Die mündliche Sprachkompetenz finnischer Deutschlernender aus Sicht der grammatikalischen Korrektheit : Eine Fehleranalyse im Rahmen des HY-TALK-Projekts

Tutkielman päätavoitteena on analysoida suomalaisten, saksaa opiskelevien lukiolaisten suullisen testin suorituksia kielen oikeellisuuden näkökulmasta virheanalyysin avulla. Aineistona on osa Helsingin yliopiston HY-TALK-hankkeen saksan kielen tutkimusaineistosta: videoinnit suullisen kielitaidon testeistä sekä asiantuntijaraadin arvioinnit suorituksista. Koska aineisto on suullinen, tutkielmassa tarkastellaan aluksi suullisen kielen piirteitä. Virheanalyysin pohjana ovat muun muassa Corderin, Nickelin, Kleppinin ja Jamesin esittämät teoriat. Tutkielmassa analysoidaan kolmentoista, selkeästi joko A1.3- tai A2.2-taitotasolle arvioidun opiskelijan suoritukset. Virheanalyysin tavoitteena on saada selville kielioppivirheiden määrät, kullekin taitotasolle tyypilliset kielioppivirheet sekä selvittää tasojen välisiä eroja. Virheanalyysissä ei huomioida leksikaalisia eikä ääntämisvirheitä, vaan keskitytään morfologisiin ja syntaktisiin virheisiin. Virheet jaotellaan eri virheluokkiin (nominaalilausekkeiden deklinaatio, pronomini, taipumattomat sanaluokat, kysymyssanat, kieltoilmaukset, verbit ja lauserakenne) ja ne tilastoidaan taulukoihin. Lisäksi pohditaan virheiden syitä sekä virheiden vaikutusta kielen ymmärrettävyyteen. Jälkimmäistä selvitetään saksaa äidinkielenään puhuvan, kolmihenkisen raadin avulla. Raadin sekä numeeriset että verbaaliset arvioinnit ovat myös osa tutkielman aineistoa. Toinen tutkielman päätavoite on opetussuunnitelman taitotasoasteikon validointi. Tarkoituksena on selvittää oikeellisuuden taitotasokuvausten toimivuutta arvioinnissa A1.3- ja A2.2-tasojen osalta. Tätä tavoitetta varten selvitetään myös kielitaidon arvioinnin taustalla olevia teorioita. HY-TALK-asiantuntijaraadin arviointeja verrataan virheanalyysin tuloksiin korrelaatiokertoimen ja regressiosuoran avulla. Virheanalyysin perusteella voidaan todeta, että molemmilla tasoilla olevat opiskelijat tekevät eniten virheitä nominaalilausekkeiden deklinaatiossa (A2.2-tasolla 60,0 prosenttia kaikista virheistä ja A1.3-tasolla 42,2 prosenttia). A1.3-tasolle arvioidut opiskelijat tekevät paljon virheitä myös verbeissä ja lauserakenteissa, kun taas A2.2-tason opiskelijat hallitsevat nämä rakenteet paremmin. A1.3-tasolle arvioidut opiskelijat tekevät enemmän virheitä (22,10 virhettä sataa sanaa kohden) kuin A2.2-tasolle arvioidut (9,80 virhettä sataa sanaa kohden). Virheiden syitä ovat muun muassa testitilanne, puhekumppanin vaikutus ja interferenssi. Kielen ymmärrettävyyteen vaikuttavat saksalaisen raadin mukaan kielioppivirheiden lisäksi muun muassa puheen sujuvuus ja leksikaaliset ongelmat. Vakavimpina virheinä pidetään virheitä lauserakenteessa, sillä ne haittaavat usein ymmärrettävyyttä. Deklinaatiovirheitä puolestaan ei yleensä pidetä vakavina virheinä. Taitotasokuvaukset toimivat A1.3- ja A2.2-tasojen osalta hyvin, sillä virheanalyysin virhemäärät ja HY-TALK-raadin arvioinnit korreloivat keskenään, kun otetaan huomioon molemmat tasot A1.3 ja A2.2. Kielioppivirheiden määrä siis vaikuttaa kielen oikeellisuuden arviointiin. Taitotasokuvauksia olisi kuitenkin joiltain osin syytä tarkentaa ja yhtenäistää esimerkiksi konkreettisten esimerkkien avulla (esim. mikä on peruskielioppivirhe?) ja kuvaamalla myös kielen ymmärrettävyyttä joka tasolla.

