Sterol, n-alcohol and n-alkane composition of living fen plants

In groundwater-fed fen peatlands, the surface biomass decays rapidly and, as a result, highly humified peat is formed. A high degree of humification constrains palaeoecological studies because reliable identification of plant remains is hampered. Organic geochemistry techniques as a means of identifying historical plant communities have been successfully applied tobog peat. The method has also been applied to fen peat, but without reference to the composition of fen plants. We have applied selected organic geochemistry methods to determine the composition of the neutral lipid fractions from 12 living fen plants, to investigate the potential for the distributions to characterize and separate different fen plants and plant groups. Our results show correspondence with previous studies, e.g. C23 and C25n-alkanes dominating Sphagnum spp. and C27 to C31 alkanes dominating vascular plants. However, we also found similarities in n-alkane distributions between Sphagnum spp. and the below ground parts of some vascular plants. We tested the efficiency of different n-alkane ratios to separate species and plant groups. The ratios used for bog studies (e.g. n-C23/n-C25 and n-C23/n-C29) did not work as consistently for fen plants. Some differences in sterol distribution were found between vascular plants and mosses; in general vascular plants had a higher concentration of sterols. When distributions of n-alkanes, n-alkane ratios and sterols were all included as variables, redundancy analysis (RDA) separated different plant groups into their own clusters. Our results imply that the pattern for bog biomarkers cannot directly be applied to fen environments. Nevertheless, they encourage further testing to determine whether or not the identification of plant groups, plants or plant parts from highly humified peat is possible by applying fen species-specific biomarker proxies.

Urinary Biomarkers Indicative of Apoptosis and Acute Kidney Injury in the Critically Ill.

BACKGROUND Apoptosis is a key mechanism involved in ischemic acute kidney injury (AKI), but its role in septic AKI is controversial. Biomarkers indicative of apoptosis could potentially detect developing AKI prior to its clinical diagnosis. METHODS As a part of the multicenter, observational FINNAKI study, we performed a pilot study among critically ill patients who developed AKI (n = 30) matched to critically ill patients without AKI (n = 30). We explored the urine and plasma levels of cytokeratin-18 neoepitope M30 (CK-18 M30), cell-free DNA, and heat shock protein 70 (HSP70) at intensive care unit (ICU) admission and 24h thereafter, before the clinical diagnosis of AKI defined by the Kidney Disease: Improving Global Outcomes -creatinine and urine output criteria. Furthermore, we performed a validation study in 197 consecutive patients in the FINNAKI cohort and analyzed the urine sample at ICU admission for CK-18 M30 levels. RESULTS In the pilot study, the urine or plasma levels of measured biomarkers at ICU admission, at 24h, or their maximum value did not differ significantly between AKI and non-AKI patients. Among 20 AKI patients without severe sepsis, the urine CK-18 M30 levels were significantly higher at 24h (median 116.0, IQR [32.3-233.0] U/L) than among those 20 patients who did not develop AKI (46.0 [0.0-54.0] U/L), P = 0.020. Neither urine cell-free DNA nor HSP70 levels significantly differed between AKI and non-AKI patients regardless of the presence of severe sepsis. In the validation study, urine CK-18 M30 level at ICU admission was not significantly higher among patients developing AKI compared to non-AKI patients regardless of the presence of severe sepsis or CKD. CONCLUSIONS Our findings do not support that apoptosis detected with CK-18 M30 level would be useful in assessing the development of AKI in the critically ill. Urine HSP or cell-free DNA levels did not differ between AKI and non-AKI patients.

Association of oliguria with the development of acute kidney injury in the critically ill

