Lentokadettien ammatillisten kunto-ominaisuuksien kehittyminen opiskeluaikana

Ilmavoimien ohjaajakurssille hakevien henkilöiden fyysistä kuntoa mitataan valintatestien viimeisessä vaiheessa. Testit sisältävät isometrisiä maksimivoimatestejä, ylävartalon voimantuottoa mittaavan heittoporttitestin sekä kontaktimatolla suoritetun anaerobista tehoa mittaavan hyppytestin. Lisäksi fyysistä kestävyyttä mitataan polkupyöräergometritestillä. Testeillä pyritään mittaamaan ammatillisia kunto-ominaisuuksia, eli niitä kuntoominaisuuksia, mitä sotilaslentäjältä vaaditaan toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Tutkimusongelmana on: miten kadettikurssi 89:llä opiskelevien lentokadettien ammatilliset kunto-ominaisuudet ovat kehittyneet valintatestien fyysisen voiman mittauksista neljän opiskeluvuoden aikana. Tutkimus on kvantitatiivinen tutkimus, jonka otos on kadettikurssi 89:llä opiskelevat ohjaajalinjan kadetit. Tulokset analysoidaan tilastollisin menetelmin. Tutkimusta lähestytään sotilaspedagogiikan näkökulmasta, yhdistettynä liikunta- ja ilmailulääketieteeseen. Valintatestien jälkeen ohjaajia ei testata samalla mittalaiteella, eli vertailukelpoista ja luotettavaa vertailuaineistoa ei ole saatavilla. Tutkimusta varten suoritettiin uusintatestit Kauhavan varuskunnan sairaalassa syys- lokakuussa 2005. Uusintatestin tulosten perusteella kohderyhmän ammatilliset kunto-ominaisuudet eivät olleet kehittyneet valintatesteistä. Vartalonkoukistajien isometristä maksimivoimaa lukuun ottamatta mittaustulosten keskiarvot olivat laskeneet uusintatesteissä. Vartalonojentajien- ja koukistajien suhteelliset voimatasot olivat kehittyneet saman suuntaisesti kuin absoluuttiset voimatasot. Antropometrisissä mittauksissa valintatestin ja uusintatestin väliset muutokset olivat pieniä. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että kohderyhmän ammatilliset kuntoominaisuudet eivät ole kehittyneet valintatestien jälkeen. Varsinaista fyysisen kunnon romahdusta ei kuitenkaan ole tapahtunut. Tutkimuksen tulosten perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä siitä, miksi fyysisen kunnon kehitystä ei ole tapahtunut. Jatkotutkimusehdotuksena on selvittää ne syyt, jotka estävät tai haittaavat kadettien fyysisen suorituskyvyn kehitystä opiskeluaikana.

Suomalaisen rauhanturvaajajoukon huolto Suezilla 1956–1957 ja Kyproksella 1964–1977

Suomalaiset ovat osallistuneet Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvatyöhön sen alusta lähtien vuodesta 1956. Rauhanturvatyön luonne on viime vuosina muuttunut, mutta rauhanturvaajia tarvitaan edelleen. Rauhanturvajoukon toiminnan takaamiseksi tarvitaan erilaisia taustatekijöitä, joita ilman joukko ei kykene toimimaan tai sen suorituskyky laskee oleellisesti. Taustatekijöistä huolto on joukon toiminnan kannalta tärkein ja sen täytyy olla kunnossa siinä vaiheessa, kun rauhanturvajoukko lähetetään toimintaalueelle. Tämä tutkimus keskittyy kahteen ensimmäiseen YK:n rauhanturvaoperaatioon, joissa Suomi oli mukana. Tutkimus käsittelee suomalaisen rauhanturvajoukon huoltoa ja siihen liittyviä ongelmia Suezilla 1956 – 1957 sekä Kyproksella 1964 – 1977. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten huollon järjestelyt onnistuivat sekä analysoida, miten kyettiin ottamaan huomioon ensimmäisen operaation kokemukset Suezilla seuraavassa operaatiossa Kyproksella. Tutkimusaineistona ovat olleet julkiset asiakirjat, rauhanturvatoiminnasta kirjoitetut kirjat ja artikkelit sekä kahden rauhanturvatyöhön osallistuneen henkilön haastattelu. Tutkimusmenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällön analyysiä, jolla tarkoitetaan teoreettista asiakirjoihin ja kirjallisuuteen perustuvaa kuvailevaa tutkimusta eli empiiristä tutkimusta. Tutkimuksessa ilmeni, että rauhanturvaoperaation huoltojärjestelmässä esiintyi runsaasti ongelmia. Ongelmista huolimatta huolto kyettiin toteuttamaan hyvin. Omavaraisuuden lisääminen Kyproksen operaation alkuaikoina olisi auttanut monessakin huoltoon liittyvässä asiassa ja ongelmatilanteessa. Vaikka YK lupasikin luovuttaa operaatioon osallistuville maille tietyt tarvikkeet toimialueella, niin toimitusten hitauden ja niissä ilmenevien muiden epäkohtien vuoksi olisi ollut tarpeellista olla mahdollisimman pitkään omavarainen operaation alkuvaiheissa. Jo Suezin operaatio näytti sen, että mitä omavaraisempi joukko on, sitä paremmin se kykenee aloittamaan toiminnan alueella.

