Kielioppi ja funktionaalisuus peruskoulun yläluokkien suomi toisena kielenä -oppikirjoissa

Tutkimuksen aiheena on suomen kielen kielioppi ja funktionaalisuus peruskoulun yläluokkien suomi toisena kielenä -oppi- ja tehtäväkirjoissa. Tutkimusaineistoa ovat Tekstitaituri7–9 -oppikirjat ja S2-tehtäväkirjat sekä Suomi2-sarjan kirjat Minä ja arki, Minä ja media sekä Minä ja yhteiskunta. Tutkimus kuuluu S2-oppikirjatutkimuksen piiriin ja perustuu oppikirjojen sisällön yksityiskohtien keräämiseen, vertailuun ja analysointiin. Tutkimus on laadullista eli kvalitatiivista ja menetelmänä on päättelyyn ja tulkintaan tähtäävä aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimuksessa on selvitetty, mitä kielioppiasioita on peruskoulun yläluokkien suomi toisena kielenä -oppi- ja tehtäväkirjoissa. Tämän lisäksi on tutkittu funktionaalisuutta tukevia kielioppiharjoituksia ja sitä, millaisia ne ovat. Tutkimuksessa vertaillaan lopuksi Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2004 ja 2014 suomi toisena kielenä oppimäärän tavoitteita ja sisältöjä kieliopin osalta keskenään sekä pohditaan, miten tutkimusaineistossa näkyy OPS:ien kieliopin tavoitteet ja sisällöt. Molemmissa tutkittavissa kirjasarjoissa on funktionaalisuutta tukevia harjoituksia. Suomi2-sarjan kirjoista nousee esiin puhekielisyys kielioppitehtävissä ja se, että oppijat keräävät itse muistisääntöjä kielioppiasioista. Tekstitaitureissa on enemmän perinteisiä kielioppitehtäviä eikä kovinkaan paljon puhekielisyyttä, mutta kirjoissa käytetään paljon erilaisia tekstejä harjoituksissa, kuten Suomi2-sarjan kirjoissakin.

Lasten kokemuksia kouluvaareista . Alakoululaisten piirustuksia ja tekstejä kouluvaareista

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia kokemuksia lapsilla on kouluvaareista. Lisäksi tutkitaan, eroavatko maahanmuuttotaustaisten oppilaiden kuvaukset muiden oppilaiden kuvauksista. Kyseisestä aiheesta on aiemmin tehty vain yksi tutkimus kouluvaarien näkökulmasta. Kaikkea tästä tutkimuksesta saatua tietoa voidaan siis pitää tärkeänä. Kouluvaaritoiminnalla tarkoitetaan Kouluvaarit ry, Farfar i skolan -yhdistyksen toimintaa. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusaineiston analyysi on aineistolähtöistä. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan koulun yhteisöllisyyttä, hyvinvointia, yhteisöllistä isovanhemmuutta, kohtaamisten merkityksiä ja maahanmuuttotaustaisiin oppilaisiin liittyviä erityiskysymyksiä. Tutkimusotanta on yhteensä 107 lasta, vuosiluokilta 1-6. Tutkimusaineistona ovat lasten piirustukset ja tekstit, joiden aiheena oli ”Minä ja kouluvaari”. Tutkimusaineisto kerättiin Varsinais-Suomessa joulukuussa 2015 ja tammikuussa 2016. Tutkimustulokset analysoitiin sisällönanalyysin ja erittelyn avulla. Ne luokiteltiin neljään eri pääluokkaan, jotka nousivat selkeästi sekä piirustuksista että kirjoituksista. Pääluokat ovat: 1) Kouluvaari auttaa oppilaita koulun arjessa 2) Kouluvaari opettaa lapsille erilaisia asioita 3) Kouluvaari on mukana toiminnassa 4) Oppilaiden kuvauksia kouluvaareista. Maahanmuuttotaustaisten oppilaiden piirustuksia ja tekstejä käsitellään omassa alaluvussaan. Tutkimustulosten mukaan kouluvaarit ovat tärkeitä lapsille. He auttavat koulutyössä ja opettavat erilaisia asioita. Sen lisäksi he ovat mukana erilaisissa tapahtumissa ja koulun retkillä. Lasten kuvaukset kouluvaareista olivat myönteisiä, heitä kuvailtiin mukaviksi, hyväntuulisiksi ja hymyileväisiksi. Vain kahden oppilaan kokemukset kouluvaareista eivät olleet niin hyviä, vaan kouluvaari oli jäänyt etäiseksi. Maahanmuuttotaustaisten oppilaiden kuvaukset olivat samassa linjassa muiden oppilaiden kanssa. Voidaan siis todeta, että kouluvaarit ovat tärkeä moniammatillinen lisä koulun kiireisessä arjessa.

