Complications After Laparoscopic Roux-en-Y Gastric Bypass in 1573 Consecutive Patients: Are There Predictors?

BACKGROUND: Roux-en-Y gastric bypass (RYGBP), one of the commonest performed bariatric procedures, remains a technically challenging operation associated with significant morbidity in high-risk patients. This study was conducted in order to identify predictors of complications after laparoscopic RYGBP. METHODS: Our prospectively established database has been assessed to review 30-day and in-hospital complications graded according to a validated scoring system (Clavien-Dindo) and separated into minor (Clavien-Dindo I-IIIa) and major (Clavien-Dindo IIIb-IV) complications. Patient- and procedure-related factors were analyzed using univariate analysis. Significant factors associated with morbidity were introduced into a multivariate analysis to identify independent predictors. RESULTS: Between 1999 and 2012, 1573 patients underwent laparoscopic RYGBP, 374 male and 1199 female. Mean age was 41 years, and mean body mass index (BMI) was 44.5 kg/m(2). One hundred fifty-nine procedures were reoperations. One hundred fifty (9.5 %) patients developed at least one complication, and 43 (2.7 %) had major complications, leading to death in one case (0.06 %). Risk factors for morbidity were male gender (p = 0.006) and overall experience of the team (p < 0.0001). Prolonged 3-day antibiotic therapy was associated with significantly reduced overall (p < 0.0001) and major (p = 0.005) complication rates. Major complications were associated with smoking (p = 0.016). CONCLUSIONS: The most significant individual risk factors for early complications after RYGBP are male gender, limited surgical experience, and single dose of antibiotics. RYGBP should be performed by experienced teams. Smoking should be discontinued before surgery. Prolonged antibiotic therapy could be considered, especially if a circular stapled gastrojejunostomy is performed with the anvil introduced transorally.

Source and Target Text-Orientation in Drama Translation. An Analysis of Four Translations of William Shakespeare’s Julius Caesar

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen lähde- ja kohdetekstikeskeisyyttä näytelmäkääntämisessä. Tutkimuskohteina olivat käännösten sanasto, syntaksi, näyttämötekniikka, kielikuvat, sanaleikit, runomitta ja tyyli. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, näkyykö teoreettinen painopisteen siirtyminen lähdetekstikeskeisyydestä kohdetekstikeskeisyyteen suomenkielisessä näytelmäkääntämisessä. Oletuksena oli, että siirtyminen näkyy käytetyissä käännösstrategioissa. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään ensin lähde- ja kohdetekstikeskeisiä käännösteorioita. Ensin esitellään kaksi lähdetekstikeskeistä teoriaa, jotka ovat Catfordin (1965) muodollinen vastaavuus ja Nidan (1964) dynaaminen ekvivalenssi. Kohdetekstikeskeisistä teorioista käsitellään Touryn (1980) ja Newmarkin (1981) teoreettisia näkemyksiä sekä Reiss ja Vermeerin (1986) esittelemää skopos-teoriaa. Vieraannuttamisen ja kotouttamisen periaatteet esitellään lyhyesti. Teoriaosuudessa käsitellään myös näytelmäkääntämistä, William Shakespearen kieltä ja siihen liittyviä käännösongelmia. Lisäksi esittelen lyhyesti Shakespearen kääntämistä Suomessa ja Julius Caesarin neljä kääntäjää. Tutkimuksen materiaalina oli neljä Shakespearen Julius Caesar –näytelmän suomennosta, joista Paavo Cajanderin käännös on julkaistu vuonna 1883, Eeva-Liisa Mannerin vuonna 1983, Lauri Siparin vuonna 2006 ja Jarkko Laineen vuonna 2007. Analyysissa käännöksiä verrattiin lähdetekstiin ja toisiinsa ja vertailtiin kääntäjien tekemiä käännösratkaisuja. Tulokset olivat oletuksen mukaisia. Lähdetekstikeskeisiä käännösstrategioita oli käytetty uusissa käännöksissä vähemmän kuin vanhemmissa. Kohdetekstikeskeiset strategiat erosivat huomattavasti toisistaan ja uusinta käännöstä voi sanoa adaptaatioksi. Jatkotutkimuksissa tulisi materiaali laajentaa koskemaan muitakin Shakespearen näytelmien suomennoksia. Eri aikakausien käännöksiä tulisi verrata keskenään ja toisiinsa, jotta voitaisiin luotettavasti kuvata muutosta lähde- ja kohdetekstikeskeisten käännösstrategioiden käytössä ja eri aikakausien tyypillisten strategioiden kartoittamiseksi.