Handbok för dikningssammanslutningar : Genomförande av underhålls- och grundförbättringsprojekt

Största delen av åkrarna i Finland har dikats redan före 1970-talet och åkerarealen som för närvarande odlas har grundtorrlagts åtminstone en gång. Vattenförvaltningen grundades år 1970 och torrläggningsärenden överfördes från lantbruksingenjörsdistrikten till vattendistrikten och därefter utfördes det igen mer dikningar. Antalet ansökningar om dikningsförrättning, som nuförtiden görs till NTM-centralen, har avsevärt minskat efter 1990-talet och de åtgärder som nuförtiden utförs gäller närmast att iståndsätta eller grundförbättra diken. Dikningsprojekt som genomförs på åkerområden berör ofta flera markägare och omfattande projekt kräver bra samarbetsförmåga och kunnande bland markägarna, samt villighet att genomföra projektet så att det medför så stor nytta som möjligt för alla medlemmar i dikningssammanslutningen. Vanligtvis meddelas det om dikningssammanslutningars stämmor i lokaltidningar och vid dessa stämmor beslutar man om de åtgärder som skall vidtas i samband med projektet. Genom att delta i dessa stämmor kan en medlem i dikningssammanslutningen påverka valet av ombudsmän och de åtgärder som kommer att vidtas i samband med projektet. Behovet av vattenskydd och skötsel av vattendrag har förändrats. Vid underhållet bör man beakta vattenkvaliteten på torrläggningsområdet och i vattendraget nedströms samt se till att naturvärden i fårorna på torrläggningsområdet bevaras. Enligt vattenlagen kan underhållet av ett dike som har förvandlats till en bädd i ett naturliknande tillstånd, behöva en ny plan och dikningsförrättning. För att minska vattenkvalitetsproblem och övriga olägenheter som rensning av fåror medför, har det utvecklats åtgärder för s.k. naturenligt vattenbyggande som kan tillämpas vid underhållet av fåran. I framtiden har ombudsmän i dikningsprojekt ännu större ansvar för projektets framskridande och efter att projektet färdigställts även för underhållet av fårorna. På grund av att förfaringssätten har förändrats och vattenlagen reviderats ansåg man att ombudsmän i dikningsprojekt borde ha en egen uppdaterad handbok i vilken man kan hitta alla de uppgifter som hör till ombudsmännen. I denna handbok har man samlat de uppgifter som hör till sammanslutningens ombudsman under ett underhålls- och grundförbättringsprojekt samt uppgifterna efter att projektet slutförts. Handboken har utarbetats i samarbete med Väinö Haapamäki, ansvarig för torrläggningsfrågor vid NTM-centralen i Södra Österbotten och den riksomfattande gruppen för verksamhetsmodellen gällande grundtorrläggning och dikningsförrättning. Dessutom har handboken kommenterats av bl.a. Täckdikningsföreningen, Finlands miljöcentral, Jord- och skogsbruksministeriet, Jord- och skogsbruksproducenternas centralförbund samt flera NTM-centraler och kommuners miljövårdsmyndigheter.

Suomi 2014 – kulutus ja elämäntapa: Tutkimusseloste ja aineistojen 1999–2014 vertailua

Julkaisussa tarkastellaan syksyllä 2014 kerättyä Suomi 2014 – kulutus ja elämäntapa -postikyselyaineistoa. Kyselylomake lähetettiin kaikkiaan 3000 suomenkieliselle 18–74-vuotiaalle Suomessa asuvalle. Otantamenetelmänä käytettiin yksinkertaista satun-naisotantaa. Aineistossa olevien tapausten lukumäärä on 1 354 ja aineiston lopullinen vastausprosentti 46. Aineiston keruusta ja tallennuksesta vastasi Turun yliopiston taloussosiologian oppiaine. Aineiston keruun kustannuksiin osallistuivat lisäksi Turun yliopiston ja Jyväskylän yliopiston sosiologian oppiaineet. Julkaisussa esitellään aluksi aineiston keräämisprosessi sekä arvioidaan aineiston katoa ja sen vaikutusta aineiston edustavuuteen. Sen jälkeen esitellään Suomi 2014 -kyselyssä käytettyjä uusia kysymystyyppejä. Julkaisun lopussa tarkastellaan sitä, miten suomalaisten kulutukseen ja elämäntapaan viittaavat asenteet, arvomaailma ja poliittinen suuntautuminen ovat muuttuneet vuosina 1999–2014.

