Alusöljyvahingon seurauksena rantautuvan öljyn lajitteluohjeiston muodostaminen

Työn tärkeimpänä päämääränä oli muodostaa öljyvahinkojätejakeille yksityiskohtaiset ja käytännön olosuhteissa mahdollisimman hyvin toimivat lajitteluohjeet. Lähtökohtana oli se, että edeltävien lajitteluohjeiden soveltuvuutta haluttiin tarkastella useista eri näkökulmista, kuten muodostuvien kustannusten kannalta. Työn muut tavoitteet olivat: jäteastioiden määrän ja laadun selvitys sekä lainsäädännön asettamien rajoitteiden selvittäminen. Riskijäte rajattiin työn ulkopuolelle. Tutkimus toteutettiin pääasiassa kirjallisiin lähteisiin, sähköpostikyselyihin ja puhelinhaastatteluihin perustuvien tietojen avulla. Tärkeimmäksi selvitettäväksi seikaksi osoittautui lajittelusta aiheutuvien kustannusten määrittäminen. Etenkin käsittelykustannuksista saatiin viitteitä optimaalisesta lajitteluvaihtoehdosta. Taloudellisessa tarkastelussa käytiin läpi öljyvahinkojätteiden kulkeutuminen rannalta käsittelyyn saakka, jolloin eri vaihtoehtojen eroavaisuudet saatiin selville. Taloudellisen tarkastelun perusteella paras vaihtoehto oli lajitellun jätteen käsittely siirrettävällä termodesorptiolaitoksella yhdistettynä Kotkan hyötyvoimalaitokseen. Tämän perusteella voidaan päätellä, että öljyinen maa-aines ja öljyinen sekajäte kannattaa käsitellä erillisinä jakeina. Tällöin öljyinen maa-aines ja öljyinen sekajäte kannattaa myös lajitella omiin jakeisiinsa. Keräysastioista on vaikeaa antaa suosituksia ilman riittävän kattavia kenttäkokeita. Taloudellisessa tarkastelussa muoviastiat osoittautuivat edullisimmaksi vaihtoehdoksi. Monissa selvityksissä on öljyvahinkojätteiden käsittelyvaihtoehdoksi valittu Riihimäen Ekokem Oy Ab. Se tuli kuitenkin huomattavasti kalliimmaksi kuin siirrettävän termodesorptiolaitoksen sisältävät laskuesimerkit, joten myös muita vaihtoehtoja kannattaisi harkita. Muita kuin muovisia keräysastioita tulisi vielä testata käytännön öljyntorjuntaharjoituksissa, jotta niiden lopullinen käyttökelpoisuus varmistuu. Harjoitukset tulisi suorittaa mahdollisimman vaihtelevissa sää- ja maasto-olosuhteissa, jotta saadaan tarpeeksi kattavaa tutkimustietoa astioiden soveltuvuudesta.

Alusöljyvahingossa kuolleiden eläinten turvallinen käsittely

Diplomityö on osa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun SÖKÖ II-hanketta, missä tehdään toimintamalli suuren öljyntorjuntaoperaation koordinointiin rannikon öljytorjunnasta vastaaville viranomaisille. Työn tavoitteena oli selvittää alusöljyvahingossa kuolleiden eläinten sekä eläinten keräilystä ja hoidosta syntyvien jätteiden käsittelymenetelmät ja soveltuvat käsittelylaitokset. Lisäksi tavoitteena oli selvittää kuolleiden eläinten välivarastointialueen tekniset vaatimukset ja öljyiselle eläinjätteelle soveltuva kuljetuskalusto. Työn teoriaosuudet toteutettiin kirjallisten lähteiden ja asiantuntijahaastatteluiden avulla. Tärkeäksi osaksi työtä muodostui kustannuslaskelma, missä laskettiin kuolleiden eläinten keräilystä aina loppukäsittelyyn asti muodostuvat kustannukset. Työn teoriaosuudet loivat pohjan kustannuslaskelmalle. Kuolleiden eläinten loppukäsittelyyn valittiin kolme eri laitosta ja kolme eri käsittelytekniikkaa, mitkä ovat: rumpu-uuni, siirrettävä termodesorptio ja renderöinti. Kuolleet eläimet kannattaa keskitetysti kerätä ja kuljettaa yhdelle alueelle, missä suoritetaan kuolleiden eläinten välivarastointi kylmäkonteissa ja tilastointi sekä elävien eläinten pesu ja hoito. Kustannuslaskelman perusteella siirrettävä termodesorptiolaitos on halvin käsittelyvaihtoehto, mutta kustannuserot muihin laitoksiin ovat pienet. Koko kuolleiden eläinten turvallisen käsittelyn kustannukset ovat alle promillen koko suuren öljyvahingon kustannuksista. Loppukäsittelylaitosta valittaessa on käsittelykustannuksia tärkeämpää selvittää laitoksen sen hetkinen jätteenkäsittelytilanne ja vapaa käsittelykapasiteetti kuolleille eläimille.

