1009-004 Lost Island Lake Watershed Final Report

The Lost Island Lake watershed is located in the prairie pothole region, a region dotted with glacial wetlands and shallow lakes. At 1,180 acres, Lost Island Lake is the state's fifth largest natural lake and its watershed is comprised of nearly 1,000 acres of wetland habitat, including Iowa 's largest natural wetland – Barringer Slough. Unfortunately, Lost Island and its associated wetlands are not functioning to their fullest ecological and water quality potential. In 2002 and 2004, Lost Island Lake was categorized as '·impaired'" on Iowa's Impaired Waters List. Frequent algal blooms and suspended solids drastically increase turbidity levels resulting in its impairment. To investigate these concerns, a two-year study and resulting Water Quality Improvement Plan were completed. The water quality study identified an overabundance of non-native common carp (Cyprinus carpio) in the lake and its surrounding wetlands as a primary cause of impairment. The goal of the Lost Island Lake Watershed Enhancement Project is to restore ecological health to Lost Island Lake and its intricate watershed resulting in improved water quality and a diverse native plant and wildlife community. The purpose of this grant is to obtain funding for the construction of two combination fish barriers and water control structures placed at key locations in the watershed within the Blue Wing Marsh complex. Construction of the fish barriers and water control structures would aid restoration efforts by preventing spawning common carp from entering wetlands in the watershed and establishing the ability to manage water levels in large wetland areas. Water level management is crucial in wetland health and exotic fish control. These two structures are part of a larger construction project that involves a total of four combination fish barriers and water control structures and one additional fish barrier. The entire Lost Island Lake Watershed Enhancement Project is a multi-year project, but the construction phase for the fish barriers and water control structures will be completed before December 31, 2011.

07003-001 Clear Lake Watershed Final Report

Clear Lake, Iowa's third largest natural lake, is a premier natural resource and popular recreational destination in north central Iowa. Despite the lake's already strong recreational use, water quality concerns have not allowed the lake to reach its full potential. Clear Lake is listed on Iowa's 2004 303(d) Impaired Waters List due to excessive levels of phosphorus, bacteria, and turbidity. Urban storm water runoff from the 8,600 acre watershed is a significant contributor to Clear Lake's impairment. Local communities have been working towards the goal of making improvements at all 30 storm water outlets that have a drainage area of five acres or more and have a cost effective solution. Many improvements have already been made, and now there are only seven storm water outlet sites remaining that still need protection in order to meet the goal. The storm water improvements have been very effective in reducing contaminants in urban runoff, achieving reduction levels in the 50-80% range. The proposed Clear Lake Storm Water Improvement Project will address the remaining seven outlet sites and take place over three years. The first year will consist of performing engineering and design of storm water best management practices (BMPs) at the seven outlet sites to determine if a cost effective solution exists for each. Years two and three will consist of installing two storm water improvements each year to implement the most cost effective BMPs at a minimum of four of the seven sites. The grant request addresses one of the main priorities of the Iowa Watershed Improvement Grant: storm water runoff.

05035-012 Clear Lake Watershed Final Report

Clear Lake, Iowa's third largest natural lake, is located in Cerro Gordo County in north-central Iowa. The lake is a premier natural resource and popular recreational destination in north central Iowa, providing more than $40 million dollars annually to the local economy. Despite the lake's already strong recreational use, water quality concerns have not allowed the lake to reach its full recreational potential. Clear Lake is listed on Iowa's 2004 303(d) Impaired Waters List due to excessive levels of phosphorus, bacteria, and turbidity. Urban storm water runoff from the 8,600 acre watershed is a significant contributor to Clear Lake's impairment. There are over 68 storm water outlet points in the Clear Lake watershed that allow untreated urban runoff to empty directly into Clear Lake. Local governments have been very active in installing storm water Best Management Practices (BMPs) at as many of the outlets that current funding allows. To date, 11 of the 68 sites (16%) have been protected. These improvements have been very effective in reducing contaminants in the storm water runoff, but the remaining outlets still need protection. The first phase of this grant request is for an investigation of 10 storm water outlet sites to determine the most cost effective BMP for each site. The second phase of the grant request is to implement the BMPs deemed most cost effective at 5 of the 10 sites investigated. The grant request addresses one of the main priorities of the Iowa Watershed Improvement Grant: storm water runoff.