Urine output (UO) criterion may increase the sensitivity of the definition of acute kidney injury (AKI). We determined whether the empirically derived definition for oliguria(<0.5 ml/kg/h) is independently associated with adverse outcome. Data analysis included hourly recorded UO from the prospective, multicenter FINNAKI study conducted in 16 Finnish intensive care units. Confounder-adjusted association of oliguria of different severity and duration primarily with the development of AKI defined by creatinine criterion (Cr-AKI) or renal replacement therapy(RRT) was assessed. Secondarily, we determined the association of oliguria with 90-day mortality. Of the 1966 patients analyzed for the development of AKI, 454 (23.1%) reached this endpoint. Within this AKI cohort, 312 (68.7%)developed Cr-AKI, 21 (4.6%) commenced RRT without Cr-AKI, and 121 (26.7%) commenced RRT with Cr-AKI. Episodes of severe oliguria (<0.1 ml/kg/h) for more than 3 h were independently associated with the development of Cr-AKI or RRT. The shortest periods of consecutive oliguria independently associated with an increased risk for 90-day mortality were 6–12 h of oliguria from 0.3 to <0.5 ml/kg/h, over 6 h of oliguria from 0.1 to <0.3 ml/kg/h, and severe oliguria lasting over 3 h.Thus, our findings underlie the importance of hourly UO measurements.

Synthesis dataset of physical and ecosystem properties from pan-arctic wetland sites using peat core analysis

Permafrost dynamics play an important role in high-latitude peatland carbon balance and are key to understanding the future response of soil carbon stocks. Permafrost aggradation can control the magnitude of the carbon feedback in peatlands through effects on peat properties. We compiled peatland plant macrofossil records for the northern permafrost zone (515 cores from 280 sites) and classified samples by vegetation type and environmental class (fen, bog, tundra and boreal permafrost, thawed permafrost). We examined differences in peat properties (bulk density, carbon (C), nitrogen (N) and organic matter content, C/N ratio) and C accumulation rates among vegetation types and environmental classes.

Celiac disease-specific TG2-targeted autoantibodies inhibit angiogenesis ex vivo and in vivo in mice by interfering with endothelial cell dynamics

A characteristic feature of celiac disease is the presence of circulating autoantibodies targeted against transglutaminase 2 (TG2), reputed to have a function in angiogenesis. In this study we investigated whether TG2-specific autoantibodies derived from celiac patients inhibit angiogenesis in both ex vivo and in vivo models and sought to clarify the mechanism behind this phenomenon. We used the ex vivo murine aorta-ring and the in vivo mouse matrigel-plug assays to address aforementioned issues. We found angiogenesis to be impaired as a result of celiac disease antibody supplementation in both systems. Our results also showed the dynamics of endothelial cells was affected in the presence of celiac antibodies. In the in vivo angiogenesis assays, the vessels formed were able to transport blood despite impairment of functionality after treatment with celiac autoantibodies, as revealed by positron emission tomography. We conclude that celiac autoantibodies inhibit angiogenesis ex vivo and in vivo and impair vascular functionality. Our data suggest that the anti-angiogenic mechanism of the celiac disease-specific autoantibodies involves extracellular TG2 and inhibited endothelial cell mobility. © 2013 Kalliokoski et al.

Häpeän ilmeneminen äänen välityksellä Yleisradion kuunnelmassa Puhdistus (2011)

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Yleisradion Radioteatterin kuunnelmaa Puhdistus, joka esitettiin syksyllä 2011. Tutkin feministisen affektitutkimuksen ja (audiovisuaalisen) äänitutkimuksen keinoin sitä, miten kuunnelman äänet ilmentävät Puhdistuksen tarinassa keskeisenä esiintyvää häpeäaffektia kuuntelijalle. Tutkin myös häpeään kietoutuneita tunteita ja affekteja, jotka ilmentävät häpeää tai peittävät sen. Jaan tutkimani äänet hahmojen ruumiiden tuottamiin ääniin, joihin kuuluu myös puhe, ja efekteihin. Efektejä ovat kaikki äänet, jotka eivät ole lähtöisin ihmisruumiista. Olen jakanut nämä edelleen tarinatilan ääniin eli diegeettisiin ääniin, tarinatilan ulkopuolisiin eli ei-diegeettisiin ääniin ja niihin ääniin, joita ei voi määritellä tarinatilaan kuuluviksi tai kuulumattomiksi. Puhdistuksen toisen päähenkilön Zaran ruumis näyttäytyy raskaasti hengittävänä ja nyyhkyttävänä, tuoreesti ja hallitsemattomasti häpeävänä. Toisen päähenkilön Aliiden ruumis on puolestaan omaksunut häpeäaffektin kymmeniä vuosia aiemmin, mistä johtuen hänen häpeänsä on peittynyt ylpeyden ja inhon kokemusten sekä hallitun puheäänen alle. Kumpikin päähenkilö kokee lisäksi häpeästä kumpuavaa pelkoa ja vihaa. Aliiden ja Zaran ruumiit affektoituvat paitsi häpäisijöidensä vaikutuksesta, myös kohdatessaan toisensa. Päähenkilöiden häpeää ilmentävät myös kuunnelman ääniefektit. Niistä keskeisimpiä ovat terävä kirskunta ja Aliiden hahmoon kietoutuva kärpäsensurina. Nämä molemmat luovat tulkintani mukaan ahdistavaa ja kaoottista äänimaailmaa.

