Silta- ja rumpurakenteiden aukkomitoitus

Ilmastomallien mukaan sademäärät kasvavat kaikkialla suomessa. Sadeolojen ennustetaan äärevöityvän eli yhtäältä esiintyy pitkiä kuivia kausia ja toisaalta rankkasateet voimistuvat ja toistuvat nykyistä useammin. Etelä-Suomessa talviaika lyhenee ja lumipeite jää ohuemmaksi. Vesisateiden osuus kokonaissadannasta kasvaa ja tämä lisää talviaikaisia valuntoja. Etelä-Suomessa lumipeitteen ohenemisen vuoksi sulamisvesistä syntyvä kevätylivirtaama jää nykyistä pienemmäksi ja vuotuinen ylivirtaama-ajankohta sattuu useammin muuksi kuin kevääksi. Pohjois-Suomessa talviaikaiset sateet ovat tulevaisuudessakin suurimmaksi osaksi lunta. Vaikka lumipeitteinen aika lyhenee sielläkin, sademäärien kasvu saattaa lisätä lumipeitteen vesiarvoja ja kasvattaa sulamisvesien aiheuttamia kevätylivirtaamia (RATU, Water Adapt). Tämä korostaa silta- ja rumpuaukkojen riittävän mitoittamisen tärkeyttä. Useimmat ELY-keskukset ovat luopuneet aukkolausuntojen antamisesta. Oppaan tarkoituksena on antaa aukkomitoituksia tekeville henkilöille tietoa laskentaperusteista ja hyväksi koetuista toimintatavoista. Oppaan avulla on mahdollista luoda yhtenäinen käytäntö silta- ja rumpuaukkojen mitoituksessa. Samalla sen toivotaan korostavan hyvän suunnittelun merkitystä siltojen ja rumpujen rakentamisessa. Tämän oppaan pohjana on ollut siltojen ja rumpujen mitoitusta koskeva osa vesihallituksen vuoden 1986 julkaisusta ”Maankuivatuksen suunnittelu I osa”, joka on korvattu vuonna 2015 päivitetyllä julkaisulla ”Maan-kuivatuksen ja kastelun suunnittelu”. Opas sisältää tietoa sillan ja rummun vesiaukon mitoittamisesta. Suosittelemalla nykyistä harvemmin esiintyviä mitoitusvirtaamia pyritään pienentämään riskejä. Ohjeita aukon aiheuttaman padotuksen määrittämiseksi on selkeytetty. Oppaassa on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota myös aukkorakenteiden haitallisten ympäristövaikutusten ehkäisyyn. Taustalla on yhteiseurooppalaisen vesipolitiikan vaatimus vapaasta ja yhtenäisestä uomajatkumosta. Sen tila ei voi olla ekologisesti hyvä, jos silta- ja rumpurakenteet katkaisevat jatkumon. Suomen ympäristökeskus on julkaissut oppaan alun perin vuonna 2007 nimellä ”Silta- ja rumpulausunnot – Luonnos oppaaksi”. Julkaisun tekemiseen on osallistunut asiantuntijoita Suomen ympäristökeskuksesta ja ELY-keskuksista sekä konsulttina yli-insinööri Raimo K. Nissinen. Peruskuivatuksen ja ojitustoimitusten toimintamalliryhmä on päivittänyt opasta ottaen huomioon vuonna 2012 voimaan tulleen vesilainsäädännön uudistuksen (587 / 2011) sekä aluehallinnossa ja ympäristöhallinnossa tapahtuneet

Analytiikkajärjestelmän käyttöönottoprojekti, kustannukset ja kustannusten hallinta

Perinteisten kilpailuetujen katoaminen ja kilpailun kiristyminen haastavat yrityksiä etsimään keinoja kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Tietotekniikan nopea kehitys ja liiketoiminnassa syntyvän datan määrän kasvu luovat yrityksille mahdollisuuden hyödyntää analytiikkaa päätöksenteon tukena ja liiketoiminnan tehostamisessa. Työ on kirjallisuuskatsaus ja sen tavoitteena on selvittää analytiikkajärjestelmän käyttöönottoprojektin vaiheet, käyttöönottoon liittyvät kustannukset ja miten kustannuksia voidaan hallita. Lisäksi esitetään tiivis katsaus analytiikan kehitykseen ja nykytilaan sekä tarkastellaan hankintamalleja, hankkeiden taloudellista arviointia ja käyttöönottoprojektin kriittisiä menestystekijöitä. Käyttöönottoprojekti on monivaiheinen ja se alkaa liiketoiminnan analysoinnista sekä järjestelmän suunnittelusta ulottuen aina sen toteutukseen ja jälkiarviointiin. Käyttöönottoon liittyy useita kustannuseriä, joita voidaan luokitella niiden ominaisuuksien perusteella. Projektin kustannusten hallinnan prosesseja ovat kustannusten hallinnan suunnittelu, kustannusten arviointi, budjetin määrittäminen ja kustannusten valvonta, jotka limittyvät käyttöönoton vaiheiden kanssa.

