Bile Acids Induce Glucagon-Like Peptide 2 Secretion with Limited Effects on Intestinal Adaptation in Early Weaned Pigs

Early weaning is a stressful event characterized by a transient period of intestinal atrophy that may be mediated by reduced secretion of glucagon-like peptide (GLP) 2. We tested whether enterally fed bile acids or plant sterols could increase nutrient-dependent GLP-2 secretion and improve intestinal adaptation in weanling pigs. During the first 6 d after weaning, piglets were intragastrically infused once daily with either deionized water -control-, chenodeoxycholic acid -CDC; 60mg/kg body weight-, or b-sitoesterol -BSE; 100 mg/kg body weight-. Infusing CDC increased plasma GLP-2 -P menor que 0.05- but did not affect plasma GLP-1 and feed intake. The intestinal expression of Glp2r -glucagon-like peptide 2 receptor-, Asbt -sodium-dependent bile acid transporter-, Fxr -farnesoid X receptor-, and Tgr5 -guanosine protein?coupled bile acid receptor- genes were not affected by CDC treatment. The intragastric administration of CDC did not alter the weight and length of the intestine, yet increased the activation of caspase-3 in ileal villi -P menor que 0.02- and the expression of Il6 -interleukin 6; P menor que 0.002- in the jejunum. In contrast, infusing BSE did not affect any of the variables that were measured. Our results show that the enteral administration of the bile acid CDC potentiates the nutrient-induced secretion of endogenous GLP-2 in early-weaned pigs. Bile acid?enhanced release of GLP-2, however, did not result in improved intestinal growth, morphology, or inflammation during the postweaning degenerative phase.

PV-1 is a component of the fenestral and stomatal diaphragms in fenestrated endothelia

PV-1 is a novel endothelial protein shown by immunocytochemical tests to be specifically associated with the stomatal diaphragms of caveolae in lung endothelium. Although the highest expression levels of both mRNA and protein are in the lung, PV-1 also has been found to be expressed in other organs. Using a specific antibody to the extracellular domain of PV-1, we have extended the survey on the presence of this protein at light and electron microscope level in several rat organs. Here we show that by immunofluorescence the antibody recognizes with high specificity the endothelium of the fenestrated peritubular capillaries of the kidney and those of the intestinal villi, pancreas, and adrenals. By immunolocalization at electron microscope level, the antibody recognizes specifically the diaphragms of the fenestrae and the stomatal diaphragms of caveolae and transendothelial channels in the endothelia of these vascular beds. No signal was detected in the continuous endothelium of the heart, skeletal muscle, intestinal muscularis, or brain capillaries or the nondiaphragmed fenestrated endothelium of kidney glomeruli. Taken together, our findings define the only antigen to be localized thus far in fenestral diaphragms. They also show that the stomatal diaphragms of caveolae and transendothelial channels and the fenestral diaphragms might be biochemically related, in addition to being morphologically similar structures.

Protection against hemorrhagic shock in mice genetically deficient in poly(ADP-ribose)polymerase

Hemorrhagic shock (HS) and resuscitation leads to widespread production of oxidant species. Activation of the enzyme poly(ADP-ribose) polymerase (PARP) has been shown to contribute to cell necrosis and organ failure in various disease conditions associated with oxidative stress. We tested the hypothesis whether PARP activation plays a role in the multiple organ dysfunction complicating HS and resuscitation in a murine model of HS and resuscitation by using mice genetically deficient in PARP (PARP−/−) and their wild-type littermates (PARP+/+). Animals were bled to a mean blood pressure of 45 mmHg (1 mmHg = 133 Pa) and resuscitated after 45 min with isotonic saline (2× volume of shed blood). There was a massive activation of PARP, detected by poly(ADP-ribose) immunohistochemistry, which localized to the areas of the most severe intestinal injury, i.e., the necrotic epithelial cells at the tip of the intestinal villi, and colocalized with tyrosine nitration, an index of peroxynitrite generation. Intestinal PARP activation resulted in gut hyperpermeability, which developed in PARP+/+ but not PARP−/− mice. PARP−/− mice were also protected from the rapid decrease in blood pressure after resuscitation and showed an increased survival time, as well as reduced lung neutrophil sequestration. The beneficial effects of PARP suppression were not related to a modulation of the NO pathway nor to a modulation of signaling through IL-6, which similarly increased in both PARP+/+ and PARP−/− mice exposed to HS. We propose that PARP activation and associated cell injury (necrosis) plays a crucial role in the intestinal injury, cardiovascular failure, and multiple organ damage associated with resuscitated HS.

