"Ai, noi muslimithan ei kai saa tehdä enkeleitä" : Uskonto ja uskontokasvatus monikulttuurisen päiväkodin arjessa ja kasvattajien puheessa

Tämä tutkimus on etnografisesti värittynyt kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimus kohdistuu varhaiskasvatuksen uskontokasvatukseen. Tutkimuskohteena oli eräs helsinkiläinen monikulttuurinen päiväkoti. Tutkimuksen tarkoituksena oli havainnoida päiväkodin arkea sekä haastatella päiväkodin kasvattajia (lastentarhanopettajat, lastenhoitajat) uskontoon ja uskontokasvatukseen liittyvistä kysymyksistä. Tutkimuskohteen valintaan vaikutti päiväkodissa käynnissä ollut projekti, jonka puitteissa päiväkodin uskontokasvatusta oltiin kehittämässä ns. monikulttuuristen aamuhetkien muodossa. Tarkemmat tutkimuskysymykset ovat: 1. Miten uskonto ilmenee monikulttuurisen päiväkodin arjessa? 2. Millaisia diskursseja eli puhetapoja monikulttuurisen päiväkodin kasvattajat käyttävät puhuessaan uskontoon ja uskontokasvatukseen liittyvistä kysymyksistä? Aineistonkeräämisen menetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia ja haastattelua. Tietoa tutkimuskohteesta kerättiin myös kasvattajatiimeille suunnatun kyselyn avulla. Vaikka tutkimuskohteena oli koko päiväkoti, niin käytännössä päiväkodin arki näyttäytyi tutkijalle yhden ryhmän toimintaan osallistumisen kautta. Tutkija vietti päiväkodissa yhteensä 28 päivää ja haastatteli 14 kasvattajaa. Kenttäpäivät jakautuivat kolmeen jaksoon aikavälillä 30.11.07–31.3.08. Ajankohdiksi oli valittu jakso ennen joulua, jakso ennen pääsiäistä ja jakso niiden välillä tammi-helmikuussa. Aineiston analyysissa ammennettiin sekä sisällönanalyysiä että diskurssianalyysiä käsittelevästä menetelmäkirjallisuudesta. Saatuja tuloksia peilattiin mm. varhaiskasvatuksen uskontokasvatusta ohjaaviin asiakirjoihin (Opetushallitus 2000; STAKES 2005) sekä Mohammed Abu-Nimerin (2001) malliin uskontojen välisen sensitiivisyyden kehittymisestä. Havainnointiaineistosta ilmenee se, miten varovaisesti, ongelmalähtöisesti ja välinpitämättömästikin kasvattajat suhtautuvat uskontokasvatukseen liittyviin kysymyksiin. Päiväkodissa aloitetut projektityöntekijän organisoimat aamunavaukset olivat kuitenkin tuomassa uudenlaista kielenkäyttöä ja myönteisen asennoitumisen mallia niin sisältöaluetta kuin eri uskontoja kohtaan. Niissä olikin havaittavissa sillanrakentamista erityisesti kristinuskon ja islamin välille. Tämä oli ymmärrettävää, sillä 55 % lapsista oli kotitaustaltaan kristittyjä ja 31 % muslimeja. Kaiken kaikkiaan päiväkodissa uskonnon ilmenemiseen liittyneet tilanteet voitiin jakaa karkeasti kolmeen luokkaan: yllättävä arki (erityisesti ruokailu ja pukeutuminen), joulun ja pääsiäisen aika sekä monikulttuuriset aamunavaukset. Haastatteluaineistosta muodostettiin viisi erilaista kasvattajien tapaa puhua uskontoon ja uskontokasvatukseen liittyvistä kysymyksistä: 1. Omaa uskontoa puolustava puhetapa. 2. Uskontojen välistä tasavertaisuutta korostava puhetapa. 3. Uskontokasvatusta vähättelevä ja kiinnostumattomuutta ilmentävä puhetapa. 4. Uskontokasvatuksen etäistävä puhetapa. 5. Uskontojen aiheuttamaa hämmennystä ilmaiseva puhetapa. Kontekstin muodostetuille puhetavoille antaa havainnointiaineisto. Kaiken kaikkiaan on havaittavissa, että kasvattajien eriasteiset henkilökohtaiset suhtautumistavat ovat vaikuttamassa kasvatustoiminnan suunnitteluun ja sen toteuttamiseen, tässä tapauksessa toteuttamatta jättämiseen. Ne myös vähentävät kasvattajien ammatillista asennoitumista uskontokasvatuksen sisältöalueeseen. Kun kokonaisuutta peilattiin Abu-Nimerin malliin, todettiin, että eri uskontojen kohtaaminen haastaa kasvattajat paljon voimakkaammin kuin eri kulttuurien kohtaaminen. Kasvattajien tulisikin mm. tunnistaa uskontojen ja katsomusten erilaisuuden itsessään aiheuttamia tunteita, jotta mahdolliset kielteiset tunteet eivät olisi vaikuttamassa kasvatustilanteissa. Mallin peilaaminen päiväkodin arkeen ja kasvattajien puhetapoihin lisää ymmärtämystä siitä, miten syvälle menevästä asiasta kulttuurien välisessä kommunikaatiossa on kyse, kun siihen lisätään uskontojen ulottuvuus - tässä tapauksessa uskontokasvatuksen ulottuvuus monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa päiväkodissa.

