Resurssiperusteinen ajattelu ammattijoukkueurheilussa: NHL-joukkueiden kyky tunnistaa suorituskykyä parantavat henkilöstöresurssit

Tutkijoita on viime vuosina yhä enenevissä määrin kiinnostanut johtamisen ja johtajuuden tutkimuksen eri teorioiden soveltaminen urheiluympäristössä. Tämä pätee myös kestävän kilpailuedun ja resurssiperusteisen ajattelun tutkimukseen. Urheilullisen menestyksen ylläpitäminen on ammattiurheilujoukkueiden kiinnostavuuden ja hyvän taloudellisen tuloksen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Huono urheilullinen menestys voi tarkoittaa myös suurta menetystä joukkueiden kykyyn luoda tuloja, sillä kannattajien sekä sponsoreiden kiinnostus seuraa kohtaan voi laskea. Valmentajanvaihdokset eri urheilulajeissa ovat kiinnostaneet niin urheilu- kuin strategisen johtamisen tutkijoita jo pitkään, mutta niiden vaikutuksista joukkueiden suorituskykyyn ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten johtajavaihdosten ilmiö näkyy NHL-joukkueissa, ja millaisia vaikutuksia sillä on joukkueiden suorituskykyyn. Tämän lisäksi selvitetään kuinka hyvin NHL-joukkueiden seurajohto on onnistunut omien henkilöstöresurssiensa kyvykkyyden ja tehokkuuden arvioimisessa tehdessään päätöksen vaihtaa valmentajaa. Tässä tutkielmassa tutkittiin yhteensä 19 kesken kauden tapahtunutta valmentajanvaihdosta jääkiekon NHL:ssä kausien 2005–2006 ja 2014–2015 välisenä aikana. Valmentajien tehokkuutta hyödyntää käytössään olevia resursseja mitattiin data envelopment analysis (DEA) -menetelmän avulla. Tutkielman tuloksista käy ilmi, että valmentajanvaihdoksen myötä joukkueiden suorituskyky parani lähes poikkeuksetta. Suorituskyky oli myös parempaa, kun sitä verrattiin vaihdosta edeltäneeseen kauteen, ja se parani edelleen vaihdosta seuranneella kaudella. Saatujen tulosten valossa voidaan siis todeta, että NHL:ssä valmentajan vaihtamisella kesken kauden on positiivista vaikutusta joukkueen suorituskykyyn. Vaikutus on positiivista ainakin silloin, kun vaihdettu valmentaja sekä tämän korvaaja ovat molemmat saaneet valmentaa joukkuetta vähintään yhden kokonaisen kauden ajan ennen vaihdoskautta tai sen jälkeen. Tulokset myös viittaavat siihen, että huonon urheilullisen menestyksen pohjalta tehdyt vaihdospäätökset ovat perusteltuja. Näin ollen voidaan todeta, että NHL-joukkueen johto on pääsääntöisesti onnistunut tunnistamaan tehottoman henkilöstöresurssin ja kyennyt korvaamaan sen kyvykkyyksiltään paremmalla resurssilla. Tutkielman tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää yli sarja- ja lajirajojen, sillä jokaisella urheilusarjalla ja -lajilla on omat erityispiirteensä, minkä takia niiden keskinäinen vertailu ei ole mielekästä.

Pukkinosturin pääkannattimen uudelleen muotoilu

Tässä työssä tutkittiin eräässä nosturipatentissa esitettyjä innovatiivisia pääkannatinratkaisuja suurissa telakkapukkinostureissa. Erityisesti keskityttiin tuulen paineesta tuleviin kuormituksiin ja niiden pienentämiseen. Käytännössä haluttiin selvittää kuinka nosturin rakennelaskelmissa käytettävää tuulen vastuskerrointa voitaisiin pienentää ja onko patentissa esitetty rakenne toteuttamiskelpoinen. Työssä myös vertaillaan yhden ja kahden pääkannattimen vahvuuksia sekä heikkouksia, koska Konecranes monien kilpailijoiden sijaan suosii yhdenpääkannattimen ratkaisua suurissa telakkapukkinostureissa. Innovatiivisessa telakkapukkinosturi patentissa nosturi on ideoitu kahdenpääkannattimen nosturiksi, jossa alavaunu on sijoitettu pääkannattimien väliin. Pääkannattimeen on suunniteltu erilliset hyllyt sekä ylä- että alavaunun kiskoille, joilla vaunut kulkevat. Patentissa esitettiin, että pääkannattimeen tehtävillä pyöristyksillä voitaisiin tuulen vastuskerrointa pienentää merkittävästi. Lujuuslaskelmien avulla saatiin selvitettyä pääkannattimen koko sekä painoarvio, jos käytettäisiin patentin esittämiä ratkaisuja. Näin saatiin selkeästi painavampi pääkannatin verrattuna nykyiseen Konecranesin käyttämään ratkaisuun. Lisäksi patentin esittämää profiili sekä Konecranesin nykyisin käyttämälle pääkannattimen profiilille tehtiin virtausanalyysit. Virtausanalyysin tuloksista ei voitu selvästi todeta, kumpi pääkannatin profiileista olisi parempi ratkaisu. Pyöristykset eivät näyttäneet tuovan selvää hyötyä vastuskertoimen pienentämiseen. Jatkotutkimuksena profiilien pienoismalleille tulisi tehdä tuulitunnelikokeet, jolla saataisiin tarkat sekä vertailu kelpoiset muotokertoimet tutkittaville pääkannattimen profiileille.

