Nestepakkauskartongin runkokerroksen rakenteen optimointi

Diplomityön tavoitteena oli optimoida KA4:n nestepakkauskartongin runkokerroksen massakoostumus ja rakenne kartonkikoneen uusinnan jälkeen. Työssä tutkittiin Natura 285 –laatua, jota käytetään yhden litran vetoisissa maitopurkeissa. Pääasiallisena tavoitteena oli lisätä CTMP:n osuutta ja vähentää mäntysellun osuutta rungossa siten, että kartongin laatu ei heikkene. Työn kirjallisuusosassa perehdyttiin nestepakkauskartongin kriittisiin ominaisuuksiin ja CTMP:n vaikutuksiin runkokerroksessa. Rainanmuodostusta ja kuituverkoston lujuuden syntymistä käsiteltiin omina kokonaisuuksinaan. CTMP:n freeness-tason huomattava vähentäminen kasvattaa kartongin z-lujuutta ja palstautumislujuutta merkittävästi. Samalla höyrynkulutus kuitenkin kasvaa ja kartongin jäykkyys laskee jonkin verran paksuuden vähenemisen seurauksena. CTMP:n freeness-tason alentaminen arvosta 420 ml CSF arvoon 380 ml CSF ei alenna bulkkia merkittävästi. CTMP:n määrän kasvattaminen yli 60 %:in keskikerroksessa alentaa palstautumislujuutta ja z-lujuutta merkittävästi. Runkokerroksen mäntysellun korvaaminen koivusellulla parantaa kartongin sileyttä merkittävästi vakiopaksuudessa. Runkokerroksen massakomponenttien jauhatuksen lisäämisestä huolimatta z-lujuus ja palstautumislujuus laskevat vastaavasti huomattavan paljon. Koivusellun käytöllä valmiin pakkauksen ominaisuudet eivät heikkene, mutta painatusominaisuudet paranevat. CTMP-laitoksen pääjauhinten uudella LE-terämallilla saavutetaan huomattava energian säästö vanhaan terämalliin verrattuna. Kuidun keskipituus laskee jonkin verran LE-terien ikääntyessä ja samalla kuitujen sitoutumiskyky heikkenee.

Blueberry production in Chile: current status and future developments

Chile has become a major actor in the blueberry industry as the most important supplier of off-season fresh fruit for the northern hemisphere. Blueberry exports passed from US$ 30 million (around 4,000 tons) in 2000 to US$ 380 million (94,000 tons) in 2011. The characteristics of the major blueberry growing regions (North, Central, South-central and South) are presented in terms of acreage, varieties, management practices, extension of the harvest season, and soil and climatic conditions. Most fruit is from highbush varieties, picked by hand and exported fresh by boat to United States. Largest proportion of fruit is exported from mid December to late January, which coincides with lowest prices. The south-central region (latitudes 34º50' to 38º15' S) was in 2007 the most important one with 5,075 ha (51.1% of area planted). Among the challenges for the Chilean blueberry industry in the near future are: 1. Lower profitability due to lower rates of currency exchange and higher costs, 2 - Greater scarcity and higher cost of labor, 3.- Need for higher productivity and sustainable production practices, 4- Fruit of high and consistent quality, and 5.- Greater investment in research. As a case study the article presents three approaches that can help identify areas with low availability of labor and improve its efficiency. The article shows the use of geomatic tools to establish labor availability, application of growth regulators to reduce crop load, increase fruit size and improve harvest efficiency, and the use of shakers to harvest fresh fruit for long distance markets. More research is needed to improve yields, reduce costs and give greater economical and ecological sustainability to the Chilean blueberry industry.

EEG reactivity to pain in comatose patients: Importance of the stimulus type.

INTRODUCTION: Electroencephalogram (EEG) background reactivity is a potentially interesting outcome predictor in comatose patients, especially after cardiac arrest, but recent studies report only fair interrater reliability. Furthermore, there are no definite guidelines for its testing. We therefore investigated the EEG effect of standardized noxious stimuli in comatose patients not reactive to auditory stimuli. METHODS: In this prospective study we applied a protocol using three different painful stimuli (bilateral nipple pinching, pinprick at the nose base, finger-nail compression on each side), grouped in three distinct clusters with an alternated sequence, during EEG recordings in comatose patients. We only analyzed recordings showing any reactivity to pain. Fisher and χ2 tests were used as needed to assess contingency tables. RESULTS: Of 42 studies, 12 did not show any background reactivity, 2 presented SIRPIDs, and 2 had massive artefacts; we thus analyzed 26 EEGs recorded in 17 patients (4 women, 24%). Nipple pinching more frequently induced a change in EEG background activity (p<0.001), with a sensitivity of 97.4% for reactivity. Neither the order of the stimuli in the cluster (p=0.723), nor the cluster order (p=0.901) influenced the results. CONCLUSION: In this pilot study, bilateral, synchronous nipple pinching seems to be the most efficient method to test nociceptive EEG reactivity in comatose patients. This approach may enhance interrater reliability, but deserves confirmation in larger cohorts.

Prevalence and clinical outcomes for patients with MET protein expression in patients with non-small cell lung cancer in Europe: Results from the European Thoracic Oncology Platform Lungscape Project.

