Mobiilisovellusten käyttö hävittäjälentäjien fyysisen toimintakyvyn kehittämisessä

Tutkimuksessa selvitettiin kuinka terveys- ja liikunta-alan mobiilisovellukset soveltuvat hävittäjäohjaajien fyysisen toimintakyvyn kehittämiseen ja työkyvyn ylläpitämiseen. Työn fyysinen kuormittavuus ja sen edellyttämä fyysisen harjoittelun määrä ja laatu selvitettiin kirjallisuuskatsauksen avulla. Alkukyselyn (N=23) avulla kartoitettiin vallitsevaa liikuntakäyttäytymistä ja mobiilisovellusten käyttöä fyysisen harjoittelun tukena. Mobiilisovellusten terveyskäyttäytymiseen vaikuttavia ominaisuuksia käsiteltiin suostuttelevan teknologian periaatteiden pohjalta. Käytännön osuudessa tehtiin kenttäkoe, jossa viisi hävittäjäohjaajaa suorittivat 1,5 kuukauden mobiiliavusteisen liikuntaintervention, jossa työfysioterapeutti ohjasi henkilökohtaisen harjoitteluohjelman suorittamista mobiilisovelluksen kautta. Uusi sovelluskonsepti nähtiin hyödylliseksi ja sen toimintaan vaikuttivat mm. sovelluksen ominaisuudet, käyttökokemus sekä valmentajan sitoutuminen harjoittelun seurantaan. Vastaajat arvostivat erityisesti sovelluksen selkeyttä ja liikeohjeiden toteutusta. Harjoitusten avautuminen vain suorituspäivänä oli vastaajien mielestä selvästi huono ominaisuus. Liikunnallisia mobiilisovelluksia käytettiin vapaa-ajalla erityisesti kestävyysharjoittelussa. Aikaisempien tutkimusten suosituksista huolimatta ammattilaisen tekemä kunto-ohjelma oli käytössä vain kahdella vastaajalla. Yksikään vastaaja ei käyttänyt Puolustusvoimien tarjoamia sähköisiä liikuntapalveluita, mutta suurin osa vastaajista pitäisi hyödyllisenä, että Puolustusvoimat tarjoaisi heidän käyttöön hyvinvointiin liittyviä mobiilisovelluksia.

Taistelumuonien käyttö tiedusteluharjoituksissa : "maistuu hyvältä myös oksennettuna"

Taistelumuonaa syödään puolustusvoimissa yli 100 000 pakkausta vuodessa, mutta lähes puolet tarjotusta energiasta jää käyttämättä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon tiedusteluharjoituksissa nautitaan ja kulutetaan energiaa, kuinka suuri osa taistelumuonapakkausten energiasta käytetään ja mitkä ovat yleisimmät syyt jättää taistelumuonaa syömättä. Tutkimus toteutettiin kahdessa tiedusteluharjoituksessa, koehenkilöinä olivat Reserviupseerikoulun Sissikomppanian varusmiehet (n=101). Energiansaantia selvitettiin ruokapäiväkirjalla, joka toimi samalla asiakastyytyväisyyskyselynä. Energiankulutusta mitattiin sykevaihteluun perustuvalla menetelmällä ja kehonkoostumuksen muutoksia tarkasteltiin kehonkoostumusmittauksen avulla. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmistolla. Tiedustelijoiden toimialaharjoituksessa nautitaan energiaa 3396 ± 637 kcal vuorokaudessa, ja energiankulutus on 4978 ± 1135 kcal/vrk. Tarjotusta energiasta käytetään 80 ± 15 %. Tähystystiedusteluharjoituksessa energiaa nautitaan 3178 ± 574 kcal/vrk, ja kulutetaan 4667 ± 1132 kcal/vrk. Tarjotusta energiasta käytetään 79 ± 12 %. Energiavajeen seurauksena kehon paino laskee (1.8–2.2 %), rasvamassa vähenee ja rasvaprosentti pienenee (p<0.001). Tämän tutkimuksen mukaan taistelumuona on kehittynyt positiiviseen suuntaan, mikä on johtanut tehokkaampaan ruoankäyttöön ja lisääntyneeseen energiansaantiin vanhaan taistelumuonaan verrattuna. Yleisimmät syyt jättää ravintoa käyttämättä ovat huono maku ja se, että ei ole nälkä/jano. Asiakastyytyväisyyden parantamiseksi taistelumuonapakkauksiin tulee valita hyvänmakuisia ja miedosti maustettuja pääaterioita, jotka eivät jaa voimakkaasti käyttäjien mielipiteitä. Sopiva energiamäärä taistelumuonapakkaukseen on 3400–3700 kcal, kun sitä käytetään sotaharjoituksessa, jossa energiankulutus on alle 5000 kcal/vrk. Käyttäjä on taistelumuonaan tyytyväinen silloin, kun tuotteiden maku on hyvä, ja tarjolla on sopivasti energiaa ja riittävästi nestettä.

Nitroimidatsoli ja metyylinitroimidatsoli sädeherkisteinä

Atomin tai molekyylin ionisaatiolla tarkoitetaan sen muuttamista sähköisesti neutraalista varaukselliseksi, joko poistamalla siitä tai lisäämällä siihen elektroni. Ionisaatioon on olemassa lukuisia eri metodeja, kuten esimerkiksi fotoionisaatio, jossa valosähköisen ilmiön kautta atomista tai molekyylistä irrotetaan sähkömagneettisella säteilyllä fotoelektroni. Käytetyn sähkömagneettisen säteilyn energia määrittää sen, tapahtuuko ionisaatio atomin tai molekyylin sisäkuorelta vai valenssikuorelta. Syövän yhtenä hoitokeinona käytetään sädeterapiaa, jossa syöpäsoluja säteilyttämällä pyritään aiheuttamaan solun perimään pysyviä vaurioita, joiden seurauksena solu kuolee. Sädeterapiassa on kuitenkin joitakin haasteita, kuten kuinka suojata syöpäsolukkoa ympäröivä terve kudos säteilyn aiheuttamilta vahingoilta. Yksi suuri haaste on myös syöpäsolukoissa usein esiintyvä hypoksia. Hypoksialla tarkoitetaan niukkahappista tai hapetonta ympäristöä, jollainen syntyy kun syöpäsolut jakaantuvat hallitsemattomasti. Niukkahappiset solut ovat huomattavasti resistentimpiä säteilylle kuin normaalisti hapettuneet solut ja tämä heikentää sädeterapian toimivuutta. Yksi ratkaisu hypoksia-ongelmaan on käyttää niin sanottuja sädeherkisteitä yhdessä sädeterapian kanssa. Sädeherkisteet ovat yhdisteitä, jotka fysikaalisen, kemiallisen tai farmakologisen prosessin kautta kasvattavat solun sädeherkkyyttä. Tämän tutkielman aiheena on kahden potentiaalisen sädeherkisteen, 4-nitroimidatsolin ja 1-metyyli-5-nitroimidatsolin, fragmentoituminen valenssikuoren ionisaation seurauksena. Kokeellinen osuus suoritettiin niin sanotulla koinsidenssi-menetelmällä; mittaamalla samanaikaisesti elektroni- ja ionispektrit tutkittavasta kaasumaisesta näytemolekyylistä. Näin saatu raakadata käsiteltiin Igor Pro 6.31 -ohjelmistolla. Tulosten perusteella 4-nitroimidatsoli fragmentoituu enemmän kuin 1-metyyli-5-nitroimidatsoli ja siksi sillä on suurempi todennäköisyys tuottaa happiradikaaleja, jotka tuhoavat solun perimää.