Postmoderni subjekti Jaakko Yli-Juonikkaan romaanissa Neuromaani

Kirjailija Jaakko Yli-Juonikkaan (s.1976) on julkaissut uransa aikana useita romaaneja, joista kolmas romaani Neuromaani (2012) on selvästi laajin ja kompleksisin. Siinä on useita piirteitä, joiden perusteella se on luokiteltavissa juuri postmoderniksi romaaniksi. Neuromaani on poikkeuksellinen romaani suomenkielisessä kirjallisuudessa, koska Suomessa postmodernismi ei ole koskaan noussut sellaiseen asemaan kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Postmoderni kirjallisuus on leimallisesti juuri meidän aikamme kirjallisuutta. Se käsittelee niitä ongelmia, joita ihminen kohtaa yhä epäselvemmäksi muuttuneessa maailmassa. Maailma muuttuu koko ajan monimutkaisemmaksi, kun saatavilla oleva informaatio lisääntyy koko ajan. Sen seurauksena yhden ihmisen on yhä vaikeampi tulkita ja järjestellä tuota informaatiota koherenttiin muotoon. Tästä seurauksena postmodernin kirjallisuuden subjektit ovat heikentyneessä tai hajonneessa tilassa. Kirjallisuus ei enää kuvaa päähenkilöiden kautta eheää fiktiivistä maailmaa, vaan tilalla on maailmojen runsaus. Se näkyy postmodernin kirjallisuuden käyttämissä eri rekistereissä, runsaassa intertekstuaalisuudessa ja eri aineksen yhdistelyssä. Postmoderni kirjallisuus yhdistelee matalaa ja korkeaa kulttuuria, mutta lopputuloksena on usein romaaneja, joiden lukukokemusta voisi kuvailla vaikeaksi. Se johtuu siitä, ettei lukijakaan ole enää autonominen subjekti, joka kykenisi tulkitsemaan tekstimassan yhteneväiseksi kokonaisuudeksi. Tutkielma tarkastelee postmodernia subjektia Neuromaanissa. Postmodernin subjektin problematiikka esiintyy romaanissa pääasiassa kolmella eri tavalla. Sen henkilöhahmot ovat heikentyneitä subjekteja, joiden on vaikea tulkita omaa tilannettaan. Päähenkilöiden sekava tilanne heijastuu lukijaan, jonka lukukokemus on katkonainen ja vaikea. Romaanin tekijä ja kertoja on myös hajonneen subjektin tilassa, sillä yhtenäisen tekstin sijasta Neuromaani on tulvillaan eri lähteistä lainattua ainesta ja erilaisia tekstityyppejä, kerronnan seassa on jopa kaupallista ainesta. Se johtuu siitä, että kaikki kolme ovat samassa hajonneen subjektin tilassa.

