CORPORATE GRASSROOTS LOBBYING IN THE EUROPEAN UNION

The European Union has gone through significant changes in the past 20 years. The importance of public opinion in politics has increased and the new technologies are empowering the wider public to express its opinions. The purpose of this study is to explore how corporations use the tactic of grassroots lobbying in the European Union environment. The research objectives were addressed through qualitative research methods. Six expert interviews were conducted to find new perspectives and to deepen the understanding of the research objectives. Following the data collection, the research material was transcribed and analysed. In the analysis, the data was organized based on concepts and themes found from the literature review. The empirical findings on grassroots lobbying in the EU were presented. It was found that when a company is selecting grassroots lobbying tactic, the familiarity of the tactic, organizational culture, financial resources and amount of stakeholders seem to have an impact to the selection. The issues that are successfully lobbied through the grassroots-lobbying tactic were seen to be those, which have high and direct impact on lives of people, arouse strong feelings and are not very complex. Furthermore, when deciding on the timing of a campaign, in the EU it was found that a company should take into account the long policy process and limited capabilities to mobilise people. Targeting the object of the campaign and selecting the channels used in a grassroots- lobbying campaign were seen to be in function of identifying the key decision-makers on the issue. The decisions of who to mobilise and the mobilisation channels were considered to be dependant on who the campaign is trying to influence. Also, it was found that when the implementing a grassroots lobbying campaign in the EU environment, the special features such as multiple cultures and languages should be taken into account. This study has provided novel practical insights for corporate grassroots lobbying in the EU environment and furthermore successfully contributed to the academic research in the field.

Urine beta2-microglobulin is an early marker of renal involvement in LPI. (Virtsan beta2-mikroglobuliini on varhaisen vaiheen markkeri LPI-taudin munuaiskomplikaatioiden havaitsemisessa.)

Lysinurinen proteiini-intoleranssi (LPI) on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva kationisten aminohappojen, arginiinin, ornitiinin ja lysiinin, kuljetushäiriö suolen ja munuaistubulusten basolateraalisilla kalvoilla. Arginiinin ja ornitiinin puute aiheuttaa häiriöitä ureasyklin toiminnassa, aterian jälkeistä hyperammonemiaa ja proteiiniaversiota. Lysiinin puute vaikuttaa mm. kasvuun ja puolustusmekanismeihin. Hoidossa keskeistä on vähäproteiininen ruokavalio ja L-sitrulliinilisä, joka parantaa ureasyklin toimintaa. Koska LPI-tauti on kuvattu vasta 1960-luvulla, sen luonnollinen kulku tunnetaan vielä huonosti. Tautiin liittyvistä komplikaatioista vakavimmat ovat toistaiseksi tuntemattomalla mekanismilla kehittyvä keuhkojen alveolaarinen proteinoosi ja munuaisongelmat. Suomalaisista LPI-potilaista noin kolmanneksella on havaittu merkkejä munuaisten vajaatoiminnasta, ja muutamilla potilailla munuaisongelmat ovat edenneet loppuvaiheen munuaistautiin (ESRD) saakka. Potilaiden munuaisongelmia tutkittiin viimeksi vuonna 2007. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, onko LPI-potilaiden munuaisfunktio olennaisesti muuttunut seuranta-aikana 2007-2013. LPI-potilaiden seuranta on valtakunnallisesti keskitetty Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) lastenklinikan aineenvaihduntapoliklinikalle. Seurannassa on 41 potilasta, jotka käyvät Tyks:ssä 1—2 kertaa vuodessa. Tässä tutkimuksessa analysoitiin näiden LPI-potilaiden sairaskertomuksia ja laboratoriotutkimuksia. Kiinnostuksen kohteena olivat erityisesti verenpaine, munuaisten toimintatestit, virtsan proteiini- ja aminohappopitoisuudet ja plasman sitrulliinipituisuus. Munuaisten vajaatoiminnan kehitystä arvioitiin seuraamalla seerumin kystatiini C:n, kreatiniinipitoisuuksien ja virtsan beta2-mikroglobuliinipitoisuuksien muutoksia ajan funktiona. Tutkimuksessa havaittiin, että seuranta-ajan loppuun mennessä suurimmalla osalla potilaista oli merkkejä munuaisten vajaatoiminnasta ja osalle potilaista oli kehittynyt vakava munuaisvaurio, joka vaati dialyysihoitoa tai munuaissiirron. Munuaisongelmien määrä oli lisääntynyt seuranta-aikana, vaikka potilaiden munuaisfunktiota oli seurattu säännöllisesti ja riskitekijöitä hoidettu. Sitrulliiniannostuksella ei näyttänyt olevan yhteyttä munuaisten vajaatoiminnan kehittymiseen. Munuaissiirtopotilaista yksi potilas menetti siirrännäisen, muutoin elinsiirtopotilaiden munuaisfunktio on säilynyt tyydyttävänä. Lisäksi havaittiin, että virtsan beeta-2-mikroglobuliinimäärityksellä pystytään havaitsemaan munuaisten vajaatoiminta varhaisessa vaiheessa tässä potilasryhmässä.

