Omien työntekijöiden urakkatyö ja hinnoittelun yhtenäistäminen

Tämä työ tehtiin NCC Rakennus Oy:n Lohjan toimipisteelle. Työssä selvitettiin, mitä omien työntekijöiden urakkatyö pitää sisällään. Apuna käytettiin alan kirjallisuutta ja alan ammattilaisten mielipiteiden kyselyä. Kirjallisuudesta selvitettiin, millä perusteilla työt hinnoitellaan ja miten urakka etenee prosessina. Työ aloitettiin perehtymällä urakkatyön teettämiseen rakennusalalla. Tämän jälkeen selvitettiin urakkatyösisältöjä alan kirjallisuuden perusteella ja haastattelemalla alan ammattilaisia. Urakkahinnoittelu selvitettiin lopuksi kirjallisuudesta ja saatuja tuloksia vertailtiin NCC Rakennus Oy:n käyttämiin hintoihin. Työn lopputuloksena saatiin NCC Rakennus Oy:n työmaiden käyttöön urakkatyösisällöt ja hinnoittelutaulukot eri työvaiheille, sekä urakan etenemisprosessi ja urakkasopimuksen asialista. Työn tuottama materiaali mahdollistaa omien työntekijöiden urakkatöiden lisäämistä ja tätä kautta työntekijöiden työmotivaation kasvua.

Osa 1: Hypoglykemiapotilaan ensihoitotyössä tarvittava osaaminen : arviointimittarin kehittäminen. Osa 2: arviointimittarin luotettavuuden ja käyttökelpoisuuden arviointi

Osa I: Tämä opinnäytetyö on osa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen KUOSCE-hanketta, jonka tarkoituksena on OSCE-menetelmän avulla hankkia tutkimuksellista tietoa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen perustason sairaankuljetuksen yleisestä koulutustarpeesta sekä suunnitella ja kohdentaa täydennyskoulutus niille ensihoidon osaamisen alueille, joista löytyy eniten koulutustarvetta. Tämän työn tarkoituksena on kehittää hypoglykemiapotilaan ensihoidon osaamista arvioiva Osce-mittari sekä selvittää OSCE:n (Objective Structured Clinical Examination) soveltuvuutta ja käyttökelpoisuutta hypoglykemiapotilaan ensihoidon osaamisen arvioimisessa sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa. Tämän opinnäytetyön hypoglykemiapotilaan ensihoidon osaamista arvioiva OSCE-mittari perustuu tutkittuun kansainväliseen ja kotimaiseen tietoon sekä Suomessa käytössä oleviin sairaankuljetuksen toimintaohjeisiin. Mittarin luotettavuuden ja toimivuuden arvioimiseksi suoritettiin mittarin esitestaus Stadian valmistuvilla ensihoitajaopiskelijoilla (n = 14), ja testauksen tuloksia käytettiin apuna mittarin kehittämisessä edelleen luotettavammaksi. Testauksen tulosten mukaan OSCE-mittari on toimiva ja käyttökelpoinen tapa arvioida sairaankuljettajien osaamista hypoglykemiapotilaan tunnistamisessa ja hoitamisessa. Tulosten perusteella OSCE-mittari on rakenteeltaan looginen, ja sillä voidaan luotettavasti arvioida ensihoidon osaamista. OSCE-mittari on osoittautunut myös käyttäjäystävälliseksi, sillä sen käyttäminen osaamisen arviointiin simuloidun harjoitustilanteen aikana on vaivatonta. Jatkossa tätä arviointimenetelmää tullaan käyttämään laajemmassa mittakaavassa ainakin Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen henkilöstön testaamisessa, jolloin saadaan lisää tutkimuksellista tietoa myös mittarin toimivuudesta.