Aim The reported prevalence of MET overexpression varies from 25-55% in non-small cell lung cancer (NSCLC) and clinical correlations are emerging slowly. In a well-defined NSCLC cohort of the Lungscape program, we explore the epidemiology, the natural history of IHC MET positivity and its association to OS, RFS and TTR. Methods Resected stage I-III NSCLC identified based on the quality of clinical data and FFPE tissue availability were assessed for MET expression using immunohistochemistry (IHC) on TMAs (CONFIRM anti total c-MET assay, clone SP44, Ventana BenchMark platform). All cases were analysed at participating pathology laboratories using the same protocol, after passing an external quality assurance program. MET positive status is defined as ≥ 50% of tumor cells staining with 2+ or 3+ intensity. Results A total of 2709 cases are included in the iBiobank and will be analysed. IHC MET expression is currently available for 1552 patients, with positive MET IHC staining in 380 cases [24.5%; IHC 3+ in 157 cases (41.3%) and 2+ in 223 cases (58.7%)]. The cohort of 1552 patients includes 48.2%, 44.7% and 4.4% cases of adenocarcinoma, squamous and large cell histologies, respectively. IHC MET status was independent of stage, age and smoking history. Significant differences in MET positivity were associated with gender (32% vs. 21% for female vs. male, p < 0.001), with performance status (25% vs. 18% for 0 vs. 1-3, p = 0.006), and histology (34%, 14% and 24% for adenocarcinoma, squamous and large cell carcinoma, p < 0.001). IHC MET positivity was independent of the IHC ALK status (p = 0.08). At last FU, 52% of patients were still alive, with a median FU of 4.8 yrs. No association of IHC MET was found with OS, RFS or TTR. Conclusions The preliminary results for this large multicentre European cohort describe a prevalence of MET overexpression that seems lower than previous observations in NSCLC, such as reported for the OAM4971g trial, suggesting potential biological differences between surgically resected and metastatic disease. Analysis for the full cohort is ongoing and results will be presented. Disclosure L. Bubendorf: Disclosures: Stock ownership: Roche Advisory boards: Roche, Pfizer Research support: Roche; K. Schulze: Full time employee of Roche; A. Das-Gupta: I am a full time employee of Roche. All other authors have declared no conflicts of interest.

Methotrexate Is Not Superior to Placebo for Inducing Steroid-Free Remission, but Induces Steroid-Free Clinical Remission in a Larger Proportion of Patients With Ulcerative Colitis.

BACKGROUND & AIMS: Parenteral methotrexate is an effective treatment for patients with Crohn's disease, but has never been adequately evaluated in patients with ulcerative colitis (UC). We conducted a randomized controlled trial to determine its safety and efficacy in patients with steroid-dependent UC. METHODS: We performed a double-blind, placebo-controlled trial to evaluate the efficacy of parenteral methotrexate (25 mg/wk) in 111 patients with corticosteroid-dependent UC at 26 medical centers in Europe from 2007 through 2013. Patients were given prednisone (10 to 40 mg/d) when the study began and were randomly assigned to groups (1:1) given placebo or methotrexate (intramuscularly or subcutaneously, 25 mg weekly) for 24 weeks. The primary end point was steroid-free remission (defined as a Mayo score ≤2 with no item >1 and complete withdrawal of steroids) at week 16. Secondary endpoints included clinical remission (defined as a Mayo clinical subscore ≤2 with no item >1) and endoscopic healing without steroids at weeks 16 and/or 24, remission without steroids at week 24, and remission at both weeks 16 and 24. RESULTS: Steroid-free remission at week 16 was achieved by 19 of 60 patients given methotrexate (31.7%) and 10 of 51 patients given placebo (19.6%)-a difference of 12.1% (95% confidence interval [CI]: -4.0% to 28.1%; P = .15). The proportion of patients in steroid-free clinical remission at week 16 was 41.7% in the methotrexate group and 23.5% in the placebo group, for a difference of 18.1% (95% CI: 1.1% to 35.2%; P = .04). The proportions of patients with steroid-free endoscopic healing at week 16 were 35% in the methotrexate group and 25.5% in the placebo group-a difference of 9.5% (95% CI: -7.5% to 26.5%; P = .28). No differences were observed in other secondary end points. More patients receiving placebo discontinued the study because of adverse events (47.1%), mostly caused by UC, than patients receiving methotrexate (26.7%; P = .03). A higher proportion of patients in the methotrexate group had nausea and vomiting (21.7%) than in the placebo group (3.9%; P = .006). CONCLUSIONS: In a randomized controlled trial, parenteral methotrexate was not superior to placebo for induction of steroid-free remission in patients with UC. However, methotrexate induced clinical remission without steroids in a significantly larger percentage of patients, resulting in fewer withdrawals from therapy due to active UC. ClinicalTrials.gov ID NCT00498589.

Establishing International Blood Pressure References Among Nonoverweight Children and Adolescents Aged 6 to 17 Years.