Jätehuoltosuunnitelman laatiminen elektroniikka-alan yritykselle

Sähkö- ja elektroniikka-alan yritykset eivät yleensä kuormita merkittävästi ympäristöä, sillä teollisuudenalan suurimmat ympäristövaikutukset aiheutuvat alihankkijoiden ja komponenttivalmistajien toiminnasta. Yritysten oma toiminta perustuu pitkälti tuotekehitykseen ja tuotteiden loppukokoonpanoon valmiista komponenteista. Syntynyt jäte on tyypillisesti pääosin pakkausjätettä, metalleja, kaatopaikkajätettä ja vähäisessä määrin myös ongelmajätettä. Vähäisen ympäristökuormituksen johdosta yrityksiltä ei yleensä vaadita ympäristölupaa. Diplomityössä laadittiin jätehuoltosuunnitelma elektroniikka-alan yritykselle. Työ suoritettiin Kemppi Oy:n toimeksiannosta Lahdessa. Jätehuoltosuunnitelman noudattaminen parantaa yrityksen julkisuuskuvaa ja tuo kustannussäästöjä. Toimivan suunnitelman laatiminen vaatii kuitenkin aikaa ja muita resursseja. Jätehuollon toimivuus on tarkistettava säännöllisesti, etenkin silloin kun yrityksen toiminnan painopiste muuttuu. Käytännön osuudessa kartoitettiin edellisvuosien jätemäärät ja yrityksen jätehuollon tila. Jätehuoltosuunnitelman laatimiselle oli selkeä tarve, koska jätehuolto perustui osin kirjoittamattomiin sääntöihin ja vanhoihin tottumuksiin. Syntypaikkalajittelua tehostettiin lisäämällä jäteastioita ja -pisteitä jätteiden syntypaikoille. Lajittelua parannettiin myös laatimalla selkeät ohjeet ja kouluttamalla työntekijöitä.

Decomposition kinetics of gaseous ozone in peanuts

This study was conducted to evaluate the decomposition kinetics of gaseous ozone in peanut grains. This evaluation was made with 1-kg peanut samples, moisture contents being 7.1 and 10.5% wet basis (w.b.), placed in 3-liter glass containers. The peanut grains were ozonated at the concentration of 450 µg L-1, at 25 and 35 ºC, with gas flow rates of 1.0 and 3.0 L min-1. Time of saturation was determined by quantifying the residual concentration of ozone after the gas passed through the grains to constant mass. The decomposition kinetics of ozone was evaluated after the grain mass was ozone-saturated. For the peanut grains whose moisture content was 7.1% (w.b.), at 25 and 35ºC and with flow rates of 1.0 and 3.0 L min-1, the values obtained for time of saturation of gaseous ozone ranged between 173 and 192 min; the concentration of saturation was approximately 260 µg L-1. For the grains whose moisture content was 10.5% (w.b.), a higher residual concentration of gaseous ozone was obtained at 25 ºC, that of 190 µg L-1. As regards the half-life of ozone, the highest value obtained was equivalent to 7.7 min for grains ozonated at 25 ºC, while for those with moisture content of 10.5% at 35 ºC, half-life was 3.2 min. In the process of ozone decomposition in peanut grains, temperature was concluded to be the key factor. An increase of 10 ºC in the temperature of the grains results in a decrease of at least 43% in the half-life of ozone.

