisen tutkimuksen keinoin aineistolähtöisesti, hyödyntäen grounded theory -tyylistä tutkimusotetta. Tavoitteena on löytää tuoreita näkökulmia organisaatioidentiteetin muutokseen. Tutkielman aineistona on 11 haastattelua, joiden analysointi aloitetaan jo aineiston keruuvaiheessa jatkuvalla vertailulla. Lopullisen muotonsa tulokset saavat aineiston kokonaisdimensioiksi järjestämisen sekä aiempaan teoriatietoon vertaamisen avulla. Tutkimustulosten mukaan organisaatioidentiteetin muutokseen vaikuttavat henkilöstön ennakko-oletukset muutoksen toteuttajaa kohtaan, ulkopuolisten sidosryhmien näkemykset sekä henkilö-kohtaiset muutosvalmiusominaisuudet, mutta suurin merkitys on kommunikaation avoimuudella sekä henkilöstön kokemuksella luottamuksesta. Kaikki nämä tekijät myös vaikuttavat muutosprosessin sujuvuuteen ja ne heijastuvat käytännön työhön esimerkiksi epävarmuuden ja hallinnan puutteen -tunteina. Tuoreita näkökulmia organisaatioidentiteettimuutoksen tutkimukselle tarjoaa erityisesti kommunikaation ja luottamuksen suhde. Heikko kommunikaatio voi aiheuttaa särön luottamuksen kokemukseen, mikä taas entisestään vaikeuttaa viestinnän sujuvuutta, kun henkilöstö ei luota saamaansa informaatioon. Lisäksi tulosten kannalta merkittävä havainto on, että vahva holografinen identiteetti saa organisaation jäsenet tuntemaan muutoksen vaikutukset hyvin voimakkaasti myös silloin, kun heidän oma työnsä ei muutu.

Ryhmäilmiöt koulutuspurjehduksella 2010

Ihmistenvälinen kanssakäyminen ja toimiminen osana ryhmää ovat sotilaan perustaitoja. Ryhmätaidot korostuvat laivastossa, jossa toimiminen tapahtuu tiiviissä ryhmissä ja ahtaissa oloissa. Kuitenkin jokaisen panosta tarvitaan, jolloin jokaiselle miehistön jäsenelle tulee löytyä paikka osana ryhmää. Laivaston osalta ryhmätutkimusta ei suomessa ole vielä tehty, vaikka juuri laivastossa ryhmät ovat tärkeä osa suorituskykyistä yksikköä. Tämän tutkimuksen päämääränä on tutkia ryhmäilmiöiden merkitystä ja esiintymistä kadettikurssilla koulutuspurjehduksella. Tarkasteltavat ilmiöt ovat valittu kirjallisuuskasauksen pohjalta. Ryhmien toimintaa on samalla tarkasteltu kahden merkittävän teorian valossa. Valitut teoriat ovat Bionin psykoanalyysiin pohjautuva ryhmien muodostumisteoria, sekä Tuckmanin viisiosainen ryhmien muotoutumisen malli. Tutkimus on toteutettu etnografisena tapaustutkimuksena. Valitut ryhmäilmiöt ovat olleet tarkastelun fokuksena, joiden pohjalta tehdyt havainnot ovat muodostaneet kokonaisvaltaisen kuvan kadettikurssista osana koulutuspurjehduksen henkilöstöä. Muodostunutta kuvaa kurssista on verrattu valittuihin teorioihin, joiden toimivuutta ja ajantasaisuutta on tarkasteltu osana tutkimusta. Tutkimukseen valitut ominaisuudet, ovat merkittävässä osassa muodostamassa suorituskykyistä joukkoa, erityisesti luottamus ja kiinteys näyttelevät merkittävää osaa ryhmien suorituskyvyssä. Koulutuspurjehdus on merkittävä sosialisaatioprosessi, muokaten kadettien identiteettiä. Valitut teoriat osoittautuivat suppeiksi, eivätkä mahdollistaneet ilmiön kuvaamista. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta toimiva teoria ryhmäytymisestä voidaan muodostaa.

HUOMIO - KATSE OIKEAAN PÄIN! : näkökulmia puolustusvoimien ryhmäprosesseihin ja –ilmiöihin

Tutkimuksessa tarkasteltiin puolustusvoimien ryhmissä esiintyviä ryhmäprosesseja ja –ilmiöitä sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Sosiaalipsykologinen tarkastelunäkökulma valittiin, koska nykyinen virallinen johtajuusoppi, ns. syväjohtaminen ei psykologialähtöisyydestään johtuen kiinnitä ryhmiin ja ryhmien toimintaan juurikaan huomiota. Tarkastelu kytkettiin kiinteästi Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen Laitoksen tekemään oppiainemääritelmään. Sosiaalipsykologista kenttää tarkasteltiin teoreettisesti Helkaman, Myllyniemen ja Liebkindin jaottelujen pohjalta. Tarkastelua ei tehty sotilassosiologian näkökulmasta, koska haluttiin avata ryhmien toiminnan taustalla vaikuttavia yleisiä tieteellisiä näkemyksiä. Kyseisessä jaottelussa tarkasteltiin ns. yleisiä sosiaalisuuden selitysmalleja, eräänlaisina teorioina, kuten; sosiaalista vaihtoa, sosiaalista vertailua, sosiaalista identiteettiä ja sosiaalista konstruktionismia sekä ryhmäsosialisaatioteoriaa. Tarkasteluun kytkettiin myös Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskuksella (PvKK) jo aiemmin toteutettuja asiaa koskevia tutkimuksia. Keskeisimpinä johtopäätöksinä oli, että ei ole olemassa yhtä teoriaa tai mallia, joka yksistään selittäisi ryhmätoiminnassa vaikuttavia prosesseja ja ilmiötä. Tutkimus myös osoitti, että ryhmä voidaan määritellä useilla eri tavoilla. Tutkimuksessa havaittiin, että ryhmätoiminnassa vaikuttaa useat, usein samanaikaiset prosessit, jotka synnyttävät ryhmäilmiöitä. Näitä havaintoja tehtiin myös PvKK:n varusmies- ja reserviläisryhmiin kohdistetuista tutkimuksista. Näistä tutkimuksista oli havaittavissa, että virallista johtajaa ei välttämättä mielletä ryhmän jäseneksi joka oli havaittavissa tehdyissä sosiometrisissä mittauksissa. Lopuksi haluan todeta, että sosiaalipsykologinen näkökulma johtajuuden tarkasteluun vaikuttaa niin antoisalta, että puolustusvoimien olisi syytä huomioida se laajemminkin tulevia tutkimushankkeita suunniteltaessa. Sosiaalipsykologinen tietous ja osaaminen mahdollistavat johtajakoulutuksen monipuolistamisen ja tehostamisen, johon puolustusvoimilla on erinomaiset rakenteelliset puitteet. Ryhmän ohjauksellisesta näkökulmasta katsottuna, sotilasryhmä rooleineen tarjoaa mahdollisuuden muun muassa sosiodraamallisten menetelmien käyttöön. Sosiaalipsykologiaan pohjautuvien koulutusmenetelmien avulla sotilasryhmistä saada entistä tehokkaampia, aloitekykyisempiä ja itsenäiseen toimintaan pystyviä ryhmiä.