Öljyntorjunnan suorituskyvyn kehittäminen vuosina 1979–2007

Öljyntorjunnan suorituskyvyn kehittymisen tutkimuksen tarve nousee Itämeren öljynkuljetusten lisääntymisestä. Siitä on kehittynyt uhka, joka edellyttää tehokasta torjuntavalmiutta ja -kykyä. Tutkimuksessa selvitetään, miten öljyntorjunnan suorituskyky Suomessa on kehittynyt, miten sen kehittämistä on johdettu ja, miten sitä tällä hetkellä johdetaan. Tutkimuksen aikajakso on vv. 1979 – 2007. Öljyntorjunnan suorituskyvyn ja sen kehittämisen osatekijät koostuvat joukosta, materiaalista ja käyttöperiaatteesta. Nämä osatekijät ja kehittymistä tukevat toiminnot on vielä asetettava laajempaan viitekehykseen. Siihen kuuluvat muun muassa öljykuljetusten ympäristövahingon uhka, toimintaympäristöön liittyvät torjuntatoimien virka-apuviranomaiset ja suunnittelutoimintaan liittyvä strateginen johtaminen. Tutkimuksessa tarkastellaan näiden osatekijöiden välisiä suhteita muun muassa asiajohtamisen (management) näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytetään asiakirja-analyysiä. Operaatiotaidon-, torjuntatekniikan- ja torjuntataktiikan kehittymistä analysoidaan käyttäen lähdemateriaalina tutkimusraportteja, muistioita ja tutkijan henkilökohtaisia kokemuksia. Uhka-arvioiden muuttumista arvioidaan raportteja ja asiakirjoja analysoimalla. Johtamista selvitetään toimintasuunnitelmia analysoimalla. Aineistoa on hankittu myös käyttämällä menetelminä haastatteluja ja osallistuvaa havainnointia. Tutkimusmateriaalin sisällön analyysillä saaduista tulkinnoista syntyy tarkastelujakson historia. Merkittävimmät tulkinnat nimetään kehityksen askeliksi. Historia sijoitetaan aikajanalle, jota tarkastellaan tutkimusongelmien näkökulmasta. Siitä saatuja kehitysaskeleita ovat kansainvälisyys, toimintaa tukeva lainsäädäntö sekä organisaatioiden osaaminen ja yhteistyötaito. Öljyntorjuntajärjestelmän johtamisen prosessissa ovat osatekijöinä toimijoiden suorituskyky, varautuminen, konkretisoituneet uhkat, torjuntatilanteissa opitut asiat sekä uhka-arviot. Näistä muodostuu kokonaissuorituskyky. Tutkimuksessa käsitellään merellisten toimijoiden suorituskykyä eri osatekijöiden kautta. Tutkitaan, miten osatekijöiden muutokset ja kehittyminen ovat vaikuttaneet suorituskykyyn. Kehittyäkseen suorituskyky tarvitsee johtamista. Sillä voidaan vaikuttaa kehittämisen painopisteisiin ja suuntaan. Strateginen johtaminen kytkeytyy asiajohtamiseen, johon kuuluu myös tulosjohtaminen. Operaatiotaito, taktiikka ja torjuntatekniikka ovat osa suorituskykyä ja siis asiajohtamisen kenttää. Öljyntorjunta rajataan tutkimuksessa käsittämään alusöljyvahinkojen öljyntorjunnan. Koska SYKE vastaa öljyntorjunnan johtamisesta aavalla selällä, työ rajataan käsittämään aavalla selällä tapahtuvaa öljyntorjuntaa. Tutkimustuloksista yksi tärkeimmistä on, että torjunta-alusten määrä on pysynyt samana vuodesta 1994, vaikka öljynkuljetusten määrä on tarkastelujaksolla 1979 – 2007 moninkertaistunut. Torjuntavalmiuden painopistettä on siirretty Suomenlahdelle ja erityisesti itäiselle Suomenlahdelle, mutta tällä hetkellä siellä ei ole riittävää torjuntakykyä. Lainsäädännöllä ja kansainvälisten sopimusten suosituksia noudattamalla on kehitetty materiaaleja ja käyttöperiaatteita. Näin on vaikutettu suorituskykyyn Kansainvälinen toiminta on luonut edellytyksiä alusten tekniselle kehittämiselle ja henkilöstön kouluttamiselle laajentuneessa toimintaympäristössä. Öljyntorjunnan johtamista ja yleisjärjestelyjä koskevaa kirjallisuutta on vähän METOviranomaisten työkaluiksi.

Hallinto-oikeuksien suorituskyvynmittauksen ja tavoiteasetannan kehittämismahdollisuudet

