Luottoluokitusinformaation vaikutus yrityksen arvoon : tapahtumatutkimus pohjoismaisella aineistolla vuosilta 2005-2013

Luottoluokitusinformaation vaikutuksia osakkeiden ja velkakirjojen hintoihin on tutkittu laajasti 1970-luvun lopulta lähtien. Aikaisempien tutkimuksien tulokset osoittavat pääsääntöisesti luottoluokituksen laskun sisältävän merkityksellistä informaatiota osakemarkkinoille, kun luottoluokituksen nostolla ei ole havaittu olevan vaikutusta osakemarkkinoilla. Kuitenkin pienemmillä osakemarkkinoilla toteutetuissa tutkimuksissa saadut tulokset ovat poikkenneet aikaisemmasta, yhdysvaltalaisesta tutkimusaineistosta. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella luottoluokittajan julkaiseman, yrityksen luottokelpoisuutta heijastavan informaation vaikutusta yrityksen osakkeen arvoon. Tutkimusaineisto koostui luottoluokitusyhtiö Moody’sin ja Standard & Poor’sin Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan arvopaperipörsseihin listatuille yhtiöille julkaisemista luottoluokituksen ja luottonäkymän muutoksista sekä yhtiöiden asettamisesta luottoluokittajien tarkkailulistalle. Tutkimusperiodin vuosien 2005−2013 aikaväliltä havaittiin 60 pörssiyhtiöllä yhteensä 540 eri luottoluokitusilmoitusta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin tapahtumatutkimusta. Tapahtumatutkimuksessa analysoidaan tilastollisin menetelmin, poikkeaako kohdeyhtiöiden kurssikehitys merkittävästi osakemarkkinoiden normaalista hintakehityksestä luottoluokitusinformaation julkaisupäivän ympärillä. Tutkielman empiiriset tulokset olivat pääosin johdonmukaiset sekä Yhdysvaltojen että pienemmillä osakemarkkinoilla toteutettujen tutkimuksien kanssa. Kielteinen luottoluokitusinformaatio aiheutti negatiivisen hintareaktion, mutta epänormaalit tuotot olivat tilastollisesti merkitseviä ainoastaan yhtiön luottonäkymän heikentyessä. Myönteinen luottoluokitusinformaatio aiheutti negatiivisen kurssireaktion, mutta luottoluokituksen noustessa havaittiin positiivinen ja tilastollisesti merkitsevä epänormaali tuotto. Saadut tulokset luottoluokituksen noston osalta olivat ristiriitaiset Yhdysvaltojen osakemarkkinoilla toteutettujen tutkimuksien kanssa.

Dynamic linkages of real estate and stock markets in Finland

Traditionally real estate has been seen as a good diversification tool for a stock portfolio due to the lower return and volatility characteristics of real estate investments. However, the diversification benefits of a multi-asset portfolio depend on how the different asset classes co-move in the short- and long-run. As the asset classes are affected by the same macroeconomic factors, interrelationships limiting the diversification benefits could exist. This master’s thesis aims to identify such dynamic linkages in the Finnish real estate and stock markets. The results are beneficial for portfolio optimization tasks as well as for policy-making. The real estate industry can be divided into direct and securitized markets. In this thesis the direct market is depicted by the Finnish housing market index. The securitized market is proxied by the Finnish all-sectors securitized real estate index and by a European residential Real Estate Investment Trust index. The stock market is depicted by OMX Helsinki Cap index. Several macroeconomic variables are incorporated as well. The methodology of this thesis is based on the Vector Autoregressive (VAR) models. The long-run dynamic linkages are studied with Johansen’s cointegration tests and the short-run interrelationships are examined with Granger-causality tests. In addition, impulse response functions and forecast error variance decomposition analyses are used for robustness checks. The results show that long-run co-movement, or cointegration, did not exist between the housing and stock markets during the sample period. This indicates diversification benefits in the long-run. However, cointegration between the stock and securitized real estate markets was identified. This indicates limited diversification benefits and shows that the listed real estate market in Finland is not matured enough to be considered a separate market from the general stock market. Moreover, while securitized real estate was shown to cointegrate with the housing market in the long-run, the two markets are still too different in their characteristics to be used as substitutes in a multi-asset portfolio. This implies that the capital intensiveness of housing investments cannot be circumvented by investing in securitized real estate.