1214-008 Clear Lake Watershed Final Report

Clear Lake, Iowa's third largest natural lake, is a premier natural resource and popular recreational destination in north central Iowa. Despite the lake's already strong recreational use, water quality concerns have not allowed the lake to reach its full potential. Clear Lake is listed on Iowa's Draft 2010 303(d) Impaired Waters List for algae, bacteria, and turbidity. Many restoration practices have been implemented to treat the algae and turbidity impairment, but few practices have been installed to treat bacteria. Reducing beach bacteria levels is a priority of the lake restoration partners. Federal, State, and local partners have invested more than $20 million in lake and watershed restoration efforts to improve water clarity and quality. These partners have a strong desire to ensure high bacteria levels at public swim beaches do not undermine the other water quality improvements. Recent bacteria source tracking completed by the State Hygienic Laboratory indicates that Canada Geese are a major contributor of bacteria loading to the Clear Lake swim beaches. Other potential sources include unpermitted septic systems in the watershed. The grant request proposes to reduce bacteria levels at Clear Lake's three public swim beaches by utilizing beach cleaner machines to remove goose waste, installing goose deterrents at the swim beaches, and continuing a septic system update grant program. These practices began to be implemented in 2011 and recent bacteria samples in 2012 are showing they can be effective if the effort is continued.

1209-006 Waterloo Creek Watershed Final Report

Waterloo Creek Watershed is a 30,610 acre area that straddles the Iowa and Minnesota border. The lower 43% of the watershed is in Iowa. Bee and Duck Creeks in Minnesota flow into Waterloo Creek in Iowa. Designated as a primary contact recreational stream as well as a high-quality, cold water stream in Iowa, Waterloo Creek is a popular destination for anglers and other nature enthusiasts. The stream was on the Iowa DNR’s “Impaired Waters List” in 2008 and 2010 for Escherichia coli (E. coli) bacteria. Samples collected in 2010 and 2011 showed higher levels of E. coli. at sites with cattle in close proximity to the stream and were generally greater after high rainfall events. Other factors affecting water quality are high turbidity levels and frequent flooding. There is a deficiency in upland land treatment and an abundance of conventional tillage which increases the amount of erosion and potential for surface runoff to carry sediment to the stream. A comprehensive watershed assessment and management plan have been completed for the watershed which identify the causes of and solutions to water quality impairments. The goals of this project are to 1) develop a formal working relationship between technical staff in Iowa and Minnesota, 2) identify specific locations for Best Management Practice (BMP) implementation, 3) reduce sediment loading to Waterloo Creek to improve aquatic habitat and decrease bacteria delivery, and 4) reduce flooding potential in the watershed. The following BMPs will be implemented to reach these goals: terraces, grade stabilization structures, pasture management, stream buffers, stream bank stabilization, and agricultural waste structures.

