948 resultados para warm-up
Resumo:
The four-year Horticulture Australia (HAL) project is the first scientific study within Australia to assess simulated and actual wear studies of warm-season turfgrasses suitable for sportfield use. The study has allowed researchers and turf professionals to compare traffic (wear and compaction) tolerance and turf management requirements (e.g. mowing) of the current dominant varieties.
Resumo:
Handwritten caption: Es war einmal (Once upon a time there was)
Resumo:
postwar creation
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Digital Image
Resumo:
postwar version of F 38362
Resumo:
THE use of NMR to investigate the quality of the oil as a function of maturity of the seeds is demonstrated for sunflower seeds. The percentages of the saturated and individual unsaturated aids are determined as a function of time after flowering of the seeds. The percentage of saturated fatty acids is found to decrease with maturity of seeds whereas the extent of the unsaturated acids increases.
Resumo:
Loaned for duplication by Renate Feuchtwanger
Resumo:
The variation in the tensile properties at 77 K and 300 K in warm-rolled (300 K) Cd-1% Ag alloy with deformation has been studied in longitudinal as well as transverse specimens. The low-temperature yield strength increases with warm rolling without much loss in ductility. The strength at 300 K, however, decreases with heavy warm deformation. From microstructural studies and X-ray investigations, it was observed that changes in grain size and texture occur during warm rolling. Both these changes are found to be important in deciding the tensile properties. The longitudinal and transverse strengths at 77 K vary linearly with l-frac12, where l is the average grain diameter, and thus they obey the Hall-Petch relation. The Hall-Petch slope, k, is lower in specimens with favourable lcub1013rcub texture while the intercept σo is higher when the lcub0002rcub texture is less favourable.
Resumo:
In recent years more and more complex humanoid robots have been developed. On the other hand programming these systems has become more difficult. There is a clear need for such robots to be able to adapt and perform certain tasks autonomously, or even learn by themselves how to act. An important issue to tackle is the closing of the sensorimotor loop. Especially when talking about humanoids the tight integration of perception with actions will allow for improved behaviours, embedding adaptation on the lower-level of the system.
Resumo:
Introduction: Extreme heat events (both heat waves and extremely hot days) are increasing in frequency and duration globally and cause more deaths in Australia than any other extreme weather event. Numerous studies have demonstrated a link between extreme heat events and an increased risk of morbidity and death. In this study, the researchers sought to identify if extreme heat events in the Tasmanian population were associated with any changes in emergency department admissions to the Royal Hobart Hospital (RHH) for the period 2003-2010. Methods: Non-identifiable RHH emergency department data and climate data from the Australian Bureau of Meteorology were obtained for the period 2003-2010. Statistical analyses were conducted using the computer statistical computer software ‘R’ with a distributed lag non-linear model (DLNM) package used to fit a quassi-Poisson generalised linear regression model. Results: This study showed that RR of admission to RHH during 2003-2010 was significant over temperatures of 24 C with a lag effect lasting 12 days and main effect noted one day after the extreme heat event. Discussion: This study demonstrated that extreme heat events have a significant impact on public hospital admissions. Two limitations were identified: admissions data rather than presentations data were used and further analysis could be done to compare types of admissions and presentations between heat and non-heat events. Conclusion: With the impacts of climate change already being felt in Australia, public health organisations in Tasmania and the rest of Australia need to implement adaptation strategies to enhance resilience to protect the public from the adverse health effects of heat events and climate change.
Resumo:
Grazing experiments are usually used to quantify and demonstrate the biophysical impact of grazing strategies, with the Wambiana grazing experiment being one of the longest running such experiments in northern Australia. Previous economic analyses of this experiment suggest that there is a major advantage in stocking at a fixed, moderate stocking rate or in using decision rules allowing flexible stocking to match available feed supply. The present study developed and applied a modelling procedure to use data collected at the small plot, land type and paddock scales at the experimental site to simulate the property-level implications of a range of stocking rates for a breeding-finishing cattle enterprise. The greatest economic performance was achieved at a moderate stocking rate of 10.5 adult equivalents 100 ha(-1). For the same stocking rate over time, the fixed stocking strategy gave a greater economic performance than strategies that involved moderate changes to stocking rates each year in response to feed supply. Model outcomes were consistent with previous economic analyses using experimental data. Further modelling of the experimental data is warranted and similar analyses could be applied to other major grazing experiments to allow the scaling of results to greater scales.
