Poverty and the Environment : Investment Poverty and the Role of Assets in Generating Welfare for Farmer Households in the Province of Herrera, Panama

Köyhiä maanviljelijöitä on usein syytetty kehitysmaiden ympäristöongelmista. On väitetty, että eloonjäämistaistelu pakottaa heidät käyttämään maata ja muita luonnonvaroja lyhytnäköisesti. Harva asiaa koskeva tutkimus on kuitenkaan tukenut tätä väitettä; perheiden köyhyyden astetta ja heidän aiheuttamaansa ympäristövaikutusta ei ole kyetty kytkemään toisiinsa. Selkeyttääkseen köyhyys-ympäristö –keskustelua, Thomas Reardon ja Steven Vosti kehittivät investointiköyhyyden käsitteen. Se tunnistaa sen kenties suuren joukon maanviljelijäperheitä, jotka eivät ole köyhiä perinteisten köyhyysmittareiden mukaan, mutta joiden hyvinvointi ei ole riittävästi köyhyysrajojen yläpuolella salliakseen perheen investoida kestävämpään maankäyttöön. Reardon ja Vosti korostivat myös omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin, ja uskoivat sen vaikuttavan tuotanto- ja investointipäätöksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten investointiköyhyyttä voidaan ymmärtää ja mitata? Ja, mikä on viljelijäperheiden omaisuuden hyvinvointia lisäävä vaikutus? Tätä tutkimusta varten haastateltiin 402 maanviljelijäperhettä Väli-Amerikassa, Panaman tasavallan Herreran läänissä. Näiden perheiden hyvinvointia mitattiin heidän kulutuksensa mukaan, ja paikalliset köyhyysrajat laskettiin paikallisen ruoan hinnan mukaan. Herrerassa ihminen tarvitsee keskimäärin 494 dollaria vuodessa saadakseen riittävän ravinnon, tai 876 dollaria vuodessa voidakseen ravinnon lisäksi kattaa muitakin välttämättömiä menoja. Ruoka- eli äärimmäisen köyhyyden rajan alle jäi 15,4% tutkituista perheistä, ja 33,6% oli jokseenkin köyhiä, eli saavutti kyllä riittävän ravitsemuksen, muttei kyennyt kustantamaan muita perustarpeitaan. Molempien köyhyysrajojen yläpuolelle ylsi siis 51% tutkituista perheistä. Näiden köyhyysryhmien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia ei vain perheiden varallisuuden, tulojen ja investointistrategioiden välillä, mutta myös perheiden rakenteessa, elinympäristössä ja mahdollisuuksissa saada palveluja. Investointiköyhyyden mittaaminen osoittautui haastavaksi. Herrerassa viljelijät eivät tee investointeja puhtaasti ympäristönsuojeluun, eikä maankäytön kestävyyttä muutenkaan pystytty yhdistämään perheiden hyvinvoinnin tasoon. Siksi investointiköyhyyttä etsittiin sellaisena hyvinvoinnin tasona, jonka alapuolella elävien perheiden parissa tuottavat maanparannusinvestoinnit eivät enää ole suorassa suhteessa hyvinvointiin. Tällaisia investointeja ovat mm. istutetut aidat, lannoitus ja paranneltujen laiduntyyppien viljely. Havaittiin, että jos perheen hyvinvointi putoaa alle 1000 dollarin/henkilö/vuosi, tällaiset tuottavat maanparannusinvestoinnit muuttuvat erittäin harvinaisiksi. Investointiköyhyyden raja on siis noin kaksi kertaa riittävän ravitsemuksen hinta, ja sen ylitti 42,3% tutkituista perheistä. Heille on tyypillistä, että molemmat puolisot käyvät työssä, ovat korkeasti koulutettuja ja yhteisössään aktiivisia, maatila tuottaa paremmin, tilalla kasvatetaan vaativampia kasveja, ja että he ovat kerryttäneet enemmän omaisuutta kuin investointi-köyhyyden rajan alla elävät perheet. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistettiin yleinen oletus, että omaisuudesta olisi poikkeuksetta hyötyä viljelijäperheelle. Niinpä omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin tutkittiin selvittämällä, mitä reittejä pitkin perheiden omistama maa, karja, koulutus ja työikäiset perheenjäsenet voisivat lisätä perheen hyvinvointia. Näiden hyvinvointi-mekanismien ajateltiin myös riippuvan monista väliin tulevista tekijöistä. Esimerkiksi koulutus voisi lisätä hyvinvointia, jos sen avulla saataisiin paremmin palkattuja töitä tai perustettaisiin yritys; mutta näihin mekanismeihin saattaa vaikuttaa vaikkapa etäisyys kaupungeista tai se, omistaako perhe ajoneuvon. Köyhimpien perheiden parissa nimenomaan koulutus olikin ainoa tutkittu omaisuuden muoto, joka edisti perheen hyvinvointia, kun taas maasta, karjasta tai työvoimasta ei ollut apua köyhyydestä nousemiseen. Varakkaampien perheiden parissa sen sijaan korkeampaa hyvinvointia tuottivat koulutuksen lisäksi myös maa ja työvoima, joskin monesta väliin tulevasta muuttujasta, kuten tuotantopanoksista riippuen. Ei siis ole automaatiota, jolla omaisuus parantaisi perheiden hyvinvointia. Vaikka rikkailla onkin yleensä enemmän karjaa kuin köyhemmillä, ei tässä aineistossa löydetty yhtään mekanismia, jota kautta karjan määrä tuottaisi korkeampaa hyvinvointia viljelijäperheille. Omaisuuden keräämisen ja hyödyntämisen strategiat myös muuttuvat hyvinvoinnin kasvaessa ja niihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Ympäristön ja köyhyyden suhde on siis edelleen epäselvä. Köyhyyden voittaminen vaatii pitkällä tähtäimellä sitä, että viljelijäperheet nousisivat investointiköyhyyden rajan yläpuolelle. Näin heillä olisi varaa alkaa kartuttaa omaisuutta ja investoida kestävämpään maankäyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin isolle osalle herreralaisia perheitä tuo raja on kaukana tavoittamattomissa. Miten päästä yli tuhannen dollarin kulutukseen perheenjäsentä kohden, mikäli elintaso ei yllä edes riittävään ravitsemukseen? Ja sittenkin, vaikka hyvinvointi kohenisi, ei ympäristön kannalta parannuksia ole välttämättä odotettavissa, mikäli karjalaumat kasvavat ja eroosioalttiit laitumet leviävät.