BACKGROUND: Several distributions of country-specific blood pressure (BP) percentiles by sex, age, and height for children and adolescents have been established worldwide. However, there are no globally unified BP references for defining elevated BP in children and adolescents, which limits international comparisons of the prevalence of pediatric elevated BP. We aimed to establish international BP references for children and adolescents by using 7 nationally representative data sets (China, India, Iran, Korea, Poland, Tunisia, and the United States). METHODS AND RESULTS: Data on BP for 52 636 nonoverweight children and adolescents aged 6 to 19 years were obtained from 7 large nationally representative cross-sectional surveys in China, India, Iran, Korea, Poland, Tunisia, and the United States. BP values were obtained with certified mercury sphygmomanometers in all 7 countries by using standard procedures for BP measurement. Smoothed BP percentiles (50th, 90th, 95th, and 99th) by age and height were estimated by using the Generalized Additive Model for Location Scale and Shape model. BP values were similar between males and females until the age of 13 years and were higher in males than females thereafter. In comparison with the BP levels of the 90th and 95th percentiles of the US Fourth Report at median height, systolic BP of the corresponding percentiles of these international references was lower, whereas diastolic BP was similar. CONCLUSIONS: These international BP references will be a useful tool for international comparison of the prevalence of elevated BP in children and adolescents and may help to identify hypertensive youths in diverse populations.

Reciprocal preening and food sharing in colour-polymorphic nestling barn owls.

Barn owl (Tyto alba) siblings preen and offer food items to one another, behaviours that can be considered prosocial because they benefit a conspecific by relieving distress or need. In experimental broods, we analysed whether such behaviours were reciprocated, preferentially exchanged between specific phenotypes, performed to avoid harassment and food theft or signals of hierarchy status. Three of the results are consistent with the hypothesis of direct reciprocity. First, food sharing was reciprocated in three-chick broods but not in pairs of siblings, that is when nestlings could choose a partner with whom to develop a reciprocating interaction. Second, a nestling was more likely to give a prey item to its sibling if the latter individual had preened the former. Third, siblings matched their investment in preening each other. Manipulation of age hierarchy showed that food stealing was directed towards older siblings but was not performed to compensate for a low level of cooperation received. Social behaviours were related to melanin-based coloration, suggesting that animals may signal their propensity to interact socially. The most prosocial phenotype (darker reddish) was also the phenotype that stole more food, and the effect of coloration on prosocial behaviour depended upon rank and sex, suggesting that colour-related prosociality is state dependent.

Value of renal cortical thickness as a predictor of renal function impairment in chronic renal disease patients

Objective: To determine the presence of linear relationship between renal cortical thickness, bipolar length, and parenchymal thickness in chronic kidney disease patients presenting with different estimated glomerular filtration rates (GFRs) and to assess the reproducibility of these measurements using ultrasonography. Materials and Methods: Ultrasonography was performed in 54 chronic renal failure patients. The scans were performed by two independent and blinded radiologists. The estimated GFR was calculated using the Cockcroft-Gault equation. Interobserver agreement was calculated and a linear correlation coefficient (r) was determined in order to establish the relationship between the different renal measurements and estimated GFR. Results: The correlation between GFR and measurements of renal cortical thickness, bipolar length, and parenchymal thickness was, respectively, moderate (r = 0.478; p < 0.001), poor (r = 0.380; p = 0.004), and poor (r = 0.277; p = 0.116). The interobserver agreement was considered excellent (0.754) for measurements of cortical thickness and bipolar length (0.833), and satisfactory for parenchymal thickness (0.523). Conclusion: The interobserver reproducibility for renal measurements obtained was good. A moderate correlation was observed between estimated GFR and cortical thickness, but bipolar length and parenchymal thickness were poorly correlated.

Retrospective clinicopathological study of 418 odontogenic cysts

Objectives: To determine the relative incidence of odontogenic cysts and to identify the main clinicopathological features among patients treated in the Oral Surgery Department of the Dental Clinic of the University of Barcelona (Spain). Study design: A retrospective observational study was made of 418 odontogenic cysts diagnosed in 380 patients included in the database of 1235 histopathological diagnoses. The subjects were treated in the Master degree program of Oral Surgery and Implantology of the University of Barcelona in the period 1997-2006. The following variables were recorded: gender, age, clinical characteristics of the lesions (size and location), radiological features, duration, treatment, complications and relapses. A descriptive analysis was made of the study variables, using the SPSS version 15.0. Results: The incidence of odontogenic cysts was 33.8%. The mean patient age at appearance of the lesion was 42 years (range 7-83). The cysts were slightly more prevalent in males (58.4%). The lesion size ranged from 2-60 mm, with a mean size of 18.4 mm. The most frequent diagnosis was radicular cyst (50.2%). The most common location of the odontogenic cysts was in the mandible (61.5%), particularly the lower third molar region (36.8%). Conclusions: The most frequently diagnosed lesion was the radicular cyst. Odontogenic cysts were seen to be slightly more prevalent in males, and showed a high mandibular incidence. Knowledge of the biological and histological behavior of odontogenic cysts and their frequency are key aspects for ensuring early detection and adequate treatment.

