The effects of added glycerol or unprotected free fatty acids or a combination of the two on silage intake, milk production, rumen fermentation and diet digestibility in cows given grass silage based diets

Selostus: Väkirehuun lisätyn glyserolin tai vapaiden rasvahappojen tai näiden yhdistelmän vaikutus maidontuotantoon ja pötsifermentaatioon ruokittaessa lypsylehmiä säilörehuun perustuvalla ruokinnalla

Clonal deletion and the fate of autoreactive thymocytes that survive negative selection.

Clonal deletion of autoreactive thymocytes is important for self-tolerance, but the intrathymic signals that induce clonal deletion have not been clearly identified. We now report that clonal deletion during negative selection required CD28-mediated costimulation of autoreactive thymocytes at the CD4(+)CD8(lo) intermediate stage of differentiation. Autoreactive thymocytes were prevented from undergoing clonal deletion by either a lack of CD28 costimulation or transgenic overexpression of the antiapoptotic factors Bcl-2 or Mcl-1, with surviving thymocytes differentiating into anergic CD4(-)CD8(-) double-negative thymocytes positive for the T cell antigen receptor αβ subtype (TCRαβ) that 'preferentially' migrated to the intestine, where they re-expressed CD8α and were sequestered as CD8αα(+) intraepithelial lymphocytes (IELs). Our study identifies costimulation by CD28 as the intrathymic signal required for clonal deletion and identifies CD8αα(+) IELs as the developmental fate of autoreactive thymocytes that survive negative selection.

Interventions aiming at balance confidence improvement in older adults: an updated review.

BACKGROUND: Loss of balance confidence is a frequent condition that affects 20-75% of community-dwelling older persons. Although a recent fall is a common trigger, loss of balance confidence also appears independent of previous experience with falls. Maintaining or improving balance confidence is important to avoid unnecessary, self-imposed restrictions of activity and subsequent disability. Holding another person's hand or using an assistive device while walking are simple interventions that are used naturally to address poor balance confidence in daily life. However, more complex interventions have also been developed and tested to achieve more sustained improvement in balance confidence. OBJECTIVES: This review describes interventions that have been tested to improve balance confidence in older community-dwelling persons. METHODS: Based on 2 recent systematic reviews, an additional search for literature was performed to update current information on interventions aiming at balance confidence improvement. Interventions were classified as those directly aimed at increasing balance confidence or not, and further stratified into those using monofactorial or multifactorial approaches. RESULTS: A total of 46 randomized controlled trials were identified. Five of the 8 interventions that directly targeted balance confidence showed benefits. Among those, multicomponent behavioral group interventions provided the most robust evidence of benefits in improving balance confidence and in decreasing activity avoidance. Among interventions not directly aiming at balance confidence improvement (11/21 studies with benefits), exercise (including tai chi) appears as the most promising monofactorial intervention. Nine of the 17 multifactorial fall prevention programs showed an effect on balance confidence, exercise being a main component in 7 of these 9 studies. Interventions that targeted elderly persons reporting poor balance confidence and/or those at risk for falls seemed more likely to be beneficial. CONCLUSIONS: Positive and sometimes sustained improvement in balance confidence can be achieved by various interventions among community-dwelling elderly persons. The effect of these interventions on activity restriction associated with poor balance confidence have been less well studied, but some studies also suggest potential benefits.