Harrastajat lainsäädännön harmaalla alueella: fanikääntäminen ja tekijänoikeudet

Käännösala on muutoksen kynnyksellä. Uusia kääntämisen muotoja syntyy uuden teknologian, erityisesti internetin tarjoaman uuden, entistä vuorovaikutteisemman kommunikaatiotavan ansiosta. Ammattikääntäjien lisäksi nykyään käännöksiä tekevät myös vapaaehtoiset harrastajat, ja tässä tutkimuksessa tarkemmin rajattu aihe on fanikääntäminen, jota voidaan pitää omana kääntämisen lajina omine konventioineen ja sääntöineen. Fanikääntäminen on lisäksi asettanut käännösalan uudenlaisten kysymysten eteen niin käännösstrategioiden kuin kääntämisen eettisyyden suhteen. Tutkimuksessa selvitetään kyselylomakkeen avulla fanikääntämistä japanilaisen sarjakuvan eli mangan piirissä. Tämä scanlation-käsitteellä tunnettu, jo muutaman vuosikymmenen ajan jatkunut toiminta on pohjimmiltaan laitonta, joten sen voisi kuvitella olevan ongelmallista. Yllättävän usein oikeudenhaltijat kuitenkin katsovat toimintaa läpi sormiensa, sillä se voidaan nähdä myös mainoksena, jonka myötä manga-sarjat saavat uusia yleisöjä. Tässä tutkimuksessa keskitytään ennen kaikkea scanlation-toiminnan eettisten ulottuvuuksien tarkasteluun tekijänoikeuksien näkökulmasta. Perinteisten kansallisten lakien lisäksi entistä globaalimmassa maailmassa vaaditaan myös kansainvälistä lainsäädäntöä, jonka yhdenmukaistamiseen ja tehokkuuteen on tekijänoikeuksienkin osalta paneuduttu monin kansainvälisin sopimuksin. Vaikka tekijänoikeudet perinteisesti kuuluvat myös kääntäjille, on tilanne laittomalta pohjalta tapahtuvassa fanikääntämisessä monimutkaisempi. Tutkimuksen kvalitatiivinen kyselytutkimus on suunnattu kahdelle kohderyhmälle, scanlation-toimintaa harjoittaville harrastelijaryhmille sekä toisaalta scanlation-julkaisujen lukijoille. Kyselylomake rakentui kahden hypoteesin ympärille. Ensimmäisen hypoteesin mukaisesti pyrittiin selvittämään, vaikuttaako vastaajan ikä, maantieteellinen sijainti tai luettujen sarjojen genre siihen, koetaanko scanlation tekijänoikeuksia loukkaavana toimintana. Toinen hypoteesi oli, että scanlation-ryhmässä tai muussa yhteydessä kääntäjänä toimiminen vaikuttaa siihen, miten vahvasti vastaaja on tietoinen paitsi lähdeteoksen oikeudenhaltijan oikeuksista, myös omista tekijänoikeuksistaan scanlation-julkaisun kääntäjänä. Hypoteesien tarkastelun lisäksi tutkimuksessa pyrittiin saamaan mahdollisimman paljon uutta tietoa scanlation-toiminnasta ilman ennakko-oletuksia. Hypoteesien paikkansapitävyys ei selvinnyt tutkimuksessa, mutta ne eivät myöskään yksiselitteisesti kumoutuneet: suppean vastaajajoukon seurauksena tuloksista ei voi tehdä yleistyksiä. Suppeasta vastaajajoukosta huolimatta tuloksissa näkyy piirteitä siitä, että Aasiassa scanlation-toimijat ovat tietoisempia tekijänoikeuksistaan kuin länsimaissa, mutta tämänkin tuloksen varmistamiseksi lisätutkimukset ovat tarpeen. Jatkotutkimuksia ajatellen havainnointiin perustuvat menetelmät saattaisivat antaa syvällisempää tietoa scanlationin kaltaisesta suhteellisen tutkimattomasta ilmiöstä.

Queerelämää? Vastustava luenta, queer ja camp televisiosarjassa Sinkkuelämää

Tässä työssä tarkastelen amerikkalaisen televisiosarja Sinkkuelämän neljää naishenkilöä viimeisen tuotantokauden kahdessa jaksossa. Teen tutkijaluentaa naishahmoista käyttäen apunani vastustavaa luentaa ja queer-luentaa sekä etsin campin piirteitä. Lähden liikkeelle Stuart Hallin jo 1970-luvulla esittämästä sisäänkoodaus/uloskoodausmallista, jossa televisiotekstin sisältöä voi lukea sisäänkoodattua merkitystä vastustaen, sisältöä uudelleen muokaten. Tuon Hallin mallin mukaan queer-luentaan, ja koitan selvittää miten heteronormatiivista televisiosarjaa Sinkkuelämää voidaan tulkita normeja haastaen. Queer tässä työssä tarkoittaa siis normien ulkopuolelle jäävää, niitä horjuttavaa ja vastustavaa. Työstän vastustavaa luentaa lähiluvun metodilla. Tekstistä, kuten televisio-ohjelmasta, tehdään tulkintoja toistuvien havaintojen perusteella, kiinnittäen huomiota myös pieniin yksityiskohtiin. Olen asennoitunut vastustavaan luentaan queer-tutkimusta tekevien tutkijoiden töiden inspiroimana, etenkin Annamari Vänskä ja Sanna Karkulehto ovat olleet työni kannalta tärkeitä. Tarkastelen Sinkkuelämää-sarjan naishahmoja erityisesti heteronormatiivisuuden ja normatiivisen heterouden kautta. Ensimmäisellä tarkoitetaan heteroseksuaalisuuden pitämistä luonnollisena ja normina, ja normatiivisen heterouden käsitteellä haluan tuoda esille kategorian heterous monimuotoisuuden: sen, että heterouden sisällä on normista poikkeavia muotoja. Esimerkkinä tästä on analyysini Charlottesta, jonka päältäpäin näyttävän normatiivinen heteronaiseus joutuu kyseenalaistetuksi, kun tämä ei tulekaan biologisesti luonnollisella tavalla raskaaksi. Campin avulla Sinkkuelämän queeriys herkullisesti esille. Sarja on esteettinen, muun muassa muotiin ja tyyliin on käytetty erityisen paljon aikaa. Campin esteettisyyden ja teatraalisuuden avulla Samanthan roolihahmo tulee herkullisesti esille naisen käydessä läpi kemoterapian jälkeistä hiustenlähtöä. Sinkkuelämän tyylille uskollisesti vakavallekin aiheelle, kuten rintasyövälle tässä tapauksessa, voidaan nauraa – tietyissä puitteissa. Graduni tarkoitus on aineiston perusteella osoittaa televisiosarjan sukupuolittunut maailma ja miten normatiivisuuden haastamiseen, vastustavaan queer-luentaan, tulee tilaisuuksia yksityiskohtaisen lähiluvun avulla.