Analytiikan hyödyntäminen asiakkuuksien johtamisessa

Yrityksiltä vaaditaan yhä enemmän tietoa päätöksenteon tueksi asiakkuuksien johtamisen yhteydessä. Analytiikan hyödyntäminen tehostaa päätöksentekoa ja auttaa muuttamaan asiakastiedon pääomaksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia millaisia hyötyjä analytiikka mahdollistaa yritysten asiakkuuksien johtamisen tueksi. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Kohdeyritykseksi valittiin media-alan yritys. Tutkimukseen osallistui seitsemän henkilöä kohdeyrityksen myynnin ja markkinoinnin johdon sekä esimies- ja asiantuntijatehtävistä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimustulosten mukaan analytiikka oli mahdollistanut myyntiä edistäviä ja kannattavuutta parantavia toimenpiteitä, joita toteutettiin asiakkuuksien johtamisen eri vaiheissa. Analytiikka asiakkuuksien johtamisen tukena oli kohdeyrityksessä kuitenkin vielä uudehko asia, jossa nähtiin olevan merkittäviä mahdollisuuksia asiakastiedon parempaan hyödyntämiseen.

Kansainvälinen tunniste- ja kuvailustandardiyhteistyö

Teema: Kansainvälisyys.

Lindasta Melindaksi : kirjastojen yhteinen metatietovaranto tarjoaa rikkaampaa kuvailua ja täsmällisempiä hakutuloksia

Metatieto/ Teema.

Aineistojen kuvailutiedot ovat avain tietoon

Metatieto / Teema.

Hankintasopimuksen muuttamisen sallittavuus ja hankintasopimuksen olennainen muuttaminen

Julkisia hankintoja koskeva kansallinen ja EU-tason sääntely on jatkuvassa muutoksessa. Hankintasääntelyä täsmennetään jatkuvasti EU-tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten oikeuskäytännöllä sekä muuttamalla ja päivittämällä hankintadirektiivejä ja kansallista hankintalainsäädäntöä. Tämä tutkielma käsittelee hankintasopimuksen muuttamisen sallittavuutta ja olennaisia muutoksia hankintasopimukseen. Tutkielmassa pyrin selvittämään, millä edellytyksillä hankintasopimuksen osapuolet voivat muuttaa hankintasopimuksen ehtoja sopimuskauden aikana. Hankintasopimukselle on tyypillistä se, ettei hankintasopimuksen osapuolilla ole mahdollisuutta muuttaa hankintasopimusta haluamallaan tavalla. Hankintasopimuksen on vastattava alkuperäistä hankintamenettelyä ja sitä, mitä on alun perin kilpailutettu. Hankintadirektiivien ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan hankintasopimuksen olennainen muuttaminen saa aikaan uuden hankintasopimuksen, joka tulee kilpailuttaa asianmukaisin menettelyin. Jos hankintasopimuksen muuttamista ei voida hankintadirektiivissä luetelluin perusteluin pitää oikeutettuna, rinnastuu hankintasopimuksen olennainen muuttaminen kiellettyyn suorahankintaan. Hankintasopimuksen olennaisia muutoksia koskeva periaate on kehittynyt EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Ratkaisussa C-454/06 Pressetext EU-tuomioistuin antoi ensimmäistä kertaa suoria ja yksityiskohtaisia soveltamisohjeita hankintasopimuksen olennaiseen muuttamiseen liittyen. Merkittävän tapauksesta tekee se, että siinä EU-tuomioistuin vahvisti ensimmäistä kertaa, että hankintasopimuksen olennainen muuttaminen on lähtökohtaisesti kiellettyä ja asetti kriteerit muutosten olennaisuuden arvioinnille. Uudessa hankintadirektiivissä säännellään useita perusteista, joiden mukaan hankintasopimukseen saadaan tehdä tiettyjä muutoksia. Selkeyden vuoksi uudessa hankintadirektiivissä on erikseen mainittu, millaisten muutosten tekeminen hankintasopimuksiin on nimenomaisesti sallittua.