Keskeisten kädentaitojen osaaminen perustason sairaankuljetuksessa

Keskeisten kädentaitojen osaaminen perustason sairaankuljetuksessa. Osa 1: osaamista arvioivan mittarin kehittäminen. Osa II: osaamista arvioivan mittarin luotettavuus ja käyttökelpoisuus. - Opinnäytetyö liittyy Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian yhteiseen KUOSCE-hankkeeseen. Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata perustason sairaankuljetuksessa tarvittavaa kädentaitojen osaamista ja kehittää luotettava ja käyttökelpoinen arviointimittari perustason sairaankuljetuksessa tarvittavan kädentaitojen osaamisen tutkimiseen. Kehitettyä mittaria tullaan myös hyödyntämään Helsingin ammattikorkeakoulun ensihoidon koulutuksessa. Mittari luotiin OSCE -menetelmää apuna käyttäen ja se muotoiltiin teoriaosan kanssa yhteneväiseksi. Teoriaosasta kerättiin taulukkomalliseen mittariin väittämiä joihin sopivat kyllä- ja ei-vastaukset. Arvioitaviksi kädentaidoiksi valikoituivat hengitysteiden turvaaminen tajuttomalta potilaalta, hengityksen arviointi tajuissaan olevalta ilman apuvälineitä sekä stetoskoopin ja pulssioksimetrin avulla, hengityksen tukeminen maski-paljeventilaatiolla ja nieluputken käyttö. Verenkierron osalta arvioidaan verenpaineen mittausta manuaalisella aneroidimittarilla ja pulssin tunnustelua. Tajunnantason arviossa mitataan, kuinka perustason sairaankuljettajat osaavat käyttää Glasgow Coma Scalea ja tehdä karkean neurologisen arvion. Lisäksi arvioidaan verensokerin mittaustaitoa. Mittaria pilotoitiin pienellä testiryhmällä ja tulosten avulla mittaria kehitettiin loogisempaan muotoon. Korjaustöiden tuloksena saatiin aikaan paranneltu mittari, joka teoriassa on luotettava ja toimiva. Mittarin kehittämistä jatketaan keväällä 2007 opinnäytetyön toisessa osassa, jolloin on tarkoitus suorittaa testausta pienellä ryhmällä Keski-Uudenmaan Pelastuslaitoksen palomies-sairaankuljettajia. Seuraavat ensihoitajaopiskelijaryhmät jatkavat KUOSCE-hanketta käyttämällä valmista mittaria laajempaan testaukseen. Osa 2: Osaamista arvioivan mittarin luotettavuus ja käyttökelpoisuus: Tämä opinnäytetyö on osa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian yhteistä KUOSCE-hanketta. Hankkeen päämääränä on hankkia OSCE-menetelmää apuna käyttäen tutkittua tietoa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen perustason sairaankuljetuksen osaamistasosta sekä yleisestä koulutustarpeesta. Tietoa käytetään apuna suunnitellessa ja kohdennettaessa täydennyskoulutusta niille ensihoidon osaamisen alueille, joista löytyy eniten koulutustarvetta. Ensimmäisen opinnäytetyömme aiheena oli ”Keskeisten kädentaitojen osaaminen perustason sairaankuljetuksessa - osaamista arvioivan mittarin kehittäminen”, jossa kehitimme 10 itsenäisesti toimivaa mittaria. Kehitystyössä käytettiin apuna tutkittua kansainvälistä sekä kotimaista tutkimustietoa sekä työelämässä toimivien ensihoitajien sekä palomies-sairaankuljettajien osaamista ja ammattitaitoa. Kehitettyjä mittareita modifioitiin asiantuntijaryhmässä ja kuvaamme tässä työssä millaisia muutoksia modifioituihin mittareihin tehtiin. Tässä opinnäytetyömme toisessa osassa arvioimme myös kehitettyjen ja modifioitujen mittareiden luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta. Näiden ominaisuuksien arvioimiseksi suoritettiin modifioitujen mittareiden pilotointi Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen palomies-sairaankuljettajilla (n=14). Pilotoinnin tuloksia ja pilotoinnista saatuja havaintoja tullaan käyttämään apuna mittarien kehittämisessä edelleen luotettavammaksi. Työssä selvitämme sitä, miten mittareiden pilotointi tapahtui, miten se sujui ja mitä havaintoja saimme pilotoinnista. Työmme tarkoituksena on saada tuotettua mahdollisimman luotettavaa ja käyttökelpoista informaatiota mittareiden toimivuudesta. Tätä informaatiota voidaan käyttää hyväksi tulevaisuudessa mittareita edelleen kehitettäessä ja niitä käytettäessä. Tulevaisuuden mittareiden käyttäjät voivat näin huomioida mittareiden vahvuudet sekä heikkoudet objektiivista testausta järjestäessään.

