Soutupakinaa urheilu- ja kilpasoudusta

12 x 18 cm

Presença da Proteína p53 como Prognóstico de Recidiva/Progressão de Neoplasia Intra-epitelial Vulvar III

Objetivo: avaliar o valor da presença da proteína p53 nos casos de recidiva/progressão da neoplasia intra-epitelial vulvar (VIN) III. Métodos: foram selecionadas 20 pacientes com VIN III indiferenciada, seguidas semestralmente por período de até quatro anos, divididas em dois grupos: quatorze sem e seis com recidiva/progressão da lesão. Os casos de recidiva/progressão foram distribuídos da seguinte forma: em três pacientes a recidiva ocorreu uma única vez, em duas, houve dupla recorrência e apenas uma evoluiu para carcinoma escamoso. Em ambos os grupos foram avaliados o sítio vulvar acometido e a presença da proteína p53 com análise do padrão de marcação imunohistoquímica. Estudo semelhante foi realizado nos casos de recidiva/progressão além da análise do intervalo de tempo para o surgimento de recidiva/progressão. Resultados: observou-se recidiva da VIN III em 25% dos casos e, em 5%, progressão para carcinoma. O tempo médio de recidiva foi de 24,5 meses. A localização multifocal da lesão primária foi a mais freqüente (50%) em ambos os grupos. Na maioria dos casos (87,5%), a recidiva/progressão ocorreu na mesma localização da lesão vulvar primária. A presença da proteína p53 mostrou-se positiva em 50% das lesões primárias de VIN III e em 75% dos casos de recidiva/progressão. Conclusões: a presença da proteína p53 parece desempenhar papel importante na gênese e na predição do curso clínico das VIN III. As recidivas/progressão das VIN III tendem a ocorrer na mesma área da doença inicial, sugerindo a presença de campo molecular alterado.

Enemmän inhimillisyyttä poronhoidossa

13 x 21 cm

Unkariin! Pieni opas Unkariin matkustaville

kuv., 12 x 24 cm

Neoplasia intraepitelial vulvar: um problema atual

A neoplasia intraepitelial da vulva (VIN) é uma denominação que foi introduzida incialmente pela International Society for Study of Vulvo-vaginal Diseases (ISSVD) e reconhecida posteriormente pela International Society of Gynaecological Pathology (ISGYP) e Organização Mundial da Saúde. É uma entidade patológica a que correspondem as VIN de tipo usual (verrucoso, basalióide e misto) e as VIN de tipo diferenciado. A incidência das lesões de VIN tem aumentado progressivamente, principalmente em mulheres jovens. A infecção pelo papilomavírus humano (HPV) de alto risco, pelo vírus da imunodeficiência humana (HIV), o tabagismo e a neoplasia intraepitelial do colo do útero, da vagina e região anal são factores de risco estabelecidos para as VIN. Não existem sintomas e sinais característicos das VIN, mas a doença se traduz sempre por lesões clinicamente identificáveis. A biópsia com o auxílio do colposcópio permite o diagnóstico. O tratamento da doença está sempre justificado pelo elevado risco de progressão para cancro invasivo. A excisão alargada das lesões ou a sua destruição com laser CO2 têm sido os métodos mais populares de tratamento. Independentemente do método terapêutico utilizado, as taxas de recidiva são elevadas, pelo que está aconselhada a vigilância apertada das doentes após tratamento. A terapêutica tópica com imiquimod se afigura promissora no tratamento das VIN. As vacinas profiláticas contra os tipos de HPV de alto risco prometem se tornar armas poderosas na prevenção primária da doença.

Varmasuojus

18 x 22 cm

Ihanaa leijonat ihanaa : päällekirjoittava adaptaatio Kristian Smedsin Tuntemattomassa sotilaassa

Teemanumero 3/2011: Adaptaatio.

Osuuskauppafunkis

Osuuskauppafunkis on pohjoismainen arkkitehtuurin ilmiö, jolla tarkoitetaan osuuskauppojen rakennuttamia funktionalistisen tyylisuunnan mukaisia myymälä-, varasto- ja tuotantorakennuksia, jotka on rakennettu enimmäkseen 1930-luvulla. Funktionalistisia osuuskauppojen rakennuksia ja niiden suunnittelijoita on tutkittu aikaisemmin suunnittelija- ja rakennuskohtaisesti. Esimerkiksi Erkki Huttusesta ja Väinö Vähäkalliosta on tehty väitöskirjat, mutta itse osuuskauppafunkis on ollut yllättävän vähäisessä määrin tutkimuksen kohteena. Tässä tutkimuksessa arkkitehtuuria lähestytään retorisesta näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi ja millä tavalla Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) sisäisiin sidosryhmiin vaikutettiin arkkitehtuurin kysymyksissä lehdistön avulla. Tutkimusaineisto koostuu suurelta osin 1930-luvun aikakauslehtien – kuten Osuuskauppalehden – artikkeleista, joista oli luettavissa selkeitä vaikuttamisen pyrkimyksiä. Pääasiallisena vaikuttamisen kohteena olivat SOK:n jäsenosuuskauppojen hallintohenkilöstö sekä jäsenistö. Vaikuttamisen tavoitteena oli saada osuuskauppojen jäsenistö ja päättäjät myöntyväisiksi modernille rakennustyylille sekä saada osuuskaupat käyttämään yksinomaan SOK:n rakennusosastoa rakennussuunnittelussa. Täten kyse oli myös SOK:n rakennusosaston institutionalisoitumisesta. Itse funktionalistisen tyylisuunnan edistämisen taustalla oli ns. ajan henki, joka korosti taloudellista ja teknistä rationaalisuutta. Ominaista osuuskauppafunkikselle oli myymäläkulttuurin kehittäminen, joka loi osaltaan modernia yrityskuvaa.

Runeberg, Johan Ludvig

J.L. Runeberg Johan Ludvig Runeberg f. 5.2.1804 i Jakobstad d. 6.5.1877 i Borgå Under flera decennier bidrog Johan Ludvig Runebergs diktning till att skapa det unga Finlands fosterländska patos. Runeberg påverkade också starkt den litterära smaken i hemlandet och fick som svenskspråkig författare stor uppskattning även i Sverige. Runeberg framträdde från 1830-talet framåt, både som diktare och som dominerande kulturpersonlighet i sin tids Finland. I sin produktion kombinerar han ofta en yttre realistisk stil och enkelhet med idealiserande skildring av Finland och det finska folket i nationell romantisk anda. Som författare till balladsamlingen Fänrik Ståls sägner (1848 ̶ 1860), om 1808 ̶ 1809 års krig, och den finländska nationalsången ”Vårt land” (1848) befäste han sin status som nationalskald. Runebergs dominerande ställning som litterär förebild och hans idealiserande skildring av t.ex. det finska folkets fattigdom och offervilja gav emellertid också upphov till kritik och litterära ”fadermord” i den senare finländska litteraturen, t.ex. i verk av författarna K.A. Tavaststjerna och Väinö Linna.