Varallisuushinnat rahapolitiikan haasteina

Työssä tarkastellaan rahapolitiikan kehitystä alkuun historiallisesti ja sen jälkeen ensisijaisesti rahapolitiikassa käytettävien mallien osalta. Lähtökohtana on rahapolitiikassa korostuva käsitys säännönmukaisuudesta. Kuten Michael Woodford (2003) kirjoittaa, rahapolitiikassa pyritään nykyään yhä voimakkaammin seuraamaan sääntöjä, ei sokeasti vaan ottamalla huomioon seuraukset ja kantamalla niistä vastuu. Keskeinen kysymys työssä onkin, millaisia sääntöjä ja malleja rahapolitiikan hoidossa nykyään olisi hyvä seurata ja kehittää. Rahapolitiikan säännöt olivat vielä 1980-luvulle rahamääräsääntöjä, mutta John B. Taylorin myötä korkosäännöistä tuli vallitseva suuntaus 1990-luvulla. On myös kehitelty teoreettisia optimaalisia malleja, joissa pyritään löytämään paras mahdollinen reaktio talouden tilaan, joka maksimoisi yhteisöllisen hyvinvoinnin. Näiden osalta työssä on tarkasteltu Michael Wickensin ja Woodfordin malleja suljetun talouden osalta ja Alfred Guenderin malleja avoimen talouden kohdalla. Näihin jälkimmäisiin malleihin koron lisäksi sijoitetaan myös valuuttakurssit, ja tällaista mittaria on tavattu kutsua MCI-indeksiksi, Monetary Condition Index. Viime vuosien kriisien myötä huomio on kiinnittynyt myös varallisuushintojen asemaan rahapolitiikassa. On alettu luoda entistä kattavampia mittareita, joihin sisällytetään myös osakkeiden ja asuntojen hintojen kehitys. Näitä kutsutaan FCI-indekseiksi, Financial Condition Indices, ja aivan viime aikoina niitä on kehitetty hyvinkin laaja-alaisiksi sisällyttäen niihin useita erilaisia muuttujia, kuten esimerkiksi Angelopouloun ym. tutkimus (2013) osoittaa. Tässä työssä on tarkasteltu reaalikoron, reaalisen valuuttakurssin, osakkeiden ja asuntojen hintojen kehitystä viiden euromaan – Suomen, Saksan, Ranskan, Espanjan ja Italian – osalta vuosina 1991–2012. Painot on estimoitu kaikille muuttujille mutta myös ilman varallisuushintoja. Estimointi antaa ymmärtää, että varallisuushinnat ovat merkittävä tekijä aineistossa, eikä suppea estimointi nostanut perinteellisten muuttujien – koron ja valuuttakurssin – merkitsevyyttä. Muuttujien aikasarjojen vertaileminen toi esiin huomattavan eron erityisesti asuntojen hintojen osalta Saksan ja muiden maiden välillä: Saksassa asuntojen hintakehitys oli melko tasainen eikä romahtanut vuoden 2008 kriisin myötä vaan lähti itse asiassa nousuun. Työssä on myös muodostettu niin FCI- kuin MCI-indeksi Saksalle, ja näiden vertaileminen osoittaa, että FCI-indeksi antaa luotettavamman kuvan muutoksista kuin MCI-indeksi, ja sen avulla pystytään myös paremmin ennakoimaan tulevaa. Täyttä yksimielisyyttä tutkijoiden kesken ei vielä ole, mutta tämän työn perusteella näyttää siltä, että indeksi, johon on lisätty varallisuushinnat, olisi edullista rahapolitiikan hoidossa, niin talouden muutosten kuvaamisessa kuin ennustamisessakin.

Alhaisen volatiliteetin sekä korkean idiosynkraattisen riskin anomaliat Suomen osakemarkkinoilla institutionaalisen sijoittajan näkökulmasta