Virtsa-avannepotilaan ohjauksen rungon suunnittelu

Potilaan ohjaus korostuu nykypäivänä entistä enemmän. Potilaat tarvitsevat tutkimusten mukaan enemmän ohjausta liittyen sairauteen ja sen tuomiin fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin muutoksiin. Lyhentyneet sairaalassaoloajat luovat paineita potilaan ohjaukselle, ja potilaiden tulee oppia hallitsemaan sairauden tuomat muutokset melko lyhyessä ajassa. Meilahden sairaalan osasto 132U halusi kehittää yhteneväiset ohjeet virtsa-avannepotilaan ohjaukseen, jotta potilaan ohjaus ja opetus olisi laadukasta ja tätä kautta paranisivat myös potilaan itsehoitokyky ja elämänlaatu. Tarkoituksenamme oli luoda virtsa-avannepotilaan ohjauksen runko yhdessä Meilahden sairaalan osasto 132U:n kehittämishankkeen kanssa. Opinnäytetyömme käsittelee virtsa-avanne potilaan ohjauksen laadun parantamista. Virtsa-avanne joudutaan tekemään yleensä syövän, trauman, synnynnäisen epämuodostuman tai virtsarakon toimintahäiriön vuoksi. Yleisin osastolla 132U tehtävä virtsa-avanne on Brickerin diversio, jossa avanne tulee vatsanpeitteiden läpi iholle ja virtsa kerääntyy iholle kiinnitettävään avannepussiin. Yleisin syy virtsa-avanteen tekoon osastolla 132U on virtsarakon syöpä. Opinnäytetyömme aihe lähti työelämän tarpeista saada tietoa virtsa-avannepotilaan ohjauksesta. Meilahden sairaalan osastolla 132U alkoi vuonna 2006 virtsa-avannepotilaan ohjaus osastolla - kehittämishanke, johon osallistuimme tekemällä kirjallisuuskatsauksen kehittämishankkeen käyttöön. Kehittämishankkeen tavoitteena on, että virtsa-avannepotilaan saama ohjaus ja opetus on laadukasta, jolloin potilaan elämänlaatu ja itsehoitokyky paranee. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta tehtiin ohjausrunko, jonka avulla hoitajat pystyvät määrätietoisesti ohjaamaan virtsa-avannepotilasta. Ohjausrungon keskeisiksi alueiksi muodostuivat sairaus ja sen hoito, potilaan psykososiaaliset muutokset, potilaan rooli, kuntoutuminen, seksuaalisuus, käytännön asiat ja omaisen ohjaustarpeet. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastelimme myös potilaiden parhaina pitämiä ohjausmentelmiä sekä potilaiden ajatuksia parhaasta ohjauksen ajankohdasta. Tekemämme kirjallisuuskatsaus loi pohjan projektiryhmän tekemälle ohjauskaavakkeelle. Ohjauskaavake otettiin testikäyttöön osastolla helmikuussa 2007, jonka jälkeen sitä muokataan hoitajilta tulleiden ehdotusten mukaan. Toivomme ohjauskaavion tulevan vakituiseen käyttöön osastolla ja näin parantamaan potilaan saaman ohjauksen laatua.

Imetys on mukavoo! - ilta : imetykseen kannustava tapahtuma perheille

Opinnäytetyömme pohjautuu aikaisempaan opinnäytetyöhön Imetys on mukavoo-Sarjis imetyksestä nuorille perheille. Työtämme varten perehdyimme aiheeseen liittyvään tutkimustietoon ja kirjallisuuteen. Opinnäytetyön tavoitteena on järjestää imetysasenteisiin positiivisesti vaikuttava ja imetykseen kannustava tapahtuma Helsingin kaupungin terveysasemalla. Tapahtuman luonne oli keskustelutilaisuus, jossa samalla jaettiin tietoa imetykseen liittyvistä asioista. Poimimme lukemistamme tutkimuksista aiheita tapahtumamme sisällöksi tämä lisäksi käytimme aikaisemmassa opinnäytetyössä esille tulleita asioita hyödyksi illan sisällön suunnittelussa. Kohderyhmänä olivat raskaana olevat ja synnyttäneet perheet. Opinnäytetyön tarkoituksena on parantaa kohderyhmän imetyasenteita ja tätä kautta lisätä imetettyjen lasten määrää ja imetyksen kestoa. Tarkoituksena on myös kannustaa isiä osallistumaan lapsen ruokintaa tukemalla äidin imetystä ja jaksamista imetysaikana. Illan aikana kävimme läpi imetyssuositukset ja perheiden odotukset ja toiveet imetyksestä. Lisäksi kävimme läpi imetykseen liittyviä ongelmatilanteita ja isien merkitystä imetykselle. Tapahtuman ohjelma pohjautui PowerPoint-esitykseen, jonka avulla johdimme keskustelua aiheista.Tapahtuman osallistuja määrä oli pieni. Saavutimme osittain laatimamme tavoitteen tapahtuman avulla. Saamamme palaute oli positiivista.

Imetys on mukavoo! : sarjis imetyksestä nuorille perheille

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kartoittaa imetyspäätökseen ja imetyksen kestoon vaikuttavia tekijöitä, erityisesti imetysasenteita. Kartoituksen perusteella tuotimme lehtisen imetyksen tukemiseksi. Valitsimme lehtisen muodoksi sarjakuvan, koska uskomme sen puhuttelevan paremmin nykypäivän nuoria äitejä ja heidän lähipiiriään. Lehtisen perimmäisenä tavoitteena on vaikuttaa myönteisesti niihin asenteisiin, jotka vähentävät nuorten äitien imetysmotivaatiota. Tätä kautta haluamme lisätä imettävien äitien ja rintamaitoa saavien lasten määrää. Opinnäytetyöprosessimme vaati meiltä syventymistä nuorten äitien imetysasenteita käsitteleviin tutkimuksiin sekä terveyden edistämistä ja terveysaineiston tuottamista käsittelevään kirjallisuuteen. Lehtisemme sarjakuvan pääteemoiksi valitsimme isien osuuden imetyspäätökseen sekä julkisen imetyksen. Useissa lukemissamme tutkimuksissa nämä kaksi teemaa tulivat esille imetystä vähentävinä ja pulloruokintaa lisäävinä tekijöinä. Lasta odottavan perheen terveyden edistämisessä avainasemassa on muun muassa äitiysneuvolatoiminta. Imetysohjauksen kehittämisellä on merkitystä koko perheelle. Tuottamamme lehtinen on suunnattu jaettavaksi äitiysneuvoloissa kaikille raskaana oleville perheille, koska suurin osa heistä tekee imetyspäätöksen jo ennen synnytystä. Olisi tärkeää antaa lehtinen äideille ja isille jo alkuraskauden aikana, jotta se olisi käytettävissä heidän tehdessään päätöstä tulevan lapsensa imetyksestä. Lehtistä voi käyttää myös imetysohjauksen tukena sekä perhevalmennuksessa että yksilöohjauksessa.