Geographic patterns of genetic variation in a broadly distributed marine vertebrate: new insights into loggerhead turtle stock structure from expanded mitochondrial DNA sequences

Previous genetic studies have demonstrated that natal homing shapes the stock structure of marine turtle nesting populations. However, widespread sharing of common haplotypes based on short segments of the mitochondrial control region often limits resolution of the demographic connectivity of populations. Recent studies employing longer control region sequences to resolve haplotype sharing have focused on regional assessments of genetic structure and phylogeography. Here we synthesize available control region sequences for loggerhead turtles from the Mediterranean Sea, Atlantic, and western Indian Ocean basins. These data represent six of the nine globally significant regional management units (RMUs) for the species and include novel sequence data from Brazil, Cape Verde, South Africa and Oman. Genetic tests of differentiation among 42 rookeries represented by short sequences (380 bp haplotypes from 3,486 samples) and 40 rookeries represented by long sequences (~800 bp haplotypes from 3,434 samples) supported the distinction of the six RMUs analyzed as well as recognition of at least 18 demographically independent management units (MUs) with respect to female natal homing. A total of 59 haplotypes were resolved. These haplotypes belonged to two highly divergent global lineages, with haplogroup I represented primarily by CC-A1, CC-A4, and CC-A11 variants and haplogroup II represented by CC-A2 and derived variants. Geographic distribution patterns of haplogroup II haplotypes and the nested position of CC-A11.6 from Oman among the Atlantic haplotypes invoke recent colonization of the Indian Ocean from the Atlantic for both global lineages. The haplotypes we confirmed for western Indian Ocean RMUs allow reinterpretation of previous mixed stock analysis and further suggest that contemporary migratory connectivity between the Indian and Atlantic Oceans occurs on a broader scale than previously hypothesized. This study represents a valuable model for conducting comprehensive international cooperative data management and research in marine ecology.

