A simple procedure for purification of N-carbamoylputrescine: Application to assays of putrescine transcarbamoylase and agmatine iminohydrolase activities

The observation that N-carbamoylputrescine is quantitatively excluded on O-(carboxymethyl)-cellulose columns with simultaneous retention of putrescine and agmatine has been utilized to develop a sensitive radiometric assay for putrescine transcarbamoylase and a colorimetric assay for agmatine iminohydrolase. A simple procedure for obtaining bulk amounts of pure synthetic N-carbamoylputrescine by separation from putrescine and dicarbamoylputrescine on Dowex 50 (Na+) resin is described.

Oral Immune Defense against Chronic Hyperplastic Candidosis

Candida yeast species are widespread opportunistic microbes, which are usually innocent opportunists unless the systemic or local defense system of the host becomes compromised. When they adhere on a fertile substrate such as moist and warm, protein-rich human mucosal membrane or biomaterial surface, they become activated and start to grow pseudo and real hyphae. Their growth is intricately guided by their ability to detect surface defects (providing secure hiding , thigmotropism) and nutrients (source of energy, chemotropism). The hypothesis of this work was that body mobilizes both non-specific and specific host defense against invading candidal cells and that these interactions involve resident epithelial cells, rapidly responding non-specific protector neutrophils and mast cells as well as the antigen presenting and responding den-dritic cell lymphocyte plasma cell system. It is supposed that Candida albicans, as a result of dar-winistic pressure, has developed or is utilizing strategies to evade these host defense reactions by e.g. adhering to biomaterial surfaces and biofilms. The aim of the study was to assess the host defense by taking such key molecules of the anti-candidal defense into focus, which are also more or less characteristic for the main cellular players in candida-host cell interactions. As a model for candidal-host interaction, sections of chronic hyperplastic candidosis were used and compared with sections of non-infected leukoplakia and healthy tissue. In this thesis work, neutrophil-derived anti-candidal α-defensin was found in the epithelium, not only diffusely all over in the epithelium, but as a strong α-defensin-rich superficial front probably able to slow down or prevent penetration of candida into the epithelium. Neutrophil represents the main host defence cell in the epithelium, to which it can rapidly transmigrate from the circulation and where it forms organized multicellular units known as microabscesses (study I). Neutrophil chemotactic inter-leukin-8 (IL-8) and its receptor (IL-8R) were studied and were surprisingly also found in the candidal cells, probably helping the candida to keep away from IL-8- and neutrophil-rich danger zones (study IV). Both leukocytes and resident epithelial cells contained TLR2, TLR4 and TLR6 receptors able to recognize candidal structures via utilization of receptors similar to the Toll of the banana fly. It seems that candida can avoid host defence via stimulation of the candida permissive TLR2 instead of the can-dida injurious TLR4 (study V). TLR also provides the danger signal to the immune system without which it will not be activated to specifically respond against candidal antigens. Indeed, diseased sites contained receptor activator of nuclear factor kappa B ligand (RANKL; II study), which is important for the antigen capturing, processing and presenting dendritic cells and for the T lymphocyte activation (study III). Chronic hyperplastic candidosis provides a disease model that is very useful to study local and sys-temic host factors, which under normal circumstances restrain C. albicans to a harmless commensal state, but failure of which in e.g. HIV infection, cancer and aging may lead to chronic infection.

Capturing "organised crime" in Australian Law

This briefing paper presents and foreshadows ongoing PhD research by the first author into how understandings of organised crime in Australia have been shaped, and the extent to which these perceptions have influenced legislative and policing responses. It begins with an historical survey of significant models of organised crime, then reviews current Australian legislative strategies, and goes on to raise questions about the conceptual model that underpins these strategies. The paper concludes with a discussion of the potential policy implications of this research.