Two Cultures of Arts Education, Finland and Canada? An integrated View

Taidekasvatuksen kaksi kulttuuria, Suomi ja Kanada? Integroitu näkemys Tutkimuksessa kuvataan kanadalaisen Learning Through The Arts –pedagogiikan mukainen suomalainen kokeiluhanke, jonka aikana taiteilija–opettaja-parit opettivat yhdessä eri oppiaineita koululuokille: esim. matematiikkaa tanssien, biologiaa maalaten tai yhdistäen eri taiteenlajeja projektimuotoiseen oppimiseen. Hanketta arvioitaessa nousee esille, ei niinkään yksittäisten taiteilijoiden ja opettajien toiminta, vaan pikemminkin Kanadan ja Suomen rakenteelliset sekä kulttuuriset eroavuudet. Tutkimus sivuaa myös Suomessa käytävää keskustelua taiteen hyödyllisyydestä ja pohtii samalla taito- ja taideaineiden asemaa koulussa. Työn teoreettisessa osassa integroidaan opetussuunnitelmateoriaa, kasvatuksen historiaa ja filosofiaa, tähdentäen taidekasvatuksen merkitystä osana koko ihmisen kasvatusta. Opetussuunnitelmateorian osalta tarkastellaan romanttista ja klassista opetussuunnitelmaa, jotka eroavat toisistaan menetelmiensä, sisältöjensä, tavoitteidensa sekä arvioinnin osalta. Ns. kovat ja pehmeät aineet tai matemaattis-luonnontieteelliset aineet vastakohtanaan humanismi, voidaan ymmärtää sekä historiallisia että epistemologisia taustojaan vasten. Pepperin maailmanhypoteesien mukaisesti on kasvatuksen ongelmien ratkaisemiseksi hahmotettavissa neljä selvästi toisistaan eroavaa lähestymistapaa: formismi; organisismi; mekanisismi; sekä kontekstualismi. Kantin filosofiaan viitaten tutkimus puolustaa käsitystä taiteesta rationaalisena ja propositionaalisena kokonaisuutena, joka ei ole vain kommunikaation väline, vaan yksi todellisuuden kohtaamisen lajeista, tiedon ja etiikan rinnalla. Näin ajateltuna taito- ja taidekasvatuksen tulisi olla luonteeltaan aina myös kulttuurikasvatusta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan väittää, että moniammatillinen yhteistyö monipuolistaa koulun opetusta. Mikäli huolehditaan siitä, että taiteilijat saavat riittävästi koulutusta opettamiseen liittyvissä asioissa, on mahdollista käyttää taiteilijoita opettajien rinnalla koulutyössä.

Patient-perceived health-related quality of life during recovery after total hip arthroplasty – a 6-month follow-up study

Potilaiden käsitys terveyteen liittyvästä elämänlaadusta lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisenä toipumisaikana – kuuden kuukauden seurantatutkimus Tässä kaksivaiheisessa seurantatutkimuksessa tarkasteltiin potilaiden käsitystä terveyteen liittyvästä elämänlaadusta lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisenä toipumisaikana. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tarkoituksena oli sekä kuvailla potilaiden kokemuksia potilaana olosta, saamastaan hoidosta ja terveyspalveluorganisaatiosta että analysoida aikaisempien tutkimusten perusteella leikkauksen tuloksia potilaan kannalta. Toisessa vaiheessa tarkoituksena oli arvioida potilaiden kokemaa elämänlaatua leikkauksen jälkeen, ja sitä vaikuttivatko primaaritulokset (fyysinen toimintakyky, kipu, ahdistus) tai taloudelliset seuraukset (potilaiden itsensämaksamat kustannukset, palvelujen käyttö) terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää mahdolliset kriittiset ajankohdat tai tekijät, jotka saattavat hidastaa toipumista ja siten huonontaa potilaiden elämänlaatua. Tätä tietoa voidaan käyttää hoitotyössä kun suunnitellaan sopivaa hoitoa ja tukea toipumisajalle. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa primaarileikkaukseen tulevat potilaat (n = 17) kuvailivat teemahaastatteluissa kokemuksiaan kahdesti leikkauksen jälkeen. Haastatteluaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Lisäksi 17 tutkimusartikkelista analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysilla leikkauksen tuloksia potilaalle, tuloksiin vaikuttavia tekijöitä ja käytetyt tutkimusmetodit. Toisessa vaiheessa primaari- tai revisioleikkaukseen tulevat potilaat (n = 100) arvioivat leikkauksen tuloksia kuuden kuukauden ajan leikkauksen jälkeen: terveyteen liittyvää elämänlaatua, primaarituloksia ja taloudellisia seurauksia. Aineisto kerättiin erilaisilla mittareilla: Sickness Impact Profile, Finnish Version, Stait-Trait Anxiety Inventory, ja Numeric Rating Scale. Lisäksi käytettiin tätä tutkimusta varten tehtyjä kyselylomakkeita: Fyysinen toimintakyky-mittari, Palvelujen käyttö-mittari ja Kustannusmittari. Tutkimuksen toiseen vaiheen tulokset analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Potilaiden terveyteen liittyvä elämänlaatu parani ja kipu lievittyi leikkauksen jälkeen ja fyysinen toimintakyky lisääntyi toipumisaikana. Positiivisista muutoksista huolimatta potilaat kokivat ahdistusta samassa määrin kuin ennen leikkaustakin. Palvelujen käyttö vaihteli toipumisajan kuluessa ja potilaiden maksamissa kustannuksissa oli suuria vaihteluita. Fyysisen toimintakyvyn lisääntyminen ja kivun lieveneminen paransivat terveyteen liittyvää elämänlaatua. Sen sijaan huonompi elämänlaatu toipumisaikana oli yhteydessä suurempaan palvelujen käyttöön, kun taas kustannuksilla ei ollut yhteyttä elämänlaatuun. Potilaiden ominaispiirteet tulisi ottaa enemmän huomioon suunniteltaessa sopivaa leikkauksenjälkeistä hoitoa ja tukea. Potilaat tarvitsevat yksilöllisiä ohjeita, sillä monet taustatekijät (esim. ikä, sukupuoli, preoperatiivinen kipu, siviilisääty, ja leikkaustyyppi) vaikuttavat toipumiseen.