Tralia –transitoliikenteen lisäarvopalvelut

Venäjän taloudellisella kehityksellä on keskeinen merkitys Suomen transitoliikenteelle. Venäjän bruttokansantuote on kasvanut viimeiset kymmenen vuotta noin 5–10 % vuodessa. Venäjä onkin yksi maailman nopeimmin kehittyvistä talousalueista. Talouskasvua ovat tukeneet energiatuotteiden (erityisesti öljyn ja kaasun) korkeat maailmanmarkkinahinnat. Venäjän viennin vuotuinen arvo on lähes 4,5-kertaistunut 105 miljardista dollarista 472 miljardiin dollariin vuosien 2000–2008 aikana. Talouskasvun ja palkkatason nousun seurauksena venäläisten ostovoima ja kulutus ovat kasvaneet voimakkaasti. Kulutuksen kasvu on lisännyt erityisesti kestokulutustarvikkeiden, kuten henkilöautojen, kodinkoneiden ja elektroniikan maahantuontia. Venäjän tuonnin vuotuinen arvo on lähes 6,5-kertaistunut 45 miljardista dollarista 292 miljardiin dollariin vuosien 2000–2008 aikana. Venäjän talouden ennustetaan kasvavan myös tulevaisuudessa. Venäjän nopea kasvu on ollut erittäin myönteinen asia Suomen logistiikkaelinkeinolle. Erityisesti Suomen kautta tapahtuva, pääasiassa Venäjän ulkomaankauppaa palveleva, transito- eli kauttakulkuliikenne on viime vuosina kasvattanut merkitystään. Venäjän ulkomaankaupan kasvu on ollut niin voimakasta, ettei maan logistista infrastruktuuria ole kyetty kehittämään ulkomaankaupan kasvua vastaavaksi. Tämän vuoksi Venäjä joutuu kuljettamaan ulkomaankaupan tavaravolyymeja omien satamiensa ohella myös muita kuljetusreittejä pitkin. Suomen vuotuiset transitovolyymit ovat yli 2,5-kertaistuneet 3,4 miljoonasta tonnista 8,4 miljoonaan tonniin vuosien 2000 ja 2008 välisenä aikana. Suomen transitovolyymit jakautuvat jokseenkin tasan Suomen kautta itään ja Suomen kautta länteen suuntautuvan liikenteen kesken. Suomen kauttakulkuliikenteestä saamat tuotot olivat vuonna 2007 yhteensä noin 380 miljoonaa euroa ja kustannukset vastaavasti noin 30 miljoonaa euroa. Tuottojen lisäksi transitoliikenne luo työpaikkoja Suomeen. Kauttakulkuliikenteen suora työllistävä vaikutus oli vuonna 2007 noin 3 000 henkilötyövuotta. Suomen kauttakulkureitistä, joka kulkee pääasiassa Kotkan, Haminan, Hangon, Turun ja Helsingin satamien kautta maanteitse itään, on muodostunut pääreitti arvokkaiden tavaroiden kuljetuksissa Euroopan unionin alueilta Venäjälle. Venäjän ulkomaankaupan tuonnin arvosta yli 15 % (noin 39 miljardia euroa, josta transiton osuus noin 31 mrd. euroa ja Suomen viennin osuus noin 8 mrd. euroa) kuljetetaan Suomen kautta Venäjälle. Arvotavarakuljetukset sisältävät etupäässä henkilöautoja, sähkö- ja elektroniikkatuotteita sekä muita koneita ja laitteita. Viime vuosina erityisesti henkilöautokuljetukset Suomen kautta Venäjälle ovat lisääntyneet voimakkaasti. Vuonna 2008 Suomen kautta itään vietiin noin 785 000 henkilöautoa. Suomen kautta länteen kuljetetaan lähinnä jalostusarvoltaan alhaisia tuotteita, etupäässä malmeja ja rikasteita sekä kemikaaleja. Suomen kanssa Venäjän ulkomaankaupan kuljetuksista kilpailevat pääasiassa Venäjän ja Baltian Itämerellä sijaitsevat satamat sekä Saksan ja Puolan kautta kulkeva maakuljetusreitti. Kuljetusreittien kilpailussa painottuvat turvallisuus, luotettavuus, kuljetusaika, ennustettavuus, varastointimahdollisuudet ja lisäarvopalvelut. Näiden tekijöiden perusteella tavarantoimittajat ja tavarantilaajat valitsevat omaan toimintaansa parhaiten sopivan kuljetusreitin ja toimitusketjun. Tulevaisuudessa erityisesti lisäarvopalvelujen uskotaan kasvattavan merkitystään kuljetusreitin valinnassa. Lisäarvopalvelut ovat logistiikan terminologiassa palveluja, jotka ylittävät logistiikan perusprosessien (esim. kuljetukset ja varastointi) palvelutarjonnan. Lisäarvopalvelut tuottavat lisäarvoa toimitusketjulle ja parantavat toimitusketjun kilpailukykyä. Haastattelututkimuksen perusteella Suomessa tuotettavat transitoliikenteen lisäarvopalvelut kohdistuvat erityisesti Suomen kautta Venäjälle suuntautuviin tavaratoimituksiin. Venäjälle toimitettavat tavarat ovat etupäässä pitkälle jalostettuja ja arvokkaita tuotteita, joiden käsittelyssä, varastoinnissa ja kuljetuksissa tarvitaan erilaisia lisäarvopalveluja. Suomen transitosatamat toimivat eräänlaisina Venäjän tuontiliikenteen puskurivarastoina ja riskienhallintajärjestelminä. Suomessa transitotavaroita voidaan välivarastoida vapaavarastoissa turvallisesti ja tullaamattomina. Suomesta tavarat voidaan toimittaa nopeasti Venäjän markkinoille. Suomessa välivarastoinnin yhteydessä tuotetut yksittäisiin tuotteisiin kohdistuvat lisäarvopalvelut ovat luonteva osa tavarankäsittelyä. Transitotuotteiden välivarastoinnin yhteydessä tuotettuja lisäarvopalveluja tarvitaan lähinnä siksi, että tavarantoimittajat valmistavat usein eri markkina-alueille sopivia perustuotteita, joiden viimeistely pyritään tekemään mahdollisimman lähellä loppuasiakasta. Haastattelututkimuksessa kävi ilmi, että Suomessa on käytössä ainakin 36 erilaista ransitoliikenteen lisäarvopalvelua, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin kirjallisuustutkimuksen yhteydessä esille tulleet logistiikassa