Mielenterveys- ja päihdepotilaiden palveluketjujen ongelmien havainnointi ja analysointi – Case: Turun kaupungin hyvinvointitoimialan Palvelumuotoilulla Parempia Palveluita Riskiryhmille (PPPR) - projekti

Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat yhä suuremman kansanterveydellisen huomion kohteena. Näihin ongelmiin liittyvät suorat ja epäsuorat kustannukset ovat kansantaloudellisesti huomattavia. Mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat toisistaan erillään hajanaisessa palvelu¬järjestelmässä, mikä vaikeuttaa palveluihin pääsyä ja toisaalta edesauttaa putoamista pois hoidon piiristä. Palvelumuotoilulla parempia palveluita riskiryhmille -projektin (PPPR) tavoitteena on kehittää sosiaali- ja terveyspalveluita vastaamaan paremmin palveluiden suur¬kuluttajien, erityisesti päihde- ja mielenterveysasiakkaiden tarpeita. Projektin yhtenä tavoitteena on luoda uusia palvelumalleja, jotka tarjoavat asiakkailla matalan kynnyksen palveluita moniammatillisena yhteistyönä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on havainnoida ja analysoida mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden palveluketjujen ongelmia ja selvittää, millä mekanismeilla projektissa luodut uudet palvelumallit voivat parantaa palveluketjujen kustannustehokkuutta ja -vaikuttavuutta. Tutkimuskysymykset ovat rajattu koskemaan vain PPPR-projektin kohderyhmän asiakkaita ja heidän palveluketjujaan. Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan kuitenkin tehdä joitain yleistyksiä myös muiden sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden palveluketjujen ongelmista ja niiden syistä. Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena ja aineistona käytettiin PPPR-projektissa luotuja oikeisiin asiakastapauksiin pohjautuvia esimerkkitapauksia. Aineisto analysoitiin tutkimuksessa esitellyn teoreettisen viitekehyksen avulla. Suurimpia havaittuja palveluketjun ongelmia olivat mm. henkilöstön kapea näkökulma, kannusteiden puute, standardoitujen menettelytapojen puute, yksikköjen välisen johtajuuden puute, asiakkaiden huono sitoutuminen hoitoon, asiakkaiden liian suuri vastuu oman hoitonsa etenemisestä sekä hoidon vaikuttavuuden ennustamattomuus ja palveluketjun suorituskyvyn mittaamisen moniselitteisyys. Tutkimuksen tulosten perusteella PPPR-projektin uudet palvelumallit korjaavat melko hyvin kohderyhmän asiakkaiden palveluketjuissa havaittuja ongelmia. Palvelumalleilla ei vaikuteta kaikkiin havaittuihin ongelmiin, mutta sillä on potentiaalia parantaa palveluketjujen kustannus¬tehokkuutta ja -vaikuttavuutta niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. PPPR-projektin ongelmat liittyvät siihen, että se ei käytännössä vaikuta, eikä voikaan vaikuttaa ongelmien taustalla oleviin tekijöihin. Lisäksi se vaatii erityisen poikkihallinnollisen toimintatavan, jonka ylläpitäminen muuten funktionaalisesti organisoidussa palvelujärjestelmässä vaatii erityistä huomiota. Nämä ongelmat voivat aiheuttaa sen, että muutoksesta tulee lyhytkestoista. PPPR -projektissa luodut uudet palvelu¬mallit voidaan myös tulkita yritykseksi taivuttaa funktionaalinen palvelujärjestelmä suorittamaan sellaisia asioita, joita se ei luonnostaa tee hyvin.