Recent developments in DNA evidence

DNA evidence has made a significant contribution to criminal investigations in Australia and around the world since it was widely adopted in the 1990s (Gans & Urbas 2002). The direct matching of DNA profiles, such as comparing one obtained from a crime scene with one obtained from a suspect or database, remains a widely used technique in criminal investigations. A range of new DNA profiling techniques continues to be developed and applied in criminal investigations around the world (Smith & Urbas 2012). This paper is the third in a series by the Australian Institute of Criminology (AIC) on DNA evidence. The first, published in 1990 when the technology was in its relative infancy, outlined the scientific background for DNA evidence, considered early issues such as scientific reliability and privacy and described its application in early criminal cases (Easteal & Easteal 1990). The second, published in 2002, expanded on the scientific background and discussed a significant number of Australian cases in a 12-year period, illustrating issues that had arisen in investigations, at trial and in the use of DNA in the review of convictions and acquittals (Gans & Urbas 2002). There have been some significant developments in the science and technology behind DNA evidence in the 13 years since 2002 that have important implications for law enforcement and the legal system. These are discussed through a review of relevant legal cases and the latest empirical evidence. This paper is structured in three sections. The first examines the scientific techniques and how they have been applied in police investigations, drawing on a number of recent cases to illustrate them. The second considers empirical research evaluating DNA evidence and databases and the impact DNA has on investigative and court outcomes. The final section discusses significant cases that establish legal precedent relating to DNA evidence in criminal trials where significant issues have arisen or new techniques have been applied that have not yet been widely discussed in the literature. The paper concludes by reflecting on implications for policy and practice.

On an analytical-numerical procedure for the analysis of cylindrical-shells with arbitrarily oriented cracks

An analytical-numerical procedure for obtaining stress intensity factor solutions for an arbitrarily oriented crack in a long, thin circular cylindrical shell is presented. The method of analysis involves obtaining a series solution to the governing shell equation in terms of Mathieu and modified Mathieu functions by the method of separation of variables and satisfying the crack surface boundary conditions numerically using collocation. The solution is then transformed from elliptic coordinates to polar coordinates with crack tip as the origin through a Taylor series expansion and membrane and bending stress intensity factors are computed. Numerical results are presented and discussed for the pressure loading case.

A hybrid clustering procedure for concentric and chain-like clusters

K-means algorithm is a well known nonhierarchical method for clustering data. The most important limitations of this algorithm are that: (1) it gives final clusters on the basis of the cluster centroids or the seed points chosen initially, and (2) it is appropriate for data sets having fairly isotropic clusters. But this algorithm has the advantage of low computation and storage requirements. On the other hand, hierarchical agglomerative clustering algorithm, which can cluster nonisotropic (chain-like and concentric) clusters, requires high storage and computation requirements. This paper suggests a new method for selecting the initial seed points, so that theK-means algorithm gives the same results for any input data order. This paper also describes a hybrid clustering algorithm, based on the concepts of multilevel theory, which is nonhierarchical at the first level and hierarchical from second level onwards, to cluster data sets having (i) chain-like clusters and (ii) concentric clusters. It is observed that this hybrid clustering algorithm gives the same results as the hierarchical clustering algorithm, with less computation and storage requirements.

Conclaves and concurrent expert evidence: A positive development in Australian legal practice?

Many Australian courts now prefer pre-hearing meetings of experts (conclaves) being convened to prepare joint reports to identify areas of agreement and disagreement, followed by concurrent expert evidence at trial. This contrasts to the traditional approach where experts did not meet before trial and did not give evidence together. Most judges, lawyers and expert witnesses favour this as a positive development in Australian legal practice, at least for civil disputes. This new approach impacts medical practitioners who are called upon to give expert evidence, or who are parties to disputes before the courts. Arguably, it is too soon to tell whether the relative lack of transparency at the conclave stage will give rise to difficulties in the coronial, disciplinary and criminal arenas.

Modified design procedure for a sparger reactor sequence

In an earlier communication[l] we have indicated a general graphical design procedure for a sequence of sparger reactors in which a second order liquid phase reaction proceeds in a stagewise fashion. The prediction of the reactant concentration in each stage and hence the conversion depended on a search procedure initiated along a straight line representing the mass balance equation at the given stage and drawn from the known feed stage located on the abscissa in a E-IU diagram for the given system.