Quality of beans stored under hermetic conditions

This study aimed to evaluate the quality of beans (Phaseolus vulgaris L.) stored with different moisture contents under hermetic conditions. Beans with 12.3%, 15.7%, and 17.8% moisture content were used in the experiment. They were packed in bag type silos (3 kg), PET bottles (1.5 L), and glass containers (3 L), covered with organza fabric (control), and stored at 25 ºC and 70±5% relative humidity, for 120 days. The evaluated characteristics included moisture content, apparent density, electrical conductivity, germination percentage, cooking time, and bean classification, every 30 days. Except for the electrical conductivity and cooking time, the other characteristics were kept for 120 days in the stored product with moisture contents of 12.3% and 15.7% in hermetic conditions. Beans with 17.8% of the moisture content, electrical conductivity and cooking time increased, and apparent density and germination were reduced. Beans stored in the control, with any of the moisture contents, showed high quality loss during the long storage. It was concluded that it is possible to storage beans with moisture contents of 12.3% and 15.7%, with quality, for until 120 days, in hermetic conditions.

Substrate with Organosuper® for cucumber seedlings formation in protected environments and polystyrene trays

Culture environments, trays and doses of organic compost were evaluated in the formation of cucumber seedlings (Cucumis sativus L.). Five environmental conditions were tested: (A1) a greenhouse with height of 2.5 m, covered with polyethylene film, (A2) nursery with height of 2.5 m, monofilament fabric, 50% shading, (A3) nursery with height of 2.5 m, heat-reflective screen, 50% shading, (A4) nursery with a height of 1.8 m, covered with coconut tree straw and (A5) greenhouse with height of 4.0 m, covered with polyethylene film, with zenith opening and thermo-reflective cloth under the plastic. Trays of 72 (R1) and 128 (R2) cells were filled with 93% soil and 7% organic compound (S1), 86% soil and 14% organic compound (S2) and 79% soil and 21% organic compound (S3). It was used a randomized design in split-split-plot scheme, with five replicates (environments x trays x substrates). The greenhouses provide the best environments for the formation of cucumber seedlings. A tray of 72 cells is the best container, promoting more vigorous seedlings in substrate with soil and 7 or 14% organic compound.

Determination of the influence of the variation of reducing and non-reducing sugars on coffee quality with use of artificial neural network

The present study aimed at evaluating the use of Artificial Neural Network to correlate the values resulting from chemical analyses of samples of coffee with the values of their sensory analyses. The coffee samples used were from the Coffea arabica L., cultivars Acaiá do Cerrado, Topázio, Acaiá 474-19 and Bourbon, collected in the southern region of the state of Minas Gerais. The chemical analyses were carried out for reducing and non-reducing sugars. The quality of the beverage was evaluated by sensory analysis. The Artificial Neural Network method used values from chemical analyses as input variables and values from sensory analysis as output values. The multiple linear regression of sensory analysis values, according to the values from chemical analyses, presented a determination coefficient of 0.3106, while the Artificial Neural Network achieved a level of 80.00% of success in the classification of values from the sensory analysis.

Production of tomato seedlings using different substrates and trays in three protected environments

The seedlings production is an essential part for vegetables production. Thus, this study aimed to evaluate the environment, the substrates and the containers in the development of tomato seedlings, cv. Santa crus Kada Gigante, in Aquidauana -MS, Brazil region, from October to November, 2008. Polystyrene trays with 72; 128 and 200 cells, filled with four substrates (soil; Plantmax®; coconut fiber and vermiculite) were tested in three protected environments (greenhouse; screened with Sombrite® and screened with Aluminet®). The experimental design was completely randomized, factorial scheme 3x4 (three trays x four substrates), with four replications, being analyzed individual variance analysis and joint analysis for the environments. The environment with screens (Sombrite® and Aluminet®), the trays with 72 cells and the vermiculite produced better results.

Volume of polyethylene bags for development of papaya seedlings in protected environments

The objective of this study was to test container of polyethylene bags and protected environments on the papaya seedlings production, from May to August of 2008, in Aquidauana state of Mato Grosso do Sul (MS), Brazil. Five bags of polyethylene were used: 7.5 cm x 11.5 cm, 205.9 cm³; 8.4 cm x 10.6 cm, 238.1cm³; 10.0 cm x 16.5 cm, 525.2 cm³; 12.0 cm x 12.0 cm, 550.0 cm³ and 15.0 cm x 21.5 cm, 1539.8 cm³. These containers were placed in three protected environments: greenhouse; screened nursery with Sombrite® and screened nursery with Aluminet®. Because there is no replication of growing environment, each one was considered an experiment. For each cultivation environment, it was adopted a completely randomized design with eight replications of two plants each. Initially, data were submitted to analysis of individual variance of the container (for each cultivation environment), then performing the evaluation of the residual mean squares and the combined analysis of these environments for comparison of protected environments. The greenhouse and nursery with thermal reflector screen produced the best seedlings. The bags of 15.0 x 21.5 cm produced the best papaya seedlings. The Dickson Quality Index pointed the nursery with screen of thermal reflector as the environment that produced the most vigorous seedlings, when using the best container.