Pyhäjoen Vanhatien toimenpidesuunnitelma

Pyhäjoen asukasmäärän ennustetaan kasvavan ydinvoimalan rakentamisen myötä. Kasvu näkyy myös taajamassa, missä sekä yleis- että asemakaava mahdollistavat uusien asuinalueiden rakentamisen ja keskusta-alueen tiivistämisen ja laajentamisen. Suunnittelukohteena on Pyhäjoen Vanhatie ja Virastotie, jotka ovat taajaman sisäisen liikenteen tärkeimmät väylät. Suunnittelu tehdään ydinkeskustan alueella seinästä seinään. Suunnittelukohteena on myös valtatien liittymät sekä tori. Suunnittelualueen liikennemäärät ovat vähäisiä, eikä liikenteellisiä ongelmia ennusteta syntyvän, vaikka liikennemäärä kasvaisikin suhteellisesti paljon. Eniten liikennettä on taajaman sivuitse menevällä valtatiellä 8 ja sen liittymissä liikenteen lisäys näkynee onnettomuuksien kasvuna, jos mitään toimenpiteitä ei tehtäisi. Tiet ovat rakenteelltaan kohtuullisessa kunnossa, joskin kuluneita. Ympäristöllisesti suunnittelualue on mielenkiintoinen, sillä Vanhatie on osa Pohjanlahden Rantatietä ja sillä onkin matkailutie-status. Tie on raittimainen, ja sen varrella on useita mielenkiintoisia kohteita, kuten vanhat rakennukset ja puut sekä kalliopaljastumat. Suunnittelujakson eteläpäässä on Etelänkylän Isosilta, joka on Suomen vanhin liikennekäytössä oleva puusilta. Se onkin museosilta. Silta on huonokuntoinen. Tavoitteena on löytää toteuttamiskelpoiset toimenpiteet, joilla ydinkeskusta-alueella tien luonnetta muutetaan keskustamaisemmaksi kaduksi. Torin ja ydinkeskustan yleisilme on tehtävä nykyistä houkuttelevammaksi myös ohikulkevien silmissä. Tavoitteena on saada valtatien kulkijat pistäytymään Pyhäjoella. Kyseiset väylät ovat toistaiseksi maanteitä, mutta tavoitteena on toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen muuttaa ne kaduiksi. Toimenpide-esitykset ovat keskittyneet ydinkeskustan alueelle. Vanhatien ja Virastotien liittymäalue sekä kunnantalon edusta rakennetaan torimaiseksi aukioksi. Alue muuttuu yhteistilaksi, jossa jalankulku ja pyöräily on helppoa ja turvallista. Tapahtumia on helppo tarvittaessa laajentaa liikennenalueille. Samoja periaatteita käytetään torin parantamisessa, jossa tori laajenee visuaalisesti Vanhatielle. Suunnittelu on tehty siitä lähtökohdasta, että tori säilyy nykypaikallaan ja mahdollinen Pyhäjoki-talo rakennetaan nykyisen Salen paikalla torin pariksi. Valtatieliittymistä Virastotien liittymän parantaminen on jo suunniteltu aiemmin. Tiiranmaantien liittymä esitetään porrastettavaksi yleiskaavan periaatteen mukaisesti. Vihannintien liittymään rakennetaan turvasaarekket. Merkittävä toimenpide on esitys erityiskohteiden valaisemiseksi. Niitä ovat muun muassa sillat, vanhat isot puut, kalliopaljastumat ja osin myös vanhat rakennuksetkin. Muualla toimenpiteet ovat lähinnä jalankulku- ja pyöräteiden täydentämistä ja viheralueiden kunnostamista. Esitetyt toimenpiteet mahdollistavat kaavojen toteuttamisen. Muutamassa kohdassa asemakaavaa on muutetava toimenpiteiden mahdollistamiseksi. Lähiympäristö paranee, kun katupuita uusitaan ja täydennetään. Rakentamisen kustannukset ovat yhteensä noin 5,2 miljoonaa euroa (alv 0%).

R. D. Laingin antipsykiatrinen kritiikki teoksessa Divided Self

Analysoin tutkimuksessani radikaalin antipsykiatrian hulluuskäsityksiä ja psykiatrian kritiikkiä osana 1960-luvun vastakulttuuria ja kulttuurista murrosta. Alkuperäislähteeni on R. D. Laingin Divided Self: An Existential Study in Sanity and Madness (1960), jossa Laing käsitteli ajatuksiaan skitsofreenikoiden kokemusmaailmasta ja psykiatrisen katseen kohdentumisesta ymmärtämiseen ja empatiaan potilassuhteessa. Hän lähestyi aihettaan eksistentialistis-fenomenologisesta näkökulmasta ja sai leiman hulluuden romantisoijana ehdottaessaan myöhemmin 1960-luvulla, että kaikki psykoottiset matkat saattoivat johtaa yksilön ”uudelleensyntymään”. 1960-luvulla erityisesti psykiatreista ja sosiologeista koostuva joukko toi esiin kriittisiä näkemyksiä mielisairaalapotilaiden oikeuksista ja hoidosta samalla kyseenalaisten sairauksien medikaalisen mielen. He kommentoivat samalla sekä psykiatrian vallan käyttöä, että länsimaisen sivilisaation tilaa. Sodan jälkeisen maailman murros eli teknologian kasvu, kaupungistuminen ja arvojen materiaalistuminen vähensivät mahdollisuutta ihmisten sosiaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Nämä aiheuttivat henkilökohtaisella tasolla arvojen yhteentörmäyksiä, mistä 1960-luvun vastakulttuurit, kuten antipsykiatria, saivat kasvualustaa. Laingin teos avaa yhden näkökulman 1960-luvun ajatteluun ja kulttuuriin, jossa elettiin uudenlaisten elämäntapojen etsimisen aikaa. Laingin esittämät argumentit saivat laboratorion Kingsley Hallin terapeuttisesta yhteisöstä, joka perustettiin The Philadelphia Associationin tuella Lontoon East Endiin vuonna 1965. Tarkastelen yhteisöä paikkautopiana ja vaihtoehtona mielisairaalahoidolle. Laingin teoksen ja Kingsley Hallin kokeilun kautta asetan antipsykiatrian osaksi 1960-luvun vastakulttuuristen liikkeiden kirjoa.