Syyttäjän asema esitutkinnassa

Suomessa esitutkintaa johtaa pääsääntöisesti poliisi lukuun ottamatta poliisin tekemäksi epäiltyjä rikoksia, joissa tutkinnanjohtajana on syyttäjä. Poliisin johtama esitutkinta ei ole kansainvälisesti tyypillisin tapa järjestää poliisi- ja syyttäjäviranomaisten välinen toimivallanjako. Syyttäjän tehtävänä on rikosvastuun toteuttaminen asianosaisten oikeusturva huomioon ottaen. Syyttäjä siten viime kädessä vastaa siitä, että rikosasia on selvitetty asianmukaisesti. Suomessa syyttäjällä on tämä vastuu, mutta hänellä ei ole täysin sitä vastaavaa valtaa päättää esitutkinnan suorittamisesta ja ohjaamisesta, koska esitutkinnan johtoa ei ole säädetty hänen tehtäväkseen. Tutkielmassa pohditaan, pitäisikö syyttäjän toimia tutkinnanjohtajana Suomessa myös muissa kuin ns. poliisirikosasioissa. Kysymyksen taustoittamiseksi tutkielmassa esitellään sekä tutkinnanjohtajan että syyttäjän vastuuta ja tehtäviä esitutkinnassa nykyisen esitutkintalainsäädännön mukaan. Lainsäädäntöhistoriaa kuvaamalla hahmotetaan sitä, miten nykyiseen toimivallanjakomalliin on päädytty. Vastausta tutkimuskysymykseen haetaan esittelemällä kolme eri mallia siitä, miten toimivallanjako poliisin ja syyttäjän välillä voidaan järjestää. Ensimmäinen malli on voimassa olevaan esitutkintalakiin perustuva järjestely, jossa syyttäjä osallistuu esitutkintaan ns. esitutkintayhteistyön kautta. Toinen malli on Ruotsin lainsäädännön mukainen vastuunjako, jossa syyttäjä yksinkertaisia rikosasioita lukuun ottamatta vastaa esitutkinnan johtamisesta. Kolmas malli on Suomessa tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean ehdottama järjestely, joka sijoittuu syyttäjän valtuuksien laajuuden perusteella edellisten välimaastoon. Tutkimuskysymyksen ratkaisemiseksi tutkielmassa esitellään myös oikeuskirjallisuudessa herännyttä keskustelua syyttäjän asemasta esitutkinnassa. Lisäksi aineistona on käytetty viiden eri syyttäjän haastattelua, joissa on esitetty mielipiteitä syyttäjän tutkinnanjohtajuudesta. Syyttäjän tutkinnanjohtajuuden puolesta ja vastaan puhuvia seikkoja arvioimalla tehdään johtopäätöksiä tutkimuskysymyksestä.

Rikosoikeuden lievemmän lain periaate

Tuomioistuimissa käsiteltävissä rikosasioissa tulee usein eteen tilanteita, joissa rikokseen sovellettava lainsäädäntö on rikoksen tekohetken jälkeen joiltain osin muuttunut. Suomessa on vakiintuneesti katsottu, että tällöin sovelletaan pääsääntöisesti rikoksen tekohetken lakia. Jos lainsäädäntö on muuttunut syytetylle edullisemmaksi, tulee kuitenkin tämä tuomitsemishetken lievempi laki sovellettavaksi. Tätä kutsutaan siis rikosoikeuden lievemmän lain periaatteeksi. Sääntö on perusajatukseltaan yksinkertainen, mutta siihen liittyy monia kysymyksiä, joihin lain sanamuoto ei anna vastausta. Tämän kirjoituksen tarkoitus on tuoda esiin näitä kysymyksiä, ja mahdollisimman paljon pyrkiä myös vastaamaan niihin. Lievemmän lain periaatteen soveltamisen ulkopuolelle jäävät lain mukaan määräaikaisiksi tarkoitetut kriminalisoinnit sekä blankorangaistussäännökset. Myös prosessuaaliset seikat on jätetty periaatteen soveltamisalan ulkopuolelle, joitain syyteoikeutta koskevia poikkeuksia lukuun ottamatta. Lakien vertailu tehdään kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Tuomioistuimen tulee suorittaa huolellinen soveltamiskoe ja ratkaista asia kokeellisesti kummankin sääntelyn mukaan. Soveltamiskokeessa joudutaan usein arvioimaan tunnusmerkistöissä ja määritelmissä tai yleisissä opeissa tapahtuneita muutoksia. Lopputulosten vertailussa tarkasteltavaksi tulevat niin päärangaistus kuin mahdolliset oheisseuraamukset ja turvaamistoimenpiteetkin. Erimielisyyttä vallitsee kuitenkin siitä, tuleeko ratkaisussa soveltaa vain toisen ajan lainsäädäntöä, vai voidaanko eri aikoina voimassa olleista lainsäädännöistä poimia syytetylle edullisempia palasia ja soveltaa niitä yhdessä. Itse olen sitä mieltä, että tuomioistuimen olisi valittava joko tekohetken tai tuomitsemishetken lainsäädäntö ja sovellettava sitä kokonaisuutena. KP -sopimuksen 15 artikla edellyttää periaatteen soveltamista myös muutoksenhaussa. Näyttäisi siltä, että joissain tapauksissa periaatetta olisi sovellettava vielä lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanossakin.