Lapsi kätilötyön oppikirjoissa

Tämä työ oli itsenäinen opinnäytetyö. Opinnäytteessäni analysoin kuutta englanninkielistä kätilötyön oppikirjaa, jotka on julkaistu vuoden 2000 jälkeen. Näkökulmana oli kätilö terveyden edistäjänä.Metodina käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin:Miten kirjoissa kuvattiin lapsia? Miten oppikirjoissa kuvattiin lapsen terveyttä? Miten oppikirjoissa kuvattiinlasten terveyden uhkia, sairauksia ja erityistilanteita? Miten kirjoissa kuvattiin lapsen hoitoa? Miten kirjoissa kuvattiin lapsen terveyden edistämistä? Miten kätilö voi edistää lapsen terveyttä?Tulokset ovat lääketieteellisesti painottuneita. Johtopäätökseni tiivistän seuraaviin kohtiin. Lasten kuvaus kätilötyön oppikirjoissa on yksipuolista, mekaanista ja näkökulmaltaan ongelmakeskeistä. Lasten terveyden kuvaaminen painottuu vahvasti fyysiseen terveyteen. Oppikirjoissa painottuu suurimmalta osin nimenomaan vauvan elimellisen epänormaaliuden havaitseminen ja hoitaminen. Hoitamisesta kirjoissa korostuu hoitamisen toiminnallinen puoli. Myös jatkuva resurssipula näkyy kirjoissa. Osa kuvauksista on jo valmiiksi muodoltaan ehdollisia: näin toimisimme jos se olisi mahdollista. Kätilötyön kirjat kaipaisivat terveyden edistämisen teeman selkeää esiin nostamista, tuoretta tietoa ja työkaluja perheiden terveyden moniammatilliseen edistämiseen. Merkittävimmiksi asioiksi terveyttä edistävissä työtavoissa nousivat kätilön asenne ja ennakoiva työote - Tukeeko koulutus näiden taitojen kehittymistä?Tätä opinnäytettä voidaan hyödyntää koulutusta ja oppikirjoja suunniteltaessa. Myös uusien oppikirjojen sisältöä on mahdollista arvioida opinnäytteeni luokkien ja kritiikin avulla. Jatkossa olisi mahdollista tutkia esimerkiksi valmistuvien kätilöopiskelijoiden valmiuksia lapsen ja perheen terveyttä edistävään hoitotyöhön. Myös käsityksiä kätilön roolista terveyden edistäjänä Suomessa olisi mielenkiintoista tutkia. Miten laaja on terveyden edistämisen perspektiivimme?

Haasteena J. S. Bachin 2. luuttusarja BWV 997 : oppimisprosessi

Tämä opinnäytetyö käsittelee Johann Sebastian Bachin toista luuttusarjaa Bwv 997 kokonaisvaltaisena oppimisprosessina. Tässä opinnäytetyössä reflektoin omaa tulkintaani kyseisestä teoksesta ja kerron kuinka tulkinta on saatettu muotoonsa ja miten olen onnistunut siinä. Pohdinnan kohteena ovat mm. se, miten rakennetta voidaan lähestyä, sekä mitkä seikat ovat esimerkiksi vaikuttaneet tempojen valintoihin, koristeluun sekä fraseeraukseen. Olen koonnut tähän työhön tarpeelliseksi kokemiani lainauksia barokkimusiikkia käsittelevästä kirjallisuudesta kuten Johann Matthesonin Der vollkommene Capellmeister vuodelta 1739, sekä C.P.E. Bachin Versuch über die Wahre Arts das Clavier zu spielen vuosilta 1753/1762. Jälkimmäinen teos on kuitenkin tulkittavissa aikakauden ulkopuoliseksi teokseksi. Kyseisen teoksen käyttöä perustellaan tämän työn kuluessa. Toivon että tätä työtä voidaan myös pitää johdantona barokkimusiikin esittämiskäytäntöön, sekä käyttää apuvälineenä esimerkiksi opetuksessa edistyneillä oppilailla. Työn kieli ja ulkoasu sekä käsiteltävät asiat on yritetty esittää mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi, jotta myös sen pedagoginen käyttö esimerkiksi musiikkiopistotasolla olisi mahdollista. Valitessani opinnäytetyön aihetta päädyin tekemään tämän työn siitä syystä, että en ollut aikaisemmin juurikaan perehtynyt barokkimusiikkiin. Tämän opinnäytetyön tekeminen tarjosi sopivat puitteet "päästä kiinni" sekä barokkimusiikin soittamiseen että tiedon hakuun. Koska kyseinen teos on haastava, on työn määrä ollut suuri ja olen joutunut todella pohtimaan asioita. Työ on avannut silmiä uusille asioille ja opettanut paljon sekä soittamisesta että tiedon hakemisesta kyseisestä aiheesta sekä yleensä. Työni koostuu kahdesta osiosta, äänitteestä ja kirjallisesta työstä. Työn äänitysvaihe ja sen jälkityöstö tehtiin yhteistyössä Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian opiskelijoiden kanssa.