Adaptation of "Niagara Rosada" grape must to winemaking by partial cluster dehydration

This study aimed to verify the influence of partial dehydration of "Niagara Rosada" grape clusters in physicochemical quality of the pre- fermentation must. In Brazil, during the winemaking process it is common to need to adjust the grape must when the physicochemical characteristics of the raw material are insufficient to produce wines in accordance with the Brazilian legislation for classification of beverages, which establishes the minimum alcohol content of 8.6 % for the beverage to be considered wine. Therefore, given that the reduction in the water content of grape berries allows the concentration of chemical compounds present in its composition, especially the concentration of total soluble solids, we proceeded with the treatments that were formed by the combination of two temperatures (T1-37.1ºC and T2-22.9 ºC) two air speeds (S1: 1.79 m s-1 and S2: 3.21 m s-1) and a control (T0) that has not gone through the dehydration treatment. Analysis of pH, Total Titratable Acidity (TTA) were performed in mEq L-1, Total Soluble Solids (TSS) in ºBrix, water content on a dry basis and Concentration of Phenolic Compounds (CPC) in mg of gallic acid per 100g of must. The average comparison test identified statistically significant modifications for the adaptation of must for winemaking purposes, having the treatment with 22.9 ºC and air speed of 1.79 m s-1 shown the largest increase in the concentration of total soluble solids, followed by the second best result for concentration of phenolic compounds.

KINETICS OF MASS LOSS OF ARABICA COFFEE DURING ROASTING PROCESS

ABSTRACT Roasting is one of the most complex coffee processing steps due to simultaneous transfers of heat and mass. During this process, beans lose mass because of fast physical and chemical changes that will set color and flavor of the commercial coffee beverage. Therefore, we aimed at assessing the kinetics of mass loss in commercially roasted coffee beans according to heating throughout the processing. For that, we used samples of 350-g Arabica coffee processed grains with water content of 0.1217 kga kg-1, in addition to a continuous roaster with firing gas. The roaster had initial temperatures of 285, 325, 345 and 380 °C, decreasing during the process up to 255, 285, 305 and 335 °C respectively. Mass loss was calculated by the difference between grain weight before and after roasting. We observed a linear variation directly dependent on roaster temperature. For each temperature during the process was obtained a constant mass loss rate, which was reported by the Arrhenius model with r2 above 0.98. In a roaster in non-isothermal conditions, the required activation energy to start the mass loss in a commercial coffee roasting index was 52.27 kJ mol -1.

Improving strategic decision-making with simulation based decision support systems

Combating climate change is one of the key tasks of humanity in the 21st century. One of the leading causes is carbon dioxide emissions due to usage of fossil fuels. Renewable energy sources should be used instead of relying on oil, gas, and coal. In Finland a significant amount of energy is produced using wood. The usage of wood chips is expected to increase in the future significantly, over 60 %. The aim of this research is to improve understanding over the costs of wood chip supply chains. This is conducted by utilizing simulation as the main research method. The simulation model utilizes both agent-based modelling and discrete event simulation to imitate the wood chip supply chain. This thesis concentrates on the usage of simulation based decision support systems in strategic decision-making. The simulation model is part of a decision support system, which connects the simulation model to databases but also provides a graphical user interface for the decisionmaker. The main analysis conducted with the decision support system concentrates on comparing a traditional supply chain to a supply chain utilizing specialized containers. According to the analysis, the container supply chain is able to have smaller costs than the traditional supply chain. Also, a container supply chain can be more easily scaled up due to faster emptying operations. Initially the container operations would only supply part of the fuel needs of a power plant and it would complement the current supply chain. The model can be expanded to include intermodal supply chains as due to increased demand in the future there is not enough wood chips located close to current and future power plants.