Opiskelijaliikkeen äärilaidalta populaarikulttuurin hahmoiksi ja 2000-luvun alussa Rote Armee Fraktion Der Spiegel -lehden sivuilla 1970-luvulla

Työ käsittelee vasemmistoradikalismia ilmiönä ja erityisesti kyseisen ilmiön eri vaiheita. Tarkempana tarkastelukohtana on Rote Armee Fraktion (RAF) -niminen vasemmistovallankumouksellinen ryhmä, joka toimi Saksan liittotasavallassa vuosina 1970-1998. Ryhmää tarkastellaan siltä kannalta, kuinka uutislehti Der Spiegel on en toimintaa eri aikoina tulkinnut. Alkuperäislähteenä on käytetty pääasiassa saksalaisessa Der Spiegel - viikkolehdessä ilmestyneitä ryhmää käsitteleviä artikkeleita. Erityistä painoa on laitettu sille, miten ryhmän toiminnassa ja toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet eri ajankohtina julkaistuissa artikkeleissa näkyvissä oleviin tapoihin käsitellä ryhmää ilmiönä. Tarkastelu on rajattu koskemaan lähinnä vuosia 1970. 1977. 2007 ja 2008. Lisäksi mukaan on valikoitu vuosilta 1968. 1972 ja 1975 muutamia yksittäisiä artikkeleita. Aihe liittyy osaltaan keskusteluun sekä opiskelijaliikkeen radikalisoitumisesta 1960-ja 1970-lukujen vaihteessa että terrorismista laajempana ilmiönä. Tutkimustavoitetta lähestytään kolmen eri teeman kautta. Ensimmäisenä teemana tarkastellaan RAF:iin liittyviä artikkeleita siltä kannalta, mitä nimitystä ryhmästä on milloinkin käytetty. Toisena sitä. missä vaiheessa Der Spiegelissä alettiin pitää ryhmän toimintaa terrorismina ja toimijoita terroristeina ia kolmantena temaattisena aiheena analysoidaan sitä. millaista kirjoitustyyliä on ryhmää koskevissa artikkeleissa eri aikoina käytetty. Vuoden 1977 vaikutus siihen, kuinka ryhmästä kirjoitetaan vielä 2000-luvun alussa, on ollut suuri. Kun vielä RAF:n terroriaallon ollessa kovimmillaan syksyllä 1977 kerrottiin Der Spiegelissä ryhmän pitäneen Länsi-Saksaa polvillaan edeltäneet kaksi vuotta, puhuttiin vuonna 2007 seitsemästä vuodesta. Samanaikaisesti kun 2000-luvulla kirjoitetuissa artikkeleissa annetaan ryhmälle koko sen toiminnan ajaksi se asema ja nimi, jotka se oikeastaan lopulta sai vasta syksyn 1977 myötä ja vain muutamaksi kuukaudeksi, on artikkeleissa tyylillisesti kuitenkin palattu lähemmäs 1970-luvun alkua. Heti ryhmän perustamisen jälkeen ei sitä otettu vakavana yhteiskunnallisena toimijana ja tämä näkyi Der Spiegelin uutisoinnissa viihteellisenä kerrontatyylinä. Terroriaallon ollessa pahimmillaan ei tällainen kerrontatyyli ollut käytössä vaan RAF liitettiin osaksi laajempaa terrorismi-ilmiötä. Sen sijaan vuonna 2007 ilmestyneessä artikkelisarjassa jälleen palattiin samanlaiseen suorastaan vallankumousromantiikalla leikittelevään kerrontatyyliin. Näin Der Spiegelin tuli piirtäneeksi lähes neljässäkymmenessä vuodessa pitkän kaaren opiskelijaliikkeen äärilaidan radikalisoitumisesta 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa aina Saksan liittotasavallan tuomiseen polvilleen 1977 ja yli kolmekymmentä vuotta aikaisemmin selleissään kuolleiden RAF-johtohahmojen muodostumiseen osaksi populaarikulttuuria 2000-luvun alussa.

