Kamarimusiikkia musiikkiluokille : oppilaslähtöinen kuvaus Vantaan Peltolan koulun vuoden 2005 yhteismusisointiprojektista

Syksyllä 2005 järjestettiin kamarimusiikkiprojekti Vantaan Peltolan yläkoulun musiikkiluokkien oppilaille. Projekti oli osa Stadian BaRokkia ja Kamuja -hanketta. Ryhmät saivat ohjausta kuuden viikon ajan ja opettajina toimivat Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian musiikkipedagogiopiskelijat. Osallistuimme itse projektiin opettajina. Opinnäytetyössämme kuvaamme oppilaslähtöisesti projektia. Perehdymme opinnäytetyössämme kamarimusiikkiyhtyeiden oppimisprosessiin ja ryhmätyöskentelyyn. Erityisesti kiinnitämme huomiota siihen, miten yhtyeiden saama ohjaus ja yhteistoimintaprosessi vaikuttaa oppilaiden käsityksiin itsestään musiikin harrastajina ja oppijoina. Tutkimme myös miten kurssia voisi jatkossa kehittää. Keräsimme aineistoa työtämme varten videoimalla oppitunteja, haastattelemalla projektiin osallistuneita oppilaita ja opettajia sekä kahdella kyselylomakkeella, joilla keräsimme oppilailta kokemuksia ja palautetta. Työmme tuloksena voi todeta, että projektilla oli myönteinen vaikutus oppilaiden musiikin oppimiseen ja heidän käsityksiinsä omista musiikkitaidoistaan. Tunneilla pyrittiin antamaan mahdollisuus siihen, että oppilaat saivat itse vaikuttaa työskentelyyn ja harjoitettavan teoksen tulkintaan. Itseohjautuvuuden ja oppilaslähtöisyyden tukeminen antoi oppilaille varmuutta ja rohkeutta omaan soittoon ja näin ollen vaikutti positiivisesti oppimisprosessiin. Eniten hyötyä yhteissoitosta oli niille oppilaille, jotka eivät olleet aikaisemmin soittaneet kamarimusiikkia. Kaiken kaikkiaan projekti oli onnistunut ja sekä oppilaat että opettajat oppivat uutta, joten vastaavia oppilaitosten välisiä hankkeita kannattaa jatkossakin toteuttaa. Työmme tuloksia voi soveltaa Peltolan koulun tulevissa projekteissa sekä musiikkioppilaitosten ja koulujen opetuksessa.

Nanotechnology: What is it and how will it affect us?

A non-technical review of nanotechnology from a Catalan perspective – its potential economic and social impacts and the potential role of public policy.

Itä-Karjalasta Suomeen 1917-1922 tulleet pakolaiset

Toivo Nygård

Rikollisia sattumalta : oikeustapauksia naisten keskinäisestä haureudesta 1950-luvun Itä-Suomesta

Antu Sorainen

Pain assessment in PICU and NICU: Have we got it right?

Pain assessment in critically ill infants and nonverbal children remains a challenge for health professionals. Despite the numerous pain observational measures that have been developed or adapted for infants and children with impaired communication, pain prevalence in paediatric and neonatal intensive care unit remains too high. As pain assessment has been recognised as a pre-requisite for appropriate pain management, much effort was put in the validation or the adaptation of pain measures with little emphasis on implementation of these instruments into practice. Only a few studies demonstrated the benefit of using standardised protocols for the management of pain to guide practice with variable effects. When standardised protocols are undeniably useful in practice, they do not replace health professionals' clinical reasoning necessary to care for individuals. The diversity of the PICU population makes that pain scores need to be interpreted within its clinical context. This session will present pain assessment as a complex transaction that describes structured clinical reasoning from expert nurses that goes beyond the "silver" standard of hetero-evaluation of pain in non-communicative children. Besides pain scores, several patients and nurses factors play a major role in making decisions about analgesia and/or sedation. Patient's clinical instability, change in patient's clinical status, source for observed agitated behaviour, patient's known reactions to analgesia and sedation and anticipation of risks are factors that should be taken into account when implementing pain assessment and management guidelines in PICU and NICU.

More on Testing for Validity Instead of Looking for It

Using Monte Carlo simulations and reanalyzing the data of a validation study of the AEIM emotional intelligence test, we demonstrated that an atheoretical approach and the use of weak statistical procedures can result in biased validity estimates. These procedures included stepwise regression-and the general case of failing to include important theoretical controls-extreme scores analysis, and ignoring heteroscedasticity as well as measurement error. The authors of the AEIM test responded by offering more complete information about their analyses, allowing us to further examine the perils of ignoring theory and correct statistical procedures. In this paper we show with extended analyses that the AEIM test is invalid.