Tuloskortti, strategia ja tavoitteet, Case: TeliaSonera Finland Oyj, Verkot ja tuotanto -divisioona

Tuloskortti on mittaristo, jonka avulla yritystä johdetaan, tuloksia mitataan, luodaan yrityksen strategia ja asetetaan sekä pitkän että lyhyen aikavälin tavoitteet. Se toimii myös raportoinnin välineenä. Tutkielman teoreettinen tavoite on selvittää miten tuloskorttia voi hyödyntää yrityksen strategian implementoinnissa ja sitä kauttayrityksen sille asettamiin tavoitteisiin pääsemisessä. Tuloskortin avulla ohjataan liiketoimintaa sekä organisaation nykyistä ja tulevaisuuden suorituskykyä. Tuloskortin mittariston tavoitteet johdetaan strategiasta ja toisaalta strategia johdetaan tuloskortin tavoitteista. Hyvätuloskortti kertoo tarinan yrityksen strategiasta ja visiosta. Tutkielman empiirinen osa liittyy caseyrityksen TeliaSonera Finland Oyj:n Verkot ja tuotanto - divisioonassa suoritettuun kyselytutkimukseen. Empiirisenä tavoitteena on tutkia, miten työntekijän asema organisaatiossa vaikuttaa suhtautumisessa tuloskorttiin ja sen avulla suoritettavaan työn ohjaukseen. Miten vastaajat kokevat tuloskortin avulla asetetun yrityksen suunnan sekä tuloksellisuuden mittauksen? Onko näkemyseroja esimiesten ja asiantuntijoiden välillä? Kirjoittaja havaitsi, että kyseiset luokat suhtautuvat varsin yhteneväisesti kysymyksiin. Näkemyseroa ilmenee lähinnä siinä, miten tuloskortin avulla voidaan vaikuttaa ja miten tärkeää se on. Tuloskortti koetaan myös tärkeänä sitouttamisen sekä palkitsemisen välineenä.

Microbial quality of linseed and fibre hemp plants during growing and harvest seasons

Selostus: Pellavan ja kuituhampun mikrobiologinen laatu kasvukauden aikana

Putkilinjan suunnittelu integroidussa simulointiympäristössä

Työn tavoitteena oli määritellä kirjallisuustutkimuksen ja suunnitteluesimerkin avulla vaatimuksia integroidulle simulointiympäristölle, joka sisältää simulointiohjelmien lisäksi prosessilaitteiden mitoitusohjelmia ja prosessilaite- ja mallitietokannan. Lisäksi pohdittiin simulointiympäristön tuomia etuja prosessissuunnitteluun. Esimerkkinä käytettiin yksinkertaista putkilinjaa. Ensin selvitettiin prosessisuunnittelun kulkua, menetelmiä, apuvälineitä ja ajankohtaisia teemoja kirjallisuuden perusteella. Prosessisuunnittelun menetelmistä keskityttiin yksityiskohtaisemmin prosessisimulointiin. Lisäksi etsittiin kirjallisuudesta esimerkkejä integroiduista suunnitteluympäristöistä. Kirjallisuusselvityksen perusteella määriteltiin yleisiä vaatimuksia integroidulle simulointiympäristölle. Seuraavaksi suunniteltiin esimerkkinä käytetty putkilinja ja kuvattiin suunnittelun eteneminen. Suunnitteluesimerkin avulla pyrittiin tunnistamaan suunnitteluprosessista ne kohdat, joissa integroitu simulointiympäristö helpottaisi työskentelyä sekä pohtimaan yksityiskohtaisemmin integroidun simulointiympäristön toimintoja. Lopuksi kuvattiin putkilinjan suunnittelun eteneminen integroidussa simulointiympäristössä ja pohdittiin sen etuja verrattuna perinteiseen putkilinjan suunnitteluun. Tutkimuksen perusteella integroitu simulointiympäristö tehostaa prosessisuunnittelua siten, että simulointimallien määrittelyissä tarvittavat laitetiedot ovat saatavissa helposti ja nopeasti ohjelmien ymmärtämässä muodossa. Simulointiympäristössä tieto eri sovellusten välillä siirtyy osittain automaattisesti, minkä takia ohjelmiin ei erikseen tarvitse syöttää samoja tietoja. Lisäksi integroitu simulointiympäristö tukee rinnakkaista suunnittelua ja automaatio- ja prosessisuunnittelun integrointia.Jatkotutkimusehdotuksena on lisäselvitykset siitä, miten simulointiympäristö sijoittuisi yrityksissä jo olemassa oleviin suunnittelujärjestelmiin, etenkin tiedonhallintajärjestelmiin nähden. Muina jatkotutkimusehdotuksina on integroidun simulointiympäristön tarkasteleminen automaatiosuunnittelijan kannalta sekä vaatimusmäärittelyjen tarkentaminen. Työssä ei juuri ole kiinnitetty huomiota siihen, kuinka helposti ehdotetut simulointiympäristön toiminnot ja vaatimukset ovat toteutettavissa teknisesti tai ylipäätään ovatko toteutettavissa, joten tämäkin vaatinee jatkotutkimuksia.