DC-SIGNR, a DC-SIGN homologue expressed in endothelial cells, binds to human and simian immunodeficiency viruses and activates infection in trans

DC-SIGN, a C-type lectin expressed on the surface of dendritic cells (DCs), efficiently binds and transmits HIVs and simian immunodeficiency viruses to susceptible cells in trans. A DC-SIGN homologue, termed DC-SIGNR, has recently been described. Herein we show that DC-SIGNR, like DC-SIGN, can bind to multiple strains of HIV-1, HIV-2, and simian immunodeficiency virus and transmit these viruses to both T cell lines and human peripheral blood mononuclear cells. Binding of virus to DC-SIGNR was dependent on carbohydrate recognition. Immunostaining with a DC-SIGNR-specific antiserum showed that DC-SIGNR was expressed on sinusoidal endothelial cells in the liver and on endothelial cells in lymph node sinuses and placental villi. The presence of this efficient virus attachment factor on multiple endothelial cell types indicates that DC-SIGNR could play a role in the vertical transmission of primate lentiviruses, in the enabling of HIV to traverse the capillary endothelium in some organs, and in the presentation of virus to CD4-positive cells in multiple locations including lymph nodes.

Transgenic mice that overexpress the human trefoil peptide pS2 have an increased resistance to intestinal damage.

pS2 is a member of the trefoil peptide family, all of which are overexpressed at sites of gastrointestinal injury. We hypothesized that they are important in stimulating mucosal repair. To test this idea, we have produced a transgenic mice strain that expresses human pS2 (hpS2) specifically within the jejunum and examined the effect of this overexpression on proliferation and susceptibility to indomethacin-induced damage. A transgenic mouse was produced by microinjecting fertilized oocytes with a 1.7-kb construct consisting of rat intestinal fatty acid binding protein promoter (positions -1178 to +28) linked to full-length (490 bp) hpS2 cDNA. Screening for positive animals was by Southern blot analysis. Distribution of hpS2 expression was determined by using Northern and Western blot analyses and immunohistochemical staining. Proliferation of the intestinal mucosa was determined by assessing the crypt cell production rate. Differences in susceptibility to intestinal damage were analyzed in animals that had received indomethacin (85 mg/kg s.c.) 0-30 h previously. Expression of hpS2 was limited to the enterocytes of the villi within the jejunum. In the nondamaged intestine, villus height and crypt cell production rate were similar in transgenic and negative (control) litter mates. However, there was a marked difference in the amount of damage caused by indomethacin in control and transgenic animals in the jejunum (30% reduction in villus height in controls vs. 12% reduction in transgenic animals, P < 0.01) but the damage sustained in the non-hpS2-expressing ileal region was similar in control and transgenic animals. These studies support the hypothesis that trefoil peptides are important in stimulating gastrointestinal repair.

Mouse Col18a1 is expressed in a tissue-specific manner as three alternative variants and is localized in basement membrane zones.

We have isolated overlapping cDNAs encoding the N-terminal non-triple-helical region of mouse alpha 1(XVIII) collagen and shown that three different variants of alpha 1(XVIII) collagen exist. Each of the three variants shows characteristic tissue-specific expression patterns. Immunohistochemical studies show positive staining for alpha 1(XVIII) collagen along the basement membrane zones of vessels in the intestinal villi, the choroid plexus, skin, liver, and kidney. Thus, we conclude that alpha 1(XVIII) collagen may interact (directly or indirectly) with components in basement membrane zones or on the basal surface of endothelial/epithelial cells.

Loss of Apc heterozygosity and abnormal tissue building in nascent intestinal polyps in mice carrying a truncated Apc gene.