Improvements in the 6-Min Walk Test and Spirometry Following Thoracentesis for Symptomatic Pleural Effusions

Background: Impairment in pulmonary capacity due to pleural effusion compromises daily activity. Removal of fluid improves symptoms, but the impact, especially on exercise capacity, has not been determined. Methods: Twenty-five patients with unilateral pleural effusion documented by chest radiograph were included. The 6-min walk test, Borg modified dyspnea score, FVC, and FEV, were analyzed before and 48 h after the removal of large pleural effusions. Results: The mean fluid removed was 1,564 +/- 695 mL. After the procedure, values of FVC, FEV and 6-min walk distance increased (P<.001), whereas dyspnea decreased (P<.001). Statistical correlations (P<.001) between 6-min walk distance and FVC (r=0.725) and between 6-min walk distance and FEV, (r=0.661) were observed. Correlations also were observed between the deltas (prethoracentesis X postthoracentesis) of the 6-min walk test and the percentage of FVC (r=0.450) and of FEV, (r=0.472) divided by the volume of fluid removed (P<.05). Conclusion: In addition to the improvement in lung function after thoracentesis, the benefits of fluid removal are more evident in situations of exertion, allowing better readaptation of patients to routine activities. CHEST 2011; 139(6):1424-1429

Hemodynamic responses to aortic depressor nerve stimulation in conscious L-NAME-induced hypertensive rats

Durand MT, Castania JA, Fazan R Jr, Salgado MC, Salgado HC. Hemodynamic responses to aortic depressor nerve stimulation in conscious L-NAME-induced hypertensive rats. Am J Physiol Regul Integr Comp Physiol 300: R418-R427, 2011. First published November 24, 2010; doi: 10.1152/ajpregu.00463.2010.-The present study investigated whether baroreflex control of autonomic function is impaired when there is a deficiency in NO production and the role of adrenergic and cholinergic mechanisms in mediating reflex responses. Electrical stimulation of the aortic depressor nerve in conscious normotensive and nitro-L-arginine methyl ester (L-NAME)-induced hypertensive rats was applied before and after administration of methylatropine, atenolol, and prazosin alone or in combination. The hypotensive response to progressive electrical stimulation (5 to 90 Hz) was greater in hypertensive (-27 +/- 2 to -64 +/- 3 mmHg) than in normotensive rats (-17 +/- 1 to -46 +/- 2 mmHg), whereas the bradycardic response was similar in both groups (-34 +/- 5 to -92 +/- 9 and -21 +/- 2 to -79 +/- 7 beats/min, respectively). Methylatropine and atenolol showed no effect in the hypotensive response in either group. Methylatropine blunted the bradycardic response in both groups, whereas atenolol attenuated only in hypertensive rats. Prazosin blunted the hypotensive response in both normotensive (43%) and hypertensive rats (53%) but did not affect the bradycardic response in either group. Prazosin plus angiotensin II, used to restore basal arterial pressure, provided hemodynamic responses similar to those of prazosin alone. The triple pharmacological blockade abolished the bradycardic response in both groups but displayed similar residual hypotensive response in hypertensive (-13 +/- 2 to -27 +/- 2 mmHg) and normotensive rats (-10 +/- 1 to -25 +/- 3 mmHg). In conclusion, electrical stimulation produced a well-preserved baroreflex-mediated decrease in arterial pressure and heart rate in conscious L-NAME-induced hypertensive rats. Moreover, withdrawal of the sympathetic drive played a role in the reflex bradycardia only in hypertensive rats. The residual fall in pressure after the triple pharmacological blockade suggests the involvement of a vasodilatory mechanism unrelated to NO or deactivation of alpha(1)-adrenergic receptor.

