Berättelse om Kejsar Alexanders färd från Nissilä gästgifveri till staden Kajana under Hans majestäts senaste resa uti Stor-Furstendömet Finland om sommarn år 1819

Nimeke muilla kielillä:

Описанiе путешетвиiя государя Императора Александра 1., изъ станцiи Ниссиле въ город Каяну во время послѣднаго вояжа Его величества въ Ведикое княжество Финляндское лѣтомъ 1819 года

Schilderung der Fahrt des Kejsers Alexander von der Station Nissilä nach der Stadt Kaiana auf der letzten Reise Seiner Majestät in dem Gross-Fürstenthume Finland während des Sommers 1819.

Relation du trajet de l’Empereur Alexandre de la station Nissilä à la ville de Kaïana duran le dernier voyage de sa majesté dans le Grand Duché de Finlande pendant l’été 1819.

I Östra Finland : skizzer och studier : af Severin Falkman - 1 delen : En vecka på Siitola gästgifveri

Severin Falkman (1831-1889) oli ruotsalaissyntyinen taiteilija, jonka käsialaa ovat muun muassa Helsingin yliopiston kirjaston kupolisalin eri tieteenaloja symboloivat lynettipintojen maalaukset. Falkmanin Itä-Suomen matkalla syntynyt kuvateos on itäsuomalaisen maiseman, kansan ja kansatieteellisten esineiden kuvausta kareliaanisessa hengessä. Kansinimeke: I Östra Finland - Itä Suomessa. - För Sverige, Norge och Danmark Carl Suneson, Stockholm

House heating in Finland and Russia

Achievement of house heating efficiency is one of key questions in building construction field. Finland and nothern part of Russia have similar climate conditions that gives a reason for comparation of their house heating approaches. In this work main questions concerned to house heating energy efficiency are studied, building norms and standards of Russia and Finland are studied and compared from heat storage efficiency point of view, review of statistics is done, some different factors influencing house heating energy efficiency are derived.

Managerial Careers in the IT Industry: Women in China and in Finland

This research focuses on the career experiences of women managers in the IT industry in China and Finland, two countries with different cultures, policies, size of population, and social and economic structures regarding work-life support and equal opportunities. The object of this research is to present a cross-cultural comparison of women’s career experiences and how women themselves understand and account for their careers. The study explores how the macro and the micro levels of cultural and social processes become manifested in the lives of individual women. The main argument in this thesis is that culture plays a crucial role in making sense of women’s career experiences, although its role should be understood through its interrelationship with other social processes, e.g., institutional relations, social policies, industrial structures and organizations, as well as globalization. The interrelationship of a series of cultural and social processes affects individuals’ attitudes to, and arrangement and organization of, their work and family lives. This thesis consists of two parts. The first part introduces the research topic and discusses the overall results. The second part comprises five research papers. The main research question of the study is: How do cultural and social processes affect the experiences of women managers? Quantitative and qualitative research methods, which include in-depth interviews, Q-methodology, interpretive analysis, and questionnaires, are used in the study. The main theoretical background is culturally sensitive career theory and the theory of individual differences. The results of this study are viewed through a feminist lens. The research methodology applied allows new explorations on how demographic factors, work experiences, lifestyle issues, and organizational cultures can jointly affect women’s managerial careers. The sample group used in the research is 42 women managers working in IT companies in China (21) and Finland (21). The results of the study illustrate the impact of history, tradition, culture, institutional relations, social politics, industry and organizations, and globalization on the careers of women managers. It is claimed that the role of culture – cultural norms within nations and organizations – is of great importance in the relationship of gender and work. Women’s managerial careers are affected by multiple factors (personal, social and cultural) reflecting national and inter-individual differences. The results of the study contribute to research on careers, adding particularly to the literature on gender, work and culture, and offering a complex and holistic perspective for a richer understanding of pluralism and global diversity. The results of the study indicate how old and new career perspectives are evidenced in women managers in the IT industry. The research further contributes to an understanding of women’s managerial careers from a cross-culture perspective. In addition, the study contributes to the literature on culture and extends understanding of Hofstede’s work. Further, most traditional career theories do not perceive the importance of culture in determining an individual’s career experience and this study richens understanding of women managers’ careers and has considerable implications for international human resource management. The results of this study emphasize the need, when discussing women managers’ careers, to understand the ways by which gendering is produced rather than merely examining gender differences. It is argued that the meaning of self-knowledge is critical. Further, the environment where the careers under study develop differs greatly; China and Finland are very different – culturally, historically and socially. The findings of this study should, therefore, be understood as a holistic, specific, and contextually-bound.

Market of biomass fuels in Finland : IEA Bioenergy Task 40 and EUBIONET III - Country report of Finland 2009