Tietosuoja portaaleissa : Rekisterinpitäjän velvollisuudet ja toimeksiantajan vastuu

Tutkielmassa tarkastellaan tietosuojalainsäädännön perusteella portaaliympäristössä henkilörekistereitä pitävälle yritykselle muodostuvaa vastuuta. Siis millaisia olennaisia erityispiirteitä portaalia suunniteltaessa, toteutettaessa ja käytettäessä on huomioitava sekä miten toiminta on järjestettävä, jotta rekisterinpitäjän voidaan katsoa toimivan tietosuojan osalta lainmukaisesti. Tutkielmassa tarkastellaan myös rekisterinpitäjän velvollisuutta sopimuksin määrätä ja muutoin ohjeistaa rekisterinpitäjän lukuun toimivien yrityksien toimintaa. Lähestymistapa tutkielmassa on ongelmakeskeistä lainoppia, jossa tarkasteltava tutkimusongelma on juridis-liiketoiminnallis-tekninen. Lähestymistapa edustaa myös ennakoivaa oikeustiedettä ja sen lähtökohtana on että portaalien tietosuojan suunnittelulla, toteutuksella ja sopimuksin voidaan ennakoivasti välttää tietosuojaongelmia, laiminlyöntejä sekä niiden seurauksia. Tutkielma yksinkertaistaa ja havainnollistaa portaalista vastaavan rekisterinpitäjän vastuuta tietosuojasta. Tuotoksena esitetään portaalitoiminnassa sovellettavia yleisohjeita portaalien tietosuojan suunnitteluun, toteutukseen ja sopimusjärjestelyihin. Tutkielman tuotoksista on myös laadittu tiivistelmä, joka on julkaistu tietosuojavaltuutetun toimiston ohjeistuksena rekisterinpitäjille (liite 1).

Optimaalinen rangaistus talousrikoksesta : Tutkimus velallisen rikoksista

Optimal Punishment of Economic Crime: A Study on Bankruptcy Crime This thesis researches whether the punishment practise of bankruptcy crimes is optimal in light of Gary S. Becker’s theory of optimal punishment. According to Becker, a punishment is optimal if it eliminates the expected utility of the crime for the offender and - on the other hand - minimizes the cost of the crime to society. The decision process of the offender is observed through their expected utility of the crime. The expected utility is calculated based on the offender's probability of getting caught, the cost of getting caught and the profit from the crime. All objects including the punishment are measured in cash. The cost of crimes to the society is observed defining the disutility caused by the crime to the society. The disutility is calculated based on the cost of crime prevention, crime damages, punishment execution and the probability of getting caught. If the goal is to minimize the crime profits, the punishments of bankruptcy crimes are not optimal. If the debtors would decide whether or not to commit the crime solely based on economical consideration, the crime rate would be multiple times higher than the current rate is. The prospective offender relies heavily on non-economic aspects in their decision. Most probably social pressure and personal commitment to oblige the laws are major factors in the prospective criminal’s decision-making. The function developed by Becker measuring the cost to society was not useful in the measurement of the optimality of a punishment. The premise of the function that the costs of the society correlate to the costs for the offender from the punishment proves to be unrealistic in observation of the bankruptcy crimes. However, it was observed that majority of the cost of crime for the society are caused by the crime damages. This finding supports the preventive criminal politics.