Suomen hallintotuomioistuinten mittaristotyöryhmä on laatinut oikeusasioiden hallintaa parantavan käsittelyn viivästymisestä varoittavan hälytysjärjestelmän sekä luokitellut asiat työmäärään perustuen. Luokille on laadittu työmäärää kuvaavat painokertoimet. Tämän diplomityön tavoitteena on tutkia asiahallintajärjestelmään tehtyjen uudistusten mahdollistamia suorituskyvynmittauksen ja tavoiteasetannan kehittämismahdollisuuksia asiavirtauksen näkökulmasta. Tavoitteeseen pääsemiseksi selvitetään työmääräpainotuksen vaikutuksia hallinto-oikeuksien suorituskyvyn tunnuslukuihin sekä analysoidaan hallinto-oikeuksien suorituskykyä työmääräpainotuksella vuosina 2009-2012. Raportti sisältää tutkimuksen aihetta käsittelevän teoriakatsauksen ja kohdeorganisaatiota tutkivan empiirisen osuuden. Empiirinen osuus perustuu vahvasti kvantitatiiviseen tutkimukseen. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että työmääräpainotus kaventaa hallintooikeuksien välisiä suorituskykyeroja, mutta huomattavia eroja esiintyy myös työmääräpainotuksilla tarkasteltuna. Hallinto-oikeuksien suorituskyvyissä esiintyy eroja sekä oikeuksien välillä että oikeuksien sisällä eri vuosina. Analysoimalla nykyisiä suorituskyvyn mittauksen ja tavoiteasetannan käytäntöjä, voidaan esittää neljä kehittämisen painopistettä: 1) tavoiteasetannan tekeminen pidemmälle tähtäimelle, 2) mittauksen ja seurannan painopiste toteutuneesta ennakointiin, 3) suorituskyvyn tunnusluvut vastaamaan työmääräpainotusta ja 4) tavoitetasojen yhdenmukaistaminen. Näiden havaittujen kehittämispainopisteiden ja suorituskykyanalyysien pohjalta luotiin vaihtoehtoinen tapa mitata suorituskykyä ja asettaa tavoitteita. Kehittämisehdotusta havainnollistettiin erilaisten skenaarioiden avulla. Työ tarjoaa hyödyllistä tietoa hallinto-oikeuksien suorituskyvystä ja siitä millaisia mahdollisuuksia asianhallinnan uudistukset tuovat hallinto-oikeuksien suorituskyvyn kehittämiseen ja seurantaan.

Varusmiesten fyysisen suorituskyvyn kehittyminen peruskoulutuskaudella

Armeijan suorituskyky koostuu lukuisista eri tekijöistä. Siihen vaikuttavat asejärjestelmät, omaksuttu strategia ja taktiikka sekä ympäristöolosuhteet. Yhtenä merkittävimpänä tekijänä armeijan suorituskyvylle voidaan kuitenkin pitää sen yksittäisten sotilaiden suorituskykyä. Vaikka sodankäynti on teknistynyt ja asejärjestelmät ovat kehittyneet, eivät taistelun asettamat vaatimukset yksittäisen sotilaan fyysiselle suorituskyvylle ole laskeneet, pikemminkin nousseet. Nykypäivän sotilas kantaa enemmän tavaraa mukanaan, suorittaa vaativampia tehtäviä ja vastaa laajemmasta alueesta kuin aikaisemmin. Taistelukentän fyysisten vaatimusten kasvaessa länsimaisten ihmisten fyysisen suorituskyvyn kehitys on ollut laskusuuntainen. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvassa armeijassa koko väestön tasolla tapahtuneet suorituskyvyn muutokset tuntuvat selvinä. Suomalaisten varusmiesten fyysinen suorituskyky on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana selvästi. Kun huomioidaan varusmiesten alhainen lähtötaso ja ikäluokan vähäinen liikunta-aktiivisuus, tulisi varusmieskoulutuksen runsaan fyysisen kuormittavuuden nostaa varusmiesten fyysistä suorituskykyä tuntuvasti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää fyysisesti kuormittavan koulutuksen (liikunta- ja sotilaskoulutus) toteutumista ja sen vaikutuksia varusmiesten fyysiseen suorituskykyyn peruskoulutuskauden aikana. Tutkimusotos koostui kahdesta Porin Prikaatin Esikunta- ja Huoltokomppanian saapumiserän II/05 alokasjoukkueesta (n=61). Varusmiesten fyysinen suorituskyky mitattiin kestävyyden, nopeuden ja voiman osalta kaksipäiväisin kenttätestein peruskoulutuskauden alussa ja lopussa. Tutkittujen varusmiesten kestävyysominaisuudet kehittyivät peruskoulutuskaudella alhaisesta lähtötasosta huolimatta ainoastaan 4,0% (97 ± 65m P<0.001). Tämä johtui oletettavasti parantuneesta hapenottokyvystä ja energia-aineenvaihdunnasta. Kestovoimaominaisuudet kehittyivät selvästi, osin jopa erittäin merkitsevästi. 1min toistokyykistystestin tulokset paranivat 16,1% (7 ± 9krt P<0,001), vatsalihastestin tulokset 33,3% (9 ± 8krt/min P<0,001) selkälihastestin tulokset 23,7% (14 ± 13krt/min) ja etunojapunnerruksen tulokset 41,6% (10 ± 9krt/min P<0,001). Näiden ominaisuuksien kehittymistä voisivat parhaiten selittää kuormitettuna suoritetut marssit ja taistelukoulutus joita oli peruskoulutuskaudella yhteensä 34 tuntia. Sen sijaan nopeusominaisuudet eivät kehittyneet peruskoulutuskaudella ollenkaan. Nopeusvoima, perusvoima ja räjähtävä voima eivät myöskään kehittyneet peruskoulutuskaudella lainkaan. Näin ollen varusmiehillä vaikuttaisi olleen suuria puutteita erityisesti kimmoisuudessa ja lihastyön koordinaatiossa. Peruskoulutuskausi näyttäisi kehittävän varusmiesten kestävyys- ja kestovoimaominaisuuksia. Kehityksestä huolimatta kestävyysominaisuudet jäivät edelleen selvästi taistelukentän asettamista vaatimuksista. Nopeus- ja nopeusvoimaominaisuuksien kehittyminen ole aikaisempaan tutkimustietoon nähden tyydyttävää. Tämä saattaisi viitata tarpeeseen tarkastella peruskoulutuskauden fyysisen koulutuksen järjestelyjä uudelleen. Vaikka kestävyys- ja kestovoimaominaisuudet ovatkin sotilaan toimintakyvyn kannalta keskeisimpiä, ei nopeus- ja nopeusvoimaominaisuuksiakaan tulisi unohtaa. Syöksyissä, suojautumisissa ym. ne saattavat olla ratkaisevia tekijöitä elävän ja kuolleen sotilaan välillä.