yleisesti käytössä olevat lisäarvopalvelut. Haastatteluissa esiin nousseet transitoliikenteen lisäarvopalvelut on tässä tutkimuksessa ryhmitelty niiden luonteen mukaisesti kuuteen pääryhmään: 1) tavarankäsittelyn lisäarvopalvelut (esim. lokalisointi ja kunnostuspalvelut), 2) aineettomat lisäarvopalvelut (Itpalvelut ja konsultointi), 3) kuljetuksiin liittyvät lisäarvopalvelut (erikoiskuljetukset ja kuormansidonta), 4) laadunhallinnan lisäarvopalvelut (maahantulotarkastukset ja laboratoriopalvelut), 5) varastoinnin lisäarvopalvelut (erikoisvarastointi) ja 6) muut edellä lueteltuihin ryhmiin kuulumattomat lisäarvopalvelut (3PL-palvelut ja yhteiskunnan tuottamat lisäarvopalvelut). Lukumääräisesti eniten transitoliikenteen lisäarvopalveluja on käytössä tavarankäsittelyssä (10 lisäarvopalvelua) ja aineettomissa toiminnoissa (10 lisäarvopalvelua). Näihin kahteen pääryhmään kuuluu lähes 60 % kaikista lisäarvopalveluista. Kuljetuksissa (5 lisäarvopalvelua) ja laadunhallinnassa (4 lisäarvopalvelua) käytetään erilaisia lisäarvopalveluja puolta vähemmän kuin tavarankäsittelyssä ja aineettomissa toiminnoissa. Varastointiin (1 lisäarvopalvelu) ei liity juurikaan varsinaisia lisäarvopalveluja, koska varastointiin liittyviä toimintoja pidetään usein logistiikan peruspalveluihin kuuluvina. Muita lisäarvopalveluja haastatteluissa tuli esille 6 kappaletta. Suhteellisesti tarkasteltuna haastatelluista 26 yrityksestä lähes puolet (46 %) tarjoaa aineettomia lisäarvopalveluja. Seuraavaksi yleisimpiä ovat kuljetuksiin (30 %) ja varastointiin (21 %) liittyvät lisäarvopalvelut. Laadunhallintaa, tavarankäsittelyä ja muita lisäarvopalveluja tarjoaa keskimäärin noin joka kuudes kaikista haastatelluista yrityksistä. Yleisimpiä transitoliikenteessä tarjottavia lisäarvopalveluja ovat räätälöity asiakaspalvelu (100 % yrityksistä tarjoaa), IT-palvelut (73 %), dokumentointi (65 %), konsultointi (62 %), erikoisluvat (54 %), tullauspalvelut (54 %) ja kuormansuunnittelu (50 %). Tavaralajikohtaisesti tarkasteltuna transitoliikenteen lisäarvopalvelut painottuvat arvokkaisiin kappaletavaroihin (esim. elektroniikka- ja sähkölaitteet), kemikaaleihin ja henkilöautoihin. Arvokkaat kappaletavarat ovat haastattelujen perusteella merkittävin lisäarvopalvelujen kohderyhmä. Tämä selittyy pääasiassa sillä, että arvotavarat vaativat yleensä viimeistelyä ennen niiden toimittamista tavarantilaajalle. Arvokkaille kappaletavaroille tuotetaan pääasiassa tavarankäsittelyyn (esim. lokalisointi ja paketointipalvelut) liittyviä lisäarvopalveluja. Kemikaaleille tuotettavat lisäarvopalvelut keskittyvät kemikaalien laadunhallintaan (esim. maahantulotarkastukset ja laboratoriopalvelut). Kemikaaleille tarjotaan lisäarvopalveluina niiden luonteesta johtuen myös erikoiskuljetuksia, -lupia ja -varastointia. Potentiaalisia kemikaalikuljetusten lisäarvopalveluja ovat kemikaalien astiointi ja jatkojalostus sekä tuotantolaitostoiminta. Henkilöautoille tuotettavat lisäarvopalvelut ovat pääasiassa autojen laadunvalvontaan (esim. maahantulotarkastukset), kunnostukseen (kuljetusvaurioiden korjaaminen) ja palautuslogistiikkaan (autojen siirtäminen markkina-alueelta toiselle) liittyviä palveluja. Potentiaalisia henkilöautojen lisäarvopalveluja ovat tuotannolliset asennuspalvelut, laajat maahantulotarkastukset sekä pesu- ja vahauspalvelut. Transitoliikenteen toimijoista eniten lisäarvopalveluja tarjoavat huolintaliikkeet, joiden palveluvalikoimaan kuuluvat lähes kaikki haastattelututkimuksessa esille tulleet lisäarvopalvelut. Huolintaliikkeiden toimenkuvaan kuuluvat erityisesti tavarankäsittelyyn, laadunhallintaan ja varastointiin liittyvät lisäarvopalvelut, joiden parissa muut logistiikka- alan toimijat eivät yleensä operoi. Kuljetusliikkeet ja satamaoperaattorit ovat myös merkittäviä logististen lisäarvopalvelujen tuottajia. Kuljetusliikkeet tarjoavat etupäässä aineettomia lisäarvopalveluja (esim. kuormansuunnittelu ja vuokrauspalvelut) ja omaan toimialaansa suoranaisesti liittyviä lisäarvopalveluja (erikoiskuljetukset ja kuormansidonta). Satamaoperaattorit tuottavat erityisesti aineettomia lisäarvopalveluja (esim. dokumentointi ja kuormansuunnittelu), sataman sisäisiin kuljetuksiin liittyviä lisäarvopalveluja (erikoiskuljetukset ja kuormansidonta) ja laadunhallintaan liittyviä lisäarvopalveluja (maahantulotarkastukset). Varustamojen, tukkuliikkeiden ja satamanpitäjien merkitys lisäarvopalvelujen tuottamisessa on vähäisempi. Transitokuljetukset jättävät Suomeen vuosittain yli 350 miljoonaa euroa tuloja, ja kauttakulkuliikenteen työllistävä vaikutus on vajaat 3 000 henkilötyövuotta. Varastoinnin ja lisäarvologistiikan osuuden transitoliikenteen tuomista tuloista on arvioitu olevan vuosittain noin 90 miljoonaa euroa ja työllistävästä vaikutuksesta noin 500 henkilötyövuotta. Pelkästään transitoliikenteen lisäarvopalvelujen jättämistä tuloista ja työllistävästä vaikutuksesta ei ole olemassa tutkimustietoa. Haastattelututkimuksessa saatujen tietojen perusteella on kuitenkin arvioitavissa, että transitoliikenteen lisäarvopalvelut