Monitieteinen lähestyminen ihmiseen ääniympäristössä

Kirjallisuusarvostelu

Kaikki luovuudesta, luovuus kaikille

Kirjallisuusarvostelu

Naton NRF-joukkojen kehittäminen ja ISAF-operaatio : NRF ISAF-operaation varjossa

Tutkielma käsittelee Naton NRF-joukkoja kehittymistä Naton ISAF-operaation aikana sekä ISAF-operaation yhteyttä NRF-joukkojen kehittämiseen. Tutkielman taustateoriana on käytetty konstruktivismia. Tutkielmassa analysoitu aineisto on hankittu pääosin internetin välityksellä. Pääasiallisina lähteinä on käytetty aikaisempaa tutkimusta, Naton virallisia asiakirjoja sekä poliitikkojen ja virkamiesten puheita. Lähdeaineisto on pääosin englanninkielistä. Tutkimusmenetelmänä on sovellettu teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysin tuloksena havaittiin, että keskeisimmät NRF-joukkojen kehittämiseen vaikuttavat seikat, kuten riittävien joukkojen saaminen rotaatioihin, operaatioiden rahoittaminen, tai esimerkiksi strategisen ilmakuljetuskyvyn puute, vaivaavat yhtä lailla myös ISAFoperaatiota. ISAF-operaation laajentumisen päätyttyä vuoden 2006 jälkeen, nämä puutteet ovat korostuneet ja siten näkyneet NRF-joukkojen kehittämisessä yhä voimakkaammin. NRF-joukkoja ei pidetä Natolle yhtä merkittävänä kuin ISAF-operaatiota, ja NRF onkin jäänyt ISAF-operaation varjoon. NRF-joukkojen merkitys Naton jäsenvaltioille on vähentynyt ISAF-operaation aikana, osin ISAF-operaation vaikutuksesta. Naton jäsenvaltiot eivät myöskään tosiasiallisesti jaa yhteistä käsitystä NRF-joukkojen kehittämisestä, käytöstä tai tehtävistä. NRF-joukkoja ja ISAF-operaatiota pidetään Naton tulevaisuutta keskeisesti määrittävinä asiakokonaisuuksina. Molemmat ovat laajoja asiakokonaisuuksia, eikä tutkielmassa ole ollut mahdollisuutta käsitellä niitä kokonaisuudessaan. Mahdollisia jatkotutkimusaiheita on käsitelty tutkimuksen viimeisessä luvussa.

The effects of stretching on the flexibility, muscle performance and functionality of institutionalized older women

Stretching has been widely used to increase the range of motion. We assessed the effects of a stretching program on muscle-tendon length, flexibility, torque, and activities of daily living of institutionalized older women. Inclusion/exclusion criteria were according to Mini-Mental State Examination (MMSE) (>13), Barthel Index (>13) and Lysholm Scoring Scale (>84). Seventeen 67 ± 9 year-old elderly women from a nursing home were divided into 2 groups at random: the control group (CG, N = 9) participated in enjoyable cultural activities; the stretching group (SG, N = 8) performed active stretching of hamstrings, 4 bouts of 1 min each. Both groups were supervised three times per week over a period of 8 weeks. Peak torque was assessed by an isokinetic method. Both groups were evaluated by a photogrammetric method to assess muscle-tendon length of uni- and biarticular hip flexors and hamstring flexibility. All measurements were analyzed before and after 8 weeks by two-way ANOVA with the level of significance set at 5%. Hamstring flexibility increased by 30% in the SG group compared to pre-training (76.5 ± 13.0° vs 59.5 ± 9.0°, P = 0.0002) and by 9.2% compared to the CG group (76.5 ± 13.0° vs 64.0 ± 12.0°, P = 0.0018). Muscle-tendon lengths of hip biarticular flexor muscles (124 ± 6.8° vs 118.3 ± 7.6°, 5.0 ± 7.0%, P = 0.031) and eccentric knee extensor peak torque were decreased in the CG group compared to pre-test values (-49.4 ± 16.8 vs -60.5 ± 18.9 Nm, -15.7 ± 20%, P = 0.048). The stretching program was sufficient to increase hamstring flexibility and a lack of stretching can cause reduction of muscle performance.