Mutations in the APC (adenomatous polyposis coli) gene appear to be responsible for not only familial adenomatous polyposis but also many sporadic cases of gastrointestinal cancers. Using homologous recombination in mouse embryonic stem cells, we constructed mice that contained a mutant gene encoding a product truncated at a 716 (Apc delta 716). Mendelian transmission of the gene caused most homozygous mice to die in utero before day 8 of gestation. The heterozygotes developed multiple polyps throughout the intestinal tract, mostly in the small intestine. The earliest polyps arose multifocally during the third week after birth, and new polyps continued to appear thereafter. Surprisingly, every nascent polyp consisted of a microadenoma covered with a layer of the normal villous epithelium. These microadenomas originated from single crypts by forming abnormal outpockets into the inner (lacteal) side of the neighboring villi. We carefully dissected such microadenomas from nascent polyps by peeling off the normal epithelium and determined their genotype by PCR: all microadenomas had already lost the wild-type Apc allele, whereas the mutant allele remained unchanged. These results indicate that loss of heterozygosity followed by formation of intravillous microadenomas is responsible for polyposis in Apc delta 716 intestinal mucosa. It is therefore unlikely that the truncated product interacts directly with the wild-type protein and causes the microadenomas by a dominant negative mechanism.

Efeito da dieta líquida sobre o desempenho de leitões neonatos e seus reflexos na matriz suína

Para ser competitivo atualmente, o sistema intensivo de produção de suínos deve estar pautado na eficiência. A fim de obter esta eficiência produtiva, o avanço genético das ultimas décadas buscou por fêmeas suínas cada vez mais prolíficas. A prolificidade contudo, veio acompanhada por uma queda no consumo voluntário de alimento por parte das fêmeas, bem como um aumento na produção de leite, e no número de leitões nascidos; o aumento da leitegada, levou a uma redução do peso ao nascimento e um aumento da heterogeneidade entre os leitões. Como forma de contornar o problema, são oferecidas aos leitões dietas formuladas com ingredientes de alto valor biológico a partir dos sete dias de vida, procurando suprir a demanda nutricional do animal durante o período de amamentação e preparar seu sistema digestório para o desmame. Contudo, grande parte das dietas formuladas para os leitões neonatos são oferecidas aos animais em sua forma sólida. Neste projeto, avaliamos os efeitos sobre a performance de leitões neonatos e da performance reprodutiva da fêmea suína do oferecimento de uma dieta líquida para os leitões neonatos, dieta esta que foi disponibilizada aos animais através de um sistema automatizado que realizou a mistura do alimento em sua forma sólida com a água. Para tais avaliações, os leitões ao nascer foram alocados em três grupos distintos, recebendo a dieta em sua forma líquida, em sua forma sólida ou então apenas o leite materno. Foram avaliadas variáveis zootécnicas relacionadas aos leitões, como peso, ganho diário de peso, consumo de ração, conversão alimentar, mortalidade pré-desmame; frequência de dias com diarreia nos leitões em fase de maternidade e creche. Foram eutanasiados leitões aos 14 e aos 28 dias de idade, para a realização do exame morfométrico da altura de vilosidade, profundidade de cripta e a relação entre a altura de vilosidade e profundidade de cripta nas porções do duodeno, jejuno e íleo. Avaliamos também o impacto do uso da dieta líquida sobre o catabolismo sofrido pela fêmea durante a lactação, através da aferição do peso e da espessura de toucinho desta fêmeas durante o período lactacional e também a duração do intervalo desmame estro e a duração do estro subsequente ao desmame. Não verificamos contudo um melhor desempenho zootécnico dos leitões nos períodos de maternidade e creche, tão pouco uma alteração favorável quanto a frequência de dias com diarreia nas duas fases em relação aos leitões que não consumiram nenhum tipo de suplementação. Quanto aos parâmetros morfométricos do intestino delgado, apenas aos 28 dias de idade os leitões que receberam a dieta líquida apresentaram maiores alturas de vilosidades no íleo em relação aos leitões que consumiram a dieta sólida e os animais do grupo controle apresentaram menores profundidades de cripta no mesmo seguimento e idade quando comparados aos demais animais. Contudo, estas alterações não foram o suficiente para garantir diferenças na relação altura de vilosidade:profundidade de cripta. E ainda, a suplementação independente de sua forma não reduziu o catabolismo sofrido pela fêmea suína durante a lactação

