Mikä tekee uskonnosta painostavan? Tutkimus uskonnollisen painostuksen kokemuksesta kokijan näkökulmasta

Tutkimuksen lähtökohtana oli tarkastella uskonnollista painostusta kokijan näkökulmasta. Tutkimus oli luonteeltaan tapaustutkimus. Aineisto perustui 84 ihmisen kokemuksiin uskonnollisesta painostuksesta. Aineisto koostui 81 kirjeestä sekä 16 haastattelusta. Haastattelut on tehty teemahaastattelumetodia käyttäen. Aineisto on kerättä eri lehdissä ja internet-sivuilla olleiden kirjoituspyyntö –ilmoitusten avulla. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty kriittistä diskurssianalyysia. Tutkimuksessa on käsitelty mielenterveyden ja uskonnollisuuden suhdetta mielenterveyttä kuormittavasta näkökulmasta sekä uskonnollisen yhteisön sosiaalisen rakenteen vaikutusta ihmisen kokemuksiin uskonnollisesta painostuksesta. Tutkimuksen keskeinen tutkimusongelma oli se, mikä tekee kokijan näkökulmasta uskonnosta painostavan. Alakysymyksiä olivat: miten uskonnon negatiiviset piirteet vaikuttavat ihmisen henkiseen hyvinvointiin ja mielenterveyteen? Kuka mahdollisesti uskonnollista painostusta harjoittaa? Tutkimustuloksissa korostui uskonnollisen auktoriteettihenkilön valta määrittää uskonnollisen yhteisön oppiin tai moraaliin vetoamalla, mikä tekee uskonnosta ahdistavan ja elämää rajoittavan. Uskonnollinen auktoriteettihenkilö on voinut olla uskonnollisen yhteisön johtaja, sen työntekijä, tavallinen riviseurakuntalainen, perheenjäsen, muu sukulainen, opettaja tai ystävä. Auktoriteettihenkilön vallankäyttö on kohdistunut niin aikuisiin kuin lapsiin ja nuoriinkin. Painostus on voinut olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Auktoriteettihenkilö on käyttänyt valtansa oikeuttamiseen uskonnollista kirjallisuutta, kyseenalaistamisen kieltämistä, henkimaailmalla tai maailmanlopulla pelottelemista, eristämistä, käännyttämistä sekä yksilön oman persoonallisuuden kieltämistä mm. loputtomien sääntöjen noudattamiseen pakottamisena sekä syyllistämällä ja riittämättömyyden tunteita herättämällä. Tutkimustulosten perusteella uskonnollista painostusta tarkasteltaessa pitäisi keskittyä tulevaisuudessa erityisesti niihin auktoriteettihenkilöihin, jotka painostusta harjoittavat sekä yhteisön toimintaa oikeuttavat ja sen oppeja ja sääntöjä tulkitsevat.

I stället för äktenskap : Åldrande och nya intimitetsformer

Summary: Instead of marriage

Bewertung des Risikos für Bias in kontrollierten Studien [Assessment of risk of bias in controlled studies].

BACKGROUND: Practicing physicians are faced with many medical decisions daily. These are mainly influenced by personal experience but should also consider patient preferences and the scientific evidence reflected by a constantly increasing number of medical publications and guidelines. With the objective of optimal medical treatment, the concept of evidence-based medicine is founded on these three aspects. It should be considered that there is a high risk of misinterpreting evidence, leading to medical errors and adverse effects without knowledge of the methodological background. OBJECTIVES: This article explains the concept of systematic error (bias) and its importance. Causes and effects as well as methods to minimize bias are discussed. This information should impart a deeper understanding, leading to a better assessment of studies and implementation of its recommendations in daily medical practice. CONCLUSION: Developed by the Cochrane Collaboration, the risk of bias (RoB) tool is an assessment instrument for the potential of bias in controlled trials. Good handling, short processing time, high transparency of judgements and a graphical presentation of findings that is easily comprehensible are among its strengths. Attached to this article the German translation of the RoB tool is published. This should facilitate the applicability for non-experts and moreover, support evidence-based medical decision-making.

Fate of clinical research studies after ethical approval--follow-up of study protocols until publication.

BACKGROUND: Many clinical studies are ultimately not fully published in peer-reviewed journals. Underreporting of clinical research is wasteful and can result in biased estimates of treatment effect or harm, leading to recommendations that are inappropriate or even dangerous. METHODS: We assembled a cohort of clinical studies approved 2000-2002 by the Research Ethics Committee of the University of Freiburg, Germany. Published full articles were searched in electronic databases and investigators contacted. Data on study characteristics were extracted from protocols and corresponding publications. We characterized the cohort, quantified its publication outcome and compared protocols and publications for selected aspects. RESULTS: Of 917 approved studies, 807 were started and 110 were not, either locally or as a whole. Of the started studies, 576 (71%) were completed according to protocol, 128 (16%) discontinued and 42 (5%) are still ongoing; for 61 (8%) there was no information about their course. We identified 782 full publications corresponding to 419 of the 807 initiated studies; the publication proportion was 52% (95% CI: 0.48-0.55). Study design was not significantly associated with subsequent publication. Multicentre status, international collaboration, large sample size and commercial or non-commercial funding were positively associated with subsequent publication. Commercial funding was mentioned in 203 (48%) protocols and in 205 (49%) of the publications. In most published studies (339; 81%) this information corresponded between protocol and publication. Most studies were published in English (367; 88%); some in German (25; 6%) or both languages (27; 6%). The local investigators were listed as (co-)authors in the publications corresponding to 259 (62%) studies. CONCLUSION: Half of the clinical research conducted at a large German university medical centre remains unpublished; future research is built on an incomplete database. Research resources are likely wasted as neither health care professionals nor patients nor policy makers can use the results when making decisions.

Pekonen vastaa Palomäelle

Kirjoitus on vastine Tieteessä tapahtuu -lehdessä 8/2003 olleeseen Jari Palomäen kritiikkiin Osmo Pekosen kirjasta Marian maa : Lasse Heikkilän elämä 1925-1961 (SKS 2002)