Kadettien fyysisessä kunnossa tapahtuneet muutokset 82. - 91. kadettikurssien välillä taistelukelpoisuuden näkökulmasta

Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään kadettien tämän hetkinen fyysisen kunnon taso ja tutkimaan, miten fyysinen kunto on muuttunut viimeisen yhdeksän vuoden aikana peräkkäisillä kadettikursseilla taistelukentän näkökulmasta. Sotilailta edellytetään vähintään 51,3 - 55 ml/kg/min hapenottokykyä ollakseen taistelukelpoisia. 12- minuutin juoksutestissä tämä edellyttää vähintään 2800 metrin tulosta. Lihaskuntotestissä vaaditaan vähintään hyvää tulosta. Tämän perusteella olen asettanut tutkimuksen tavoitteeksi selvittää, vieläkö kadettien nykyinen kunto vastaa taistelukelpoisuuden edellyttämää tasoa. Kadettien fyysistä kuntoa mitataan kestävyyden osalta 12- minuutin juoksutestillä ja lihaskuntoa viisiosaisella lihaskuntotestillä. Lisäksi kadetit juoksevat valojänistestin, joka mittaa kadettien maksimaalista hapenottokykyä. Tämä tutkimus täydentää jo tehtyjä tutkimuksia. Tutkittavana joukkona käytettiin maa- ja merivoimien kadetteja, jotka ovat aloittaneet opintonsa vuosina 1995 - 2004. Tutkimuksessa etsittiin vastausta seuraaviin tutkimuskysymyksiin: - Miten kadettien fyysinen kunto on muuttunut vuodesta 1995 vuoteen 2004? - Millä tasolla kadettien fyysinen kunto on tällä hetkellä taistelukentän näkökulmasta? - Mikä merkitys antropometrialla on fyysiseen kuntoon? - Millaisia eroja on havaittavissa eri puolustushaarojen sekä sukupuolten välillä? Tutkimus osoitti, että kadettien fyysinen kunto on laskenut asteittain vuodesta 2000 lähtien. Maksimaalinen hapenottokyky laski vuodesta 1995 vuoteen 2002 4,1 ml/kg/min eli 6,7%. Muutos oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p=0,000). Vuosina 1995 - 2000 kadetit saavuttivat 12- minuutin juoksutestissä keskimäärin 2972 metrin tuloksen, nuorimpien kadettien savuttama tulos oli enää 2817 metriä. Kestävyys laski viiden vuoden aikana lähes 5%. Merikadettien tulokset ovat kaikissa testeissä jääneet noin kaksi prosenttiyksikköä maavoimien kadettien tuloksista. Tulosten perusteella nykyisten kadettien fyysinen kunto jää alle taistelukelpoisuudelle määritetyn vaatimustason. Tulos on lähes samansuuntainen kaikilla kadeteilla puolustushaarasta tai sukupuolesta riippumatta.Tutkimuslähteinä on käytetty kirjallisuutta ja kadettien fyysisen kunnon testituloksia.

Ilmailufysiologian opetussuunnittelu Suomen Ilmavoimissa

Ilmailufysiologian koulutus pyrkii edistämään sotilaslentäjien suorituskykyä. Koulutus muodostuu suorituskykyä ylläpitävästä liikunnasta, pelastautumiskoulutuksesta ja erityisesti sotilasilmailun toimintaympäristöön liittyvästä teoriasta. Ilmavoimien operatiivinen toimintakyky on suoraan verrannollinen sotilaslentäjien suorituskykyyn. Kvalitatiivisen tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella Suomen Ilmavoimien lentokadettien ilmailufysiologian koulutuksen nykytilaa ja esittää muutosehdotuksia koulutuksen laadun parantamiseksi. Koulutuksen nykytilaa selvitettiin tarkastelemalla lentokadettikurssin viikkoohjelmia, läpivientisuunnitelmia ja tutkijan ilmailufysiologian koulutuksessa tekemiä muistiinpanoja hyväksi käyttäen. Viikko-ohjelmien sisältöjä verrattiin pysyväisasiakirjassa ilmailufysiologian koulutukselle asetettuihin tuntimääriin. Asiakirjoja ja lähdemateriaalia analysoitiin laadullisesti sisällön analyysillä. Ilmailufysiologian opetussuunnitelman taustoja ja siihen kohdistuvia muutospaineita arvioitiin Stufflebeamin CIPP-evaluaatiomallin avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että ilmailufysiologian opetussuunnittelu vaatii parannuksia. Tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että lentokadettien tietämys ilmailufysiologiasta parantuisi, jos ilmailufysiologian opetussuunnitteluun käytettäisiin enemmän resursseja.