Ympäristökeskustelun elinkaari Pariisin ilmastokokouksen aikaisessa Twitter-keskustelussa

Tämän kandidaatintyön tavoittena on perehtyä ympäristökeskustelun elinkaarimalliin ja selvittää sen paikkansapitävyys Pariisin ilmastokokouksen aikaisessa Twitter-keskustelussa. Työssä analysoidaan myös keskustelun tunnelmia, ja selvitetään millainen yleinen mielipide Twitterissä vaikutti Pariisin kokouksen aikana. Menetelminä työssä käytetään laadullista tutkimusta ja sisällönanalyysiä. Ympäristökeskustelun elinkaari koostuu viidestä vaiheesta, joita ovat latenssi, synty, kasvu, kypsyys ja taantuma. Vaiheet eroavat toisistaan keskustelun intensiteetin ja keskustelijoiden taustan perusteella. Aineiston perusteella Twitter-keskustelusta erottuu selkeästi elinkaaren vaiheet niin intensiteetin, kuin keskustelijoiden taustojen puolesta. Kerätystä aineistosta erottuu erilaisia tunnelmia, jotka jaetaan seuraavasti: odottava, innokas, epäilevä ja neutraali. Suurin osa tviiteistä kuuluu neutraaliin ryhmään, mikä selittyy Twitterin luonteella ja elinkaaren vaikutuksella. Tunnelmat vaihtelevat keskustelun elinkaaren aikana siten, että alkuun keskustelu on neutraalia, sitten odottavaa ja innokasta, lopuksi epäilevää ja jälleen neutraalia. Työn tulokset kertovat, että elinkaarimallia voidaan soveltaa myös sosiaalisen median keskusteluun. Jatkotutkimuksissa voidaan keskittyä teemojen määrälliseen tutkimukseen.

Suhde- ja verkostolähtöinen näkökulma urheilutapahtuman sponsorointiin Case Paavo Nurmi Games

Urheilutapahtumat tavoittavat miljoonia ihmisiä päivittäin ympäri maailmaa. Yritykset ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita yhteistyöstä urheilutapahtumien kanssa. Sponsoroinnin rahavirta on jatkanut kasvua, vaikka muun mainonnan kasvu on ollut hidasta. Tapahtumasponsorointiin käytetyn rahan määrä on viime vuosina kasvanut noin viisi prosenttia vuositasolla. Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella urheilutapahtuman verkostoa ja suhteita tapahtuman pääyhteistyökumppanien näkökulmasta. Tutkimuksen tavoite oli jaettu kahteen osa-ongelmaan: 1. Miten urheilutapahtuman pääyhteistyökumppanit kokevat oman suhteensa sponsoroitavaan kohteeseen 2. Miten urheilutapahtuman pääyhteistyökumppanit kokevat oman asemansa verkostossa Ensimmäisenä teemana tutkielmassa tarkasteltiin tapahtumasponsoroinnin tavoitteita ja kahden välisen sponsorointisuhteen toimintaa. Toisena tarkasteltiin urheilutapahtuman verkoston muodostumista, toimintaa ja suhteita. Näiden kahden teeman pohjalta rakennettiin teoreettinen viitekehys tukemaan empiirisen tutkimuksen toteuttamista. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jossa aineisto kerättiin kymmeneltä Paavo Nurmi Games –urheilutapahtuman pääyhteistyökumppanitason yritykseltä. Tutkimuksessa haastateltujen yritysten edustajien haastattelun lisäksi he myös piirsivät oman hahmotelmansa PNG-verkostosta. Näiden verkostokuvien keskinäinen vertailu tuki haastatteluissa kerättyä ja litteroitua aineistoa. Empiirisen tutkimuksen tuloksissa aineistoa käsiteltiin teoreettiseen viitekehykseen perustuviin teemoihin tukeutuen. Teemojen avulla esiteltiin pääyhteistyökumppanien kokemuksia PNG-verkoston eri toimijoista, suhteista sekä tavoitteista sponsorointisuhteelle. Aineistosta havaittiin selkeitä yhtäläisyyksiä pääyhteistyökumppanien yhteistyön tavoitteissa sekä koetusta suhteesta sponsoroitavaan kohteeseen. Haastateltujen yritysten kokemukset omasta asemastaan verkostossa poikkesivat suuremmin toisistaan. Yhteistyön tavoitteet ja tausta vaikuttivat yrityksen kokemukseen verkostosta. Verkostosta tunnistettiin kuitenkin kaksi keskeisintä toimijaa erilaisista verkostokokemuksista huolimatta.