Privity of Contract and Third Party Rights in European Construction Projects

Privity of contract has lately been criticized in several European jurisdictions, particu-larly due to the onerous consequences it gives rise to in arrangements typical for the modern exchange such as chains of contracts. Privity of contract is a classical premise of contract law, which prohibits a third party to acquire or enforce rights under a contract to which he is not a party. Such a premise is usually seen to be manifested in the doctrine of privity of contract developed under common law, however, the jurisdictions of continental Europe do recognize a corresponding starting point in contract law. One of the traditional industry sectors affected by this premise is the construction industry. A typical large construction project includes a contractual chain comprised of an employer, a main contractor and a subcontractor. The employer is usually dependent on the subcontractor's performance, however, no contractual nexus exists between the two. Accordingly, the employer might want to circumvent the privity of contract in order to reach the subcontractor and to mitigate any risks imposed by such a chain of contracts. From this starting point, the study endeavors to examine the concept of privity of con-tract in European jurisdictions and particularly the methods used to circumvent the rule in the construction industry practice. For this purpose, the study employs both a com-parative and a legal dogmatic method. The principal aim is to discover general principles not just from a theoretical perspective, but from a practical angle as well. Consequently, a considerable amount of legal praxis as well as international industry forms have been used as references. The most important include inter alia the model forms produced by FIDIC as well as Olli Norros' doctoral thesis "Vastuu sopimusketjussa". According to the conclusions of this study, the four principal ways to circumvent privity of contract in European construction projects include liability in a chain of contracts, collateral contracts, assignment of rights as well as security instruments. The contempo-rary European jurisdictions recognize these concepts and the references suggest that they are an integral part of the current market practice. Despite the fact that such means of circumventing privity of contract raise a number of legal questions and affect the risk position of particularly a subcontractor considerably, it seems that the impairment of the premise of privity of contract is an increasing trend in the construction industry.

Mielenterveys- ja päihdepotilaiden palveluketjujen ongelmien havainnointi ja analysointi – Case: Turun kaupungin hyvinvointitoimialan Palvelumuotoilulla Parempia Palveluita Riskiryhmille (PPPR) - projekti

Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat yhä suuremman kansanterveydellisen huomion kohteena. Näihin ongelmiin liittyvät suorat ja epäsuorat kustannukset ovat kansantaloudellisesti huomattavia. Mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat toisistaan erillään hajanaisessa palvelu¬järjestelmässä, mikä vaikeuttaa palveluihin pääsyä ja toisaalta edesauttaa putoamista pois hoidon piiristä. Palvelumuotoilulla parempia palveluita riskiryhmille -projektin (PPPR) tavoitteena on kehittää sosiaali- ja terveyspalveluita vastaamaan paremmin palveluiden suur¬kuluttajien, erityisesti päihde- ja mielenterveysasiakkaiden tarpeita. Projektin yhtenä tavoitteena on luoda uusia palvelumalleja, jotka tarjoavat asiakkailla matalan kynnyksen palveluita moniammatillisena yhteistyönä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on havainnoida ja analysoida mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden palveluketjujen ongelmia ja selvittää, millä mekanismeilla projektissa luodut uudet palvelumallit voivat parantaa palveluketjujen kustannustehokkuutta ja -vaikuttavuutta. Tutkimuskysymykset ovat rajattu koskemaan vain PPPR-projektin kohderyhmän asiakkaita ja heidän palveluketjujaan. Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan kuitenkin tehdä joitain yleistyksiä myös muiden sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden palveluketjujen ongelmista ja niiden syistä. Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena ja aineistona käytettiin PPPR-projektissa luotuja oikeisiin asiakastapauksiin pohjautuvia esimerkkitapauksia. Aineisto analysoitiin tutkimuksessa esitellyn teoreettisen viitekehyksen avulla. Suurimpia havaittuja palveluketjun ongelmia olivat mm. henkilöstön kapea näkökulma, kannusteiden puute, standardoitujen menettelytapojen puute, yksikköjen välisen johtajuuden puute, asiakkaiden huono sitoutuminen hoitoon, asiakkaiden liian suuri vastuu oman hoitonsa etenemisestä sekä hoidon vaikuttavuuden ennustamattomuus ja palveluketjun suorituskyvyn mittaamisen moniselitteisyys. Tutkimuksen tulosten perusteella PPPR-projektin uudet palvelumallit korjaavat melko hyvin kohderyhmän asiakkaiden palveluketjuissa havaittuja ongelmia. Palvelumalleilla ei vaikuteta kaikkiin havaittuihin ongelmiin, mutta sillä on potentiaalia parantaa palveluketjujen kustannus¬tehokkuutta ja -vaikuttavuutta niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. PPPR-projektin ongelmat liittyvät siihen, että se ei käytännössä vaikuta, eikä voikaan vaikuttaa ongelmien taustalla oleviin tekijöihin. Lisäksi se vaatii erityisen poikkihallinnollisen toimintatavan, jonka ylläpitäminen muuten funktionaalisesti organisoidussa palvelujärjestelmässä vaatii erityistä huomiota. Nämä ongelmat voivat aiheuttaa sen, että muutoksesta tulee lyhytkestoista. PPPR -projektissa luodut uudet palvelu¬mallit voidaan myös tulkita yritykseksi taivuttaa funktionaalinen palvelujärjestelmä suorittamaan sellaisia asioita, joita se ei luonnostaa tee hyvin.

