988 resultados para Contributions des usagers
Resumo:
This dissertation is a theoretical study of finite-state based grammars used in natural language processing. The study is concerned with certain varieties of finite-state intersection grammars (FSIG) whose parsers define regular relations between surface strings and annotated surface strings. The study focuses on the following three aspects of FSIGs: (i) Computational complexity of grammars under limiting parameters In the study, the computational complexity in practical natural language processing is approached through performance-motivated parameters on structural complexity. Each parameter splits some grammars in the Chomsky hierarchy into an infinite set of subset approximations. When the approximations are regular, they seem to fall into the logarithmic-time hierarchyand the dot-depth hierarchy of star-free regular languages. This theoretical result is important and possibly relevant to grammar induction. (ii) Linguistically applicable structural representations Related to the linguistically applicable representations of syntactic entities, the study contains new bracketing schemes that cope with dependency links, left- and right branching, crossing dependencies and spurious ambiguity. New grammar representations that resemble the Chomsky-Schützenberger representation of context-free languages are presented in the study, and they include, in particular, representations for mildly context-sensitive non-projective dependency grammars whose performance-motivated approximations are linear time parseable. (iii) Compilation and simplification of linguistic constraints Efficient compilation methods for certain regular operations such as generalized restriction are presented. These include an elegant algorithm that has already been adopted as the approach in a proprietary finite-state tool. In addition to the compilation methods, an approach to on-the-fly simplifications of finite-state representations for parse forests is sketched. These findings are tightly coupled with each other under the theme of locality. I argue that the findings help us to develop better, linguistically oriented formalisms for finite-state parsing and to develop more efficient parsers for natural language processing. Avainsanat: syntactic parsing, finite-state automata, dependency grammar, first-order logic, linguistic performance, star-free regular approximations, mildly context-sensitive grammars
Resumo:
Valency Realization in Short Excerpts of News Text. A Pragmatics-funded analysis This dissertation is a study of the so-called pragmatic valency. The aim of the study is to examine the phenomenon both theoretically by discussing the research literature and empirically based on evidence from a text corpus consisting of 218 short excerpts of news text from the German newspaper Frankfurter Allgemeine Zeitung. In the theoretical part of the study, the central concepts of the valency and the pragmatic valency are discussed. In the research literature, the valency denotes the relation among the verb and its obligatory and optional complements. The pragmatic valency can be defined as modification of the so-called system valency in the parole, including non-realization of an obligatory complement, non- realization of an optional complement and realization of an optional complement. Furthermore, the investigation of the pragmatic valency includes the role of the adjuncts, elements that are not defined by the valency, in the concrete valency realization. The corpus study investigates the valency behaviour of German verbs in a corpus of about 1500 sentences combining the methodology and concepts of valency theory, semantics and text linguistics. The analysis is focused on the about 600 sentences which show deviations from the system valency, providing over 800 examples for the modification of the system valency as codified in the (valency) dictionaries. The study attempts to answer the following primary question: Why is the system valency modified in the parole? To answer the question, the concept of modification types is entered. The modification types are recognized using distinctive feature bundles in which each feature with a negative or a positive value refers to one reason for the modification treated in the research literature. For example, the features of irrelevance and relevance, focus, world and text type knowledge, text theme, theme-rheme structure and cohesive chains are applied. The valency approach appears in a new light when explored through corpus-based investigation; both the optionality of complements and the distinction between complements and adjuncts as defined in the present valency approach seem in some respects defective. Furthermore, the analysis indicates that the adjuncts outside the valency domain play a central role in the concrete realization of the valency. Finally, the study suggests a definition of pragmatic valency, based on the modification types introduced in the study and tested in the corpus analysis.