tuovat Suomeen vuositasolla noin 30 miljoonaa euroa tuloja ja niiden työllistävä vaikutus on noin 100 henkilötyövuotta. Lisäarvopalvelujen kansantaloudellisen merkityksen tarkempi selvittäminen edellyttäisi yrityksiltä transitoliikenteen ja lisäarvopalvelujen tarkempaa tilastointia ja erittelyä yrityksen kirjanpidossa. Tilastoinnin kehittäminen onkin yksi suuri haaste transitoliikennettä ja lisäarvologistiikkaa koskevalle tutkimustoiminnalle. Suomen uskotaan säilyttävän asemansa Venäjän ulkomaankaupan transitoreittinä ainakin vielä lähitulevaisuudessa. Venäjän ulkomaankauppa kasvaa voimakkaasti, eikä Venäjä pysty kehittämään omia satamiaan ja muuta logistista infrastruktuuriaan samassa tahdissa ulkomaankaupan kasvun kanssa. Satamakapasiteetin kasvaessa Venäjän omien satamien kautta kulkevat tavaravirrat tulevat vähitellen lisääntymään. Suomi on edelleen tärkeä arvotavaroiden kauttakulkureitti Venäjälle, mutta yhä suurempi osa tavaratoimituksista kulkee suoraan Venäjälle ilman Suomessa tapahtuvaa purkamista ja välivarastointia. Suomen varastoihin on kuitenkin tullut uusia tuoteryhmiä (esim. työkalut ja tekstiilituotteet), jotka korvaavat menetettyä tavaraliikennettä. Syksyllä 2008 alkaneen maailmanlaajuisen talouden taantuman arvellaan vähentävän tilapäisesti transitoliikenteen tavaravirtoja, mutta taantuman ei uskota vaikuttavan pysyvästi kauttakulkuliikenteen kehitykseen. Pietarin alueelle rakennetaan uusia logistiikkaterminaaleja ja jakelukeskuksia, joiden tarjoamat lisäarvopalvelut eivät kuitenkaan vielä pysty kilpailemaan Suomen kauttakulkureitillä tarjottavien lisäarvopalvelujen kanssa. Pietarin alueella ei ole juurikaan täysipainoisia 3PL-palveluoperaattoreita. Niiden muodostumiseen menee vielä muutama vuosi. 3PL-yritysten kehittyminen Venäjällä koventaa kilpailua Suomen ja Venäjän lisäarvopalvelujen tarjoajien välillä ja lisää paineita Suomen transitoreitin kehittämiselle. Tällä hetkellä Pietarissa toimivien yritysten lisäarvopalvelutarjonta on huomattavasti suppeampi kuin Suomen kauttakulkureitin lisäarvopalvelutarjonta. Suurin osa pietarilaisyritysten tarjoamista lisäarvopalveluista muodostuu tullaus-, dokumentointi- ja konsultointipalveluista. Myös lisäarvopalveluja tarjoavien yritysten suhteellinen osuus on Pietarissa selvästi pienempi kuin Suomessa. Pietarin alueelle suunniteltujen logistiikkakompleksien rakentamisella on suuri merkitys lisäarvopalvelujen kehittymiselle. Kehitystä hankaloittaa Pietarin satama-alueen rajallisuus, minkä takia logistiikkatoimijoille ei ole juurikaan tarjolla asianmukaisia toimintatiloja. Lisäksi maailmanlaajuinen finanssikriisi on pakottanut logistiikkakeskusten rakentajia hillitsemään hankkeiden toteutusta. Transitoliikenteen säilyminen Suomen reitillä myös tulevaisuudessa edellyttää erityisesti rautatiekuljetusten kehittämistä Suomesta Venäjän ydinalueille. Tällä hetkellä Suomen kautta rautateitse Venäjälle toimitetaan hyvin vähän transitotuotteita. Säännöllisen rautateitse tapahtuvan tavaraliikenteen avaaminen parantaisi Suomen reitin kilpailukykyä ja vähentäisi rekkaruuhkia rajanylityspaikoilla. Tätä nykyä rautatiekuljetusten ongelmana on erityisesti puutteet rautatiekuljetuspalvelujen integroinnissa. Haastattelujen mukaan rautatiekuljetuksia pitäisi kehittää siten, että koko palvelupaketti olisi mahdollista ostaa yhdeltä toimijalta ovelta ovelle -periaatteen mukaisesti. Suomen tuonnin ja viennin välisen tasapainon säilyttäminen on niin ikään tärkeä tekijä transitoliikenteen tulevaisuuden kannalta. Suomi pystyy hyödyntämään transitoliikenteestä vapautuvia kontteja omassa viennissään, ja onkin ensiarvoisen tärkeää, että täysiä kontteja kuljetetaan myös paluusuuntaan muualle Eurooppaan ja Kaukoitään. Rautatiekuljetusten ja konttitasapainon lisäksi transitoliikenteen tulevaisuuden kannalta keskeinen merkitys on myös Suomen ja Venäjän välisten hyvien suhteiden säilyttämisellä. Suomen tulee erityisesti välttää Venäjä-suhteita vaarantavia poliittisia päätöksiä. Lisäksi Suomessa on panostettava entistä enemmän Venäjä-osaamisen kehittämiseen. Transitoliikenteen lisäarvopalvelujen kehitys seuraa kauttakulkuliikenteen yleistä kehityssuuntausta. Kasvavat tavaravirrat synnyttävät tarpeita lisäarvopalvelujen tuottamiselle ja kehittämiselle: mitä suurempia tavaramääriä Suomen kautta kuljetetaan, sitä paremmat mahdollisuudet lisäarvopalvelujen kehittämiseen on olemassa. Lisäarvopalvelut syntyvät ja kehittyvät yleensä asiakaslähtöisesti. Lisäarvopalvelujen kehittämisen kannalta tulevaisuuden ennakointi on avainasemassa. Logistiikka-alan toimijoiden on syytä olla jatkuvasti ajan hermolla pystyäkseen vastaamaan asiakkaiden palvelutarpeisiin. Yritysten pitää tarkoin seurata liikenne- ja tavaravirtoja sekä kehittää toimintojaan ja suunnata investointejaan ajan vaatimusten mukaisesti. Vaikka lisäarvopalvelut eivät yleensä yksistään vaikuta kuljetusreitin valintaan, ne muodostavat yhdessä muiden tehokkaasti, luotettavasti ja turvallisesti toimivien logistiikkatoimintojen kanssa merkittävän kilpailutekijän Suomen transitoreitille.