Nuoren vastaajan oikeusturvan toteutuminen – havaintoja pääkäsittelystä

Alle 18-vuotiaat rikoksesta epäillyt ovat rikosprosessissa haavoittuvassa asemassa, joten heidän oikeusturvansa toteutumiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Koska avustajalla on keskeinen merkitys nuoren rikoksesta epäillyn oikeusturvan toteutumisen kannalta, tulee nuorelle pääsääntöisesti määrätä puolustaja rikosasian käsittelyyn, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta. Mikäli nuorella ei ole avustajaa, nuoren oikeusturvasta vastaavat muut rikosprosessin toimijat, kuten nuoren huoltaja, edunvalvoja ja muu laillinen edustaja sekä sosiaaliviranomaisen edustaja. Lisäksi oikeusturvasta huolehtivat syyttäjä ja viimekädessä tuomioistuin. Tutkielmani päätutkimuskysymyksenä on tutkia nuoren vastaajan oikeusturvan toteutumista rikosprosessissa. Koska nuoren oikeusturvan toteutumiseen vaikuttaa keskeisesti se, onko nuorella avustajaa vai ei, olen jakanut tutkimustehtäväni kahteen alakohtaan: Ensinnäkin tutkin, miten puolustaja turvaa nuoren vastaajan oikeusturvan toteutumista rikosprosessissa. Toiseksi tutkin, miten nuoren vastaajan oikeusturva toteutuu, jos nuorella ei ole puolustajaa. Tutkielmani hypoteesina on, että tuomioistuimessa käsiteltävissä nuorten rikoksissa puolustaja on nuorelle aina tarpeellinen. Testatakseni hypoteesiani, havainnoin Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa nuorten vastaajien pääkäsittelyjä. Lisäksi haastattelin nuoria. Tutkielmani on laadullinen, eli kvalitatiivinen tutkimus, mutta tutkielmani sisältää myös perinteistä lainoppia. Tutkielmani keskeiset tutkimustulokset ovat seuraavat: Nuorella saattoi olla avustaja (oikeudellisesti arvioituna) sekä vaikeissa että helpoissa rikosasioissa. Avustaja oli nuoren oikeusturvalle välttämätön niin sanotuissa vaikeissa rikosasioissa. Vastuu ilman asvustajaa olevan nuoren oikeusturvan toteutumisesta oli tuomarilla. Saattoi kuitenkin olla, että nuoren rikosasia käsiteltiin hyvin rutiininomaisesti sakko kouraan – periaatteella. Vaikka käsittely saattoi objektiivisesti täyttää oikeusturvan vaatimukset, ei se välttämättä täyttänyt subjektiivisen oikeusturvan vaatimuksia. Puolustajan määrääminen myös niin sanottuihin helppoihin rikosasioihin ei kuitenkaan välttämättä ole ratkaisu edellä mainittuun ongelmaan. Ennemminkin tulee panostaa käsittelyn materiaaliseen, eli sisällölliseen puoleen ja käsittelyn ymmärrettäväksi tekemiseen.