Tioglykolaattiputki bakteerien tunnistuksen apuna

Teimme opinnäytetyömme HUSLABin Kliinisen mikrobiologian vastuualueen bakteriologian osaston pyynnöstä.Osastolla toivottiin, että opinnäytetyömme auttaisi bakteriologian osaston työntekijöitä paremmin hyödyntämään päivittäin märkäviljelytyöpisteissä käytettävistä tioglykolaattiputkista saatavaa informaatiota. Opinnäytetyömme on jatkoa vuonna 2005 tehdylle opinnäytetyölle Oppimismateriaali gramvärjäyksestä, joka on myös tehty HUSLABin bakteriologian osastolle. Opinnäytetyössämme tutkimme, miten eri anaerobit ja aerobit bakteerilajit kasvavat tioglykolaattiputkessa, sekä miten tätä tietoa voitaisiin käyttää hyödyksi bakteerien alustavassa tunnistuksessa ja esimerkiksi jatkotunnistustestejä valittaessa. Tutkittavia bakteerilajeja oli 20 ja yksi sieni. Bakteerilajit valittiin niin, että jokaisesta ryhmästä tulisi ainakin yksi tyypillinen esimerkki. Valokuvasimme tulokset ja valmistimme kuvallisen materiaalin HUSLABin Kliinisen mikrobiologian vastuualueen bakteriologian osastolle työntekijöiden ja opiskelijoiden käyttöön. Valmistamamme kuvamateriaalin pitäisi auttaa tioglykolaattiputkesta saatavan informaation parempaan hyödyntämiseen bakteriologian osaston märkäviljelytyöpisteessä. Aluksi etsimme kokeilemalla sopivan, potilasnäytteitä lähinnä olevan laimennoksen. Teimme 1/10 laimennossarjan muutamalle bakteerille. Sopivan bakteeripitoisuuden löydyttyä käytimme samaa pitoisuutta jatkossa kaikkille viljellyille bakteereille. Kasvatimme tioglykolaattiputkia lämpökaapissa, kunnes bakteerien kasvu tuli näkyviin. Varmistimme, että tioglykolaattiputkissa kasvoivat tutkimamme bakteerit puhtaina tekemällä putkissa kasvavasta bakteerimassasta gramvärjäykset sekä puhdasviljelmät maljoille. Lopuksi valokuvasimme tulokset ja kokosimme niistä kuvallisen tulososion, jossa kuvaillaan myös sanallisesti bakteerien kasvua tioglykolaattiputkessa. Bakteerit kasvoivat putkissa niille ominaisella tavalla. Kokkibakteerit kasvoivat niille tyypillisenä raemaisena kasvuna ja sauvabakteerit enemmän harsomaisesti, kuten mikrobiologian kirjoissa on kuvattu. Obligatorisesti eli ehdottomasti anaerobit bakteerit kasvoivat tioglykolaattiputken alaosassa, koska ne eivät siedä happea. Obligatorisesti aerobien bakteerien kasvu sijoittui putken yläosaan, koska ne tarvitsevat ehdottomasti happea elääkseen. Fakultatiivisesti eli valinnaisesti anaerobit bakteerit kasvoivat kauttaaltaan koko tioglykolaattiputkessa, koska ne pystyvät kasvamaan yhtä hyvin sekä hapettomissa että hapellisissa oloissa. Mikroaerofiilit bakteerit kasvoivat koko tioglykolaattiputkessa suosien kuitenkin enemmän putken anaerobista osaa.