Low dietary protein during early pregnancy alters bovine placental development

To determine if low dietary protein concentration in the first two trimesters of pregnancy alters placental development, genetically similar heifers from closed herd were fed diets containing different levels of protein in the first and second trimesters of gestation. There were four animals per treatment group, the groups being: L/L = fed a diet containing 7% crude protein (CP) (low protein) in the first and second trimesters; H/H = fed a diet containing 14% (P thigh protein) in the first and second trimesters; L/H = fed low protein in the first trimester and high in the second trimester and vice versa for the H/L group. Low protein diets in the first trimester increased dry cotyledon weight at term. Trophectoderm volume density increased in the H/L and L/H group compared to the L/L and H/H groups. Blood vessel volume and volume density in foetal villi decreased in the H/L and L/H groups compared with the H/H and L/L groups. There was no effect of diet treatment on cotyledon number, diameter or wet weight and no effect on the volume density of connective tissue or fibroblasts in the foetal villi. These results show that a low dietary protein concentration in the first trimester of pregnancy followed by increased protein in the second trimester enhanced placental development. Further, trophectoderm volume was highly correlated with birth weight. Early protein restriction in the pregnant cow may enhance foetal growth in part by stimulating placental growth and function. (C) 1999 Published by Elsevier Science B.V. All rights reserved.

Preimplantation genetic diagnosis: Analysis of gene expression, nuclear DNA and cytoplasmic DNA

Preimplantation genetic diagnosis (PGD) following in vitro fertilization (IVF) offers couples at risk for transmitting genetic disorders the opportunity to identify affected embryos prior to replacement. In particular, embryo gender determination permits screening for X-linked diseases of unknown etiology. Analysis of embryos can be performed by polymerase chain reaction (PCR) amplification of material obtained by micromanipulation. This approach provides an alternative to the termination of an established pregnancy following chorionic villi sampling or amniocentesis. ^ Lately, the focus of preimplantation diagnosis and intervention has been shifting toward an attempt to correct cytoplasmic deficiencies. Accordingly, it is the aim of this investigation to develop methods to permit the examination of single cells or components thereof for clinical evaluation. In an attempt to lay the groundwork for precise therapeutic intervention for age related aneuploidy, transcripts encoding proteins believed to be involved in the proper segregation of chromosomes during human oocyte maturation were examined and quantified. Following fluorescent rapid cycle RT-PCR analysis it was determined that the concentration of cell cycle checkpoint gene transcripts decreases significantly as maternal age increases. Given the well established link between increasing maternal age and the incidence of aneuploidy, these results suggest that the degradation of these messages in aging oocytes may be involved with inappropriate chromosome separation during meiosis. ^ In order to investigate the cause of embryonic rescue observed following clinical cytoplasmic transfer procedures and with the objective of developing a diagnostic tool, mtDNA concentrations in polar bodies and subcellular components were evaluated. First, the typical concentration of mtDNA in human and mouse oocytes was determined by fluorescent rapid cycle PCR. Some disparity was noted between the copy numbers of individual cytoplasmic samples which may limit the use of the current methodology for the clinical assessment of the corresponding oocyte. ^

Valtatien 12 parantaminen välillä Uusikylä–Mankala : Yleissuunnitelma

Valtatie 12 on yksi Suomen tärkeimmistä poikittaisyhteyksistä sekä henkilöliikenteelle että elinkeinoelämän kuljetuksille. Se toimii merkittävänä raskaan liikenteen kuljetusreittinä Länsi- ja Kaakkois-Suomen välillä sekä myös yhteytenä satamiin ja rajanylityspaikoille. Yhteysväli Lahti–Kouvola on keskeinen osa Salpausselän liikennekäytävää ja kuuluu Euroopan laajuiseen kattavaan liikenneverkkoon (TEN-T). Tien varressa on runsaasti teollisuutta ja tie toimii Lahden ja Kouvolan kaupunkiseutujen työmatkaliikenteen yhteytenä, joka näkyy vilkkaana arkiliikenteenä. Valtatielle 12 on Uudenkylän ja Tillolan välille on laadittu samanaikaisesti ja samassa suunnitteluprosessissa kaksi yleissuunnitelmaa väleille Uusikylä–Mankala ja Mankala–Tillola. Tämän Uusikylä–Mankala yleissuunnitelman suunnittelualue rajautuu lännessä Nastolan Uudenkylän eritasoliittymään ja idässä Mankalaan Iitin kunnan länsirajan tuntumaan. Suunnittelualueen pituus on noin 10 kilometriä ja se sijoittuu Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson maakuntien sekä Lahden kaupungin (entinen Nastola) ja Iitin kunnan alueille. Yleissuunnitelmassa on selvitetty ensin valtatieverkon puutteet ja ongelmat sekä palvelutasotavoitteet. Tämän jälkeen on suunniteltu valtateiden ja muiden väylien periaateratkaisut sekä selvitetty niin tilantarve, suhde ympäröivään maankäyttöön ja vaikutukset. Myös mahdollisuudet hankkeen vaiheittain toteuttamiseksi on käsitelty. Yleissuunnitelmassa on tarkennettu ratkaisuja, vaikutusarviota ja liikenteen, maankäytön ja ympäristön lähtötietoja. Päätavoitteena on ollut selvittää pääteiden ja muun tie- ja katuverkon kehittämisen periaatteet niin, että nykyiset palvelutasopuutteet saadaan poistettua ja valtatie 12 vastaa sille asetettuja vaatimuksia liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta. Osana suunnitelmaa on esitetty toimenpiteet meluhaittojen torjumiseksi ja ympäristövaikutusten lieventämiseksi. Valtatie 12 parannetaan korkealuokkaiseksi ja laatutasoltaan yhtenäiseksi keskikaiteelliseksi ja eritasoliittymin varustetuksi ohituskaistatieksi noin 10 kilometrin matkalla tarvittavine tie-, katu- ja liittymäjärjestelyineen. Valtatien 12 käytävään muodostuu jatkuva rinnakkaistie. Lisäksi tehdään meluntorjuntaa ja pohjavesialueet suojataan.

