Kansainvälisen rajat ylittävän yhteistyön teemat sekä yhteistyötä tukevat toimenpiteet merialuesuunnittelussa – esimerkkialueina eteläinen ja keskinen Itämeri.

Merialuesuunnittelun avulla pyritään ennaltaehkäisemään merellä syntyviä konflikteja, jotka voivat tapahtua ympäristön ja eri toimintojen välillä. Merialuesuunnittelu on usealle Itämeren valtiolle melko uusi asia, mikä vaikuttaa kansainväliseen rajat ylittävään yhteistyöhön merialuesuunnittelussa. Valtioiden taustat sekä heidän tapansa järjestää merialuesuunnittelu osaksi kansallista toimintaa vaihtelee. Vuoden 2014 kesällä Euroopan parlamentti ja neuvosto julkaisi direktiivin, jonka mukaan rannikkoalueita omaavien valtioiden tulee toteuttaa merialuesuunnittelua ja laatia virallinen merialuesuunnitelma vuoteen 2021 mennessä. Direktiivissä mainitaan yhteistyö muiden valtioiden kanssa osana merialuesuunnittelua. Kansainvälistä rajat ylittävää yhteistyötä on toteutettu aiemmin useissa eri hankkeissa, myös merialuesuunnittelun hankkeissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan mitkä toimenpiteet tukevat kansainvälistä rajat ylittävää yhteistyötä merialuesuunnittelussa sekä mitkä ovat keskeisimmät merialuesuunnittelun teemat merialuesuunnittelussa Itämeren alueella. Tutkimuksen esimerkkialueina ovat eteläinen ja keskinen Itämeri. Tutkimusmenetelminä toimivat Itämeren alueen merialuesuunnittelukokousten havainnoinnit, ryhmä- ja yksilöhaastattelu sekä avointen paikkatietoaineistojen visualisointi. Keskeiset teemat, joista keskusteltiin paljon, olivat merenkulku sekä energiantuotanto. Teemojen valintaan vaikutti eri valtioiden intressit sekä säädökset, jotka ohjaavat merialuesuunnittelua. Teemojen sisäisten osa-alueiden painotus vaihteli eteläisellä ja keskisellä Itämerellä. Kukin teema sisältää useita eri osa-alueita, kuten kalastus sisältää kalojen elinalueet sekä kalastusalueet. Rajat ylittävää yhteistyötä tukevia toimenpiteitä koettiin olevan kommunikointi, yhteistyökehikon selkeys sekä yhteistyöhön sitoutuminen.

Työntekijöiltä saatavan palautteen yhteys työyhteisöllisyyteen.

Pro gradu -tutkielmassa kartoitettiin työyhteisöllisyyden ja työntekijöiden antaman palautteen välistä yhteyttä kunta-alalla. Teoriaosuudessa hahmoteltiin yhteisöllisyyttä sosiaalisen pääoman, luottamuksen ja ilmapiirin ulottuvuuksien kautta. Lisäksi sivuttiin johtajuuden tärkeyttä palautteen osalta sekä esiteltiin palautteen erilaisia merkityksiä työntekijän ja työyhteisön kannalta. Lopuksi keskityttiin palautteen mahdollisuuksiin työyhteisöllisyyden osalta. Tutkielmassa käytettiin kvantitatiivista poikkileikkausaineistoa, joka on sekundääriaineisto ja nimeltään Kuntapalvelujen tuloksellisuuden arviointi: Henkilöstökysely 2004. Koska tutkielmassa käytetty aineisto koskee kunta-alaa, sivuttiin tutkimusasetelmassa myös siihen liittyviä huomioita. Menetelminä käytettiin suoria jakaumia, ristiintaulukointeja, korrelaatioanalyysia ja lineaarista regressioanalyysia. Lineaarista regressioanalyysia varten muodostettiin faktorianalyysin avulla summamuuttuja yhteisöllisyys. Analyysi tehtiin SPSS-tilasto-ohjelmalla. Tuloksista ilmeni, että työntekijöiltä saadun riittävän palautteen tila ei ole kovin vahva. Palaute ilmeni vahvimmin teknisellä toimialalla ja heikoiten terveysalalla. Ilmapiiri ja yhteisöllisyys koettiin hieman erilaisina ilmiöinä keskenään. Yhteisöllisyyden tila ilmeni hieman heikompana kuin työilmapiiri. Yhteisöllisyyttä ja hyvää ilmapiiriä koettiin vahvimmin opetus- ja sosiaalialalla. Työntekijöiltä saadun palautteen, työilmapiirin ja yhteisöllisyyden eri osa-alueiden välillä havaittiin positiivista yhteisvaihtelua. Palautteen ja ilmapiirin sekä palautteen ja työyhteisöllisyyden erilaisten osa-alueiden yhteisvaihtelut eivät olleet yhtä voimakkaita kuin ilmapiirin ja yhteisöllisyyden välillä. Lineaarisen regressioanalyysin avulla selvitettiin kuitenkin, että palautteella oli melko voimakas ja positiivinen yhteys työyhteisöllisyyteen. Palaute vaikutti myös työilmapiiriin positiivisesti, mutta ei aivan yhtä voimakkaasti kuin työyhteisöllisyyteen. Palaute selitti yhteisöllisyyttä enemmän kuin toimiala, ikä, sukupuoli, työskentelyvuosien kesto tai esimiesasema. Tuloksista ilmeni, että palaute on yksi sellainen tekijä, joka voi edesauttaa yhteisöllisyyttä.