Kaupan omien merkkien imago ja sen vaikutus kaupan brändi-imagoon

Vähittäiskaupan alalla kilpailu on kovaa ja brändäyksestä on tullut yksi merkittävimmistä kilpailukeinoista. Kaupan omat tuotemerkit liittyvät vahvasti vähittäiskaupan brändäykseen, brändipääomaan sekä brändi-imagon muodostumiseen. Kaupan omien merkkien kasvu on ollut merkittävää viime vuosikymmenen aikana ja ne ovat nousseet varteenotettaviksi kilpailijoiksi muiden brändin rinnalle. Maailmalla vallitsevat taloudellisesti epävakaat ajat koskettavat jokaista kuluttajaa ja yhä useampi haluaa säästää ruoan hinnassa. Tutkimuksella kartoitettiin päivittäistavarakaupan omien merkkien imagoa ja sen vaikutusta kaupan brändi-imagoon 25–35-vuotiaiden naiskuluttajien näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös saada tietoa, miksi nämä kuluttajat ostavat kaupan omia merkkejä. Tutkimusongelmaan perehdyttiin teoreettisen viitekehyksen avulla, joka koostui tuotteen ja kaupan brändi-imagosta, imagon vaikutuksesta ostopäätökseen sekä kaupan omista merkeistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kolmella ryhmähaastattelulla. Tutkimustulokset osoittivat, että haastateltavat mielsivät kaupan omat merkit hyviksi vaihtoehdoiksi muille brändituotteille. Laadukkaista kaupan omista merkeistä pidettiin eniten ja niitä myös ostettiin eniten. Näiden kuluttajien suosioon olivat erityisesti nousseet Pirkka- ja Kotimaista-tuotemerkit. Tutkimus osoitti myös, että eri tuotteilla on erilainen imago. Toinen saman merkkinen tuote saatetaan kokea laadultaan täysin päinvastaiseksi eri kategoriassa. Kaupan omia merkkejä ostettiin, koska ruokaan ei haluttu käyttää paljoa rahaa. Säästetyt rahat käytettiin mieluimmin esimerkiksi matkusteluun tai vaatteisiin. Laatu ja hinta vaikuttivat merkittävästi kuluttajien ostopäätökseen. Heille laatu merkitsi hyvää makua ja terveellisiä tuotteita. Tuoretuotteissa arvostettiin kotimaisuutta ja jossain tuoteryhmissä kotimaisuus oli ehdoton vahvuus. Eettisiin ominaisuuksiin kiinnitettiin vähiten huomiota eikä niistä oltu valmiita maksamaan ylimääräistä. Omat merkit vaikuttivat kaupan brändi-imagoon lähinnä tuomalla vaihtoehtoja kuluttajalle. Ne loivat kuvaa kaupan hintatasosta ja jos merkki oli sopiva, vahvisti se kaupan imagoa. Erityisesti laadukkaat omat merkit vahvistivat tai jopa nostivat kaupan brändi-imagoa. Tutkimus osoitti myös, että kaupan imagolla on suuri merkitys siihen, miten kaupan omat merkit koetaan. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että jos kauppa haluaa omilla tuotteillaan vedota kuluttajiin, tulisi kaupan kehittää omia tuotteitaan mahdollisimman laadukkaiksi. Omien merkkien sopivuus kaupan brändiin on tärkeää kaupan imagon kannalta.

Big Data NoSQL-järjestelmissä

Relaatiotietokannat ovat olleet vallitseva suunta suurissa tietokantajärjestelmissä jo 80-luvulta lähtien. Viimeisen vuosikymmenen aikana lähes kaikki teollinen ja henkilökohtainen tiedonvaihto on siirtynyt sähköiseen maailmaan. Tämä on aiheuttanut valtaisan kasvun datamäärissä. Sama kasvu jatkuu edelleen eksponentiaalisesti. Samalla ei-relaatiotietokannat eli NoSQL-tietokannat ovat nousseet huomattavaan asemaan. Monet organisaatiot käsittelevät suuria määriä järjestämätöntä dataa, jolloin perinteisen relaatiotietokannan käyttö yksin ei välttämättä ole paras, tai edes riittävä vaihtoehto. Web 2.0 -termin takana oleva internet-kulttuurin muutos tukee mukautuvampia ja skaalautuvia NoSQL-järjestelmiä. Internetin käyttäjät, erityisesti sosiaalisessa mediassa tuottavat valtavia määriä järjestymätöntä dataa. Kerättävä tieto ei ole enää tietyn mallin mukaan muotoiltua, vaan yksittäiseen tietueeseen saattaa liittyä esimerkiksi kuvia, videoita, viittauksia muiden käyttäjien luomiin instansseihin tai osoitetietoja. Tässä tutkielmassa käsitellään NoSQL-järjestelmien rakennetta sekä asemaa erityisesti suurissa tietojärjestelmissä ja vertaillaan niiden hyötyjä ja haittoja relaatiotietokantojen suhteen.