Market of biomass fuels in Finland : IEA Bioenergy Task 40 and EUBIONET III - Country report of Finland 2009

This study considered the current situation of solid and liquid biomass fuels in Finland. The fact that industry consumes more than half of the total primary energy, widely applied combined heat and power production and a high share of solid biomass fuels in the total energy consumption are specific to the Finnish energy system. Wood is the most important source of bioenergy in Finland, representing 20% of the total energy consumption in 2007. Almost 80% of the woodbased energy is recovered from industrial by-products and residues. As a member of the European Union, Finland has committed itself to the Union’s climate and energy targets, such as reducing its overall emissions of green house gases to at least 20% below 1990 levels by 2020, and increasing the share of renewable energy in the gross final consumption. The renewable energy target approved for Finland is 38%. The present National Climate and Energy Strategy was introduced in November 2008. The strategy covers climate and energy policy measures up to 2020, and in brief thereafter, up to 2050. In recent years, the actual emissions have exceeded the Kyoto commitment and the trend of emissions is on the increase. In 2007, the share of renewable energy in the gross final energy consumption was approximately 25% (360 PJ). Without new energy policy measures, the final consumption of renewable energy would increase to 380 PJ, which would be approximately only 31% of the final energy consumption. In addition, green house gas emissions would exceed the 1990 levels by 20%. Meeting the targets will need the adoption of more active energy policy measures in coming years. The international trade of biomass fuels has a substantial importance for the utilisation of bioenergy in Finland. In 2007, the total international trading of solid and liquid biomass fuels was approximately 77 PJ, of which import was 62 PJ. Most of the import is indirect and takes place within the forest industry’s raw wood imports. In 2007, as much as 21% of wood energy was based on foreign-origin wood. Wood pellets and tall oil form the majority of export streams of biomass fuels. The indirect import of wood fuels peaked in 2006 to 61 PJ. The foreseeable decline in raw wood import to Finland will decrease the indirect import of wood fuels. In 2004– 2007, the direct trade of solid and liquid biomass fuels has been on a moderate growth path. In 2007, the import of palm oil and export of bio-diesel emerged, as a large, 170 000 t/yr biodiesel plant came into operation in Porvoo.

Descripció de la tipologia d'usuaris derivats al servei de Teràpia Ocupacional Domiciliària a la comarca d'Osona: estudi descriptiu preliminar

Introducció Aquest treball, aborda l'atenció domiciliaria a les persones amb dependència des de la perspectiva de la teràpia ocupacional a la comarca d’Osona. Conèixer aquesta tipologia de persones i la seva problemàtica, ha de servir per adaptar les infraestructures d’aquests serveis a fi de donar millor resposta a les seves necessitats. Objectiu Descriure la tipologia d'usuaris que es deriven al servei de Teràpia Ocupacional Domiciliària a la comarca d'Osona Metodologia S'ha realitzat un estudi descriptiu preliminar d'una mostra (n=65) de usuaris de la base de dades del Banc D'ajudes Tècniques (BAT Osona) del Consell Comarcal d'Osona. En aquest estudi s'han analitzat les variables de sexe, edat, nivell funcional, diagnòstic, situació familiar, agents derivadors, motius de derivació i problemàtica principal detectada. Resultats S'indica un perfil femení de la mostra (72,09%), amb una mitjana d'edat de 74,41 anys. A nivell funcional, la mitjana de puntuació ha estat de 65 punts en l'Ìndex de Barthel, en persones amb patologia osteoarticular en el 18,60% dels casos. La situació familiar situa un perfil compartit de persones que viuen en família (41,86%) o soles (39,53%). En les derivacions al servei, el 58,13% dels casos es fa des dels Ajuntaments i per dificultats en el quarto de bany (46,51%). La problemàtica més detectada en aquests domicilis és la dificultat per l'accés a la banyera (67,40%). Conclusió Aquests resultats ens indiquen una clara tipologia de persones que s’han d’atendre i unes problemàtiques en la seva vivenda que provoquen serioses dificultats de desenvolupament funciona. Es precís, en futures investigacions acotar encara més aquets perfils i problemàtiques a fi de precisar les estratègies d’intervenció i optimitzar millor aquest tipus de recursos.