Wear resistance of cast graphitic aluminium alloys

Wear rates of several cast aluminium base alloys have been measured for lubricated rubbing against a rotating hardened steel disk. Wear rates of cast graphitic aluminium-silicon-nickel alloys were lower than those of pure Al, Al-Si and Al-Si-Ni alloys especially above pressures of 0.02 kg/mm2. The high wear resistance is attributed to the presence of graphite particles in the matrix which act as a solid lubricant. Additions of nickel alone to Al-Si alloys decrease the wear resistance. Graphitic aluminium-silicon-nickel alloys containing above 2% graphite can be mated unlubricated against the rotating steel disk after a one minute lubricated run-in period. Graphite particles may be potentially suitable to replace part of all of the tin in aluminium-tin bearing alloys.

Divide-and-Correct Algorithm for Division in a Negative Base

A divide-and-correct algorithm is described for multiple-precision division in the negative base number system. In this algorithm an initial quotient estimate is obtained from suitable segmented operands; this is then corrected by simple rules to arrive at the true quotient.

Development and testing of allometric equations for estimating above-ground biomass of mixed-species environmental plantings

To quantify the impact that planting indigenous trees and shrubs in mixed communities (environmental plantings) have on net sequestration of carbon and other environmental or commercial benefits, precise and non-biased estimates of biomass are required. Because these plantings consist of several species, estimation of their biomass through allometric relationships is a challenging task. We explored methods to accurately estimate biomass through harvesting 3139 trees and shrubs from 22 plantings, and collating similar datasets from earlier studies, in non-arid (>300mm rainfallyear-1) regions of southern and eastern Australia. Site-and-species specific allometric equations were developed, as were three types of generalised, multi-site, allometric equations based on categories of species and growth-habits: (i) species-specific, (ii) genus and growth-habit, and (iii) universal growth-habit irrespective of genus. Biomass was measured at plot level at eight contrasting sites to test the accuracy of prediction of tonnes dry matter of above-ground biomass per hectare using different classes of allometric equations. A finer-scale analysis tested performance of these at an individual-tree level across a wider range of sites. Although the percentage error in prediction could be high at a given site (up to 45%), it was relatively low (<11%) when generalised allometry-predictions of biomass was used to make regional- or estate-level estimates across a range of sites. Precision, and thus accuracy, increased slightly with the level of specificity of allometry. Inclusion of site-specific factors in generic equations increased efficiency of prediction of above-ground biomass by as much as 8%. Site-and-species-specific equations are the most accurate for site-based predictions. Generic allometric equations developed here, particularly the generic species-specific equations, can be confidently applied to provide regional- or estate-level estimates of above-ground biomass and carbon. © 2013 Elsevier B.V.

Ready for Bed

Digital image

Wear resistance of cast graphitic aluminium alloys

Wear rates of several cast aluminium base alloys have been measured for lubricated rubbing against a rotating hardened steel disk. Wear rates of cast graphitic aluminium-silicon-nickel alloys were lower than those of pure Al, Al-Si and Al-Si-Ni alloys especially above pressures of 0.02 kg/mm2. The high wear resistance is attributed to the presence of graphite particles in the matrix which act as a solid lubricant. Additions of nickel alone to Al-Si alloys decrease the wear resistance. Graphitic aluminium-silicon-nickel alloys containing above 2% graphite can be mated unlubricated against the rotating steel disk after a one minute lubricated run-in period. Graphite particles may be potentially suitable to replace part of all of the tin in aluminium-tin bearing alloys.