Lentokadettien ammatillisten kunto-ominaisuuksien muutos valintavaiheesta kadettikurssin alkuun 92. kadettikurssilla

Tutkimuksessa selvitettiin kadettikurssi 92. ammatillisten kunto-ominaisuuksien muutosta valintavaiheesta kadettikurssin alkuun. Tähän pyrittiin vastaamaan vertailemalla ensimmäisen ja toisen testin tuloksia keskenään. Testien väli oli yhdeksästä kuukaudesta vuoteen. Testeinä olivat varusmiehen kuntoindeksi (VKI) ja sen osa-alueet, sekä niin sanottu lihaskuntotestistö. Lihaskuntotestistöön kuuluvat seuraavat testit: isometriset voimatestit, anaerobisen tehon testi (hyppytesti), sekä ylä- ja keskivartalon koordinaatio ja voima testi (heittoporttitesti). Yhtenä mittarina käytettiin myös antropometrisistä mitoista painoindeksiä (BMI). Koehenkilöinä toimivat kadettikurssi 92. ohjaajalinjan kadetit. Yhteensä heitä saatiin testistä riippuen testattavaksi 12–14 henkilöä. Tilastollisena menetelmänä on käytetty kahden riippuvan otoksen T-testiä. Myös korrelaatiot on tutkittu kaikkien testien osalta. Lihaskuntotestin osalta ei pystytty tekemään merkittäviä johtopäätöksiä ammatillisten kuntoominaisuuksien muutoksesta, kun taas isometrisistä voimatesteistä saatiin erittäin hyviä tuloksia. Näistä pystyttiin toteamaan, että kadettikurssi 92. ohjaajalinjan kadettien ammatilliset kunto-ominaisuudet ovat pysyneet ainakin samalla tasolla kuin vuotta aikaisemmin ja todennäköisesti kadettien kuntotasot ovat hieman nousseet.

Tulosohjauksen toteutuminen taistelualuksella

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kehittää merivoimien taistelualusten tulosohjausta ja johtamista. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan tuloksellisuuden ja suorituskykyä kuvaavien tunnuslukujen käyttöä johtamis- ja ohjaustoiminnassa. Tutkimustapa on empiirinen ja sitä käsitellään kvalitatiivisella otteella. Tutkimustyypiksi on valittu tapaustutkimus. Tutkimustehtävän myötä herää tutkimuksen pääkysymys eli onko taistelualuksen suorituskyvyn rakentamisen ja ylläpidon tulosohjaus riittävää? Tutkimusongelmaa on lähdetty ratkaisemaan alakysymyksillä, jotka muodostavat tutkimusselosteen rakenteen. Kysymyksiä ovat mm.: Mikä on tämän tutkimuksen tausta? Miten tutkimusongelma on rajattu? Mitä aineistoa on käytetty ja miten sitä on käsitelty? Miten tulosohjausta toteutetaan? Mitä on suorituskyky? Miten tunnuslukuja muodostetaan ja käytetään? Ovatko käytössä olevat tunnusluvut ja mittarit valideja ja relevantteja? Mihin toiminnanohjauksessa keskitytään? Tutkimuksen alakysymyksiin on haettu vastauksia kirjallisuuskatsauksella, jossa tarkastellaan tulosohjauksen teoriaa sekä toteutumista puolustusvoimissa. Havaintoaineiston hankitaan käytettiin kyselyä. Se lähetettiin Merivoimien ohjustulta käyttävien ja miinoittavien alusten päälliköille ja I-upseereille. Vastausprosentti jäi alhaiseksi eli n. 30 %:iin, jota voidaan kuitenkin pitää tutkimuksen luotettavuuden kannalta välttävänä. Taistelualusten tulosohjausta ei voida pitää riittävänä eikä se täytä tulosohjauksen ulkoisia tunnusmerkkejä. Käytössä olevat tuloksellisuuden ja suorituskyvyn tunnusluvut ja mittarit ei täytä tulosohjauksen niiltä edellyttämiä piirteitä eikä niiden käyttö tästä syystä ole tehokasta. Johtamis- ja ohjaustoiminnan kehittäminen tämän tutkimuksen havaintojen perusteella on mahdollista, kun lukija tutustuu havaintoaineistossa esiintulleisiin puutteisiin ja epäkohtiin.

Muuttolinnuksi maailmalle : koulutustarpeiden määrittäminen valmiusyksikön johtamisjärjestelmähenkilöstölle

Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli määrittää ilmavoimien kansainvälisen valmiusjoukon johtamisjärjestelmähenkilöstön koulutusvaatimukset ja -sisällöt. Lisäksi tarkoituksena oli luoda vertailuaineisto lopullisen koulutussuunnitelman tekijöille. Koulutussuunnitelman tekeminen on erittäin tärkeää, jotta henkilöstölle saadaan tarvittava suorituskyky. Ilmakomponentin kanssa toimiessa sekä vaativissa kriisinhallintatehtävissä virheet ja tietämättömyys voivat johtaa vakaviin seu rauksiin. Tutkielman teoriaosuudessa perehdytään yksilön toimintakykyyn sekä joukon suorituskykyyn, aikuiskoulutuksen sekä hiljaisen tiedon merkitykseen oppimisessa, kou lutuksen sisällön valintaan, asiantuntijuuden muodostumiseen, opetussuunnitelman rakentumiseen sekä täydelliseen opetussuunnitelmaprosessiin. Empiirisessä osiossa on teemahaastattelulla ja kriittisten tapausten menetelmällä kerätty aineisto on analysoitu induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa saatiin määritettyä johtamisjärjestelmähenkilöstölle suorituskykyvaatimukset sekä koulutuksen sisältö. Lisäksi tutkimuksessa tuotettiin vertailuaineisto koulutussuunnittelun tueksi. Haastatteluiden avulla löydettiin henkilöstölle koulutettavat aihealueet sekä vaatimukset ja kriittiset tapaukset määrittivät toimintojen kehitysajatuksia.