Resumo:
Väitöskirjani käsittele mikrobien ja erilaisten kemikaalien rooleja saostumien ja biofilmien muodostumisessa paperi- ja kartonkikoneilla. "Saostuma" tässä työssä tarkoittaa kiinteän aineen kertymää konepinnoille tai rajapinnoille konekierroissa, jotka on tarkoitettu massasulppujen, lietteiden, vesien tai ilman kuljetukseen. Saostumasta tulee "biofilmi" silloin kun sen oleellinen rakennekomponentti on mikrobisolut tai niiden tuotteet. Väitöstyöni työhypoteesina oli, että i. tietämys saostumien koostumuksesta, sekä ii. niiden rakenteesta, biologisista, fysikaalis-kemiallisista ja teknisistä ominaisuuksista ohjaavat tutkijaa löytämään ympäristöä säästäviä keinoja estää epätoivottujen saostumien muodostus tai purkaa jo muodostuneita saostumia. Selvittääkseni saostumien koostumista ja rakennetta käytin monia erilaisia analytiikan työkaluja, kuten elektronimikroskopiaa, konfokaali-laser mikroskopiaa (CLSM), energiadispersiivistä röntgenanalyysiä (EDX), pyrolyysi kaasukromatografiaa yhdistettynä massaspektrometriaan (Py-GCMS), joninvaihtokromatografiaa, kaasukromatografiaa ja mikrobiologisia analyysejä. Osallistuin aktiivisesti innovatiivisen, valon takaisinsirontaan perustuvan sensorin kehittämistyöhön, käytettäväksi biofilmin kasvun mittaukseen suoraan koneen vesikierroista ja säiliöistä. Työni osoitti, että monet paperinvalmistuksessa käytetyistä kemikaaleista reagoivat keskenään tuottaen orgaanisia tahmakerroksia konekiertojen teräspinnoille. Löysin myös kerrostumia, jotka valomikroskooppisessa tarkastelussa oli tulkittu mikrobeiksi, mutta jotka elektronimikroskopia paljasti alunasta syntyneiksi, alumiinihydroksidiksi joka saostui pH:ssa 6,8 kiertokuitua käyttävän koneen viiravesistä. Monet paperintekijät käyttävät vieläkin alunaa kiinnitysaineena vaikka prosessiolot ovat muuttuneet happamista neutraaleiksi. Sitä pidetään paperitekijän "aspiriinina", mutta väitöstutkimukseni osoitti sen riskit. Löysin myös orgaanisia saostumia, joiden alkuperä oli aineiden, kuten pihkan, saippuoituminen (kalsium saippuat) niin että muodostui tahmankasvua ylläpitävä alusta monilla paperi- ja kartonkikoneilla. Näin solumuodoiltaan Deinococcus geothermalista muistuttavia bakteereita kasvamassa lujasti teräskoepalojen pintaan kiinnittyneinä pesäkkeinä, kun koepaloja upotettiin paperikoneiden vesikiertoihin. Nämä deinokokkimaiset pesäkkeet voivat toimia jalustana, tarttumisalustana muiden mikrobien massoille, joka selittäisi miksi saostumat yleisesti sisältävät deinokokkeja pienenä, muttei koskaan pääasiallisena rakenneosana. Kun paperikoneiden käyttämien vesien (raakavedet, lämminvesi, biologisesti puhdistettu jätevesi) laatua tutkitaan, mittausmenetelmällä on suuri merkitys. Koepalan upotusmenetelmällä todettu biofilmikasvu ja viljelmenetelmällä mitattu bakteerisaastuneisuus korreloivat toisiinsa huonosti etenkin silloin kun likaantumisessa oli mukana rihmamaiseti kasvavia bakteereja. Huoli ympäristöstä on pakottanut paperi- ja kartonkikoneiden vesikiertojen sulkemiseen. Vesien kierrätys ja prosessivesien uudelleenkäyttö nostavat prosessilämpötilaa ja lisäävät koneella kiertävien kolloidisten ja liuenneiden aineiden määriä. Tutkin kiertovesien pitoisuuksia kolmessa eriasteisesti suljetussa tehtaassa, joiden päästöt olivat 0 m3, 0,5 m3 ja 4 m3 jätevettä tuotetonnia kohden, perustuen puhdistetun jäteveden uudelleen käyttöön. Nollapäästöisellä tehtaalla kiertovesiin kertyi paljon orgaanisesti sidottua hiiltä (> 10 g L-1), etenkin haihtuvina happoina (maito-, etikka-, propioni- ja voi-). Myös sulfaatteja, klorideja, natriumia ja kalsiumia kertyi paljon, > 1 g L-1 kutakin. Pääosa (>40%) kaikista bakteereista oli 16S rRNA geenisekvenssianalyysien tulosten perusteella sukua, joskin etäistä (< 96%) ainoastaan Enterococcus cecorum bakteerille. 4 m3 päästävältä tehtaalta löytyi lisäksi Bacillus thermoamylovorans ja Bacillus coagulans. Tehtaiden saostumat sisälsivät arkkeja suurina pitoisuuksina, ≥ 108 g-1, mutta tunnistukseen riittävää sekvenssisamanlaisuutta löytyi vain yhteen arkkisukuun, Methanothrix. Tutkimustulokset osoittivat että tehtaan vesikiertojen sulkeminen vähensi rajusti mikrobiston monimuotoisuutta, muttei estänyt liuenneen aineen ja kiintoaineen mineralisoitumista.