Juniorijalkapallovalmentajien tietämys lasten harjoittelusta, lihashuollosta ja jalkapallovammoista

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Vantaan jalkapalloseuran juniorivalmentajien tietämystä valmennukseen liittyvistä asioista. Kartoitettavia asioita olivat lasten valmennuksen toteuttaminen, lihashuolto osana valmennusta sekä jalkapallovammat ja niiden ennaltaehkäisy. Näiden lisäksi tarkoituksena oli myös selvittää valmentajien toiveita yhteistyöstä fysioterapeutin kanssa. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Kyselylomakkeeseen kuului sekä avoimia että monivalintakysymyksiä. Kyselyt toteutettiin kahden Vantaan Jalkapalloseuran koulutustilaisuuden yhteydessä. Vastaajia oli yhteensä 24. Vastausten saamisen jälkeen tuloksia analysoitiin ja niistä vedettiin johtopäätöksiä. Valmentajat tiesivät suhteellisen paljon lasten harjoittelun toteuttamisesta, mutta esimerkiksi nopeusvoimaharjoittelun ja kestävyysharjoittelun valmentajat aloittaisivat vasta huomattavasti suositeltua myöhemmällä iällä. Alkuverryttely kuului jokaisen joukkueen harjoituksiin, mutta loppuverryttely vain puolilla joukkueista. Lihashuoltoon liittyviin kysymyksiin vastaajat olivat vastanneet vain muutaman asian, vaikka mahdollisia asioita olisi ollut hyvinkin paljon. Alkuverryttelyyn liitetyt venytykset olivat vastaajilla hyvin hallussa, mutta pitkien liikkuvuutta lisäävien ja liikeratoja avaavien venytysten ajankohta ei ollut kovin hyvin tiedossa. Vammojen ennaltaehkäisemiseksi valmentajat olivat keksineet vain muutamia keinoja, mutta ensiapu oli kohtuullisen hyvin hallussa. Juniorijalkapallovalmentajien tiedoista valmennukseen liittyvissä asioissa löytyi puutteita, mikä olikin oletuksena lähtiessäni tekemään tätä tutkimusta. Joukossa oli kuitenkin myös valmentajia, joilla oli yllättävänkin paljon tietoa kysytyistä asioista. Valmentajien ja fysioterapeutin yhteistyöltä valmentajat toivoivat koulutuksia kaikista kyselylomakkeella käsitellyistä asioista.

Response Prediction in Chronic Hepatitis C by Assessment of IP-10 and IL28B-Related Single Nucleotide Polymorphisms.

BACKGROUND: High baseline levels of IP-10 predict a slower first phase decline in HCV RNA and a poor outcome following interferon/ribavirin therapy in patients with chronic hepatitis C. Several recent studies report that single nucleotide polymorphisms (SNPs) adjacent to IL28B predict spontaneous resolution of HCV infection and outcome of treatment among HCV genotype 1 infected patients. METHODS AND FINDINGS: In the present study, we correlated the occurrence of variants at three such SNPs (rs12979860, rs12980275, and rs8099917) with pretreatment plasma IP-10 and HCV RNA throughout therapy within a phase III treatment trial (HCV-DITTO) involving 253 Caucasian patients. The favorable SNP variants (CC, AA, and TT, respectively) were associated with lower baseline IP-10 (P = 0.02, P = 0.01, P = 0.04) and were less common among HCV genotype 1 infected patients than genotype 2/3 (P<0.0001, P<0.0001, and P = 0.01). Patients carrying favorable SNP genotypes had higher baseline viral load than those carrying unfavorable variants (P = 0.0013, P = 0.029, P = 0.0004 respectively). Among HCV genotype 1 infected carriers of the favorable C, A, or T alleles, IP-10 below 150 pg/mL significantly predicted a more pronounced reduction of HCV RNA from day 0 to 4 (first phase decline), which translated into increased rates of RVR (62%, 53%, and 39%) and SVR (85%, 76%, and 75% respectively) among homozygous carriers with baseline IP-10 below 150 pg/mL. In multivariate analyses of genotype 1-infected patients, baseline IP-10 and C genotype at rs12979860 independently predicted the first phase viral decline and RVR, which in turn independently predicted SVR. CONCLUSIONS: Concomitant assessment of pretreatment IP-10 and IL28B-related SNPs augments the prediction of the first phase decline in HCV RNA, RVR, and final therapeutic outcome.

Polymorphisms in Toll-like receptor 4 (TLR4) are associated with protection against leprosy.

Accumulating evidence suggests that polymorphisms in Toll-like receptors (TLRs) influence the pathogenesis of mycobacterial infections, including leprosy, a disease whose manifestations depend on host immune responses. Polymorphisms in TLR2 are associated with an increased risk of reversal reaction, but not susceptibility to leprosy itself. We examined whether polymorphisms in TLR4 are associated with susceptibility to leprosy in a cohort of 441 Ethiopian leprosy patients and 197 healthy controls. We found that two single nucleotide polymorphisms (SNPs) in TLR4 (896G>A [D299G] and 1196C>T [T399I]) were associated with a protective effect against the disease. The 896GG, GA and AA genotypes were found in 91.7, 7.8 and 0.5% of leprosy cases versus 79.9, 19.1 and 1.0% of controls, respectively (odds ratio [OR] = 0.34, 95% confidence interval [CI] 0.20-0.57, P < 0.001, additive model). Similarly, the 1196CC, CT and TT genotypes were found in 98.1, 1.9 and 0% of leprosy cases versus 91.8, 7.7 and 0.5% of controls, respectively (OR = 0.16, 95% CI 0.06--.40, P < 0.001, dominant model). We found that Mycobacterium leprae stimulation of monocytes partially inhibited their subsequent response to lipopolysaccharide (LPS) stimulation. Our data suggest that TLR4 polymorphisms are associated with susceptibility to leprosy and that this effect may be mediated at the cellular level by the modulation of TLR4 signalling by M. leprae.