Resumo:
"Radiodiskurssin kontekstualisointi prosodisin keinoin. Esimerkkinä viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia" Väitöskirja käsittelee puheen kontekstualisointia prosodisin keinoin. Toisin sanottuna työssä käsitellään sitä, miten puheen prosodiset piirteet (kuten sävelkulku, intensiteetti, tauot, kesto ja rytmi) ohjaavat puheen tulkintaa vanhastaan enemmän tutkittujen sana- ja lausemerkitysten ohella. Työssä keskitytään seitsemään prosodisesti merkittyyn kuvioon, jotka koostuvat yhden tai usean parametrin silmiinpistävistä muutoksista. Ilmiöitä käsitellään sekä niiden akustisten muotojen että tyypillisten esiintymisyhteyksien ja diskursiivisten tehtävien näkökulmasta. Aineisto koostuu radio-ohjelmista, joissa puhuu viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia: Gaston Bachelard, Albert Camus, Michel Foucault, Maurice Merleau-Ponty ja Jean-Paul Sartre. Ohjelmat on lähetetty eri radiokanavilla Ranskassa vuosina 1948–1973. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että prosodisesti merkityt kuviot ovat moniulotteisia puheen ilmiöitä, joilla on keskeinen rooli sanotun kontekstualisoinnissa: ne voivat esimerkiksi nostaa tai laskea sanotun informaatioarvoa, ilmaista puhujan voimakasta tai heikkoa sitoutumista sanomaansa, ilmaista rakenteellisen kokonaisuuden jatkumista tai päättymistä, jne. Väitöskirja sisältää myös kontrastiivisia osia, joissa ilmiöitä verrataan erääseen klassisessa pianomusiikissa esiintyvään melodiseen kuvioon sekä erääseen suomen kielen prosodiseen ilmiöön. Tulokset viittaavat siihen, että tietynlaista melodista kuviota käytetään samankaltaisena jäsentämiskeinona sekä puheessa että klassisessa musiikissa. Lisäksi tulokset antavat viitteitä siitä, että tiettyjä melodisia muotoja käytetään samankaltaisten implikaatioiden luomiseen kahdessa niinkin erilaisessa kielessä kuin suomessa ja ranskassa. Yksi väitöskirjan osa käsittelee pisteen ja pilkun prosodista merkitsemistä puheessa. Tulosten mukaan pisteellä ja pilkulla on kummallakin oma suullinen prototyyppinsä: piste merkitään tyypillisesti sävelkulun laskulla ja tauolla, ja pilkku puolestaan sävelkulun nousulla ja tauolla. Merkittävimmät tulokset koskevat kuitenkin tapauksia, joissa välimerkki tulkitaan prosodisesti epätyypillisellä tavalla: sekä pisteellä että pilkulla vaikuttaisi olevan useita eri suullisia vastaavuuksia, ja välimerkkien tehtävät voivat muotoutua hyvin erilaisiksi niiden prosodisesta tulkinnasta riippuen.
Resumo:
Pro gradu -työssä tutkitaan ja vertaillaan käännöskirjallisuuden arvosteluja Ranskassa ja Suomessa. Empiirinen aineisto koostuu kaikista Helsingin Sanomien ja Le Monden vuonna 2003 julkaisemista arvosteluista. Lehdissä oli yhteensä 2691 arvosteltua kirjaa, joista 845 oli käännöksiä. Päätavoite on ollut selvittää näiden valtasanomalehtien kritiikkejä tutkimalla, kummassa maassa kääntäjän ja käännöksen asema on näkyvämpi ja minkälaisia julkaistut käännöskritiikit ovat. Lisäksi tavoitteena on ollut tutkia, kumpi lehdistä on avoimempi vieraskielisiä kirjoja ja käännöksiä kohtaan. Kirja-arvostelujen lähemmälle tutkimiselle luodaan pohjaa perehtymällä kääntäjän ja käännöksen näkyvyyteen liittyviin seikkoihin. Tässä käytetään hyväksi Koskisen (2000) tutkimusta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, millainen on hyvä käännös eri kääntäjien ja tutkijoiden mielestä, sekä muita saman aihepiirin tutkimuksia ja aiheesta vallalla ollutta keskustelua. Lisäksi selvitetään, miksi laadukkaat käännösarvostelut ovat harvinaisia ja mistä tämä johtuu. Analyysivaiheen kvantitatiivisessa osassa perehdytään käännösten määrälliseen osuuteen sekä aineistossa että Ranskan ja Suomen kokonaisjulkaisumäärissä. Aineiston käännösarvostelut luokitellaan niiden sisällön mukaan. Tässä on käytetty soveltuvin osin Gullinin (1998) kehittelemää mallia. Käännösarvostelujen sisältöanalyysissa kiinnitetään huomiota niiden käännöstä ja kääntäjää koskeviin kommentteihin. Arvostelujen laadun ja kriitikkojen käyttämien arvosteluperusteiden pohdinta nojautuu aiheesta aikaisemmin tehtyihin teoreettisiin sekä empiirisiin tutkimuksiin. Pro gradu -työ sisältää myös erillisen katsauksen käännettyjen lastenkirjojen arvosteluihin sekä arvostelujen ulkopuolisiin kääntäjiin ja kääntämiseen liittyviin artikkeleihin. Koko tutkimuksen ajan lähestymistapa on vertaileva Le Monden ja Helsingin Sanomien välillä. Tutkimuksesta selviää, että Le Monde julkaisee huomattavasti enemmän kirja-arvosteluja. Molemmat lehdet sisältävät kuitenkin suhteellisesti yhtä paljon arvosteluja käännöskirjoista. Helsingin Sanomissa on enemmän vieraskielisten teosten arvosteluja, ja käännösten ja kääntäjän asema on huomattavasti näkyvämpi lehden kritiikeissä. Suurin osa Le Monden käännösarvosteluista sisältää vain kääntäjän nimen bibliografisissa tiedoissa. Helsingin Sanomissa vain alle puolet käännöskirjoista on arvosteltu tällä tavoin. Myös kritiikit, joissa kääntäjän nimeä ei mainita ollenkaan, ovat yleisempiä ranskalaislehdessä. Suhteellisen pieni osa käännösarvosteluista arvioi käännöksen laatua. Näille arvioille on ominaista perustelujen ja analyysin puuttuminen ja ne ovat usein lyhyitä. Arviot ovat sävyltään enimmäkseen positiivisia tai neutraaleja. Hyvin yleistä on myös se, että kriitikko sekoittaa kaksi eri asiaa: kääntäjän ja kirjailijan tyylin. Yleisin kriitikkojen käyttämä arviointikriteeri on tutkia käännöksen ja kohdekielen tai käännöksen ja lähtötekstin suhdetta. Monesti arviointikriteeri jää täysin epäselväksi. Helsingin Sanomien kritiikeissä kääntäjiin viitataan huomattavasti useammin myös itse arvostelutekstissä. Lehti tuo näkyvästi esille kääntäjiä muissakin kuin kirja-arvosteluartikkeleissaan. Sen sijaan Le Mondessa ei ole pelkästään kääntäjiä käsitteleviä tekstejä.
