HIV-pikatestien testaus ja tulosten vertaaminen rutiinidiagnostiikan testituloksiin

Teimme opinnäytetyömme Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin laboratorion eli HUSLABin virologian osastolla hiv- hepatiittityöpisteessä. Työn tavoitteena oli selvittää kuinka luotettavia immunokromatografiset HIV-pikatestit ovat. Testasimme kolmea eri HIV-pikatestiä ja vertasimme niistä saatuja tuloksia virologian osaston rutiinidiagnostiikan tuloksiin. Pikatestit olivat Determine HIV - 1/2 (Abbott), CORE HIV 1&2 (Core Diagnostics) ja IMMUNOFLOW HIV 1-HIV2 (Core Diagnostics). Testasimme 100 seeruminäytettä jokaisella kolmella HIV-pikatestillä. Näytteistä vahvoja positiivisia oli 20, tuoreita tartuntoja 20, vääriä reaktiivisia 20 ja negatiivisia 40. Tulosten käsittelyssä käytimme SPSS ja Excel -ohjelmia. Tuloksiemme perusteella kaikkien HIV-pikatestien spesifisyys oli parempi kuin niiden sensitiivisyys. HIV-pikatestit eivät antaneet täysin luotettavia tuloksia. HIV-pikatestit eivät välttämättä havaitse tuoreita infektioita ja tämän takia saattaisi tulla vääriä diagnooseja. HIV-pikatestit saattavat myös antaa vääriä positiivisia tuloksia. Testin luotettavuus on hyvä, jos testataan pitkälle edenneitä HIV-infektioita, joissa vasta-aineet ovat korkeita. Tulosten perusteella rutiinidiagnostiikan testeillä HIV-infektio saadaan paremmin diagnosoitua kuin HIV-pikatesteillä. Suomessa ei mielestämme ole tarpeellista käyttää HIV-pikatestejä, sillä laboratoriotekniikka on hyvin kehittynyttä ja välimatkat lyhyitä. Suuren HIV-prevalenssin maissa HIV-pikatestit olisivat mielestämme hyödyllisiä, jotta mahdollisimman moni saataisiin testattua.

"Rakas Tarja" ja "hyvä ystävä". Puhuttelu minän ja sosiaalisten suhteiden esittämisen keinoina televisiokeskustelussa

Summary: Terms of address as a means of expressing self and social relations in television debates

Hyvä isäntä vai kehno renki : kriittisiä näkökulmia verkkopedagogiikkaan

Summary: A good master or a poor servant?

Unusual association of diseases/symptoms: Encephalitis with herpes simplex-2 in the cerebrospinal fluid and anti-RI (ANNA-2) antibodies: an infectious or a paraneoplastic syndrome?

We report on a 70-year-old woman with partial complex status epilepticus who was initially diagnosed with herpes simplex-2 (HSV-2) encephalitis, based on brain magnetic resonance imaging (MRI) findings, cerebrospinal fluid (CSF) lymphocytic pleocytosis and HSV-2 DNA detection by polymerase chain reaction (PCR) in the CSF, but without improvement on intravenous acyclovir. Anti-Ri antibodies were positive and computed tomography (CT) investigations revealed a small cell carcinoma at biopsy suggesting paraneoplastic encephalitis. The outcome was unfavourable and the autopsy showed typical features of paraneoplastic encephalitis but no evidence of viral inclusions. This case report is interesting because: (1) it is the first report of an autopsy proven paraneoplastic widespread encephalitis with anti-Ri antibodies; (2) despite a positive HSV-2 PCR in the CSF, there was no sign of herpetic infections of the nervous system; and (3) it illustrates the fact that if paraneoplastic antibodies are usually good markers of the underlying tumour, they are not always predictive of neurological deficits.