Shorter time to diagnosis and improved stage at presentation in Swiss patients with retinoblastoma treated from 1963 to 2004

Rapport de synthèse : Le rétinoblastome est la tumeur de l'oeil la plus fréquente chez l'enfant. Un diagnostic précoce est important pour sauver le globe oculaire et la survie du patient. Le but de notre étude est de déterminer l'évolution de l'intervalle diagnostique, c'est-à-dire le délai entre les premiers symptômes et la date du diagnostic officiel du rétinoblastome, sur une période de 40 ans en Suisse. Matériel et méthode : Il s'agit d'une étude rétrospective faite sur 139 patients suisses traités pour rétinoblastome durant trois différentes périodes : (1) 1963-1983 ; (2) 1984-1993 ; et (3) 1994-2004. On compare certaines caractéristiques : le sexe du patient, la latéralité de la maladie, les premiers symptômes, leurs observateurs, l'intervalle diagnostique, l'âge au diagnostic, le stade de la maladie, l'histoire familiale. Résultats : 37 patients (26.6%) ont été traités dans la première période ; 44 (31.7%) dans la période 2 et 58 (41.7%) dans la période 3. L'intervalle diagnostique diminue de façon significative de 6.97 mois dans la période 1 à 3.58 dans la période 2 à 2.25 dans la période 3 pour le total des malades. Ceci reste significatif pour les rétinoblastomes unilatéraux. De plus, dans ce même groupe, on observe une diminution significative des stades avancés de la maladie, groupe E selon Murphree (61.5% dans la période 1 ; 46.7% dans la période 2 et 22.2 % dans la période 3). Lorsque la maladie est bilatérale, les mêmes observations se font de façon un peu moins marquée. Il n'y a aucun patient diagnostiqué au stade E de la maladie en présence d'une anamnèse familiale positive. Leucocorie (48.2%) et strabisme (20.1 %) sont les symptômes les plus fréquents durant les 3 périodes. Les seuls facteurs qui influencent significativement le risque d'avoir un stade E de la maladie sont la durée de l'intervalle diagnostic et la période de diagnostic. Conclusion : On constate un progrès dans le diagnostic du rétinoblastome en Suisse, surtout lors de maladie unilatérale. De même, des améliorations sont notées dans la maladie bilatérale mais de façon non significative. Il est donc important de mieux enseigner aux médecins à reconnaître les symptômes oculaires de la maladie et à référer les patients plus tôt aux spécialistes. Abstract : OBECTIVES : Retinoblastoma is the most frequent intraocular malignancy in children. Early diagnosis is essential for globe salvage and patient survival. The aim of our study was to determine how time to diagnosis of retinoblastoma has evolved over a 40-year period in Switzerland. METHOD AND PATIENTS : A retrospective study of 139 Swiss patients with retinoblastoma was performed comparing 3 periods: (1) 1963-1983; (2) 1984-1993; and (3) 1994-2004. Factors taken into account were gender, laterality of retínoblastoma, age at first symptoms, type and first observer of symptoms, time to diagnosis, age at diagnosis, disease stage, and family history. RESULTS : Thirty-seven patients (26.6%) were treated in period 1, 44 (31.7%) in period 2, and S8 (41.7%) in period 3.Overall, the diagnostic interval decreased in a significant way from 6.97 months in period 1 to 3.58 in period 2 and to 2.25 in period 3. When looking separately at unilateral and bilateral disease, the decrease oí the diagnostic interval remained statistically significant in unilateral retinoblastoma; there was also a significant reduction in the number of patients with advanced group E disease (Murphree classification) (61.5% in period 1, 46.7% in period 2, 22.2% in period 3). In bilateral disease, the same observations were made to a lesser extent. However, there were no cases with group E disease in 10 patients with positive family history. Leukornria (48.2%) and strabismus (20.1 %) were the 2 most frequent symptoms throughout the 3 periods. The only factors that statistically influenced the chances of having a diagnosis of group E disease were the diagnostic interval and period of diagnosis. Conclusion : Progress has been made in the diagnosis of retinoblastoma in Switzerland, notably in unilateral disease. Improvement to a lesser extent has also been observed in bilateral cases but without statistical significance. Greater effort is needed to teach physians-in-training to recognize the importance of ocular symptoms and refer patients earlier.