Hommat hanskassa? Maahanmuuttopolitiikkaan ja somalialaisiin turvapaikanhakijoihin liittyvä keskustelu suomalaisessa lehdistössä vuosina 1990–1991

Tutkielmani aiheena on turvapaikanhakijoihin liittyvä keskustelu suomalaisessa sanomalehdistössä vuosina 1990 ja 1991. Suomeen saapui vuonna 1990 yhteensä 2725 turvapaikanhakijaa, kun edeltävänä vuonna turvapaikkaa haki 174, mikä oli ollut siihenastinen ennätys. Valtaosa hakijoista oli somalialaisia, joista suurin osa saapui maahan Neuvostoliiton kautta. Kasvanut maahanmuutto näkyi kiivaana julkisena keskusteluna, jossa somalialaisista tehtiin ”pakolaisongelman” kasvot. Aineistoni koostuu Etelä-Suomen Sanomien, Helsingin Sanomien, Länsi-Savon sekä Turun Sanomien mielipidekirjoituksista ja uutisoinnista kesäkuulta 1990 toukokuun loppuun 1991. Turvapaikanhakijat esitettiin lehdissä uhkana, joka vaati viranomaisten hallintaa. Hallinnan kehys nousi vallitsevaksi tavaksi jäsentää maahanmuuttopolitiikkaa ja se ilmeni varsinkin monikulttuurisuuden eristämisenä. Sisäasiainministeriö pyrki nopeuttamaan turvapaikkahakemusten käsittelyä, mutta ennen kaikkea vähentämään maahantuloa rajakontrollia lisäämällä. Politiikkaa legitimoitiin laittomuuden kehyksellä, korostamalla viisumitonta eli laitonta maahantuloa. Vuoden 1990 loppupuolen uutisoinnin lisääntyminen johtui hallinnan kehyksen rakoilemisesta. Tammikuussa 1991 suomalaisten lisääntynyt ulkomaalaisvihamielisyys nosti julkisen keskustelun keskiöön myös monikulttuurisuuden lieveilmiöiden, rasismin ja syrjinnän, vastaisen kamppailun, jonka Bloemmaert ja Verschueren liittävät eristämisen ohella monikulttuurisuuden hallinnan toiseksi ulottuvuudeksi. Hallinnan teema liittyy myös lehdistön rooliin tiedonvälittäjänä. Julkisuuden portinvartijoina lehden toimitukset hallitsivat julkisuuden piirissä käytyä keskustelua. Tämä ilmeni sekä tavassa käsitellä turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttopolitiikkaa eliittidiskurssein että siinä, millaisia kirjoituksia yleisönosastoilla julkaistiin. Lehdet julkaisivat eri suhteessa myönteisiä ja kielteisiä kannanottoja ja välittivät siten erilaista kuvaa suomalaisesta asenneilmapiiristä. Tähän vaikuttivat ainakin lehtien levikkialueen demografia, toimituskulttuureihin liittyvät erot sekä lehtien erilaiset roolit suomalaisessa mediakentässä, mutta oletettavasti myös toimituksen ideologiset linjaukset. Yleisönosastojen mielipidekirjoituksissa tuotettiin erilaisia identiteettipositioita turvapaikanhakijoista ja suomalaisista. Somalialaiset kuvattiin joko korskeina elintasopakolaisina tai hädänalaisina uhreina, ja keskustelussa vahvistettiin kuvaa ”oikeista” ja ”vääristä” turvapaikanhakijoista. Suomalaiset kuvattiin pitkälti joko maailmaa syleilevinä idealisteina tai rasistisina juntteina, mikä kuvasti keskustelun kahtiajakautuneisuutta.