Alhaisen volatiliteetin anomalian mukaan sijoittajan on mahdollista saada korkeaa tuottoa alhaisella riskillä, mikä on sijoitusstrategina mielenkiintoinen, koska modernin rahoitusteorian mukaan korkeat tuotot saavutetaan vain riskiä kasvattamalla. Tässä tutkielmassa selvitettiin alhaisen volatiliteetin ja korkean idiosynkraattisen riskin anomalioiden olemassaoloa Suomen osakemarkkinoilla sekä institutionaalisen sijoittajan mahdollisuuksia hyödyntää tutkittuja anomalioita. Tutkimusaineisto large cap -osakkeilla vuosilta 2000-2013 osoittaa, että sijoittamalla alhaisen volatiliteetin osakkeisiin sijoittaja on pystynyt voittamaan absoluuttisella tuotolla mitattuna OMXH CAP-indeksin, muttei saavuttamaan riskikorjattuja ylituottoja. Alhaisen volatiliteetin osakkeiden suoriutumista on selitetty useilla tekijöillä kuten sijoittajien irrationaalisella käyttäytymisellä näiden suosiessa korkean volatiliteetin osakkeita painaen alas samalla näiden tuottopotentiaalia. Toiseksi, alhaisen volatiliteetin yrityksillä on vahvat fundamentit, joiden myötä liikevoitto sekä tulos pysyvät vahvoina, joka näkyy puolestaan hyvinä osaketuottoina. Lisäksi, institutionaaliselle sijoittajalle muodostuu esteitä sijoittaa vain alhaisen volatiliteetin osakkeisiin, mikä osaltaan estää anomalian pois pyyhkiytymisen. Idiosynkraattisen riskin anomaliaa ei voitu todentaa käytettäessä FF3-mallin residuaaleja. Anomaliaa tutkittiin historiallista sekä EGARCH-mallilla ennustettua idiosynkraattista riskiä käyttäen.

Pienet ja keskisuuret leipomot ketjuuntuneen päivittäistavarakaupan yhteistyökumppaneina

Suomen päivittäistavarakaupasta on viime vuosikymmenten saatossa muodostunut ympäristön muutostekijöiden muokkaamana nykyisenlainen. Kaupat ovat siirtyneet tukku-vähittäiskauppamallista harjoittamaan tehokasta ketjuliiketoimintamallia. Suomen päivittäistavarakaupan markkinoita johtaa kaksi toimijaa, K- ja S-ryhmä, joiden yhteenlaskettu markkinaosuus on lähes 80 prosenttia. Yhteistyö ketjuuntuneen päivittäistavarakaupan ja tavarantoimittajien välillä on merkittävää koko alan kilpailukyvyn ja menestyksen kannalta. Pienten ja keskisuurten tavarantoimittajien asemaa ketjuuntuneen päivittäistavarakaupan yhteistyökumppanina on tutkinut muun muassa Kilpailuvirasto. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten leipomoteollisuuden pienet ja keskisuuret tavarantoimittajat kokevat ketjuuntuneen päivittäistavarakaupan yhteistyökumppaninaan. Tavarantoimittajan näkökulmaa tutkittiin viiden eri teeman kautta. Kaupan ja tavarantoimittajan suhdetta pyrittiin selvittämään kaupan ketjuuntumisen, tavararyhmähallinnan, riskinsiirron, hyllymaksujen sekä kaupan omien tuotemerkkien kautta. Tutkimuksen teoreettisessa osassa keskityttiin luomaan kokonaisnäkemys Suomen päivittäistavarakaupan rakenteesta. Tämä sisälsi kaupan rakennemuutoksen kuvauksen tukku-vähittäiskauppamallista ketjuliiketoimintamalliin sekä ketjujen omistusrakenteen tarkastelun. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä kerrottiin tämän päivän päivittäistavarakaupan suurimmista toimijoista ja pyrittiin antamaan kuva päivittäistavarakaupan kokonaismarkkinasta Suomessa. Toinen osa-alue teoriassa olivat pienet ja keskisuuret tavarantoimittajat leipomoteollisuudessa. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä tarkasteltiin tavarantoimittajien ja kaupan yhteistyötä sekä yhteistyön kannalta tärkeitä teemoja, tavararyhmähallintaa, kaupan omia tuotemerkkejä, riskinsiirtoa sekä hyllymaksuja. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä käyttäen hyväksi teemahaastattelua. Teemahaastattelu toteutettiin kolmelle leipomoteollisuuden pk-tavarantoimittajan toimitusjohtajalle. Tutkimustuloksissa ilmenee, että pk-tavarantoimittajat kokevat yleisellä tasolla yhteistyön päivittäistavarakaupan kanssa pääosin hyväksi. Tutkimus tuo esiin myös negatiivisia asioita jokaisesta tutkimuksen teemasta. Kaupan kasvava ostajavoima huolestuttaa tavarantoimittajia eniten. Kokonaisuudessaan tutkimus kertoo, että kauppa ja teollisuus tekevät yhteistyötä – molemmat tarvitsevat toisiaan ja kumpikaan ei pärjää ilman toista.