Use of alcohol before and after bariatric surgery

OBJECTIVE: to assess alcohol intake in the bariatric surgery pre and postoperative periods. METHODS: Patients were interviewed atSurgery Clinic of the Hospital das Clínicas da Universidade Federal de Pernambuco - HC/UFPE (Brazil) from July 2011 to March 2012. We analyzed socioeconomic, anthropometric and clinical variables. We used the Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT C). RESULTS: One hundred nineteen patients were enrolled (mean age: 41.23+11.30 years), with a predominance of the female gender (83.2%), non-Caucasian race (55%), married individuals or in a stable union (65.5%), with a high school education (40.3%)and active in the job market (37%). Weight and body mass index (BMI) were 128.77+25.28Kg and 49.09+9.26Kg/m2,respectively in the preoperative period (class II obesity) and 87.19+19.16Kg and 33.04+6.21Kg/m2, respectively in the postoperative period (class I obesity) (p<0.001). Hypertension was the most frequent disease in the pre (66.6%) and postoperative (36.5%) periods. The prevalence of alcohol use was 26.6% in the preoperative period, of which 2.2% of high risk, and 35.1% in the postoperative period, of which 1.4% of probable dependence; this difference did not achieve statistical significance (p=0.337). CONCLUSION: The prevalence of abusive alcohol intake and/or probable dependence was low in both the pre and postoperative periods, with little evidence of risky consumption among the patients submitted to bariatric surgery.

Pyrethroid toxicity in silver catfish, Rhamdia quelen

This study aimed to determine both the lethal and sublethal concentrations of Cypermethrin in young Silver Catfish (Brazilian "Jundiá", Rhamdia quelen) on aquatic environment during 96 hours, as well as to determine the Cypermethrin and Deltamethrin sublethal concentrations during the initial embryonic development period of Rhamdia quelen, and to verify their respective rates of fertilization, hatching and survival. Pyrethroid nowadays is a widely used insecticide, which presents a high toxicity to fish. In order to determine lethal and sublethal concentrations, 120 silver catfish were used; each one had an average weight of 59.58±4.50g and an average size of 20.33±2.34cm. Concentrations used were 0, 1.0, 1.5, 2.0, 2.5, 3.0, 5.0, 10.0, 15.0 and 20.0mg of Cypermethrin per liter of water (mg/L). Fish were exposed to the product in 30-liter fish tanks. In each fish tank there were four fishes and the product was applied three times, i.e., a total of twelve fish were exposed to the product at each application, and a total of 120 fish during the entire experiment (n=120). In order to determine the Cypermethrin and Deltamethrin sublethal concentrations during the initial embryonic development, ovulation induction was performed on female fishes using hormones, and then and egg collection was performed. The eggs were then hydrated and fertilized in Cypermethrin and Deltamethrin in different concentrations: 0.001, 0.01, 0.1, 1.0 and 10.0mg/L of Cypermethrin and 0.001, 0.01, 0.1, 0.5 and 1.0mg/L of Deltamethrin, in addition to the control group (0mg/L). After fertilization, the eggs were kept in containers with the respective pesticides of Cypermethrin and Deltamethrin until hatching, when hatching rate was verified. Then the alevins, from the hatching, were kept on their respective concentrations of Cypermethrin and Deltamethrin so that the survival rate could be analyzed regarding the tested insecticides, during both 12-hour and 24-hour periods. Concerning the sublethal and lethal concentrations, Silver Catfish was sensitive to the tested concentrations of Cypermethrin, showing symptoms of poisoning, such as loss of balance, swimming alteration, dyspnea (they kept their mouths and opercula open), upright swimming and sudden spiral swimming movements. The intensity of such symptoms varied in proportion to the concentration used. The concentrations above 3.0mg/L were considered lethal to the species, since every animal exposed to concentrations between 3.0 and 20.0mg/L had died, while concentrations between 1.0 and 2.5mg/L were considered sublethal. Lethal concentration of Cypermethrin to Silver catfish, in 96 hours, was 1.71 milligram per liter of water. Concerning the sublethal concentration of Cypermethrin and Deltamethrin during the initial embryonic development, the results show that both pyrethroids had significantly decreased the analyzed parameters when comparing them with the control group. It was concluded that, even with the fish being more resistant to pyrethroids in comparison with other species, both the young animals and the ones in stage of embryonic development were susceptible to the effects of these pesticides.