Brasilialainen kuluttaminen 2000-luvulla – Keskiluokkaistumisen kautta kohti kestävämpää kuluttamista?

Tämä tutkielma analysoi sitä, onko brasilialainen kuluttaminen muuttunut keskiluokkaistumisen myötä kohti kestävämpää kuluttamista. Tutkimusongelma on jaettu kolmeen osakysymykseen, jotka ovat: Miten kuluttaminen ilmenee Brasiliassa? Onko kestävän kulutuksen asema vahvistunut Brasiliassa? Millä tavoin keskiluokkaistuminen on muuttanut brasilialaista kuluttamista? Osakysymysten kautta pyrittiin löytämään kattava vastaus tutkimusongelmaan. Tutkimuksen pohjana hyödynnettiin kuluttamisen sekä keskiluokkaistumisen teorioita. Tutkimusstrategiana käytettiin laadullista tutkimusta sekä metodeina kirjoituspöytätutkimusta ja sisällönanalyysiä. Tutkimusaineiston muodostaa 33 julkaisua, joihin sisältyy tieteellisiä artikkeleja, uutisia, tilastoja sekä lausuntoja. Tutkimuksessa kävi ilmi, että talouskasvun ansiosta Brasiliaan on muodostunut uusi keskiluokka, jonka kuluttaminen on kasvanut räjähdysmäisesti vuosituhannen alusta. Talouskasvun ansiosta miljoonat ihmiset ovat nousseet köyhyydestä ja maahan on muodostunut lukuisia uusia työpaikkoja. Kasvava kulutus on kuitenkin erittäin suuri ympäristöuhka. Kestävän kulutuksen merkitys onkin vahvistunut entisestään. Brasilialaisilla on tutkitusti suuri huoli ympäristön tilasta ja väestön arvoissa sekä kulutustavoissa on tapahtunut selvää muutosta kestävämpään suuntaan. Väestön kulutusinto on kuitenkin vielä voimakkaampaa kuin kestävän kulutuksen kasvu. Noussut kulutus myös vesittää kestävän kuluttamisen eteen tehtyä työtä. Eliitin näyttämä esimerkki ylikuluttamisesta on levinnyt massamedian ja internetin välityksellä ja vahvistanut osaltaan kulutuksen kasvua arvon näyttämiseen keskittyneessä brasilialaisessa kulttuurissa. Kuluttamiseen vaikuttavat arvot ja asenteet ovat suhteellisen pysyviä. Niiden muutos, varsinkin lyhyellä aikavälillä, on haasteellista ja siksi kulutuksen radikaali muutos kestävämpään suuntaan on suhteellisen epätodennäköistä. Muutosta ei voi myöskään pakottaa esimerkiksi hallituksen puolelta vaan kuluttajien tulee itse haluta muuttaa omaa käyttäytymistään. Mikäli eliitti omaksuisi eettisen kuluttamisen, voisi historia teoriassa toistaa itseään. Tällöin mielikuva kestävästä kuluttamisesta imagoa vahvistavana toimintatapana saattaisi median välityksellä alkaa levitä uuden keskiluokan keskuudessa. Arvomuutos vaatisi kuitenkin taustalleen suurempaa yhteiskunnallista muutosta. Esimerkiksi julkiseen liikenteeseen, ravinnontuotantoon sekä energiankulutukseen liittyvät mallit pitäisi muuttaa täysin.

Saavutettavuus osana matkakohteen vetovoimaisuutta: Halpalentoliikenteen merkitys Turun seudulle

Tässä tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan saavutettavuuden merkitystä matkakohteelle. Ta-voitteena oli tutkia saavutettavuuden vaikutusta kohteen vetovoimaisuuteen, halpalentoliikenteen potentiaalia saavutettavuuden mahdollistajana Turun seudulla sekä kohdemarkkinoinnin mahdolli-suuksia kohteen saavutettavuuden ja vetovoimaisuuden edistäjänä. Teoreettisessa osuudessa esitellään vetovoimaisuuden käsitettä matkakohteen kannalta sekä pereh-dytään tarkemmin yhteen vetovoimaisuuden osatekijään, saavutettavuuteen. Saavutettavuus määrit-telee osaltaan kohteen vetovoimaisuutta ja on matkakohteen kilpailukyvyn kehittymisen kannalta tärkeä, ellei jopa avaintekijä. Lisäksi teoriaosuudessa läpikäydään paikan markkinointia vetovoimai-suuden viestijänä. Paikan markkinoinnin tarkastelussa keskitytään kohteen brändäykseen ja kohteen imagon rakentamiseen sekä kohteen markkinoinnin johtamiseen Tutkimuksen empiirinen osuus pyrkii vastaamaan asetettuun tutkimusongelmaan kartoittamalla asiantuntijahaastattelujen avulla viiden alueellisen vaikuttajan näkemyksiä tutkimusaiheesta. Haas-tateltavat kokivat Turun seudun saavutettavuuden erittäin tärkeäksi Turun alueen vetovoimaisuuden perustana saariston ja tapahtumien ohella. Lisäystä halpalentoyhteyksiin toivottiin, mutta vastaajien näkemykset halpalentoyhtiöiden tavoittelun tärkeydestä vaihtelivat haastateltavien kesken. Halpa-lentoyhtiöt nähtiin joko kaikista potentiaalisimpana henkilölentoliikenteen kasvun mahdollistajana tai halpalentoyhtiöt ja verkostolentoyhtiöt nähtiin molemmat kasvun mahdollistajina tai halpalento-yhtiöiden kasvu nähtiin ehdollisena, jolloin uusien yhteyksien tulisi palvella alueen omia intressejä. Haastateltavat kokivat Turun seudun imagon vastaavan viestittyä identiteettiä lähimarkkinoilla, mutta kansainvälisellä tasolla näkyvyyden saavuttaminen todettiin hyvin haastavaksi. Kohdemark-kinointia oli toistaiseksi tehty osassa Turusta operoitavissa halpalentokohteissa, mutta resurssipulan vuoksi toimia ei ollut kaikissa kohteissa tehty. Halpalentoyhtiöiden tavoittelu alueelle rajoittui konkreettisten toimien osalta tutkimushetkellä neuvotteluihin Norwegianin kanssa uusista kohteista. ohdittaessa lentoliikenteen kehittämistä Turun seudulla, tarvittaisiin kenties selkeä strateginen päätös siitä, millaisia yhteyksiä ja lentoyhtiöitä lähdettäisiin tavoittelemaan ja mihin suuntaan lentoliikennettä haluttaisiin alueella kehittää. Vasta sitten voitaisiin pyrkiä mahdollisuuksien mukaan lisäämään toimeliaisuutta ja kohdistamaan lisäresursseja kehitykseen.