Biological, clinical and population relevance of 95 loci for blood lipids.

Plasma concentrations of total cholesterol, low-density lipoprotein cholesterol, high-density lipoprotein cholesterol and triglycerides are among the most important risk factors for coronary artery disease (CAD) and are targets for therapeutic intervention. We screened the genome for common variants associated with plasma lipids in >100,000 individuals of European ancestry. Here we report 95 significantly associated loci (P < 5 x 10(-8)), with 59 showing genome-wide significant association with lipid traits for the first time. The newly reported associations include single nucleotide polymorphisms (SNPs) near known lipid regulators (for example, CYP7A1, NPC1L1 and SCARB1) as well as in scores of loci not previously implicated in lipoprotein metabolism. The 95 loci contribute not only to normal variation in lipid traits but also to extreme lipid phenotypes and have an impact on lipid traits in three non-European populations (East Asians, South Asians and African Americans). Our results identify several novel loci associated with plasma lipids that are also associated with CAD. Finally, we validated three of the novel genes-GALNT2, PPP1R3B and TTC39B-with experiments in mouse models. Taken together, our findings provide the foundation to develop a broader biological understanding of lipoprotein metabolism and to identify new therapeutic opportunities for the prevention of CAD.

Association of genetic variation with systolic and diastolic blood pressure among African Americans: the Candidate Gene Association Resource study.

The prevalence of hypertension in African Americans (AAs) is higher than in other US groups; yet, few have performed genome-wide association studies (GWASs) in AA. Among people of European descent, GWASs have identified genetic variants at 13 loci that are associated with blood pressure. It is unknown if these variants confer susceptibility in people of African ancestry. Here, we examined genome-wide and candidate gene associations with systolic blood pressure (SBP) and diastolic blood pressure (DBP) using the Candidate Gene Association Resource (CARe) consortium consisting of 8591 AAs. Genotypes included genome-wide single-nucleotide polymorphism (SNP) data utilizing the Affymetrix 6.0 array with imputation to 2.5 million HapMap SNPs and candidate gene SNP data utilizing a 50K cardiovascular gene-centric array (ITMAT-Broad-CARe [IBC] array). For Affymetrix data, the strongest signal for DBP was rs10474346 (P= 3.6 × 10(-8)) located near GPR98 and ARRDC3. For SBP, the strongest signal was rs2258119 in C21orf91 (P= 4.7 × 10(-8)). The top IBC association for SBP was rs2012318 (P= 6.4 × 10(-6)) near SLC25A42 and for DBP was rs2523586 (P= 1.3 × 10(-6)) near HLA-B. None of the top variants replicated in additional AA (n = 11 882) or European-American (n = 69 899) cohorts. We replicated previously reported European-American blood pressure SNPs in our AA samples (SH2B3, P= 0.009; TBX3-TBX5, P= 0.03; and CSK-ULK3, P= 0.0004). These genetic loci represent the best evidence of genetic influences on SBP and DBP in AAs to date. More broadly, this work supports that notion that blood pressure among AAs is a trait with genetic underpinnings but also with significant complexity.