This study considered the current situation of solid and liquid biomass fuels in Finland. The fact that industry consumes more than half of the total primary energy, widely applied combined heat and power production and a high share of solid biomass fuels in the total energy consumption are specific to the Finnish energy system. Wood is the most important source of bioenergy in Finland, representing 20% of the total energy consumption in 2007. Almost 80% of the woodbased energy is recovered from industrial by-products and residues. As a member of the European Union, Finland has committed itself to the Union’s climate and energy targets, such as reducing its overall emissions of green house gases to at least 20% below 1990 levels by 2020, and increasing the share of renewable energy in the gross final consumption. The renewable energy target approved for Finland is 38%. The present National Climate and Energy Strategy was introduced in November 2008. The strategy covers climate and energy policy measures up to 2020, and in brief thereafter, up to 2050. In recent years, the actual emissions have exceeded the Kyoto commitment and the trend of emissions is on the increase. In 2007, the share of renewable energy in the gross final energy consumption was approximately 25% (360 PJ). Without new energy policy measures, the final consumption of renewable energy would increase to 380 PJ, which would be approximately only 31% of the final energy consumption. In addition, green house gas emissions would exceed the 1990 levels by 20%. Meeting the targets will need the adoption of more active energy policy measures in coming years. The international trade of biomass fuels has a substantial importance for the utilisation of bioenergy in Finland. In 2007, the total international trading of solid and liquid biomass fuels was approximately 77 PJ, of which import was 62 PJ. Most of the import is indirect and takes place within the forest industry’s raw wood imports. In 2007, as much as 21% of wood energy was based on foreign-origin wood. Wood pellets and tall oil form the majority of export streams of biomass fuels. The indirect import of wood fuels peaked in 2006 to 61 PJ. The foreseeable decline in raw wood import to Finland will decrease the indirect import of wood fuels. In 2004– 2007, the direct trade of solid and liquid biomass fuels has been on a moderate growth path. In 2007, the import of palm oil and export of bio-diesel emerged, as a large, 170 000 t/yr biodiesel plant came into operation in Porvoo.

Factors associated with active aging in Finland, Poland, and Spain

BACKGROUND: Continuous population aging has raised international policy interest in promoting active aging (AA). AA theoretical models have been defined from a biomedical or a psychosocial perspective. These models may be expanded including components suggested by lay individuals. This paper aims to study the correlates of AA in three European countries, namely, Spain, Poland, and Finland using four different definitions of AA. METHODS: The EU COURAGE in Europe project was a cross-sectional general adult population survey conducted in a representative sample of the noninstitutionalized population of Finland, Poland, and Spain. Participants (10,800) lived in the community. This analysis focuses on individuals aged 50 years old and over (7,987). Four definitions (two biomedical, one psychosocial, and a complete definition including biomedical, psychosocial, and external variables) of AA were analyzed. RESULTS: Differences in AA were found for country, age, education, and occupation. Finland scored consistently the highest in AA followed by Spain and Poland. Younger age was associated with higher AA. Higher education and occupation was associated with AA. Being married or cohabiting was associated with better AA compared to being widowed or separated in most definitions. Gender and urbanicity were not associated with AA, with few exceptions. Men scored higher in AA only in Spain, whereas there was no gender association in the other two countries. Being widowed was only associated with lower AA in Poland and not being married was associated with lower AA in Poland and Finland but not Spain. CONCLUSIONS: Associations with education, marital status, and occupation suggest that these factors are the most important components of AA. These association patterns, however, seem to vary across the three countries. Actions to promote AA in these countries may be addressed at reducing inequalities in occupation and education or directly tackling the components of AA lacking in each country.

Genetic Basis and Diagnostics of Extended-Spectrum Beta-Lactamases among Enterobacteriaceae in Finland

Since the introduction of antibiotic agents, the amount and prevalence of Beta-lactam resistant enterobacteria has become an increasing problem. Many enterobacteria are opportunistic pathogens that easily acquire resistance mechanisms and genes, which make the situation menacing. These bacteria have acquired resistance and can hydrolyse extended spectrum cephalosporins and penicillins by producing enzymes called extended-spectrum Beta-lactamases (ESBLs). ESBL-producing bacteria are most commonly found in the gastro-intestinal tract of colonised patients. These resistant strains can be found in both health-care associated and community-acquired isolates. The detection and treatment of infections caused by bacteria producing ESBLs are problematic. This study investigated the genetic basis of extended-spectrum Beta-lactamases in Enterobacteriaceae, especially in Escherichia coli and Klebsiella pneumoniae isolates. A total of 994 Finnish Enterobacteriaceae strains, collected at 26 hospital laboratories, during 2000 and 2007 were analysed. For the genetic basis studies, PCR, sequencing and pyrosequencing methods were optimised. In addition, international standard methods, the agar dilution and disk diffusion methods were performed for the resistance studies, and the susceptibility of these strains was tested for antimicrobial agents that are used for treating patients. The genetic analysis showed that bla_CTX-M was the most prevalent gene among the E. coli isolates, while blaS_HV-12 was the most common Beta-lactamase gene in K. pneumoniae. The susceptibility testing results showed that about 60% of the strains were multidrug resistant. The prevalence of ESBL-producing isolates in Finland has been increasing since 2000. However, the situation in Finland is still much better than in many other European countries.

Suomi-Finland

Digitoitu 11. 6. 2008.

Finland framstäldt i teckningar

Zacharias Topeliuksen (1818-1898) Finland framstäldt i teckningar oli ensimmäinen kokonaisesitys Suomen maisemista lounaissaaristosta tunturimaisemaan. Sen esikuvana olivat muissa Euroopan maissa julkaistut vastaavat teokset, jotka lisäsivät lukijoiden tietoisuutta oman maan kauneudesta ja historiallisesta merkityksestä. Myös Topeliuksen teoksella oli suuri merkitys suomalaisten isänmaakäsityksen kehittymiseen. Teokseen liittyy 120 historiallisesti, maantieteellisesti tai muuten merkittävää paikkaa tai rakennusta esittävää kivipiirrosta, joiden tekijöinä olivat tunnetut taiteilijat, kuten Lennart Forstén, Magnus von Wright, P. A. Kruskopff ja Johan Knutson. Kirjan laaja teksti on Topeliuksen seikkaperäinen kuvaus maisemakohteista, maan ja kansan historiasta.

Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.

Om orsakerne til flod-vatnets öfversvämningar i Finland

Arkit: A-B4 C1.

Om nödwändigheten af skogarnas bettre wård och ans i Finland

Invocatio: I.J.N.

Undersökning om lagskipningen uti Finland i de äldre tider

Invocatio: M.G.H.