Psyykkinen työhyvinvointi turkulaisten opettajien kokemana

Opetushallituksen toteuttama laajasta raportista käy ilmi, että opetustyö koetaan henkisesti raskaana ja koettu stressi on yleisempää kuin muilla aloilla keskimäärin. Työssä viihtymistä heikentävät muun muassa fyysisen työympäristön puutteet, työtahti sekä työhön liittyvän stressin ja emotionaalisten paineiden kasvu. (Onnismaa 2010) Yhteiskunnassa vallitsevat nykyarvot tehokkuus, mittaus ja tuottavuus heijastuvat koulujen toimintaan väistämättä. Yhteiskunnalliset ilmiöt kuten oppilasaineksen muuttuminen muun muassa maahanmuuton ja kasvavien tuloerojen myötä kuormittavat nykypäivän opettajia uudella tavalla. Näiden ilmiöiden vaikutukset näkyvät kouluissa muun muassa käytöshäiriöinä, levottomuutena ja ahdistuneisuutena. (Syrjäläinen 2002) Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen on turkulaisten luokan- ja erityisopettajien kokema psyykkisen työhyvinvoinnin taso. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa opettajan työn stressitekijöitä, voimavaratekijöitä, työuupumuksen ja työn imun kokemista sekä keinoja stressin hallintaan ja sen vähentämiseksi. Tutkimuksen ulkopuolelle rajattiin työhyvinvointiin liittyvät tekijät kuten työturvallisuus ja koulu työyhteisönä. Tutkimus suoritettiin monimetodisesti. Määrällisinä mittareina käytettiin Maslach Burnout Inventorya, Työn imu –mittaria, Coping strategies for white collar workers -mittaria ja opettajan työn stressitekijät- mittaria. MBI:n ja Työn imun tulokset yhdistämällä luotiin työhyvinvointiprofiileja. Määrällisten mittareiden lisäksi käytettiin avoimia kysymyksiä muun muassa opettajien asenteiden ja kehitysehdotusten selvittämiseksi. Tämän tutkimuksen mukaan turkulaiset luokan- ja erityisopettajat voivat työssään suhteellisen hyvin. Aineistosta 78 % kuuluvat työssään hyvinvoivien klustereihin. Vakavasti uupuneita opettajia oli 4 % aineistosta. Eniten opettajan työssä stressaavaksi koettiin muun muassa kiire, melu, tietotekniikka, puutteelliset resurssit ja työn lisääntyneet vaatimukset. Stressiä opettajat vähentäisivät esimerkiksi lisäämällä oppilaiden tukemiseen käytettäviä resursseja sekä luokkakokoja pienentämällä. Stressinhallintaan opettajat käyttivät eniten ongelmanratkaisutyyppisiä keinoja, kuten laitan asiat tärkeysjärjestykseen ja yritän rauhoittua ja selvittää ongelmat. Voimavaroina tutkimukseen osallistuneet opettajat kokivat työyhteisön, toimivan kodin ja koulun välisen yhteistyön sekä oppilaat. Erityisesti tilanteet, joissa opettaja näki oppilaan kehittyvän ja koki auttavansa lasta kohti parempaa tulevaisuutta, antoivat voimaa.