Uusi Saksa, uusi Eurooppa – uusi ulkopolitiikka? Suomi ja Saksan kysymys 1989−1990.

Tämä tutkielma käsittelee Suomen ulkoasianhallinnon suhtautumista Saksojen yhdistymisprosessiin 1989−1990. Jaetusta Saksasta oli vuosien saatossa tullut niin olennainen osa kylmän sodan voimatasapainoa Euroopassa, että vastaus Saksan kysymyksen vaati myös ratkaisua siitä, miten koko Euroopan turvallisuus tulevaisuudessa järjestettäisiin ja kenen tai minkä toimesta tämä tapahtuisi. Siksi yhdistyminen olikin monipolvinen prosessi, jossa erilaiset visiot Euroopan tulevaisuudesta kamppailivat. Voittajaksi selviytyi lopulta Länsi-Saksan liittokanslerin Helmut Kohlin ja Yhdysvaltain ajama malli, jossa DDR liitettiin osaksi Länsi-Saksaa ja yhdistynyt Saksa jäi sekä EY:n että Naton jäseneksi. Suomalaisdiplomaatit suhtautuivat Saksojen kysymyksen kehitykseen alusta asti varsin varovaisesti. Toisen maailmansodan jälkeisen perinnön selvittäminen ja Saksan kysymyksen ratkaiseminen vastasi Suomen tavoitteita poistamalla jännitystä ylläpitäneen tekijän Euroopassa. Lisäksi Saksojen yhdistymiskehitys näytti suomalaisarvioiden mukaan vahvistavan Suomelle tärkeän Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen, Etykin, roolia. Suomen suhtautumista Saksan kysymyksen ratkaisuun voidaankin kuvata Etyk-optimismiksi. Suomalaisten Etyk-optimismi koostui kahdesta osasta, joista ensimmäinen koski turvallisuuspoliittisessa ympäristössä tapahtuneen muutoksen laajuutta: Berliinin muurin murruttua koko toisen maailmansodan jälkeinen Euroopan kahtiajakoon perustunut Jaltan järjestys oli kaatumassa ja edessä oli koko eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän muutos. Ajattelun toinen osa koski ”Jaltan” korvaajaa, joka suomalaisten arvioiden ja toiveiden mukaan rakentuisi Etykin pohjalle. Suomalaisilla olikin koko Saksan yhdistymisprosessin ajan vahva usko siihen, että juuri Etyk on se järjestys, jonka perusteella uusi Eurooppa rakennettaisiin. Saksan kysymyksen ratkaisun synnyttämä uusi turvallisuuspoliittinen ympäristö loi Suomelle myös mahdollisuuden muuttaa asemaansa. Syntyi Operaatio PAX, salainen suunnitelma, jonka avulla Suomi tulkitsi syksyllä 1990 uudelleen Pariisin rauhansopimusta sekä YYA-sopimusta. Operaatio oli irtiotto vanhoista ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjoista ja siten myös Suomessa 1990-luvulla tapahtuneen ulkopoliittisen suunnanmuutoksen ensimmäinen askel. Sen avulla Suomi asemoi itseään uuteen kylmän sodan jälkeiseen tilanteeseen.

