Sisäisen toimittajan palvelutasosopimuksen kehittäminen ja toimitusvarmuuden parantaminen, CASE: oy Shell ab

Tämän tutkielman tarkoituksena on tehostaa toimitusketjua kehittämällä palvelutasosopimusta ja parantamalla toimitusvarmuutta toimittajan ja oy Shell ab:n välillä. Työssä perehdytään näiden kahden yrityksen väliseen sopimukseen ja toimitusvarmuutta kuvaavaan mittariin nimeltä Supplier OTIF. Nykytila arvioidaan molempien osalta ja mahdollisia parantavia toimenpiteitä tuodaan esille. Tämä tutkimus perustuu yrityksessä työskentelyn ohella haastatteluihin, kyselyihin sekä omiin havaintoihin eri osastoilla. Työn teoriaosuudessa tarkastellaan ostosopimuksen yleisintä kaupallista sisältöä. Lisäksi paneudutaan palveluyrityksen käytäntöihin, tulkitaan palveluyrityksen suorituskykyä ja sen mittaamista tunnuslukujen avulla. Tutkimus osoittaa, että niin palvelutasosopimus kuin toimitusvarmuuskin eivät ole riittävällä tasolla case-yrityksessä. Erityisesti osapuolien välistä yhteistyötä ja tiedonjakoa on parannettava tavoitteiden saavuttamiseksi. Työssä esiteltyjen kehitys- ja parannusehdotusten osittainen käyttöönotto aikaansai toimitusketjun tehokkaamman toiminnan. Case-yrityksen tuleekin harkita lisätoimenpiteiden käyttöönottoa. Toiminnan sekä yhteistyön parantaminen yhä edelleen jää case-yrityksen ja toimittajien yhteisesti tulevaisuudessa tehtävien ratkaisujen varaan.

Warranttihaarojen tuotot ja markkinoiden tehokkuus Nokian osavuosikatsausten yhteydessä vuosina 2002-2009

Työssä pyrittiin löytämään indikaatioita markkinoiden epätehokkuudesta ja arbitraasimahdollisuuksia Suomen warranttimarkkinoilla muodostamalla osavuosikatsausten ympärille erilaisia aikaikkunoita at-the-money warranttihaaroilla. Kohde-etuutena käytettiin Nokian osaketta. Tilastollista merkitsevyyttä testattiin haarojen päivittäisistä logaritmisista tuotoista muodostetulla jakaumalla ja Excelin prosenttijärjestys() -funktiolla. Työn pohjana käytettiin McKentzien, Thomsenin ja Phelanin (2007) työtä, jossa löydettiin teurassikafutuurimarkkinoilta tilastollisesti merkitseviä tuottoja straddle-haaroilla markkinakatsausten aikana. Työssä ei löydetty tilastollisesti merkitseviä tuottoja tai tappioita pääasialli-sella merkitsevyyden mittausmenetelmällä, mutta kahdensuuntaista t-jakauman jakaumaa käyttämällä kyllä.

Keskitetyn lämmöntuotannon kehittämismahdollisuudet Lahden seudulla ilmastonmuutoksen näkökulmasta

Tämä diplomityö on tehty Aalto yliopiston Teknillisen korkeakoulun Lahden keskuksen IMMU-hankkeeseen. Teoriaosassa tarkastellaan kaukolämmityksen nykytilannetta ja sen tulevai-suuteen vaikuttavia tekijöitä. Työssä on tarkasteltu Lahti Energia Oy:n Kymijärven voimalaitosalueen kehittämismahdollisuuksia vuosina 2012 ja 2016. Vertailukohtana käytetään nykytilannetta vuoden 2009 tiedoilla. Työssä on selvitetty voimalaitosalueen elinkaaren aikaisia kasvihuonekaasupäästöjä ja niiden muutoksia mahdollisten uusien voimalaitosinvestointien myötä. Vuonna 2012 alueelle rakennetaan kiinteää polttoainetta käyttävä kaasutusvoimalaitos jolloin nykyisen laitoksen käyttö ja samalla kivihiilen käyttö vähenee huomattavasti. Tässä työssä vuoden 2016 skenaariossa alueelle ajatellaan rakennettavan kolmas voimalaitos, maakaasukäyttöinen kaasukombiturbiini. Tarkasteluissa energiantuotantomäärien oletetaan pysyvän nykytilanteen suuruisina. Työssä tarkasteltujen skenaarioiden perusteella alueen yhdistetyn kaukolämmön- ja sähköntuotannon (CHP) päästöjä voitaisiin vähentää vuonna 2012 noin 20 % ja vuonna 2016 noin 30 % nykytilanteesta. Esitettyjen investointien riskinä on sopivan polttoaineen saatavuus ja riittävyys. Lisäksi työssä tarkasteltiin kaasutusvoimalaitoksen ja kaasukombiturbiinin takaisinmaksuaikoja. Kierrätyspolttoaineen hinnan kallistuminen hinnasta 5 €/MWh hintaan 15 €/MWh vaikutti kaasutusvoimalaitoksen takaisinmaksuaikaan yhdeksällä vuodella. Kaasukombiturbiinin takaisinmaksuaika piteni tämän hetkiseen maakaasun hintaan 27 €/MWh verrattuna päästöoikeuden lisäkustannus 6 €/MWh huomioiden kahdeksan vuotta. Takaisinmaksuaikaan vaikuttaa muun muassa polttoaineen hinta ja laitoksen huipunkäyttöaika.