USKONNONOPETUS UUDEN EDESSÄ? Evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen toteutuminen turkulaisissa alakouluissa

Monikulttuurisuuden kasvu ja maallistuminen ovat tuoneet haasteita uskonnonopetuksen järjestämiseen viime vuosikymmenten aikana. Uskonnonopetus järjestetään Suomessa erillisissä ryhmissä oppilaan uskonnollisen taustan mukaan. Oppilaiden jaottelu, opetuksen järjestämisen ylimääräiset kulut ja uskonnonopetuksen yksinäkökulmaisuus ovat aiheuttaneet kiivasta keskustelua mediassa. Katsomusaineiden opetussuunnitelmat, moninäkökulmainen opetus ja uskonnonvapauslaki eivät välttämättä toteudu sellaisenaan koulujen katsomusaineiden oppitunneilla. Hull (2002) on määritellyt uskonnonopetuksen pedagogiset lähestymistavat oppia uskonto, oppia uskontoa ja oppia uskonnosta. Perusopetuksen muiden uskontojen opetussuunnitelmien perusteissa (2006) määritellään kaikille uskontosidonnaisille ryhmille yhteiset tavoitteet. Kaikille uskontosidonnaisille ryhmille sopivan uskonnonopetuksen määritellään tässä tutkimuksessa olevan lähestymistavaltaan oppia uskontoa tai oppia uskonnosta sekä yhteisiä tavoitteita noudattavaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää havainnoimalla opettajien (N = 29) uskonnonopetuksen toteutumista turkulaisissa alakouluissa vuosiluokilla 4 ja 5. Oppitunneilla tehdyt havainnot luokiteltiin edellä mainittujen uskontopedagogisten lähestymistapojen ja opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisesti, ja luokitteluja vertailtiin taustatekijöiden mukaan muodostettujen opettajaryhmien välillä. Noin 89,6 prosenttia kaikista havainnoiduista minuuteista kuului pedagogiselta lähestymistavaltaan kaikille uskontosidonnaisille ryhmille sopivaan kategoriaan. Kaikki oppitunneilla havainnoitu uskontoon liittyvä toiminta voitiin sisällyttää opetussuunnitelmassa määriteltyihin eri uskontojen yhteisiin tavoitteisiin. Noin 67,5 prosenttia uskontoon liittyvästä opetuksesta keskittyi yksinomaan suomalaiseen evankelis-luterilaiseen uskontoon. Uskontosidonnaiseen ryhmään kuulumattomien opettajien opetuksessa havaittiin poikkeuksellisen paljon, noin 30,4 prosenttia, lähestymistapaa oppia uskonnosta. Uskonnonopetuksen järjestämisen haasteisiin on esitetty vastaukseksi muun muassa eri uskontosidonnaisten ryhmien uskonnonopetuksen yhdistämistä kokonaan tai osittain yhdeksi yhteiseksi katsomusaineeksi. Tämä tutkimus antaa tietoa evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen oppituntien sopivuudesta myös evankelis-luterilaiseen uskontosidonnaiseen ryhmään kuulumattomille. Tulokset tukivat uskonnonopetuksen yhdistämisen mahdollisuutta turkulaisissa alakouluissa.

”Sillä sinä kasvatat filosofia, kilvoittelijaa ja taivaan kansalaista” ‒ Kasvattajat, kasvatuksen menetelmät ja päämäärät kirkkoisä Johannes Khrysostomoksen (349–407) mukaan

Pro gradu -tutkielmani aiheena on kirkkoisä Johannes Khrysostomoksen (349–407) käsitykset lastenkasvatuksesta. Kyseessä on temaattinen tutkimus, jonka olen jakanut lastenkasvatuksen kolmeen käsiteltävään teemaan: kasvattajiin, kasvatusmenetelmiin ja kasvatuksen päämääriin. Ajallisesti tutkimus rajoittuu 300-luvun viimeisille vuosikymmenille ja 400-luvun alkuun, jolloin Khrysostomos toimi kirkon työssä ja kirjoitti saarnoja, jotka ovat tutkimukseni päälähteitä. Paikallinen rajaus tulee Khrysostomoksen vaikutusalueista, Antiokiasta ja Konstantinopolista. Ajallisesti ja paikallisesti tutkimuksessa teen kuitenkin vertailuja myös laajemmin. Tutkimukseni yksi lähtökohdista onkin tutkia ajallista jatkumoa ja toisaalta muutoksia. Myös paikallisesti vertailen Khrysostomoksen ajatuksia läntisten vaikuttajien näkemyksiin. Varsinaisesti vertailevasta tutkimuksesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan Khrysostomos on tutkimukseni keskiössä. Muiden kirjoittajien teksteillä luon kontekstia tutkimukseeni. Khrysostomos korosti teksteissään, erityisesti päälähteessäni eli hänen kasvatusohjeissaan, vanhempien merkitystä kasvattajina. Hän antoi ohjeita erityisesti hengelliseen kasvattamiseen, jossa molemmilla vanhemmilla oli tehtävänsä. Sukupuolirooleilla oli merkitystä kasvatuksessa. Pojat olivat erityisesti isän kasvatuksen alaisia, tyttäret äidin. Sukupuoli vaikutti kasvatukseen myös sikäli, että odotukset tulevista sukupuolirooleista olivat erilaiset tytöillä ja pojilla. Tytöistä kasvatettiin yleensä tulevia vaimoja ja perheenäitejä, jotka huolehtisivat kotitaloudesta, pojista aviomiehiä ja perheenisiä, joiden vastuulla koko perheen talous olisi. Sukupuolirooleja tärkeämpää Khrysostomokselle oli kuitenkin kasvatuksen hengellinen päämäärä. Niin pojista kuin tytöistä tuli kasvattaa kristillisiä aikuisia, jotka kävisivät kirkossa ja lukisivat Raamattua. Hengelliseen kasvatukseen kuului Raamatun tarinoiden opettamista, Raamatun henkilöiden asettamista esikuviksi sekä kristillisten arvojen välittämistä lapsille. Moni asia oli kuitenkin säilynyt samanlaisena kuin jo pakanallisen antiikin ajalla. Edelleen kuritusta käytettiin kasvatuksessa samoin kuin palkitsemista. Myös ajatus vanhempien omasta esimerkillisyydestä oli jo monilla antiikin kirjoittajilla läsnä. Kaiken ytimessä oli kristinusko. Sen tuli näkyä kasvatuksessa, kuten kaikilla muillakin elämänalueilla. Toisaalta hengellinen kasvu kesti läpi elämän.