Uuteaineiden on-line-mittaus koivusulfaattisellutehtaalla

Tämän työn tarkoituksena oli tutkia pihkanhallintaa sulfaattisellutehtaalla ja uuteaineiden analysointimenetelmiä massasta ja suodoksesta. Tavoitteena oli kehittää uuteaineiden on-line mittausmenetelmä sulfaattisellutehtaalle. Kirjallisuusosassa esitettiin sulfaattisellun valmistusprosessi ja uuteaineiden käyttäytyminen prosessissa. Lisäksi työssä käsiteltiin tärkeimpiä pihkanhallintamenetelmiä ja uuteaineiden analysointia. Kokeellisessa osassa määritettiin uuteainepitoisuudet 29:stä massa- ja pesusuodosnäytteestä. Lisäksi suodosnäytteiden sameus ja kemiallinen hapenkulutus määritettiin laboratoriossa. On-line mittaukset tehtiin DD-pesurin paluusuodoksesta, josta mitattiin johtokyky, lämpötila, taitekerroin ja pH. Sameutta yritettiin mitata on-line nefelometrillä, mutta käytössä ollut laite ei soveltunut tumman suodoksen mittaamiseen. Työssä saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että pesusuodoksen ominaisuuksia mittaamalla ei voida arvioida massan uutepitoisuutta luotettavasti. Suodoksen ja massan uutepitoisuuksien välinen selitysaste oli 54%. Saippuoitumattomien uuteaineiden pitoisuuden ollessa erityisen suuri, suodoksen uutepitoisuus ei korreloi massassa olevan uutteen määrän kanssa. Täten kyseinen mittausmenetelmä ei ole sopiva, sillä se ei toimi silloin, kun olisi tärkeintä tietää oikea uuteainepitoisuus pihkanhallintakemikaalien annosten määrittämiseksi. Suodoksen sameus riippui sen uutepitoisuudesta 80% selitysasteella. Sameusmittaus on nopea ja suhteellisen luotettava menetelmä suodosten uutepitoisuuksien arviointiin, mutta se vaatii mittalaitteen joka käyttää usean ilmaisimen tekniikkaa. On-line-mittauksissa laitteisto tulisi varustaa automaattisella pesulaitteella, sillä mittarin linssit likaantuvat helposti prosessivirrassa.

Betaiinin tuotannon sivujakeiden mikrosuodattaminen teräskeraamisella kalvolla

Betaiini on ammoniumyhdiste, jota käytetään esimerkiksi eläinten rehussa, kosmetiikassa ja lääkkeissä. Danisco Animal Nutrition Finnfeeds Finland Oy:n Naantalin tehdas on maailman johtava betaiinin tuottaja ja raaka-aineena tehtaalla käytetään melassierotuksesta saatavaa betaiinimelassia. Kiteisen betaiinin puhdistusprosessin yhteydessä syntyybetaiinipitoisia sivujakeita, jotka sisältävät huomattavan määrän betaiinia, minkä takia niiden jatkokäsittely on tärkeää. Betaiinin tuotannon sivujakeet ovat erittäin vaikeasti suodattuvia orgaanisia liuoksia, joiden koostumuksia ei täysin tunneta. Tämän työn tarkoituksena oli puhdistaa betaiinin tuotannon sivujakeita mikrosuodattamalla niitä teräskeraamisella kalvolla. Työn kokeellisessa osassa suoritettiin suodatusparametrien eli pH:n, lämpötilan, TMP:n ja betaiiniliuoksen kuiva-ainepitoisuuden optimointi sekä konsentrointikokeita. Mikrosuodatus suoritettiin Graver Technologiesin Scepter-putkimoduulilla, joka toimi ohivirtausperiaatteella ja jonka huokoskoko oli 0,1 ¿m. Scepter-moduuli koostui ruostumattomasta teräksestä sintratuista putkimoduuleista, joissa erottavana kerroksena toimi TiO2. Esikokeiden perusteella todettiin ettei pH:lla ollut suurta vaikutusta suodatukseen. Permeaattivuo kasvoi selvästi lämpötilan ja TMP:nkasvaessa. Vuo taas huononi ja permeaatin sameus lisääntyi selvästi 35 % korkeammissa kuiva-ainepitoisuuksissa. Konsentrointikokeet suoritettiin betaiiniliuoksen refraktrometrisessa kuiva-ainepitoisuudessa, BetRk, 35 %, 80 °C lämpötilassa ja betaiiniliuoksen omassa pH:ssa (pH 8-9,5). Esikokeiden tulosten perusteella konsentrointikokeet suoritettiin TMP:ssa 0,6; 0,8 ja 1,0 bar. Betaiinin tuotannonsivujakeiden konsentrointikokeissa saannoksi saatiin 95 %. Suodatustuloksista havaittiin, että betaiinin tuotannon sivujakeen erä vaikutti voimakkaasti suodatuksen toimivuuteen. Konsentrointikokeissa suodatukset suoritettiin sekäuusilla mikrosuodatusmoduuleilla että vanhalla moduulilla, joka oli jo kulunut.Kulumisen ei kuitenkaan havaittu huonontavan suodatustehokkuutta. Konsentrointikokeiden perusteella voidaan laitteiston pesuväliksi arvioida noin viikko ja pesu tulisi suorittaa sekä emäksisellä että happamalla pesuaineella.