Uudenlainen näkökulma Suomen 1700-luvun historiaan

Kirjallisuusarvostelu

Sanakirjatyön kulttuuriteko

Kirjallisuusarvostelu

Synkkä valikoima antisemitistisiä tekstejä

Kirjallisuusarvostelu

Coopetitive advantage – How firms create and appropriate value by collaborating with their competitors

Collaboration between competing firms (coopetition) has emerged as an important issue forn business practice in many industries. Extant literature has examined coopetition on many levels of analysis, but lacks clarity in distinguishing it explicitly from cooperation between noncompeting organizations. Because of this, the performance implications of coopetition from the perspective of an individual firm are still ambiguous – some research suggests positive results whereas other studies suggest detrimental outcomes. The aim in this dissertation is to narrow these gaps by exploring how firms create and appropriate value through collaboration with their competitors. The dissertation is divided into two parts. The first part comprises an overview of the relevant literature, as well as the conclusions of the whole study, and the second part includes six research publications. Both qualitative and quantitative methodologies are utilized. The results suggest that coopetition embodies the distinctive logic of value creation and appropriation from the perspective of an individual firm, and thus differs in terms of performance implications from cooperation between non-competitors. The distinction comes from the fact that competitors have somewhat similar understanding, capabilities and interest related to certain markets, which is potentially both challenging and beneficial in terms of the individual firm’s competitiveness. It appears from the findings that there are distinctive firm-external and firm-specific factors affecting the success of a coopetition strategy. This study makes three main contributions. First, on the conceptual level it shows the distinction between coopetition and cooperation between non-rivals as a collaborative inter-organizational relationship. Secondly, it sets out a framework and propositions that enhance understanding of how value is created and appropriated in coopetition from the perspective of an individual firm. Thirdly, it offers empirical evidence of how coopetition affects firms’ innovation and market performance, and identifies the focal internal and external factors involved. In general terms, the thesis adds to our knowledge of how a firm can successfully utilize a coopetition strategy in its pursuit of improved performance.

Fraktioinnin tehostaminen lajittelussa

Painelajittimet ovat yleisimpiä hiokkeen lajitteluun käytettyjä lajittimia. Painelajittimien suorituskyky on parantunut viimeisten vuosikymmenien aikana niin paljon, että pyörrepuhdistuksesta on pääosin voitu luopua osana hiokkeen lajittelua. Painelajittimen erinomaisuus perustuu siihen, että sillä voidaan erottaa massasta hyvinkin erilaisia epäpuhtauksia. Nykyään vallitsevia painelajittelun trendejä ovat sakeuden nosto, energiankulutuksen vähentäminen sekä eri fraktioiden erottumisen tehostuminen. Kaikilla pyritään vähentämään vedenkäyttöä ja parantamaan massan ominaisuuksia jatkoprosesseja silmälläpitäen. Tässä työssä tarkasteltiin painelajittimen roottorin kierrosnopeuden vaikutusta akseptimassan laatuun. Luodaan malli freeness-pudotukselle lajittimen yli. Sekä tarkastellaan myös automaatioon pohjautuvan säädön käyttöönottoa lajittimen akseptimassan freenesvaihteluiden tasaamiseksi. Toisaalta tehdään myös suppea selvitys lajittimien energiankulutuksista erilaisilla roottorin pyörimisnopeuksilla. Tuotantokäytössä oleviin lajittimiin asennettujen invertterisäätöjen ja koepisteistä saatujen tulosten avulla voidaan todeta, että laskemalla roottorin pyörimisnopeutta voidaan lajittimessa tapahtuvaa freenespudotusta kasvattaa. Samalla saavutetaan hyötyjä myös muissa massan ominaisuuksissa, kuten vetolujuudessa. Automaattisäädön käyttöönotolla saavutetaan huomattavasti pienempi hajonta akseptimassan freeneksessä. Rejektilinjan lajittimissa hajonta lähes puolittui ja päälinjan lajittimissa päästiin noin kolmanneksen parannukseen. Energian kulutuksia tutkittaessa huomataan, että roottorin kierrosnopeutta alentamalla voidaan merkittävästi vähentää lajittimien energian kulutusta. Parhaassa tapauksessa voidaan säästää neljännes lajittelun energiakustannuksissa.