Resumo:
Maize (Zea mays L.) is a chill-susceptible crop cultivated in northern latitude environments. The detrimental effects of cold on growth and photosynthetic activity have long been established. However, a general overview of how important these processes are with respect to the reduction of productivity reported in the field is still lacking. In this study, a model-assisted approach was used to dissect variations in productivity under suboptimal temperatures and quantify the relative contributions of light interception (PARc) and radiation use efficiency (RUE) from emergence to flowering. A combination of architectural and light transfer models was used to calculate light interception in three field experiments with two cold-tolerant lines and at two sowing dates. Model assessment confirmed that the approach was suitable to infer light interception. Biomass production was strongly affected by early sowings. RUE was identified as the main cause of biomass reduction during cold events. Furthermore, PARc explained most of the variability observed at flowering, its relative contributions being more or less important according to the climate experienced. Cold temperatures resulted in lower PARc, mainly because final leaf length and width were significantly reduced for all leaves emerging after the first cold occurrence. These results confirm that virtual plants can be useful as fine phenotyping tools. A scheme of action of cold on leaf expansion, light interception and radiation use efficiency is discussed with a view towards helping breeders define relevant selection criteria. This paper originates from a presentation at the 5th International Workshop on Functional–Structural Plant Models, Napier, New Zealand, November 2007.
Resumo:
second moment measurements are carried out on [(CH,),N], CdI, in the temperature range 77 to 400 K. The results are interpreted based on a molecular dynamical model of randomly reorienting methyl groups and isotropically tumbling tetramethyl ammonium group. The relaxation data show contributions from spin-rotation interaction at high temperatures and presence of inequivalent methyl groups. The correlation times and associated activation energies, connected with this model, are calculated from the data. The structure in the absorption line and in the free-induction decay signal at 77 K indicates the possibility of tunnelling motion of the methyl groups. Im Temperaturbereich 77 bis 400 K werden an [(CH,),N],CdI, Protonen-Spin-Gitter-Relaxationsexperimente (bei Larmorfrequenzen von 10,20 und 30 MHz) und Messungen des zweiten Moments durchgefiihrt. Die Ergebnisse werden an Hand eines molekularen dynamischen Modells sich statistisch umorientierender Methylgruppen und isotrop taumelnder Tetramethyl-Ammoniumgruppen interpretiert. Die Relaxationswerte zeigen Beitriige von Spin-Rotations-Wechselwirkung bei hohen Temperaturen und die Anwesenheit von inaquivalenten Methylgruppen. Die Korrelationszeiten und verknupften Aktivierungsenergien, die mit diesem Model1 verbunden sind, werden am den Werten berechnet. Die Struktur in der Absorptionslinie und im Abklingsignal der freien Induktion bei 77 K zeigt die Moglichkeit einer Tunnelbewegung der Methylgruppen.
Resumo:
The crystal structure of TANDEM (des-N-tetramethyltriostin A), a synthetic analogue of the quinoxaline antibiotic triostin A, has been determined independently at -135 and 7 'C and refined to R values of 0.088 and 0.147, respectively. The molecule has approximate 2-fold symmetry, with the quinoxaline chromophores and the disulfide cross-bridge projecting from opposite sides of the peptide ring. The quinoxaline groups are nearly parallel to each other and separated by about 6.5 A. The peptide backbone resembles a distorted antiparallel 13 ribbon joined by intramolecular hydrogen bonds N-H(LVal)--O(L-Ala). At low temperatures, the TANDEM molecule is surrounded by a regular first- and second-order hydration sphere containing 14 independent water molecules. At room temperature, only the first-order hydration shell is maintained. Calculations of the interplanar separation of the quinoxaline groups as a function of their orientation with respect to the peptide ring support the viability of TANDEM to intercalate bifunctionally into DNA.
Resumo:
Participants include Erna Hirsch, Else Giesenow, Marta Nachmann, Erna Goldschmidt (Goldi), Lotte Strauss, Marta Bruchfeld, Toni Eichenberg, Grete Guthmann, Flora Goldschmidt, Hedwig Trum, Hedel Korhmann, Paula Arendt, Erna Behr and Frl. Minka Friedmann
Resumo:
Digital Image