OKO:n luottoriskiluokitus: tunnuslukumallin kehittäminen suomalaisyritysten arviointiin

Pro gradu -tutkielma keskittyy OKO:n yritysasiakkaiden luottoriskiluokituksessa käyttämään tunnuslukumalliin. Tutkielman tavoitteena on tutkia, miten suomalaisyritysaineistosta johdettu tunnuslukumalli luokittelee yrityksiä eri tavalla OKO:n nykyiseen malliin verrattuna. Tutkielma rakentuu kirjallisuuteen perustuvasta teoreettisesta viitekehyksestä sekä varsinaisesta empiirisestä tutkimuksesta. Tutkimuksessa käytetään kvantitatiivisia tutkimusmetodeja, joissa aineiston tarkastelun avulla pyritään tekemään järkeistettyjä päätöksiä. Tutkimusaineisto koostuu 4889 tilinpäätöksestä vuosilta 1991-2001, jotka on saatu Etlan 500 suurimman suomalaisyrityksen tilinpäätöstietokannasta. Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisyritysten tunnuslukujen jakautumista viidellä toimialalla sekä kahdessa ajanjaksossa. Toimialakohtaisista tunnuslukujakaumista johdetaan uuden mallin tunnuslukukohtaiset luokkarajat. Uusien luokkarajojen voidaan todeta olevan tunnusluvusta riippuen joko korkeammat tai matalammat kuin nykyisen yhdysvaltalaisaineistoon pohjautuvan tunnuslukumallin luokkarajat. Uuden ja nykyisen tunnuslukumallin antamia luokituksia verrataan 51 case-yrityksen avulla. Tutkimus osoittaa, että uusi tunnuslukumalli luokittelee yrityksiä pääasiassa parempiin tai samoihin luottoriskiluokkiin kuin nykyinen malli. Luokitusmuutoksia esiintyy useammin spekulatiivisen tason yrityksillä kuin investointitason yrityksillä