Tuoteryhmän kehitysprojektin optimointi

Tämä diplomityö toteutettiin Sammet Dampers Oy:ltä saatuna toimeksiantona. Yritys haluaa yhä parempia tuloksia tuoteryhmien kehitysprojekteista, jolloin se asettaa vaatimuksia kehitysprojekteissa käytettävälle kehitysprosessille. Yrityksen täytyy optimoida ja systematisoida käytettävää menetelmää, jotta näihin parempiin tuloksiin voidaan päästä. Työn ensimmäisenä tavoitteena on optimoida yrityksen käytössä oleva tuoteryhmien kehitysprojekteissa käytettävä prosessimalli. Tavoitteen mukaisesti työssä luodaan uusi optimoitu tuoteryhmien kehitysprosessimalli, joka vastaa yrityksen tarpeisiin. Tämä uusi malli kirjataan osaksi yrityksen toiminnanohjausjärjestelmää. Työn toisena tavoitteena on käyttää uutta optimoitua prosessimallia kellopeltien tuoteryhmän kehitysprojektissa. Tätä kehitysprojektia käytetään samalla uuden prosessimallin sisäänajamiseen osaksi yrityksen toimintoja.Tämän diplomityön puitteissa kellopeltien kehitysprojektista käydään läpi kehitysprojektin ensimmäinen osio eli vaatimustenmäärittelyprosessi ja esitellään sen tuloksena syntynyt toteutussuunnitelma. Työn tuloksena syntyneen uuden tuoteryhmien kehitysprojektin prosessimallin avulla voidaan saavuttaa merkittäviä parannuksia tarkasteltaessa kehitysprojektin tuloksia ajankäytön, laadun ja kustannusten suhteen.

Source and Target Text-Orientation in Drama Translation. An Analysis of Four Translations of William Shakespeare’s Julius Caesar

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen lähde- ja kohdetekstikeskeisyyttä näytelmäkääntämisessä. Tutkimuskohteina olivat käännösten sanasto, syntaksi, näyttämötekniikka, kielikuvat, sanaleikit, runomitta ja tyyli. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, näkyykö teoreettinen painopisteen siirtyminen lähdetekstikeskeisyydestä kohdetekstikeskeisyyteen suomenkielisessä näytelmäkääntämisessä. Oletuksena oli, että siirtyminen näkyy käytetyissä käännösstrategioissa. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään ensin lähde- ja kohdetekstikeskeisiä käännösteorioita. Ensin esitellään kaksi lähdetekstikeskeistä teoriaa, jotka ovat Catfordin (1965) muodollinen vastaavuus ja Nidan (1964) dynaaminen ekvivalenssi. Kohdetekstikeskeisistä teorioista käsitellään Touryn (1980) ja Newmarkin (1981) teoreettisia näkemyksiä sekä Reiss ja Vermeerin (1986) esittelemää skopos-teoriaa. Vieraannuttamisen ja kotouttamisen periaatteet esitellään lyhyesti. Teoriaosuudessa käsitellään myös näytelmäkääntämistä, William Shakespearen kieltä ja siihen liittyviä käännösongelmia. Lisäksi esittelen lyhyesti Shakespearen kääntämistä Suomessa ja Julius Caesarin neljä kääntäjää. Tutkimuksen materiaalina oli neljä Shakespearen Julius Caesar –näytelmän suomennosta, joista Paavo Cajanderin käännös on julkaistu vuonna 1883, Eeva-Liisa Mannerin vuonna 1983, Lauri Siparin vuonna 2006 ja Jarkko Laineen vuonna 2007. Analyysissa käännöksiä verrattiin lähdetekstiin ja toisiinsa ja vertailtiin kääntäjien tekemiä käännösratkaisuja. Tulokset olivat oletuksen mukaisia. Lähdetekstikeskeisiä käännösstrategioita oli käytetty uusissa käännöksissä vähemmän kuin vanhemmissa. Kohdetekstikeskeiset strategiat erosivat huomattavasti toisistaan ja uusinta käännöstä voi sanoa adaptaatioksi. Jatkotutkimuksissa tulisi materiaali laajentaa koskemaan muitakin Shakespearen näytelmien suomennoksia. Eri aikakausien käännöksiä tulisi verrata keskenään ja toisiinsa, jotta voitaisiin luotettavasti kuvata muutosta lähde- ja kohdetekstikeskeisten käännösstrategioiden käytössä ja eri aikakausien tyypillisten strategioiden kartoittamiseksi.