Determining, Balancing and Controlling of Pitch and White Pitch at Stora Enso Kabel Production Line 4

Työn ensimmäisenä tarkoituksena oli kartoittaa kiinteä-neste ja neste-neste uuttomenetelmillä pihkan ja valkopihkan määrä Stora Enso Kabelin tuotantolinja 4:llä. Työn kannalta oli myöstärkeää saada selvyys saostumien koostumuksesta. Lopullinen päämäärä oli automatisoida fiksatiivin annostelu uuden, jatkuvatoimisen märänpäänanalysaattorin avulla. Mäntyosuuden kasvattaminen hiokemassassa lisää hydrofobisten partikkeleiden lukumäärää, minkä uskotaan lisäävän saostumariskiä. Työtä varten kehitetty neste-neste uuttomenetelmä, jota ei ole liiemmin paperiteollisuudessa käytetty, voi olla hyvä menetelmä lipofiilisten komponenttien määrän arviointiin tietyssä määrässä massa- tai prosessivesinäytettä. Virtaussytometri-menetelmän avulla tutkittiin pihka- tai valkopihkapartikkeleiden määrää ja kokojakaumaa eri prosessinäytteissä. Virtaussytometri-menetelmällä mitattujen valkopihkapartikkeleiden lukumäärän ja päällystetyn hylyn saostimen suodoksen sameuden välille löytyiselvä korrelaatio. Fiksatiivimäärän vaikutusta päällystetyn hylyn saostimen suodoksen sameuteen tutkittiin koeajojaksolla, jossa fiksatiivin annostelua säädettiin käsin. Käytetyt annosmäärät eivät riittäneet sameuden pitämiseen tasaisena matalalla tasolla.

Evolution of superficial lake water temperature profile under diurnal radiative forcing

In lentic water bodies, such as lakes, the water temperature near the surface typically increases during the day, and decreases during the night as a consequence of the diurnal radiative forcing (solar and infrared radiation). These temperature variations penetrate vertically into the water, transported mainly by heat conduction enhanced by eddy diffusion, which may vary due to atmospheric conditions, surface wave breaking, and internal dynamics of the water body. These two processes can be described in terms of an effective thermal diffusivity, which can be experimentally estimated. However, the transparency of the water (depending on turbidity) also allows solar radiation to penetrate below the surface into the water body, where it is locally absorbed (either by the water or by the deployed sensors). This process makes the estimation of effective thermal diffusivity from experimental water temperature profiles more difficult. In this study, we analyze water temperature profiles in a lake with the aim of showing that assessment of the role played by radiative forcing is necessary to estimate the effective thermal diffusivity. To this end we investigate diurnal water temperature fluctuations with depth. We try to quantify the effect of locally absorbed radiation and assess the impact of atmospheric conditions (wind speed, net radiation) on the estimation of the thermal diffusivity. The whole analysis is based on the results of fiber optic distributed temperature sensing, which allows unprecedented high spatial resolution measurements (∼4 mm) of the temperature profile in the water and near the water surface.

Design and optimization of selfnanoemulsifying drug delivery systems for enhanced dissolution of gemfibrozil

Self-nanoemulsifying drug delivery systems of gemfibrozil were developed under Quality by Design approach for improvement of dissolution and oral absorption. Preliminary screening was performed to select proper components combination. BoxBehnken experimental design was employed as statistical tool to optimize the formulation variables, X1 (Cremophor® EL), X2 (Capmul® MCM-C8), and X3 (lemon essential oil). Systems were assessed for visual characteristics (emulsification efficacy), turbidity, droplet size, polydispersity index and drug release. Different pH media were also assayed for optimization. Following optimization, the values of formulation components (X1, X2, and X3) were 32.43%, 29.73% and 21.62%, respectively (16.22% of gemfibrozil). Transmission electron microscopy demonstrated spherical droplet morphology. SNEEDS release study was compared to commercial tablets. Optimized SNEDDS formulation of gemfibrozil showed a significant increase in dissolution rate compared to conventional tablets. Both formulations followed Weibull mathematical model release with a significant difference in td parameter in favor of the SNEDDS. Equally amodelistic parameters were calculated being the dissolution efficiency significantly higher for SNEDDS, confirming that the developed SNEDDS formulation was superior to commercial formulation with respect to in vitro dissolution profile. This paper provides an overview of the SNEDDS of the gemfibrozil as a promising alternative to improve oral absorption.