Laadun kehittämisen mahdollisuudet yliopistossa, tapaustutkimus Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitkä ovat Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun laadun kehittämisen mahdollisuudet. Tutkimusongelmaa lähestytään selvittämällä kirjallisuudesta laadun kehittämisen yleisiä perusedellytyksiä ja miten toimiminen julkisesti rahoitetulla sektorilla vaikuttaa niihin. Teollisuudesta peräisin olevat laadun kehittämisen j a laatujohtamisen menetelmät eivät yksin sovellu tietointensiiviseen akateemiseen maailmaan. Tietojohtaminen tuo yliopistojen laadun kehittämiseen uuden ulottuvuuden. Organisaatiot on nähtävä moniulotteisina tietoyöparistoina, joissa on mekaanisia, orgaanisia ja dynaamisia piirteitä. Näissä tietoympäristöissä on omat periaatteensa, joiden mukaan niiden toimintaa tehokkaimmin johdetaan, ja kriteerinsä, joiden pohjalta laatu määräytyy. Tutkimus osoittaa, että LTKK:n johto suhtautuu myönteisesti laadun kehittämiseen ja LTKK:ssa on monia kohteita, joiden laatua voidaan kehittää. Vaikka LTKK:ssa arvostetaan innovatiivisuutta, joka on dynaamisen ympäristön laadun kriteeri, kehittämisehdotukset tukivat lähes kokonaan orgaanisen ympäristön laatua. jonka kriteerinä on hallittu kehittäminen. Suurimmat haasteet laadun kehittämisessä ovat kenties dynaamisen ympäristön tavoitteiden tunnistaminen, henkilöstön asenteiden muuttaminen ja yhteisöllisyyden lisääminen.

Suorituskyvyn mittausjärjestelmän suunnittelu ja toteutus tietoliikennepalveluja toimittavassa yrityksessä –Case Telekolmio Oy

Työn tavoitteena oli selvittää, miten kohdeyrityksen tulisi mitata suorituskykyään. Tutkielma toteutettiin toiminta-analyyttiseen lähestymistapaan kuuluvana toimintatutkimuksena. Kohdeyrityksestä valittiin yksi osasto, jolle suunniteltiin ja toteutettiin operatiivinen suorituskykymittaristo. Tämän projektin aikana pyrittiin keräämään kokemuksia, joista olisi hyötyä muiden osastojen ja koko yrityksen mittaristojen rakentamisessa.Työn teoriaosan alussa suorituskyvyn mittaus liitetään osaksi laajempaa johdon laskentatoimen käsitettä. Tämän jälkeen käsitellään tarkemmin mittariston rakentamisen teoriaa. Yksittäiset operatiiviset suorituskykymittarit johdetaan yrityksen strategiasta. Mittareiden välisten riippuvuussuhteiden esittäminen havainnollisesti helpottaa mittariston suunnittelua. Rajoituksia mittarivalinnoille asettavat yrityksen käytössä olevat tietojärjestelmät sekä henkilökunnan tottumukset kirjata työskentelyynsä liittyviä tietoja järjestelmiin.Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että mittariston suunnitteluryhmään tulisi valita toiminnan kehittämisestä kiinnostuneita henkilöitä. Resurssit on arvioitava huolella ja tarpeen vaatiessa voidaan turvautua ulkopuolisen suunnittelijan apuun. Eri osastojen ja koko yrityksen suorituskykymittaristojen rakentamista koordinoimaan tulee nimetä henkilö, joka varmistaa tiedonkulun eri suunnitteluryhmien välillä.

Osallistava leikki : Ideapiiri toimintaterapian konsultaatiomenetelmänä päiväkodissa

Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää, miten toimintaterapian näkökulmasta voidaan tukea aikuista osallistamaan lasta leikkiin päiväkodissa. Tavoitteena oli selvittää, miten päiväkodin hoito - ja kasvatushenkilöstö voi tukea leikin ulkopuolelle jääneitä lapsia. Pyrimme vaikuttamaan lapsen leikkiin osallistumiseen päiväkodin aikuisten kautta konsultoimalla henkilökuntaa toimintaterapian näkökulmasta. Tutkimme lapsen leikkiin osallistumista eräässä helsinkiläisessä päiväkodissa. Työtämme ohjasi psykososiaalinen viitekehys ja toiminnallisen oikeudenmukaisuuden osallistava viitekehys. Psykososiaalisen viitekehyksen osa-alueita ovat: temperamentti, kiintymyssuhde, vuorovaikutus vertaisten kanssa, leikki, selviytymiskyky sekä lapsen vuorovaikutus ympäristönsä kanssa. Toiminnallisen oikeudenmukaisuuden osallistavan viitekehyksen kautta tarkastelimme lapsen osallistumista leikkiin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Opinnäytetyömme on toiminnallinen opinnäytetyö, joka sisältää toiminnallisen osuuden ja raportin. Toiminnallisena osuutena toteutimme kaksi ideapiiriä, jotka olivat toimintaterapian konsultaatiotilaisuuksia päiväkodissa. Ideapiireissä katseltiin videokatkelmia ja keskusteltiin lapsen leikkiin osallistumisesta. Videoaineisto analysoitiin teoriasidonnaisesti. Aineisto kerättiin videokuvaamalla lasten leikkiä päiväkodissa. Ideapiireistä saadun palautteen perusteella konsultaatio koettiin hyväksi yhteistyömuodoksi päivähoidon ja toimintaterapian välillä. Päiväkodin aikuinen voi osallistaa lasta leikkiin rohkaisemalla häntä, osallistumalla ja heittäytymällä leikkiin mukaan sekä havainnoimalla lapsen kehitystä ja leikkiä. Tulosten perusteella ideapiiri soveltuu erittäin hyvin toimintaterapian ja päivähoidon yhteistyömenetelmäksi. Toimintaterapeuttiopiskelijoiden jalkautumisella päiväkotiin koettiin olevan merkitystä yhteistyökumppanin arkeen. Osallistava tapa työskennellä palvelee arjen toiminnan kehittämistä. Toimintaterapian konsultaatio lisäsi päiväkodin aikuisten tietoisuutta lapsen leikkiin osallistumisesta. Tämän tyyppisellä yhteistyömuodolla on tarvetta ja tilausta päivähoidossa.

Kouluruokailun kehittäminen Mustakiven ala-asteella: koululaisten, vanhempien, opettajien, kouluterveydenhoitajan ja keittiöhenkilökunnan näkemyksiä

Tämä opinnäytetyö on osa laajempaa kouluruokailuhanketta, joka liittyy Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran rahoittamaan elintarvike- ja ravitsemusohjelma ERA:aan. Tämän opinnäytetyön pääongelma oli ”Miten kouluruokailua voitaisiin kehittää siten, että koululaiset söisivät enemmän lautasmallin mukaista kouluruokaa, kouluruokailu voitaisiin integroida enemmän opetukseen ja koululaisten suhtautuminen kouluruokailuun muuttuisi myönteisemmäksi?” Tutkimuksessa oli kolme erityisnäkökulmaa: ravitsemuksellinen näkökulma, ruokailutottumusnäkökulma ja lautasmallinäkökulma. Empiirinen aineisto kerättiin syys-lokakuussa 2007 Mustakiven ala-asteen oppilaille, vanhemmille, opettajille, kouluterveydenhoitajalle ja keittiöhenkilökunnalle laadituilla kyselylomakkeilla sekä kouluruokailuvastaavan haastatteluun tarkoitetulla teemahaastattelurungolla. Kyselylomakkeen täyttämisen yhteydessä oppilaille esiteltiin kouluruokailuhankkeeseen liittyvää materiaalia (lautasmallijuliste, tytöt&ruoka-, pojat&ruoka-, ravinto ja liikunta tasapainoon- ja ota maidosta mallia-esitteet). Kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 37 oppilasta, jotka olivat kuudennen luokan opppilaita. Näiden oppilaiden vanhemmilta saatiin vastauksia kyselylomakkeeseen yhteensä 17 kappaletta. Opettajilta, kouluterveydenhoitajalta ja keittiöhenkilökunnalta saatiin vastauksia yhteensä 22 kappaletta. Lisäksi kouluruokailuvastaavan kanssa suoritettiin teemahaastattelu. Kyselylomakkeiden vastaukset käsiteltiin ryhmittäin SPSS-ohjelmalla. Empiiristä SPSS-aineistoa analysoitiin jakaumien, keskiarvojen, moodien, mediaanien, ristiintaulukoiden ja piirakkakuvioiden avulla. Tulokseksi saatiin, että oppilaat syövät kouluruokaa lähes päivittäin ja pääruokaa syötiin yleisesti hyvin. Salaatin, leivän ja ruokajuoman kulutusta sen sijaan voitaisiin hieman lisätä. Tuloksista selvisi myös, että oppilaat ovat melko tietoisia ruokaan ja terveyteen liittyvistä asioista. Oppilaiden, vanhempien ja kouluhenkilökunnan kehittämisehdotuksista toivottiin vaihtelevampaa ruokaa sekä monipuolisempaa tarjontaa leivän ja salaatin suhteen. Lisäksi kouluravintolasta kaivattiin rauhallisempaa ja viihtyisämpää ruokailuympäristöä sekä ystävällisempää ja asiakaslähtöisempää palvelua. Oppilaiden suhtautumista myönteisemmäksi kouluruokaa kohtaan voitaisiin kehittää opettajien, vanhempien sekä keittiöhenkilökun-nan yhteistyöllä.