Thermal hygrometric requirements for the rearing and release of Tamarixia radiata (Waterston) (Hymenoptera, Eulophidae)

Thermal hygrometric requirements for the rearing and release of Tamarixia radiata (Waterston) (Hymenoptera, Eulophidae). Tamarixia radiata is the main agent for the biological control of Diaphorina citri in Brazil with a parasitism rate ranging from 20 to 80%. This study investigated the influence of temperature on the development, fecundity and longevity of adults of T. radiata and the effect of relative humidity (RH) on their parasitism capacity and survival rate in the pre-imaginal period. The effect of temperature was assessed in the range between 15 and 35 ± 1ºC, 70 ± 10% RH, and a 14-h photophase. The RH effect was evaluated in the range from 30 to 90 ± 10%, temperature at 25 ± 1ºC, and photophase of 14-h. At 25ºC, circa 166.7 nymphs were parasitized, the highest parasitism capacity observed compared to other treatments. The longest longevity of females was observed at 25ºC, although the rate did not differ in the 20-30ºC temperature range. The threshold temperature (TT) was 7.2ºC, and 188.7 degrees-day were required for the development (egg-to-adult period). The parasitism rate and longevity were higher at 50 and 70% of RH. This shows that temperature and RH may affect the parasitism capacity of T. radiata on nymphs of D. citri, which can explain the great parasitism variation for D. citri observed in citrus groves in São Paulo State, Brazil.

Formation continue: comment concilier devoir et besoins [Continuing education: how to reconcile needs and wants]

La formation continue fait à l'évidence partie intégrante de la vie du médecin, elle est non seulement un devoir éthique envers les patients mais également l'expression du besoin de se maintenir «à la page» dans sa pratique quotidienne, conséquence des progrès rapides en médecine, particulièrement en oncologie médicale. Elle peut être également source de plaisir quand il s'agit d'accroître ses connaissances. Ses règles minimales ont été définies depuis plusieurs années par la FMH qui délègue aux sociétés de disciplines son application pratique. En 2008, une révision nécessaire pour différentes raisons a facilité le calcul des crédits. Même si le total des heures de formation est resté le même (50 crédits), il a été partagé par deux : 25 pour la formation spécifique et 25 qui peuvent être acquis dans une autre discipline (révision de mars 2009 du Règlement pour la formation continue, art. 5a). Cette révision n'a pas réjoui toutes les sociétés de spécialistes qui gardent la faculté de revoir à la hausse le minimum jugé nécessaire à leur discipline. La quantité des offres de formation continue pour les médecins pose le problème d'être proprement pléthorique (congrès nationaux et internationaux, e-learning, symposiums locaux, etc.), il n'en va pas de même de leur qualité. Dans le domaine de l'oncologie médicale, les offres sont abondantes dans un contexte de marketing évident : les maisons pharmaceutiques parrainent des réunions avec un orateur mercenaire, prestigieux si possible, invité à vanter un produit spécifique dans un cycle de présentations en différents lieux de Romandie (avec à chaque fois, la possibilité d'inscrire des crédits à l'actif des participants)... Elles soutiennent également, par leur logistique, de miniconférences organisées par les différentes institutions locales et auxquelles les médecins ne participent que de façon sporadique vu leur intérêt souvent très secondaire - il n'est pas rare que l'auditoire médical se résume à cinq ou dix participants. Au final, ces offres dispersées et de qualité discutable monopolisent les ressources qui se raréfient rapidement dans le contexte économique actuel et qui doivent impérativement être utilisées de manière plus judicieuse, notamment en évitant les manifestations répétitives. Devant toutes ces offres, il est souvent difficile pour la société de discipline de séparer le bon grain de l'ivraie et en conséquence d'attribuer de manière objective les crédits de formation. Partant de ce constat, un petit groupe romand de médecins oncologues praticiens installés et des centres universitaires ont réfléchi à l'idée de regrouper au sein d'une seule structure romande l'organisation d'une formation continue qui réponde à la fois aux besoins et à l'exigence de qualité. Ses tâches sont multiples : mettre sur pied annuellement plusieurs demi-journées de formation, préaviser avec un comité scientifique de la qualité de la formation continue distillée sur son territoire de compétence (sans empiéter sur les prérogatives de la commission pour la formation postgraduée de la Société suisse d'oncologie médicale - SSOM) en rapprochant les centres universitaires, les hôpitaux cantonaux et régionaux, et les praticiens. Ainsi est née l'association FoROMe (Formation romande en oncologie médicale). Sa légitimité a été établie par la SSOM et par le Comité pour la formation postgraduée et continue (nouvellement SIWF) de la FMH. Elle est maintenant en mesure de mettre en application les tâches pour lesquelles elle a été constituée. Il est évident que cela n'ira pas sans résistance et que certains diront qu'ils ne voient pas la nécessité d'une structure supplémentaire, que les sociétés de disciplines font très bien leur travail, qu'il s'agit encore là d'une atteinte à la liberté. Cependant les nécessités économiques vont tôt ou tard venir au secours de la logique pour confirmer les changements que cette démarche a permis d'anticiper. A l'avenir, il s'agira d'assurer le bien-fondé de cette initiative et de rester vigilant au bon fonctionnement de cette structure à la satisfaction de nos membres.