Impact of open-ocean convection on particle fluxes and sediment dynamics in the deep margin of the Gulf of Lions.

Abstract. The deep outer margin of the Gulf of Lions and the adjacent basin, in the western Mediterranean Sea, are regularly impacted by open-ocean convection, a major hydrodynamic event responsible for the ventilation of the deep water in the western Mediterranean Basin. However, the impact of open-ocean convection on the flux and transport of particulate matter remains poorly understood. The variability of water mass properties (i.e., temperature and salinity), currents, and particle fluxes were monitored between September 2007 and April 2009 at five instrumented mooring lines deployed between 2050 and 2350-m depth in the deepest continental margin and adjacent basin. Four of the lines followed a NW-SE transect, while the fifth one was located on a sediment wave field to the west. The results of the main, central line SC2350 ("LION") located at 42 02.50 N, 4 410 E, at 2350-m depth, show that open-ocean convection reached midwater depth ( 1000-m depth) during winter 2007-2008, and reached the seabed ( 2350-m depth) during winter 2008-2009. Horizontal currents were unusually strong with speeds up to 39 cm s−1 during winter 2008-2009. The measurements at all 5 different locations indicate that mid-depth and near-bottom currents and particle fluxes gave relatively consistent values of similar magnitude across the study area except during winter 2008-2009, when near-bottom fluxes abruptly increased by one to two orders of magnitude. Particulate organic carbon contents, which generally vary between 3 and 5 %, were abnormally low ( 1 %) during winter 2008-2009 and approached those observed in surface sediments (0.6 %). Turbidity profiles made in the region demonstrated the existence of a bottom nepheloid layer, several hundred meters thick, and related to the resuspension of bottom sediments. These observations support the view that open-ocean deep convection events in the Gulf of Lions can cause significant remobilization of sediments in the deep outer margin and the basin, with a subsequent alteration of the seabed likely impacting the functioning of the deep-sea ecosystem.

Paperikoneen märkäosan kemian hallinnan käytännön työkalut

Tämän työn lähtökohtana oli selvittää erään hienopaperikoneen merkittävimmät märkäosan kemian tasapainoon vaikuttavat tekijät. Työkaluina käytettiin WIC Compact -laitteistoa ja prosessin on-line -mittauksia. Näiden tuottaman informaation pohjalta tutkittiin tekijöiden vaikutusta paperikoneen ajettavuuteen tavoitteena löytää mahdolliset syy-seuraus -ilmiöt ja ennakoida näiden vaikutukset ennen paperikoneella tapahtuvia varsinaisia muutoksia. Kokeellisessa osassa mitattiin sameutta, varustilaa, alkaliteettia, pH:ta, lämpötilaa ja johtokykyä. Mittaukset tehtiin paperikoneen mänty- ja koivusellusta sekä hylkymassasta ja viiravedestä. Kokeellisen osan mittaustulosten perusteella havaittiin koivusellun uuteainepitoisuuden ja sameuden välillä olevan yhteyttä paperikoneen pihkaongelmiin. Katkotilanteet ajoittuivat usein prosessin pH- ja lämpötilavaihteluiden muutoskohtiin, missä pH ja lämpötila laskivat. Sen sijaan muutokset johtokyvyssä eivät olleet yhteydessä katkoihin. Optisen kirkasteen annostelumäärä vaikutti prosessin varaustilaan ja tapauksissa, missä varaustila selvästi kasvoi, kun optisen kirkasteen annostelua oltiin vähennetty, ilmeni ajettavuushäiriöitä. Muutokset PCC:n pH:ssa ja annostelussa näyttivät aiheuttavan perälaatikon pH-vaihteluita.