Divide-and-Correct Algorithm for Division in a Negative Base

A divide-and-correct algorithm is described for multiple-precision division in the negative base number system. In this algorithm an initial quotient estimate is obtained from suitable segmented operands; this is then corrected by simple rules to arrive at the true quotient.

Mass transfer with chemical reaction in a foam bed contactor

On the basis of dodecahedral structure of a foam bed, a model to predict conversion in a foam bed contactor with mass transfer with chemical reaction has been developed. To verify the proposed model, experiments have been carried out in a semi-batch apparatus for the absorption of lean CO2 gas in a foam of sodium hydroxide solution. The proposed model predicts fairly well the experimentally found absorption values.

Intrinsic kinetics of trickle bed reactors

Abstract is not available.

Arithmetic Algorithms in a Negative Base

Algorithms are described for the basic arithmetic operations and square rooting in a negative base. A new operation called polarization that reverses the sign of a number facilitates subtraction, using addition. Some special features of the negative-base arithmetic are also mentioned.

Deterministic Division Algorithm in a Negative Base

Described here is a deterministic division algorithm in a negative-base number system; here, the divisor is mapped into a suitable range by premultiplication, so that the choice of the quotient digit is deterministic.

Mononitrosalted and phenylamido substituted chelate linkage isomers of quadridentate Schiff base copper(II) complexes

The nitrosation of monophenylamido substututed quadridentate Schiff base complexes of copper(II) are observed to adopt N-bonded isonitroso coordination whereas the phenylisocyanation of the corresponding mononitrosated quadridentate complexes are found to prefer O-bonded isonitroso coordination.

Boosting the productivity and profitability of northern Australian beef enterprises: Exploring innovation options using simulation modelling and systems analysis

The financial health of beef cattle enterprises in northern Australia has declined markedly over the last decade due to an escalation in production and marketing costs and a real decline in beef prices. Historically, gains in animal productivity have offset the effect of declining terms of trade on farm incomes. This raises the question of whether future productivity improvements can remain a key path for lifting enterprise profitability sufficient to ensure that the industry remains economically viable over the longer term. The key objective of this study was to assess the production and financial implications for north Australian beef enterprises of a range of technology interventions (development scenarios), including genetic gain in cattle, nutrient supplementation, and alteration of the feed base through introduced pastures and forage crops, across a variety of natural environments. To achieve this objective a beef systems model was developed that is capable of simulating livestock production at the enterprise level, including reproduction, growth and mortality, based on energy and protein supply from natural C4 pastures that are subject to high inter-annual climate variability. Comparisons between simulation outputs and enterprise performance data in three case study regions suggested that the simulation model (the Northern Australia Beef Systems Analyser) can adequately represent the performance beef cattle enterprises in northern Australia. Testing of a range of development scenarios suggested that the application of individual technologies can substantially lift productivity and profitability, especially where the entire feedbase was altered through legume augmentation. The simultaneous implementation of multiple technologies that provide benefits to different aspects of animal productivity resulted in the greatest increases in cattle productivity and enterprise profitability, with projected weaning rates increasing by 25%, liveweight gain by 40% and net profit by 150% above current baseline levels, although gains of this magnitude might not necessarily be realised in practice. While there were slight increases in total methane output from these development scenarios, the methane emissions per kg of beef produced were reduced by 20% in scenarios with higher productivity gain. Combinations of technologies or innovative practices applied in a systematic and integrated fashion thus offer scope for providing the productivity and profitability gains necessary to maintain viable beef enterprises in northern Australia into the future.

What do prisoners eat? Nutrient intakes and food practices in a high secure prison

There are limited studies on the adequacy of prisoner diet and food practices, yet understanding these are important to inform food provision and assure duty of care for this group. The aim of this research was to assess the dietary intakes of prisoners to inform food and nutrition policy in this setting. This research used a cross-sectional design with convenience sampling in a 945 bed male high secure prison. Multiple methods were used to assess food available at the group level, including verification of food portion, quality, and practices. A pictorial tool supported the diet history method. Of 276 eligible prisoners, 120 dietary interviews were conducted and verified against prison records, with 106 deemed plausible. The results showed the planned food to be nutritionally adequate, with the exception of vitamin D for older males and long chain fatty acids, with sodium above Upper Limits. The Australian Dietary Targets for chronic disease risk were not achieved. High energy intakes were reported with median 13.8MJ (SE 0.3MJ). Probability estimates of inadequate intake varied with age groups: magnesium 8% (>30 years), 2.9% (<30 years); calcium 6.0% (>70 years), 1.5% (<70 years); folate 3.5%; zinc and iodine 2.7%; and vitamin A 2.3%. Nutrient intakes were greatly impacted by self-funded snacks. Results suggest nutrient intakes nutritionally favourable when compared to males in the community. This study highlights the complexity of food provision in the prison environment, and also poses questions for population level dietary guidance in delivering appropriate nutrients within energy limits.