Suomen satamissa käsiteltävät pakatut vaaralliset aineet ja esimerkkejä niiden vaaraominaisuuksista

Tämä raportti on tehty osana Kymenlaakson ammattikorkeakoulun hallinnoiman NELIn (North European Logistics Institute) esiselvitystä vaarallisten aineiden tunnistamisesta konttiliikenteessä. Tässä Turun yliopiston merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen Kotkassa toimivan Merenkulun logistiikan tutkimus -yksikön tekemässä selvityk-sessä on tutkittu kansallista satamaliikenteen PortNet-järjestelmää hyödyntäen, mitä pakattuina kuljetettavia vaarallisia aineita ja kuinka suuria määriä Suomen satamissa käsitellään. PortNet-analyysin tulosten pohjalta tutkimuksessa on selvitetty Suomen satamissa eniten käsiteltyjen, pakattuina kuljetettavien vaarallisten aineiden vaaraominaisuuksia sekä ihmisten että ympäristön kannalta. Tutkimuksessa tehdyn PortNet-analyysin perusteella pakattuja vaarallisia aineita käsiteltiin 16:ssa Suomen satamassa vuonna 2012. Käsiteltyjen aineiden kokonaismäärä oli noin 820 000 tonnia, josta viennin osuus oli 53 % ja tuonnin 47 %. Eniten kuljetettuja IMDG-luokkia olivat luokan 3 palavat nesteet (31 %:n osuus), luokan 9 muut vaaralliset aineet ja esineet (25 %) sekä luokan 8 syövyttävät aineet (23 %). Muiden luokkien osuus oli alle 10 %. Suomen satamissa käsiteltiin vuonna 2012 yhteensä noin 1 020 eri-laista, pakattua vaarallista ainetta. Yli 10 000 tonnia käsiteltyjä aineita oli yhteensä 16, 1 000–10 000 tonnia käsiteltyjä aineita 84, 100–1 000 tonnia käsiteltyjä aineita 148 ja alle 100 tonnia käsiteltyjä aineita noin 770. Eniten käsiteltyjä aineita olivat pääasiassa erilaiset aineyhdisteet ja tarkemmin määrittelemättömät aineet, kuten ympäristölle vaarallinen aine n.o.s, maalit, polymeeripelletit, hartsiliuos, kohotetussa lämpötilassa oleva neste n.o.s. ja nikkelimetallihybridiakut. Näitä kaikkia käsiteltiin Suomen satamissa yli 20 000 tonnia vuonna 2012. Varsinaisista yksittäisistä vaarallisista aineista eniten käsiteltyjä olivat muurahaishappo, vetyperoksidin vesiliuos, natriumkloraatti, ammoniumnitraatti, fenoli ja kloorietikkahappoliuos. Näitä kaikkia käsiteltiin yli 10 000 tonnia vuonna 2012. PortNet-analyysin tulosten pohjalta valittiin kymmenen ainetta, joiden vaaraominaisuuksia sekä ihmisten että ympäristön kannalta tarkasteltiin tarkemmin. Tarkasteluun valittiin, tieteellistä harkintaa käyttäen, eniten kuljetettavia vaarallisia yksittäisiä kemikaaleja. Tarkasteluun valitut kemikaalit olivat muurahaishappo, vetyperoksidi, natrium-kloraatti, kloorietikkahappo, fenoli, akryyliamidiliuos, ksyleenit, akryylinitriili, tolueeni ja epikloorihydriini. Tutkituista kemikaaleista ympäristölle haitallisimpia ovat fenoli, kloorietikkahappo ja akryyliamidiliuos. Ihmisen kannalta kaikki 10 tutkittua kemikaalia muodostavat onnettomuustilanteessa riskin ihmisten terveydelle joko syövyttävyytensä, reaktiivisuutensa tai myrkyllisyytensä vuoksi. Osa kemikaaleista voi aiheuttaa ihmisille myös kroonisia haittoja, kuten kohonnutta syöpäriskiä tai muutoksia perimässä, joko suurina kerta-annoksina tai pieninä toistuvina pitoisuuksina. Suomen satamissa käsiteltävien pakattujen kemikaalien erilaisuus ja suuri lukumäärä tekevät niistä vaikeasti hallittavissa olevan riskitekijän. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että pakatuista kemikaaleista aiheutuu pienehköissä vuototilanteissa suurempi uhka ihmisen terveydelle kuin ympäristölle, kun taas irtolastikuljetuksissa tapahtuvien onnettomuuksien yhteydessä vuotaneen aineen määrä on yleensä suurempi ja näin ollen myös ympäristölle koituva uhka voi olla suuri.