Hapen tuotanto happipolttoprosesseja varten

Tässä kandidaatintyössä käsitellään mahdollisia menetelmiä tuottaa happea happipolttoa varten. Keskeisimmät menetelmät ovat kryogeeninen hapenvalmistus, adsorptio ja membraanit. Eri menetelmien vahvuudet heikkoudet käsitellään. Tavoitteena on ollut selvittää kannattavin menetelmä hapentuotantoon. Lisäksi on tarkasteltu menetelmien riskejä ja kustannuksia sekä esitelty lyhyesti tulevia ja olemassa olevia demonstraatiolaitoksia sekä happipolton että hapentuotannon alalla.

Kulttuuriympäristö koulutuksessa ja kasvatuksessa. Satakunnan ympäristökoulun loppuraportti

Satakunnan ympäristökouluhanke ja sitä edeltänyt selvi¬tyshanke ovat vakiinnuttaneet verkostomallin satakuntalaisessa ympäristökasvatuksessa. Niiden ansiosta kulttuuriperintö maiseman osana on tullut alueella kiinteäksi osaksi ympäristökasvatuksen sisältöä, mikä kaikkialla Suomessa ei vielä tänä päivänä ole itsestäänselvyys. Hankkeessa tuotetut opetuspaketit ovat lisänneet tietoisuutta maakunnan kulttuuriympäristöistä tekemällä niitä tutuiksi kouluissa. Samalla ne ovat tehostaneet opettajien valmiuksia toteuttaa opetussuunnitelmien ympäristökasvatustavoitteita uusien menetelmien avulla. Käsillä oleva julkaisu on ympäristökouluhankkeen loppujulkaisu. Sen kirjoittajat ovat ympäristökasvatusverkostoon kuuluvia eri alojen erikoisasiantuntijoita. Marja-Leena Rönkön ja Marjo Heino-Fihlmanin osuus käsittelee taide- ja ympäristökasvatusta Leineperin ruukin kulttuuriperintökohteen yhteydessä. Outi Kokkosen ja Kirsi Urmsonin artikkeli kertoo Rauman vanhan seminaaripuutarhan uudesta tulemisesta opetuskäyttöön, nyt koululaisten puutarhaopetuksen muodossa. Juha Riihelä ja Laura Puolamäki kirjoittavat ympäristökouluhankkeen kanssa yhteistyössä toimineesta PaikkaOppi – paikkatiedon opetushankkeesta ja paikkatiedosta kulttuuriympäristökasvatuksessa. Anna Paloheimo puolestaan käsittelee perinteisempää ympäristökasvatuksen muotoa, kasvillisuuskartoitusta, Selkämeren tulevan kansallispuiston maisemissa. Kari Uotilan aiheena on maiseman historian ja arkeologian esittely kannettavan tietokoneen ja GPS-paikannuksen avulla. Toisessa osuudessaan Laura Puolamäki summaa hankkeen tuomia kokemuksia ja kulttuuriympäristökasvatuksen jatkonäkymiä. Lopuksi Riitta Korhonen esittelee hankkeen luokan- ja lastentarhanopettajille toteuttamaa täydennyskoulutusta. Osuudet kertovat monipuolisesta ja ennakkoluulottomasta toiminnasta, jolla kulttuuriympäristökasvatusta on kehitetty alueen monipuolisen osaamisen ja rikkaiden kulttuuriympäristöjen pohjalta. Kulttuuriympäristökasvatus on osoittautunut tärkeäksi maisemantutkimuksen tuottaman tutkimustiedon sovelluskentäksi ja tieteidenväliseksi yhteistyöalueeksi. Se tarjoaa erikoistumismahdollisuuksia sekä maisemantutkimukselle että opettajankoulutukselle. Nyt tehty pohjatyö mahdollistaa kulttuuriympäristökasvatuksen jatkokehittämisen yhteistyössä toteutettavana, valtakunnallisesti omintakeisena opetuskokonaisuutena. Toivotaan sen vakiintuvan osaksi Turun yliopiston ja Satakunnan koulujen arkista toimintaa.