Analysis of Parameter Values in the van der Waals and Platteeuw Theory for Methane Hydrates Using Monte Carlo Molecular Simulations

The van der Waals and Platteuw (vdVVP) theory has been successfully used to model the thermodynamics of gas hydrates. However, earlier studies have shown that this could be due to the presence of a large number of adjustable parameters whose values are obtained through regression with experimental data. To test this assertion, we carry out a systematic and rigorous study of the performance of various models of vdWP theory that have been proposed over the years. The hydrate phase equilibrium data used for this study is obtained from Monte Carlo molecular simulations of methane hydrates. The parameters of the vdWP theory are regressed from this equilibrium data and compared with their true values obtained directly from simulations. This comparison reveals that (i) methane-water interactions beyond the first cage and methane-methane interactions make a significant contribution to the partition function and thus cannot be neglected, (ii) the rigorous Monte Carlo integration should be used to evaluate the Langmuir constant instead of the spherical smoothed cell approximation, (iii) the parameter values describing the methane-water interactions cannot be correctly regressed from the equilibrium data using the vdVVP theory in its present form, (iv) the regressed empty hydrate property values closely match their true values irrespective of the level of rigor in the theory, and (v) the flexibility of the water lattice forming the hydrate phase needs to be incorporated in the vdWP theory. Since methane is among the simplest of hydrate forming molecules, the conclusions from this study should also hold true for more complicated hydrate guest molecules.

Modified Adomian Decomposition Method for Van der Pol equations

In the paper, the well known Adomian Decomposition Method (ADM) is modified to solve the parabolic equations. The present method is quite different than the numerical method. The results are compared with the existing exact or analytical method. The already known existing Adomian Decomposition Method is modified to improve the accuracy and convergence. Thus, the modified method is named as Modified Adomian Decomposition Method (MADM). The Modified Adomian Decomposition Method results are found to converge very quickly and are more accurate compared to ADM and numerical methods. MADM is quite efficient and is practically well suited for use in these problems. Several examples are given to check the reliability of the present method. Modified Adomian Decomposition Method is a non-numerical method which can be adapted for solving parabolic equations. In the current paper, the principle of the decomposition method is described, and its advantages are shown in the form of parabolic equations. (C) 2014 The Authors. Published by Elsevier Ltd. This is an open access article under the CC BY-NC-ND license (http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/3.0/).

Emergent photophenomena in three dimensional van der Waals heterostructures

We report on the fabrication and observation of emergent opto-electronic phenomena in three dimensional, micron-sized van der Waals heterostructures self-assembled from atomic layers of graphene and hexagonal boron nitride in varying ratios.

Pull-in Instability Study of Carbon Nanotube Tweezers Under the Influence of Van der Waals Forces

The pull-in instability of two nanotubes under van der Waals force is studied. The cantilever beam with large deformation model is used. The influence of nanotube parameters such as the interior radius, the gap distance between the two nanotubes, etc, on the pull-in instability is studied. The critical nanotube length is determined for each specific set of nanotube parameters. The Galerkin method is applied to discretize the governing equations, and it shows good convergence.

Morphological Stability of Epitaxial Thin Elastic Films by Van Der Waals Force

The morphological stability of epitaxial thin elastic films on a substrate by van der Waals force is discussed. It is found that only van der Waals force with negative Hamaker constant (A < 0) tends to stabilize the film, and the lower bound for the Hamaker constant is also obtained for the stability of thin film. The critical value of the undulation wavelength is found to be a function of both film thickness and external stress. The charateristic time-scale for surface mass diffusion scales to the fourth power to the wavelength of the perturbation.

Combined effect of surface tension, gravity and van der Waals force induced by a non-contact probe tip on the shape of liquid surface

Aiming at understanding how a liquid film on a substrate affects the atomic force microscopic image in experiments, we present an analytical representation of the shape of liquid surface under van der Waals interaction induced by a non-contact probe tip. The analytical expression shows good consistence with the corresponding numerical results. According to the expression, we find that the vertical scale of the liquid dome is mainly governed by a combination of van der Waals force, surface tension and probe tip radius, and is weekly related to gravity. However, its horizontal extension is determined by the capillary length.