Resistance to degradation of resin-modified glass-ionomer cements dentine bonds

Objective: To evaluate the effect of EDTA pre-treatment of dentine on resistance to degradation of the bond between dentine and resin-modified glass-ionomer cements. Methods: Sixty non-carious human molars underwent cavity preparations. Teeth were restored with Fuji II LC or Vitremer. Half of the cavities were restored following manufacturers` instructions whereas the other half was pre-treated with EDTA (0.1 M, pH 7.4) for 60 s. Teeth were stored in water at 37 degrees C for 24 h, 3 months or submitted to 10% NaOCl immersion for 5 h. Teeth were sectioned into beams (1 +/- 0.1 mm) and tested to failure in tension at 0.5 mm/min. Bond strength data (MPa) were analyzed by ANOVA and SNK multiple-comparisons tests (p < 0.05). Results: When EDTA was used for pre-treatment of dentine, higher bond strengths were observed for both cements. Degradation challenges produced a decrease in bond strength values only in the Vitremer group. This decrease was avoided when EDTA was used for dentine treatment before restoring with Vitremer. Conclusions: EDTA pre-treatment of dentine increases bond strength of resin modified glass-ionomers cements to dentine and improves resistance to degradation of the bond between Vitremer and dentine. (C) 2009 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Effect of curing protocol on the polymerization of dual-cured resin cements

Objectives. The purpose of this study was to evaluate how curing protocol affects the extent of polymerization of dual-cured resin cements. Methods. Four commercial resin cements were used (DuoLink, Panavia F 2.0, Variolink II and Enforce). The extent of polymerization of the resin cements cured under different conditions was measured using a (1)H Stray-Field MRI method, which also enabled to probe molecular mobility in the kHz frequency range. Results. Resin cements show well distinct behaviours concerning chemical cure. Immediate photo-activation appears to be the best choice for higher filler loaded resin cements (Panavia F 2.0 and Variolink). A photo-activation delay (5 min) did not induce any significant difference in the extent of polymerization of all cements. Significance. The extent of polymerization of dual-cured resin cements considerably changed among products under various curing protocols. Clinicians should optimize the materials choice taking into account the curing characteristics of the cements. (C) 2010 Academy of Dental Materials. Published by Elsevier Ltd. All rights reserved.

A fuzzy max-flow min-cut theorem

Interval-valued versions of the max-flow min-cut theorem and Karp-Edmonds algorithm are developed and provide robustness estimates for flows in networks in an imprecise or uncertain environment. These results are extended to networks with fuzzy capacities and flows. (C) 2001 Elsevier Science B.V. All rights reserved.

Unified min-max and interlacing theorems for linear operators

There exist striking analogies in the behaviour of eigenvalues of Hermitian compact operators, singular values of compact operators and invariant factors of homomorphisms of modules over principal ideal domains, namely diagonalization theorems, interlacing inequalities and Courant-Fischer type formulae. Carlson and Sa [D. Carlson and E.M. Sa, Generalized minimax and interlacing inequalities, Linear Multilinear Algebra 15 (1984) pp. 77-103.] introduced an abstract structure, the s-space, where they proved unified versions of these theorems in the finite-dimensional case. We show that this unification can be done using modular lattices with Goldie dimension, which have a natural structure of s-space in the finite-dimensional case, and extend the unification to the countable-dimensional case.

Efficient computation of min and max sensor values in multihop networks

Consider a wireless sensor network (WSN) where a broadcast from a sensor node does not reach all sensor nodes in the network; such networks are often called multihop networks. Sensor nodes take individual sensor readings, however, in many cases, it is relevant to compute aggregated quantities of these readings. In fact, the minimum and maximum of all sensor readings at an instant are often interesting because they indicate abnormal behavior, for example if the maximum temperature is very high then it may be that a fire has broken out. In this context, we propose an algorithm for computing the min or max of sensor readings in a multihop network. This algorithm has the particularly interesting property of having a time complexity that does not depend on the number of sensor nodes; only the network diameter and the range of the value domain of sensor readings matter.

Exploiting a prioritized MAC protocol to efficiently compute min and max in multihop networks

Consider a wireless sensor network (WSN) where a broadcast from a sensor node does not reach all sensor nodes in the network; such networks are often called multihop networks. Sensor nodes take sensor readings but individual sensor readings are not very important. It is important however to compute aggregated quantities of these sensor readings. The minimum and maximum of all sensor readings at an instant are often interesting because they indicate abnormal behavior, for example if the maximum temperature is very high then it may be that a fire has broken out. We propose an algorithm for computing the min or max of sensor reading in a multihop network. This algorithm has the particularly interesting property of having a time complexity that does not depend on the number of sensor nodes; only the network diameter and the range of the value domain of sensor readings matter.

Desenvolvimento de padrão gravimétrico de medição de caudal de fluidos entre 10 mL/min e 100 nL/min

Dissertação para obtenção do Grau de Mestre em Engenharia Mecânica