Otsonin käyttö paperin ja kartongin valmistuksen kiertovesien mikrobiologisen tilan hallintaan

Diplomityössä tutkittiin otsonin käytön soveltuvuutta ja etsittiin optimaalista soveltamistapaa kartonki- ja paperikoneen kiertoveden mikrobiologisen tilan hallintaan. Kirjallisuusosassa selvitettiin otsonin tuotannon nykytekniikkaa sekä otettiin selvää saatavilla olevista kapasiteetiltaan riittävistä otsonigeneraattoreista. Kirjallisuuden perusteella selvitettiin myös otsonin reaktioita paperi- ja kartonkikoneen kiertovesissä olevien orgaanisten ja epäorgaanisten aineiden kanssa. Lisäksi käsiteltiin otsonin käytön eri sovelluksia vedenpuhdistuksessa sekä perehdyttiin aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin otsonin käytöstä mikrobitorjuntaan paperi- ja kartonkikoneiden kiertovesistä. Kokeellisessa osassa määritettiin sopiva otsoniannos valkaisematonta sellua käyttävän koneen kiekkosuotimen kirkkaalle ja samealle suodokselle. Vesien otsonointi suoritettiin otsonipilotlaitteistolla. Työssä tutkittiin otsonoinnin vaikutusta kiertoveden mikrobiologisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin. Lisäksi tarkasteltiin kiertoveden otsonoinnin vaikutuksia koepaperikoneella valkaisemattomasta sel-lusta ja hylkymassasta valmistettujen lopputuotteiden laatuun. Työssä arvioitiin myös otsonin käytön mahdollisuutta osittain korvaamaan jo käytössä olevia hapettavia biosidejä. Samealle suodokselle sopivaksi otsoniannokseksi osoittautui 120 mg O3/l (0,3 mg O3/mg CODCr) ja kirkkaalle suodokselle riittävä annos olisi 60 mg O3/l (0,2 mg/mg CODCr). Näillä annoksilla kiertoveden mikrobireduktiot olivat 98–100 %. Kiertoveden hapetuskyky kasvoi 9-14 % ja pH laski yhdellä yksiköllä otsonoinnin vaikutuksesta. Kiertoveden kemiallisiin ominaisuuksiin otsonoinnilla oli edullinen vaikutus, sillä veden sameus, kiintoaine- ja CODCr-pitoisuudet laskivat. Koepaperikoneella havaittiin perälaatikon ilmapitoisuuden vähentyneen jopa 49 % käytettäessä ot-sonoitua kiertovettä. Mikrobiologiset analyysit suoritettiin koepaperikoneen massalle, viiravedelle ja lopputuotteelle. Tutkimusten perusteella mikrobientorjunnan kannalta parhaimmaksi otsonin annos-telupaikaksi osoittautui samea suodos. Massan, viiraveden ja lopputuotteen mikrobimäärät alenivat selvästi. Kemialliset analyysit osoittivat, että kirkasta suodosta käytettäessä oli koepaperikoneen vii-raveden kemiallinen tila parantunut LK-aineen muuttuessa hydrofiilisemmäksi ja sen sitoutumisky-vyn parantuessa. Samealla suodoksella ei muutosta havaittu. Valkaisemattomasta sellusta ja päällystetystä hylystä koepaperikoneella valmistettujen lopputuotteiden lujuus- ja aistinvaraisissa ominaisuuksissa ei tapahtunut merkittävää muutosta. Tulosten perusteella otsonia voisi käyttää korvaamaan hinnaltaan kalliimpia hapettavia biosidejä. Otsonin etuna on, ettei sille resistenttejä mikrobikantoja ole. Kirjallisuuden perusteella otsonin heikkoutena on sen tehon paikallisuus eli otsonin lisänä on käytettävä jotain muuta sekundääristä biosidia ylläpitämään matala mikrobitaso otsonoinnin jälkeen.