Vertaileva tutkimus taisteluvarustuksen fyysisestä kuormittavuudesta

Kaartin Jääkärirykmentissä koulutetaan asutuskeskustaistelijoita pääkaupungin puolustamiseen. Joukko-osasto on kehittänyt kaupunkijääkärin suorituskykyä hankkimalla uusia ballistisia suojavarusteita ja taisteluvälineitä. Taisteluvarustuksen massan kasvaminen on tuonut haasteita kaupunkijääkärin suorituskyvylle ja fyysisen toimintakyvyn säilyttämiselle kaupunkitaisteluolosuhteissa. Tutkimuksessa vertailtiin laboratoriossa suoritettujen kokeiden sekä käytännön kenttäkokeiden avulla sotilaan taisteluvarustuksen m/91 (noin 16.8 kg) ja kaupunkijääkärin taisteluvarustuksen m/05 (noin 30.3 kg) fyysistä kuormittavuutta ja vaikutusta fyysiseen suorituskykyyn hyökkäystaistelussa rakennetulla alueella. Tarkasteltavia muuttujia olivat sydämen syketaajuus, veren laktaattipitoisuus, subjektiivisen kuormituksen tunteminen sekä kenttäkokeeseen käytetty suoritusaika. Tutkimuksessa pyrittiin tarkastelemaan maksimaalisen hapenottokyvyn, kehon antropometristen ominaisuuksien sekä voimaominaisuuksien merkitystä eripainoista taakka kantaessa. Laboratoriotestit toteutettiin Hämeen Rykmentin Urheilukoulun testiasemalla ja käytännön kenttäkokeet Santahaminan esteradan alueelle simuloidulla asutuskeskustaisteluradalla. Kenttäkokeessa koehenkilöiden (n = 12) tehtävänä oli suorittaa hyökkäystehtävä lähtöasemasta tavoitteeseen jalan. Ohjeeksi annettiin, että taisteluvalmius ja fyysinen toimintakyky tuli säilyttää koko simuloidun hyökkäystehtävän ajan aina tavoitteeseen saakka. Simuloitu kenttäkoe koostui neljästä vaiheesta ja hyökkäyksen kokonaispituus oli noin 1480 metriä. Kenttäkokeen tulosten mukaan henkilökohtaisen taisteluvarustuksen massan kasvaminen 16.8 kg:sta 30.3 kg:n ei aiheuta tilastollisesti merkitseviä eroja sydämen syketaajuudessa tai veren laktaattipitoisuudessa. Subjektiivisen kuormittuneisuuden tuntemuksissa havaittiin kenttäkokeen aikana taisteluvarustusten m/91 ja m/05 välillä tilastollisesti lähes merkitseviä eroja (p< 0.05). Koehenkilöt tunsivat elimistössään raskaamman taakan (m/05) aiheuttaman fyysisen kuormittavuuden ja tietoisesti hidastivat etenemisnopeuttaan. Tämän vuoksi fysiologisissa vasteissa (syke ja veren laktaattipitoisuus) ei havaittu merkitseviä muutoksia. Raskaamman taakan kanssa suoritetussa kenttäkokeessa subjektiivisen kuormittuneisuuden tuntemus aiheutti fyysisen suorituksen intensiteetin ja hyökkäysnopeuden hidastumisen. Tämän vuoksi suoritusajoissa taisteluvarustusten m/91 vs. m/05 kanssa suoritetussa kenttäkokeessa havaittiin tilastollisesti erittäin merkitseviä eroja p< 0.001. Koehenkilöiden välisissä vertailuissa maksimaalinen hapenottokyky oli tilastollisesti lähes merkitsevästi parempi p< 0.05 m/05 varustuksessa koko kenttäkokeen radan suorittaneilla verrattuna niihin henkilöihin, jotka eivät suorittaneet hyväksytysti koko kenttäkoetta taisteluvarustuksessa m/05. Kenttäkokeen raskaammassa varustuksessa hyväksytysti suorittaneilla koehenkilöillä oli myös laboratoriomittausten tulosten perusteella suuremmat voimaominaisuudet yläraajoissa, keskivartalossa ja alaraajoissa. Voimaominaisuuksien välillä ei havaittu suoritusryhmien välillä tilastollisesti merkitseviä eroja. Vahvimmat korrelaatiot kenttäkokeen suoritusajan ja raskaamman taakan (m/05) välillä havaittiin koehenkilöiden jalkalihasten maksimivoimassa (r = - 0.69, p< 0.05), vatsalihaksissa (r = - 0.68, p< 0.05) ja kehon painossa (r = - 0.63, p< 0.05.) Tämän tutkimuksen tulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan kaupunkijääkärin hyökkäystaistelussa kaupunkiympäristössä korostuvat yksilön maksimaalinen hapenottokyky, keskivartalon vatsalihakset, alaraajojen voimantuotto-ominaisuudet sekä kehon koostumus. Kaupunkijääkäreiksi koulutettavien sotilaiden valinnoissa on kiinnitettävä huomiota yksilön aerobiseen kestävyyteen, antropometrisiin ominaisuuksiin sekä voimaominaisuuksiin. Aerobisen kestävyyden laadukas harjoittaminen ja voimaominaisuuksien nousujohteinen kehittäminen ovat tärkeitä osia kaupunkijääkäreiden liikuntakoulutusta.