Hitaasti liikkuvien tuotteiden varastonhallinnan haasteet

Kysynnästä aiheutuvan epävarmuuden hallinnan voidaan sanoa olevan lähes kaikkien yritysten pe-rusongelma. Hitaasti liikkuvat tuotteet on usein sellaisen kysyntätyypin ryhmä, joka aiheuttaa paljon epävarmuutta ja päänvaivaa etenkin yrityksen varastonhallinnalle. Epävarmuuden hallintaan on olemassa monia keinoja, joista yksi on rakentaa joustavuutta epävarmuutta vastaan esimerkiksi va-rastojen avulla. Varastonhallinnan ongelmien ja varastomallien tutkimus yhden yrityksen näkökul-masta ei välttämättä ole viime vuosikymmeninä ollut logistiikan tutkimuksen suosituin alue tutki-muksen painottuessa enemmän toimitusketjunhallintaan. Tarve varastonhallinnan eri osa-alueiden tutkimukselle ei kuitenkaan ole poistunut mihinkään ja varsinkin uusia varastomalleja tai varasto-luokittelua käytännössä testaaville tapaustutkimuksille olisi tarvetta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan hitaasti liikkuvien tuotteiden varastoinnin haastetta teknisen tukku-kaupan yrityksen näkökulmasta. Tutkimus on toteutettu tapaustutkimuksena ja tarkoituksena oli tutkielman tulosten perusteella esittää parannusehdotuksia case -yrityksen hitaasti liikkuvien tuot-teiden varastonhallintaan. Tutkimusaineistona käytettiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla kerättyä haastatteluaineistoa sekä yrityksen toiminnanohjausjärjestelmästä saatua varastokirjanpitoaineistoa neljän vuoden ajalta. Lisäksi analyysin tukena käytettiin joitain yrityksen raportointijärjestelmästä saatuja raportteja. Tutkimus eteni alusta lähtien tutkimusaineiston ja teorian välisenä vuoropuheluna painottuen lopulta enemmän varastonhallinnan aiheisiin, kuten hitaasti liikkuvien tuotteiden ominaispiirteisiin ja tuotteiden ABC-luokitteluun. Tutkielmassa tarkastellaan kuitenkin tuotteiden kysyntää myös yleisesti paremman ymmärryksen saavuttamiseksi. Jo kirjallisuuskatsauksen myötä kävi ilmi, että hitaasti liikkuviin tuotteiden varastointia voi tarkas-tella monista eri näkökulmista ja tämän tutkimuksen perusteella hitaasti liikkuvat tuotteet näyttäy-tyvät eri tavalla organisaation eri toimintojen edustajille. Joillain hitaasti liikkuvilla tuotteilla huo-mattiin olevan aikaisemman tutkimuksen tapaan olevan merkittävä muiden tuotteiden myynti tukeva rooli ns. aputuotteina. Case -yrityksen koko toimialalla sekä toimitusketjussa huomattiin olevan kysynnän epävarmuutta kasvattavia piirteitä, kuten tuotteiden suurta redundanssia. Case -yritys suojautuu epävarmuutta vastaan pääasiassa varaston avulla, sillä yrityksen strategiana on tarjota suuri määrä erilaisia tuotteita suoraan varastosta toimitettuna. Parannuskohteita case -yrityksen va-rastonhallinnassa löydettiin ennen kaikkea ABC-luokittelussa, joka toimii tällä hetkellä ajurina tuotteiden tavoite varastotasoille mutta ei nykyisessä muodossaan palvele tarkoitustaan.

Suomenlahden alueen alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelma

Suomenlahden alueen alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelma on laadittu Uudenmaan ELYkeskuksen johdolla eri viranomaisten yhteistyönä. Suunnitelma perustuu öljyvahinkojen torjuntalain 13. §:ään. Suunnitelman tarkoituksena on varmistaa torjuntatöiden nopea käynnistyminen ja laadukas toteuttaminen viranomaisten yhteistoimin kaikissa toiminta-alueen vahinkotilanteissa. Suunnitelmassa on esitetty Suomenlahden alueen erityispiirteitä sekä eri viranomaisten ja muiden torjuntaan osallistuvien tehtäviä ja resursseja. Suunnitelmassa kuvataan torjuntatyön eri vaiheita ja toimenpiteitä. Torjuntajärjestelyt perustuvat ensisijaisesti pelastustoimen, muiden torjuntaviranomaisten sekä virka-apuviranomaisten yhteistoimintaan. Suurten merialueella tapahtuvien vahinkojen torjunnassa tarvitaan aina resursseja yhteistoiminta-alueen ulkopuolelta. Yhteistyötä ja koordinaatiota yhteistoiminta-alueiden välillä ja valtakunnallisella tasolla tulee kehittää. Kokonaisuus muun muassa päivitettyine uhkakuvineen tulee laatia valtakunnallisen torjuntastrategian muotoon. Suunnitelman laatimisen aikana kirjattujen kehittämistarpeiden toimenpanoa pyritään edistämään lähivuosina.