Crystallization studies on amorphous AI-Y-Ni and AI-Y-Cu alloys

AI83Y10Ni7, AI80Y10Ni10 and AI80Y10Cu10 alloys were studied by the rapid solidification processing route. The glass-forming ability was found to decrease in the order of alloys mentioned above. Differential scanning calorimetry (DSC) of these amorphous alloys showed that the amorphous phase in AI-Y-Ni alloys has a higher thermal stability when compared to that in AI-Y-Cu alloys. A four-stage crystallization sequence could be identified for the AI-Y-Ni amorphous alloys. Even though the AI80Y10Cu10 alloy showed four exothermic peaks in the DSC study, a definite crystallization sequence could not be arrived at due to the coexistence of many crystalline phases along with the amorphous phase in the melt-spun condition.

AI in the 21st century - With historical reflections

The discipline of Artificial Intelligence (AI) was born in the summer of 1956 at Dartmouth College in Hanover, New Hampshire. Half of a century has passed, and AI has turned into an important field whose influence on our daily lives can hardly be overestimated. The original view of intelligence as a computer program - a set of algorithms to process symbols - has led to many useful applications now found in internet search engines, voice recognition software, cars, home appliances, and consumer electronics, but it has not yet contributed significantly to our understanding of natural forms of intelligence. Since the 1980s, AI has expanded into a broader study of the interaction between the body, brain, and environment, and how intelligence emerges from such interaction. This advent of embodiment has provided an entirely new way of thinking that goes well beyond artificial intelligence proper, to include the study of intelligent action in agents other than organisms or robots. For example, it supplies powerful metaphors for viewing corporations, groups of agents, and networked embedded devices as intelligent and adaptive systems acting in highly uncertain and unpredictable environments. In addition to giving us a novel outlook on information technology in general, this broader view of AI also offers unexpected perspectives into how to think about ourselves and the world around us. In this chapter, we briefly review the turbulent history of AI research, point to some of its current trends, and to challenges that the AI of the 21st century will have to face. © Springer-Verlag Berlin Heidelberg 2007.

AI in locomotion: Challenges and perspectives of underactuated robots

This article discusses the issues of adaptive autonomous navigation as a challenge of artificial intelligence. We argue that, in order to enhance the dexterity and adaptivity in robot navigation, we need to take into account the decentralized mechanisms which exploit physical system-environment interactions. In this paper, by introducing a few underactuated locomotion systems, we explain (1) how mechanical body structures are related to motor control in locomotion behavior, (2) how a simple computational control process can generate complex locomotion behavior, and (3) how a motor control architecture can exploit the body dynamics through a learning process. Based on the case studies, we discuss the challenges and perspectives toward a new framework of adaptive robot control. © Springer-Verlag Berlin Heidelberg 2007.