Suoritustasomittauksista saatujen havaintojen hyödyntäminen koulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä Karjalan prikaatin Huolto- ja kuljetuskomppaniassa

Suoritustasomittauksia tehdään joukkotuotettaville joukoille saapumiserien koulutuksen loppuvaiheessa. Suoritustasomittauksissa verrataan joukon toimintaa niille asetettuihin suorituskykyvaatimuksiin. Suoritustasomittauksista saatuja tuloksia hyödynnetään joukkojen sodanajan sijoittamisessa, koulutuksen seurannassa ja jatkokoulutuksen suunnittelussa kertausharjoituksia varten. Arvioitava joukko koulutetaan perusyksikössä, joka vastaa sodanajan joukon tuottamisesta. Tällöin joukon saavuttama suorituskyky ja mittaustulos ovat osaltaan perusyksikössä annetun koulutuksen tulosta. Tämä joht aa myös siihen, että suoritustasomittauksista saatua palautetta tulisi voida hyödyntää perusyksikön koulutuksen kehittämisessä. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka suorituskykymittauksista saatua palautetta ja tehtyjä havaintoja hyödynnetään koulutuksen kehittämiseksi perusyksikössä yksikön henkilöstön mielestä. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka Huolto- ja kuljetuskomppaniassa kehitetään koulutusta hyödyntämällä suoritustasomittauksista saatuja havaintoja ja palautteita. Tutkimus- ongelma on, miten suorituskykymittauksissa ja arvioinneissa saatuja h avaintoja hyödynnetään perusyksikön koulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä Karjalan prikaatin Huolto- ja kuljetuskomppaniassa? Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusmenetelmä on tapaustutkimus, jolle on tyypillistä kohteen kokonaisvaltainen tarkastelu. Olennaista tapaustutkimuk sessa on sen kohdistuminen nykyhetkeen, rajattuun tapaukseen ja todelliseen tilanteeseen, jota ei voida järjestää kokeelliseksi asetelmaksi. Tiedonhankintamenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelumenetelmä, jossa haastattelun aihepiirit, eli teema-alueet ovat ennalta suunniteltuja. Haastatteluaineiston analysointimene telmänä on käytetty teemoittelua. Se perustuu teemahaastattelu ssa muodostettujen teemojen hyödyntämiseen. Teemoittelulla tarkoitetaan että analyysivaiheessa tarkastellaan sellaisia aineistosta nousevia piirteitä ja teemoja, jotka ovat yhteisiä use alle haastateltavalle. Analyysissa käytettyä päättelyä voidaan kuvailla teorialähtöiseksi, eli abduktiiviseksi. Tutkimusilmiötä tarkastellaan sotilaspedagogiikan näkökulmasta. Tutkimuksen keskeisimmät lähteet ovat pedagogiikkaa ja koulusta käsittelevä kirjallisuus, Puolustusvoimien ja Karjalan prikaatin koulutusta käsittelevät asiakirjat, sekä Huolto- ja kuljetuskomppanian henkilökunnan haastattelut. Tutkimusta varten haastateltiin yksikön päällikkö, varapäällikköä ja kahta kouluttajaa. Tutkimuksen tuloksena muodostui kuvaus suorituskykymittausten toteutuksesta ja siitä saatujen tulosten hyödyntämisestä osana Huolto- ja kuljetuskomppanian koulutuksen suunnittelua ja kehittämistä. Tutkimuksessa selvisi myös yksikön koulutuksessa käytettävien epävirallistenhuoltokomppanian taktiikkaa ja taistelutekniikka oh jaavien asiakirjojen ja tuotettavan sodanajanjoukon päällikön vaikutus koulutukseen. Tutkimuksen keskeisimpänä johtopäätöksenä on tutkijan tekemä havainto epävirallisten käy- täntöjen ja koulutuskulttuurin vaikutuksesta koulutuksen kehittämisessä. Erityisesti koulutustapahtumien kehittämisessä korostuu yksikön henkilökunnan tekemät havainnot, ei niinkään mittaustulokset tai harjoitusraportit. Mittaustuloksia ja harjoitusraportteja hyödynnetään seuraavan saapumiserän koulutuksen läpivientejä suunniteltaessa ja tarkennettaessa koulutuksen painopistettä.