Yhden naisen orkesteri : miten yksintekeminen työmenetelmänä soveltuu dokumenttielokuvan toteuttamiseen?

Opinnäytetyö on monimuototyö, joka koostuu dokumenttielokuvasta ja kirjallisesta tutkielmasta. Dokumenttielokuva Sipoon puolesta kertoo sipoolaisten taistelusta Helsingin aluevaltausaikeita vastaan. Olen toteuttanut dokumentin täysin yksin, eli olen toiminut elokuvan ohjaajana, käsikirjoittajana, tuottajana, kuvaajana, äänittäjänä ja leikkaajana. Kirjallisessa osiossa pohdin sitä, miten yksintekeminen työmenetelmänä soveltuu dokumenttielokuvan toteuttamiseen. Selvitän yksintekemisen vahvuuksia ja heikkouksia sekä pohdin, mitä kyseinen työskentelytapa vaatii tekijältään. Tekniikan kehittyminen, kuvauskalustojen keventyminen ja digitaalisten editointiohjelmien yleistyminen ovat mahdollistaneet erilaisten audiovisuaalisten tuotantojen tekemisen hyvin pienellä työryhmällä, jopa täysin yksin. Myös kustannustehokkuus ja riippumattomuuden halu ajaa monet dokumentaristit tekemään dokumenttielokuvia yksin. Dokumenttielokuvan yksintekijän työnkuva on monipuolinen, ja hänen on suoriuduttava kaikkiaan ainakin kuudesta eri työroolista yhtä aikaa. Yksintekijän on hallittava hyvin niin tekniset välineet kuin tarinan kerrontakin. Yksintekeminen vaatii kovaa itseluottamusta ja sitkeyttä. Yksintekijällä on oltava myös kokemusta työnsä jokaisesta osa-alueesta. Kuuden roolin täydellinen yhtäaikainen hallinta ei kuitenkaan ole mahdollista. Siksi yksintekijä törmää työssään monenlaisiin ongelmiin ja haasteisiin. Yksintekijän on esimerkiksi kuvaajan ominaisuudessa toimittava myös ohjaajana ja äänittäjänä. Yhtä aikaa kuvatessaan yksintekijän on siis myös kuunneltava äänen laatua ja keskustelun sisältöä. Lopputuloksena on pahimmillaan se, että jotain tarinan kannalta oleellista jää huomaamatta, kuvat ovat huonoja tai ääni on säröllä. Toisaalta yksintekeminen on nopeaa ja joustavaa. Yksintekijän on myös isoa tuotantoryhmää helpompi muodostaa läheinen suhde päähenkilöihinsä. Yksintekeminen on raskasta, mutta myös palkitsevaa. Dokumenttielokuvan yksintekeminen on siis mahdollista, muttei välttämättä paras vaihtoehto lopputuloksen kannalta.