Aurinkosähkön kustannukset Suomessa

Aurinkosähköjärjestelmien suosio on kasvanut maailmalla merkittävästi viime vuosien aikana. Suomessa suosion kasvu on ollut hitaampaa, mutta edistystä on täälläkin tapahtunut. Suosion kasvun seurauksena ja osittain siitä johtuen, järjestelmien hinnat ovat laskeneet merkittävästi ja aurinkosähköstä on tullut monissa paikoissa myös taloudellisesti kannattavaa. Hintojen laskulle löytyy useita syitä, joista merkittävimpinä voidaan pitää paneeleiden hintojen alenemista sekä järjestelmien hyötysuhteiden kehittymistä. Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan aurinkosähköjärjestelmien kustannuksia, taloudellista kannattavuutta sekä miten ja miksi nämä ovat muuttuneet viime vuosien aikana. Lisäksi arvioidaan kuinka kustannukset tulevat kehittymään tulevaisuudessa. Työssä keskitytään tarkastelemaan tilannetta erityisesti Suomen näkökulmasta.

”Sillä sinä kasvatat filosofia, kilvoittelijaa ja taivaan kansalaista” ‒ Kasvattajat, kasvatuksen menetelmät ja päämäärät kirkkoisä Johannes Khrysostomoksen (349–407) mukaan

Pro gradu -tutkielmani aiheena on kirkkoisä Johannes Khrysostomoksen (349–407) käsitykset lastenkasvatuksesta. Kyseessä on temaattinen tutkimus, jonka olen jakanut lastenkasvatuksen kolmeen käsiteltävään teemaan: kasvattajiin, kasvatusmenetelmiin ja kasvatuksen päämääriin. Ajallisesti tutkimus rajoittuu 300-luvun viimeisille vuosikymmenille ja 400-luvun alkuun, jolloin Khrysostomos toimi kirkon työssä ja kirjoitti saarnoja, jotka ovat tutkimukseni päälähteitä. Paikallinen rajaus tulee Khrysostomoksen vaikutusalueista, Antiokiasta ja Konstantinopolista. Ajallisesti ja paikallisesti tutkimuksessa teen kuitenkin vertailuja myös laajemmin. Tutkimukseni yksi lähtökohdista onkin tutkia ajallista jatkumoa ja toisaalta muutoksia. Myös paikallisesti vertailen Khrysostomoksen ajatuksia läntisten vaikuttajien näkemyksiin. Varsinaisesti vertailevasta tutkimuksesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan Khrysostomos on tutkimukseni keskiössä. Muiden kirjoittajien teksteillä luon kontekstia tutkimukseeni. Khrysostomos korosti teksteissään, erityisesti päälähteessäni eli hänen kasvatusohjeissaan, vanhempien merkitystä kasvattajina. Hän antoi ohjeita erityisesti hengelliseen kasvattamiseen, jossa molemmilla vanhemmilla oli tehtävänsä. Sukupuolirooleilla oli merkitystä kasvatuksessa. Pojat olivat erityisesti isän kasvatuksen alaisia, tyttäret äidin. Sukupuoli vaikutti kasvatukseen myös sikäli, että odotukset tulevista sukupuolirooleista olivat erilaiset tytöillä ja pojilla. Tytöistä kasvatettiin yleensä tulevia vaimoja ja perheenäitejä, jotka huolehtisivat kotitaloudesta, pojista aviomiehiä ja perheenisiä, joiden vastuulla koko perheen talous olisi. Sukupuolirooleja tärkeämpää Khrysostomokselle oli kuitenkin kasvatuksen hengellinen päämäärä. Niin pojista kuin tytöistä tuli kasvattaa kristillisiä aikuisia, jotka kävisivät kirkossa ja lukisivat Raamattua. Hengelliseen kasvatukseen kuului Raamatun tarinoiden opettamista, Raamatun henkilöiden asettamista esikuviksi sekä kristillisten arvojen välittämistä lapsille. Moni asia oli kuitenkin säilynyt samanlaisena kuin jo pakanallisen antiikin ajalla. Edelleen kuritusta käytettiin kasvatuksessa samoin kuin palkitsemista. Myös ajatus vanhempien omasta esimerkillisyydestä oli jo monilla antiikin kirjoittajilla läsnä. Kaiken ytimessä oli kristinusko. Sen tuli näkyä kasvatuksessa, kuten kaikilla muillakin elämänalueilla. Toisaalta hengellinen kasvu kesti läpi elämän.