Partiotiedusteluharjoituksen fyysinen kuormittavuus

Nykyaikaisen sotilaan on kyettävä säilyttämään toimintakykynsä nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Viime aikoina käydyt sodat ja tutkimukset ovat osoittaneet, että sotilailta edel-lytetään edelleen hyvää fyysistä suorituskykyä (David 1995). On myös esitetty väittämiä sotilaiden suorituskykyvaatimuksien lisääntymisestä nykyisissä operaatioissa (Maavoi-maesikunta 2004, 276). Sotilastehtävien kuormittavuudesta saadaan tietoa mittaamalla koehenkilöiden aktiivisuutta ja fysiologisia vasteita. Fyysiseen kuormittavuuteen kohdis-tuvia tutkimuksia voidaan käyttää arvioitaessa sotilaiden suorituskyvyn vaatimuksia tai kehitettäessä tehtäväkohtaista taktiikkaa ja koulutusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kolme vuorokautta kestävän partiotiedusteluharjoituksen aiheuttamia fysiolo-gisia vasteita ja mielialan muutoksia, harjoituksen aikaista tiedustelijan energia- ja neste-tasapainoa sekä lepo- ja palautumisaikaa. Tutkimus toteutettiin Reserviupseerikoulun yhteistoimintaharjoituksessa, jossa tutkimus-otos harjoitteli pataljoonan hyökkäyksen tiedustelua jalan partioimalla. Koehenkilöt valit-tiin arpomalla ja heistä muodostettiin yksi tiedusteluryhmä (n=10). Koehenkilöiden fyysi-nen kunto määritettiin epäsuoralla polkupyöräergometritestillä (Milfit), jonka mukaan joukko todettiin hyväkuntoiseksi (VO2max = 55.9 ± 3.8 ml/kg-1/min-1). Harjoitusta edeltä-vänä vuorokautena ja harjoituksen aikana sotilaiden fysiologisia vasteita mitattiin ottamal-la veri- ja hormoninäytteitä, seuraamalla sydämen sykevaihtelua ja sykemuutoksia sekä mittaamalla kehon painoa. Sotilaiden toimintaa seurattiin liikkumisen osalta satelliittipai-kannuksella sekä energian- ja nesteensaannin osalta päiväkirjalla ja kyselyllä. Mielialan muutoksia seurattiin päivittäisellä POMS kyselyllä. Tutkimuksen mukaan partiotiedustelu tapahtui hengitys- ja verenkiertoelimistön osalta kohtuullisen matalalla intensiteetillä (HR = 44 ± 4 % maksimista; VO2 = 16 ± 3 % maksi-mista). Kuormitus oli merkitsevästi suurempi kuin kasarmipalveluksessa (p<0.01). Mitta-uksien perusteella tiedustelijat kärsivät harjoituksessa energia- ja nestevajeesta sekä unen-puutteesta. Harjoituksen aikaisen keskimääräisen energiankulutuksen (4646 ± 674 kcal/vrk) ja energiansaannin (2200 ± 326 kcal/vrk) perusteella sotilaiden energiavaje oli 2405 ± 890 kcal/vrk. Energia- ja nestevajeen seurauksena sotilaiden paino laski 2.2 ± 0.8 kg eli 2.8 %. Punasolujen tilavuus laski (-4.2 %, p<0.01) ja plasmatilavuus samoin (-4.3 %, p<0.01). Tämä oli luultavasti seurausta negatiivisesta nestetasapainosta, koska sotilaat joivat keskimäärin vain 2.9 ± 0.8 l/vrk. Energiankulutuksen mukaan laskettuna heidän olisi tullut nauttia nestettä vähintään 4.6 l/vrk. Sykevälivaihteluanalyysi osoitti, että fyysi-sesti raskaimpana vuorokautena (0. vs. 2.vrk) vagaalinen aktiivisuus väheni RMSSD:llä mitattuna (54 vs. 39 ms, p<0.05), joka saattaa olla merkki muutoksesta sympaattis- vagaa-lisessa tasapainossa (Otzenberger ym. 1998). Verinäytteistä saatujen kuormitusta kuvaavi-en muuttujien vaihtelut tukivat aiempia havaintoja sotilastehtävien kuormittavuudesta. Merkittävimmät muutokset alku ja loppumittauksen välillä olivat testosteronin 34 % (p<0.01) ja vapaan testosteronin 31 % (p<0.05) lasku sekä kreatiinikinaasin nousu 2.2 -kertaiseksi (p<0.001). Kortisolin ja kasvuhormonin osalta muutoksien suunta vaihteli eri harjoituspäivinä. Tyroksiinin pitoisuus oli lievässä nousussa koko harjoituksen ajan. Kolme vuorokautta kestäneen partiotiedusteluharjoituksen kuormittavuus hyväkuntoisilla sotilailla muodostui matalaintensiteettisestä pitkäkestoisesta rasituksesta. Harjoituksen aikainen RMSSD:n lasku osoitti sympaattis- vagaalisen säätelyn aktiivisuuden muutoksia laskien parasympaattista aktiivisuutta. Sotilaiden fysiologiset vasteet heijastivat harjoituk-sen aiheuttamaa sotilaallista fyysistä stressiä, joka muodostui huomattavan negatiivisesta energia- ja nestetasapainosta sekä univajeesta. Tästä huolimatta sotilaat säilyttivät korkean aktiivisuuden tason. Huomattavalla energiavajeella ei näyttänyt olevan suurta merkitystä hyväkuntoisien sotilaiden tehtävistä suoriutumiseen lyhyessä alle 4 vrk kestävässä harjoi-tuksessa. Sotilasjohtajien koulutuksessa ja koulutuksen suunnittelussa on korostettava energiatasapainon palauttamisen merkitystä sekä opetettava tehtävien tehokasta organi-sointia fyysisen palautumisen mahdollistamiseksi ja toimintakyvyn säilyttämiseksi.

Kenttäviestijärjestelmän järjestelmätestaus

Yhtymän viestijärjestelmä YVI2 on kenttäviestijärjestelmä, jolla luodaan prikaatin sotatoimessa tarvittavat kenttäviestiyhteydet. Järjestelmällä luodaan viestipalvelut koko yhtymän tulenkäytön, tiedustelun ja johtamisen viestiyhteystarpeisiin. Järjestelmän toimivuus on sotatoimen onnistuneen suorittamisen kannalta erittäin tärkeätä. Tutkimusympäristönä on YVI2- järjestelmä, johon tutkimuksessa on määritelty järjestelmäkomponenttien ja keskeisten palveluiden testien ja mittausten raja-arvot. Järjestelmätestauksella kyetään paikallistamaan viestijärjestelmässä mahdollisesti olevat virheet. Lisäksi järjestelmätestaus tuottaa tietoja, joiden perusteella voidaan määrittää viestiverkon suorituskyky sekä analysoida sitä. Järjestelmätestaus käsittää testauksen suunnittelun, mittaukset ja testit, tietojen koostamisen, tietojen analysoinnin ja testiraportin laatimisen. Testiraportti on yhtenä seuraavan vaiheen tai testauskierroksen suunnittelua. Järjestelmätestauksen tuloksia voidaan analysoida sekä järjestelmän suorituskyvyn että luotettavuuden ja kattavuuden perusteella. Näihin molempiin tutkimuksessa esitetään joitain malleja ja ajatuksia. Järjestelmätestaus soveltuu monipuolisesti viestitoiminnan suunnittelun ja johtamisen tueksi.