Päällyskasvustot ja kasviplankton järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja seurannassa

Selvityksessä testattiin perifytonin eli päällyskasvuston ja kasviplanktonin seurantaan sopivia menetelmiä. Työhön sisältyi myös kenttäkäyttöisen fluorometrin käytön testaus. Kohdejärvinä oli kaikkiaan 14 järveä Vuoksen vesistöalueella. Järvet edustivat erilaisia luontaisia järvityyppejä sekä kuormitustilanteita. Selvitys on osa Life Vuoksi -projektia, joka saa rahoitusta EU:n Life Ympäristö -rahastosta. Kohdejärvien perifytonkasvustoja tutkittiin sekä luonnonalustoilta, joita olivat kivet ja vesikasvit, että keinoalustoilta. Keinoalustanäytteistä analysoitiin kvantitatiivisina muuttujina a-klorofyllipitoisuus sekä kiintoaine. Kaikista näytteistä tehtiin lajiston yleiskatsaus eli määritettiin eri leväryhmien ja detrituksen osuudet. Lisäksi määritettiin piilevälajiston koostumus ja runsaussuhteet. Järvet erosivat toisistaan piilevien lajistokoostumuksen perusteella, mutta tulkinta ei ollut yksiselitteinen. Myös kvantitatiivisten tunnusten perusteella kuormitetut ja vertailujärvet erosivat toisistaan. Fluorometrilaitteisto oli toimiva, mutta vaatii vielä kehittelyä, jotta toiminta käytännössä olisi mahdollisimman sujuvaa. Kasviplanktonmenetelmistä valtalajilaskenta soveltui hyvin selittämään a-klorofyllituloksia ja antoi karkean yleiskuvan lajistosta. Vesien ekologisen laadun arviointiin (EQR-luku) käytettävien biomassojen laskentaan tarvittiin tarkempaa, kvantitatiivista analysointimenetelmää, sillä valtalajien määritys oli siihen tarkoitukseen liian yleispiirteinen. Aineistojen käyttöä järvien ekologisen tilan arvioinnissa kokeiltiin. Tavoitteena oli menettelytapojen kokeilu, sillä mm. vähäisen vertailuaineiston vuoksi varsinaisia tila-arvioita ei voitu luotettavasti tehdä.

Creating better customer experiences: Service Design effects on customer experience

Pro gradu –tutkielman tavoitteena oli tutkia, kuinka palvelumuotoilua voidaan käyttää parempien asiakaskokemusten luomisessa. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa keskityttiin tutkimaan palvelumuotoilun ja asiakaskokemuksen käsitteitä. Tutkielman empiirinen osuus tehtiin laadullisena tutkimuksena, jossa vertailtiin asiakaskokemuksia kahdessa Espoon kaupungin yhteispalvelupisteessä: Leppävaarassa sijaitseva yhteispalvelupiste oli hiljattain suunniteltu uudelleen käyttäen palvelumuotoilun periaatteita; Matinkylän palvelupiste oli alkuperäisessä muodossaan tutkimuksen aikana. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli myös selvittää, oliko palvelumuotoilun menetelmin tehty muotoiluprojekti Leppävaaran yhteispalvelupisteessä onnistunut, kun sitä arvioitiin asiakaskokemuksen näkökulmasta. Tutkielman aineisto kerättiin suoran havainnoinnin ja haastattelun keinoin. Yhteensä 33 yksittäistä asiakasta havannoitiin ja haastateltiin tutkimusta varten toukokuussa 2015. Vastaajat valikoituivat satunnaisesti havannointipäivien asiakkaista. Heitä havainnoitiin koko asiakaspolun ajan minkä jälkeen heitä haastateltiin. Tutkimuksen tulokset ovat kaksiosaiset. 1) Arvioitaessa asiakkaiden kokemuksia liittyen palvelutilan toimivuuteen ja aineelliseen ympäristöön todettiin, että palvelumuotoilulla saavuttettiin parempi asiakaskokemus, ja täten Leppävaaran muotoiluprojekti oli onnistunut tavoitteissaan. 2) Kun taas tuloksia tarkasteltiin asiakaspalvelutilanteiden näkökulmasta, projekti ei ollut päässyt tavoitteisiin ja palvelumuotoilun menetelmillä ei pystytty parantamaan asiakaskokemuksta. Espoon kaupungin muotoiluprojekti on vielä kesken, tulosten perusteella tutkija ehdotti jatkotoimenpiteenä muun muassa lisäkoulutusta palveluhenkilökunnalle.