Oppilaiden verbaali vuorovaikutus, käyttäytymismallit ja puhelaadut tehtäväorientoituneen pienryhmätyöskentelyn aikana”

Pro gradu -tutkielman aiheena on oppilaiden välinen vuorovaikutus yhteistoiminnallisen pienryhmätyöskentelyn aikana. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkä laatuista on erään 4.luokan oppilaiden ryhmätyöskentelyn aikainen vuorovaikutus ja kuinka oppilaiden välinen vuorovaikutus täyttää yhteistoiminnallisen pienryhmätyöskentelyn ehdot. Tutkimusaineisto kerättiin videonauhoittamalla erään Länsi-Suomalaisen koulun 4.luokan yhteistoiminnallisin menetelmin toteutettua pienryhmätyöskentelyä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin keskustelunanalyysia. Oppilaiden välistä vuorovaikutusta jäsennettiin vuorottelujäsennyksen mukaisesti ja näin tutkimuksessa keskityttiin tulkitsemaan oppilaiden sekä verbaalien, että nonverbaalien lausumien määrää ja koostumusta. Tutkimuksessa käytetty päättely oli luonteeltaan abduktiivista ja aineistoa luokiteltiin ja sitä analysoitiin sekä laadullisin että määrällisin perustein. Tutkimus jakautui kolmeen osaan, joiden aiheina olivat oppilaiden ryhmätyönaikainen verbaali käytös, ryhmätyönaikaiset käyttäytymismallit ja tehtäväorientoituneen ryhmätyön aikaiset puhelaadut. Näiden kolmen kategorian avulla selvitettiin oppilaiden välisen vuorovaikutuksen määrää ja laatua. Tutkittava ilmiö ja siitä tehdyt päätelmät pohjautuvat aikaisempaan, yhteistoiminnallisten pienryhmien vuorovaikutuksesta muodostettuun teoriaan. Tärkeimpinä lähteinä mainittakoon Sharan & Shachar (1988), Gillies & Ashman (1996) ja Mercer (1996). Pro gradu -tutkielman perusteella näyttää siltä, että 4.luokan oppilaiden vuorovaikutustaidot ovat niin kehittyneet, että he kykenevät yhteistoiminnalliseen pienryhmätyöskentelyyn. Tutkimusaineistossa oppilaiden vuorovaikutuksesta noin 70% keskittyikin ryhmätyön tekemiseen. Mutta vaikka näin oli, ylsi vuorovaikutus vain ajoittain yhteistoiminnallisen pienryhmätyöskentelyn tavoitteena olevaan tutkivaan puheeseen. Käytännössä ryhmätöiden eteneminen nojasi vähäiseen keskusteluun ja kritiikittömään vuorovaikutukseen. Muutama oppilas kerrallaan vei ryhmätyötä eteenpäin. Tutkimustulos kertoo siitä, ettei yhteisölliseen tiedon rakentamiseen johtavaa vuorovaikutusta synny yhteistoiminnallisessa pienryhmässäkään automaattisesti ja että yhteisöllinen tiedon rakentaminen on haastavaa. Jotta olosuhteet olisivat otolliset yhteiselle tiedon rakentamiselle, täytyy sen syntymiseen tarvittaviin vuorovaikutustaitoihin kiinnittää huomiota ja oppilaiden täytyy harjoitella niitä.

Capsule endoscopy in inflammatory bowel disease type unclassified and indeterminate colitis serologically negative

BACKGROUND: The value of capsule endoscopy in the setting of inflammatory bowel disease type unclassified (IBDU) and indeterminate colitis (IC) remains obscure. The aim was to evaluate the clinical impact of capsule endoscopy on IBDU/IC patients with negative serology. METHODS: Eighteen patients with long-standing IBDU (n = 14) and IC (n = 4) were enrolled to undergo a capsule endoscopy and then followed prospectively. Lesions considered diagnostic of Crohn's disease (CD) were 4 or more erosions/ulcers and/or a stricture. The median follow-up time after capsule endoscopy was 32 ± 11 months (23-54 months). RESULTS: Total enteroscopy was possible in all patients. In 2 patients the examination was normal (Group 1). In 9 patients subtle findings were observed (Group 2): focal villi denudation (n = 1) and fewer than 4 erosions/ulcers (n = 8). In 7 patients, 4 or more erosions/ulcers were detected (Group 3), leading to a diagnosis of CD. However, their treatment was not reassessed on the basis of the capsule findings. Until now, a definitive diagnosis has been achieved in 2 additional patients: 1 from Group 1 (ulcerative colitis) and another patient from Group 2 (CD), who began infliximab infusions. Nine patients remained indeterminate at follow-up. CONCLUSIONS: Although capsule endoscopy enabled the diagnosis of CD in 7 patients, in none of them was the clinical management changed. Moreover, a change in therapy due to a diagnosis of CD was made for only 1 patient, who presented nonspecific findings. Our results suggest that capsule findings are not helpful in the work-up of these patients