Henkilötietojen siirrot Euroopan unionista kolmansiin maihin erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion C-362/14 Maximillian Schrems v Data Protection Commissioner valossa

Tutkielman tarkoituksena on selvittää lukijalle, mistä syistä ja miten Euroopan unionin tietosuojainstrumentit – nykyinen tietosuojadirektiivi ja tuleva tietosuoja-asetus – asettavat rajoituksia EU:n kansalaisten henkilötietojen siirroille kolmansiin maihin kaupallisia tarkoituksia varten. Erityisen tarkastelun kohteena on henkilötietojen siirrot EU:n alueelta Yhdysvaltoihin mahdollistanut Safe Harbor-järjestelmä, jonka Euroopan unionin tuomioistuin katsoi pätemättömäksi asiassa C-362/14 Maximillian Schrems v Data Protection Commissioner. Tutkimusaiheen eli henkilötietojen rajat ylittävien siirtojen ollessa kansainvälisen oikeuden ja tietosuojaoikeuden leikkauspisteessä on tutkimuksessa käytetty molempien oikeudenalojen asiantuntijoiden tutkimuksia lähteenä. Kansainvälisen oikeuden peruslähteenä on käytetty Brownlien teosta Principles of Public International Law (6. painos), jota vasten on peilattu tutkimusaihetta tarkemmin käsittelevää kirjallisuutta. Erityisesti on syytä nostaa esille Bygraven tietosuojaoikeutta kansainvälisessä kontekstissa käsittelevä Data Privacy Law: An International Perspective sekä Kunerin nimenomaisesti henkilötietojen kansainvälisiä siirtoja käsittelevä Transborder Data Flows and Data Privacy Law. Uusien teknologioiden myötä nopeasti kehittyvästä tutkimusilmiöstä ja oikeudenalasta johtuen tutkimuksessa on käytetty lähdemateriaaleina runsaasti aihepiiriä käsitteleviä artikkeleita arvostetuista julkaisuista, sekä EU:n tietosuojaviranomaisten ja YK:n raportteja virallislähteinä. Keskeiset tutkimustulokset osoittavat EU:n ja sen jäsenvaltioiden intressit henkilötietojen siirroissa sekä EU:n asettamien henkilötietojen siirtosääntelyiden vaikutukset kolmansiin maihin. Globaalin konsensuksen saavuttamisen koskien henkilötietojen kansainvälisiä siirtosääntelyitä arvioitiin olevan ainakin lähitulevaisuudessa epätodennäköistä. Nykyisten alueellisten sääntelyratkaisujen osalta todettiin Euroopan neuvoston yleissopimuksen No. 108 eniten osoittavan potentiaalia maailmanlaajuiselle implementoinnille. Lopuksi arvioitiin oikeudellisen pluralismin mallin puitteissa tarkoituksenmukaisia keinoja EU:n kansalaisten perusoikeuksina turvattujen yksityisyyden ja henkilötietojen suojan parantamiseksi. Tarkastelu osoittaa EU:n kansalaisten sekä näiden henkilötietoja käsittelevien ja siirtävien yritysten välillä olleen tiedollinen ja voimallinen epätasapaino, joka ilmenee yksilön tiedollisen itseautonomian ja suostumuksen merkityksen heikentymisenä, joskin EU:n vuonna 2018 voimaan astuva tietosuoja-asetus organisaatioiden vastuuta korostamalla pyrkii poistamaan tätä ongelmaa.

EU:n sisämarkkinoille sopimaton verotuki - valikoivuuden arviointi

Valtiontukisäännökset ovat olennainen osa EU-vero-oikeutta sekä EU-kilpailuoikeutta. Näiden arvioinnissa on vastakkain toimivat sisämarkkinat EU:ssa ja sisämarkkinoilla toimivien yritysten tarve saada taloudellista tukea. Valtiontukisäännösten soveltaminen välittömän verotuksen muodossa annettuihin verotukiin on erityisen hankalaa, koska välitöntä verotusta ei unionintasolla ole harmonisoitu. Tässä tutkielmassa tutkitaan välittömän verotuksen muodossa annettujen valtiontukien soveltuvuutta EU:n sisämarkkinoille ja erityisesti verotuen valikoivuuden arviointia. Kielletyn valtiontuen kriteereistä valikoivuuden tunnistaminen on erityisen hankalaa, koska tämä edellyttää jäsenvaltioiden verojärjestelmien perus- tai pääperiaatteiden tuntemusta. Valtiontukisäännösten soveltuvuutta verotukiin voidaan tästä syystä kyseenalaistaa. Voimassa olevan oikeustilan mukaan EU:n toimielimet arvioivat kansallista verotoimenpidettä ja sen myötä koko kansallista verojärjestelmää. Valtiontukisäännösten suhde muihin säännöksin mm. perusvapauksiin on myös ongelmallinen, osittain päällekkäisen soveltamisalan vuoksi. EU:n tasolla tahtotila vaikuttaisi olevan valtiontukisäännösten soveltaminen verotukiin myös jatkossa. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole vaihtoehdoista tarkoituksenmukaisin. Tämä tahtotila yhdessä jäsenvaltioilla olevalla, ainakin muodollisella suvereniteetilla välittömän verotuksen saralla, on tulevaisuuden oikeustilaa ajatellen mahdoton yhtälö.