Männyn käytön vaikutukset paperi- ja kartonkihiokkeen raaka-aineena

Diplomityössä seurattiin ensiharvennusmännyn koekäyttöä painehiokkeen valmistuksessa Stora Enson Anjalankosken tehtailla. Tavoitteena oli selvittää, mitä laadullisia ja taloudellisia vaikutuksia ensiharvennusmännyllä on mekaanisen massan valmistukseen ja lopputuotteeseen, kun sitä annostellaan kuusen joukkoon. Prosessin uuteainepitoisuus nousi pääosin mäntyajon aikana. Paperista ja kartongista määritettyjen uuteainepitoisuuksien mukaan rasva- ja hartsihappopitoisuus nousi 5 % -mäntyajon aikana 15 % ja 20 % -mäntyajon aikana noin 60 % referenssitasosta. Selvimmin uuteainepitoisuuksien kasvu havaittiin hiomakoneiden suihkuvesistä ja annosteluhiokkeista. Männyn vaikutus näkyi myös prosessin kohonneena sameutena ja varaustilana. Hiokkeen bulkki oli jokaisella hiomalinjalla mäntykoeajon aikana hieman suurempi kuin referenssijaksolla. 20 % -mäntyajon aikana havaittiin myös laskua hiokkeen lujuuksissa. Yhdellä paperikoneella havaittiin märkäviirojen värjääntymistä ja tukkeutumista mäntyajon aikana. Tutkimuksen mukaan ensiharvennusmäntyä voidaan käyttää 5 % kuusen joukossa ilman, että suuria muutoksia prosessissa tai lopputuotteiden laadussa havaitaan. Männyn käytöllä voidaan saavuttaa puun hankintakustannuksissa säästöä noin 1,2 euroa/hioketonni.

Pigmenttien suodatus

Työn tavoitteena oli tutkia neljän eri koesuotimen soveltuvuutta pigmenttilietteen kiintoainepitoisuuden nostoon. Työssä käytetyt suotimet olivat Larox PF 0,1, Certus-CU-0047, Crossflow-koesuodin ja Steuerung ET06-linko. Suodinväliaineena Larox PF 0,1-suotimessa ja Crossflow-koesuotimessa käytettiin Tamfelt Oyj:n suodinkankaita. Certus-CU-0047-suotimessa suodinväliaineena toimi keraaminen membraani. Työn kirjallisuusosassa tarkasteltiin partikkelien karakterisointia, suodatuksen teoriaa, kakkusuodatusta, suodinväliaineista suodinkankaita ja membraaneja. Lisäksi tarkasteltiin paperin päällystämiseen käytettyjen pigmenttien ominaisuuksia ja niiden suodatusta. Kokeet suoritettiin Larox PF 0,1, Certus-CU-0047 ja Crossflow-koesuotimella vakiopainesuodatuksena yhdellä paineella. Steuerung ET06-lingon kokeet suoritettiin vakiovirtaussuodatuksena käyttäen kolmea eri virtausnopeutta ja kolmea eri lingon ja ruuvin kierrossuhdetta. Työssä suodatettiin neljää erilaista pigmenttilietettä. Suodoksista otettiin näytteitä niiden sameuden määrittämiseksi. Larox Pf 0,1-suotimella ja Steuerung ET06-dekantterilingolla saatiin nostettua pigmenttilietteen kiintoainepitoisuutta erittäin hyvin. Loput kaksi suodinta eivät sovellu tähän tarkoitukseen ollenkaan. Vakiopainesuodatuksissa suodatusajat muodostuivat kuitenkin liian pitkiksi. Suodoksien kiintoainepitoisuudet olivat suurimmaksi osaltaan pieniä lukuun ottamatta tiettyjä suodinkankaita. Lietteen 2 kiintoainepitoisuuden nostaminen oli kaikilla suotimilla erittäin vaikeaa, muut lietteet suodattuivat kohtuullisen hyvin. Näiden kokeiden perusteella voidaan sanoa, että varsinkin vakiovirtaussuodatus soveltuu hyvin ainakin tiettyjen pigmenttilietteiden kiintoainepitoisuuden nostoon.