Sadun ymmärtämisen taitojen tukeminen, Seitsemän minuuttia sadulle -toimintamalli

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää missä määrin varhaiskasvattajien saturyhmien ohjaamistyyli muuttuu lukuvuoden kestäneen satuprojektin aikana. Ohjaamistyylillä tarkoitettiin, lisääntyykö keskusteleva lukemistyyli ja ryhmän lasten osallistuminen sekä muuttuuko sadun ymmärtämisen tukeminen syksystä 2014 kevääseen 2015. Lisäksi analysoitiin monimetodisesti yhden varhaiskasvattajan ohjaamistyylin kehittymistä lukuvuoden aikana. Tutkimusaineisto perustuu yhden kaupungin päiväkoteihin, joissa syksyllä 2014 aloitettiin Seitsemän minuuttia sadulle -toimintamallin kokeilu viisivuotiaiden lasten pienryhmissä. Tutkimusaineiston muodosti kolme kertaa lukuvuoden aikana toteutetut saturyhmien videoinnit sekä kolme kertaa lukuvuoden aikana kerätyt varhaiskasvattajien satukyselyt. Saturyhmien videot analysoitiin yksityiskohtaisen arviointiluokittelun avulla, mikä johdettiin CLASS-menetelmän (Classroom Assesment Scoring System; Pianta, La Paro & Hamre [2008]) pohjalta sopimaan satuhetkien arviointiin. Videoiden analysoinnissa käytettiin lisäksi rinnakkaisarviointia, jossa tutkija ja satuprojektin johtaja analysoivat videot tahoillaan toisistaan riippumatta. Satukyselyistä valittiin tähän tutkimukseen yhden varhaiskasvattajan vastaukset, joista tarkasteltiin hänen kokemuksiaan saturyhmän ohjaamisesta. Tulokset osoittivat, että sadun ymmärtämisen tukeminen lisääntyi lukuvuoden aikana. Tutkimuksen yhtenä päätuloksena voidaan pitää sitä, että keskusteleva sadun lukeminen lisääntyi satuprojektin aikana. Saturyhmien lasten osallistuminen lisääntyi syyskuusta 2014 joulukuuhun 2014 ja pysyi keskimäärin samalla tasolla keväällä 2015. Tapauskyselyyn valitun varhaiskasvattajan sadun ymmärtämisen tukeminen lisääntyi lukuvuoden aikana. Saturyhmän lasten osallistuminen muuttui keskimääräisestä korkeaksi lukuvuoden aikana. Jokaisella kyselykerralla varhaiskasvattaja koki onnistuneensa jonkin verran (=3) tukemaan lasten sadun ymmärtämistä, asteikolla 1–5. Varhaiskasvattajan mukaan keskustelu ohjaamissaan satuhetkissä oli yleisempää keväällä 2015 kuin syksyllä 2014. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet lasten sadun ymmärtämisen tukemisen merkityksen tulevan luetun ymmärtämisen kannalta. Emotionaalinen ja kognitiivinen tuki satuhetkissä voidaan nähdä ideaalitilanteena sadun ymmärtämisen näkökulmasta. Kasvattajan on tärkeää keskustella lapsen kanssa satuun liittyvistä vaikeista asioista ja ohjata lasta löytämään sadun tarjoamat kasvatukselliset näkökulmat, eli sadun tärkeimmät asiat. Lisäksi tärkeää on, että opettaja huomaa lapsen tarpeet ja tulkinnat satuhetkissä ja näin lapsi voi aktiivisesti osallistua yhteiseen toimintaan.

5.-6.-luokkalaisten oppilaiden tavoiteorientaatioiden ilmeneminen käsitöissä- Hydrokopterikilpailu osana oppimistehtävää

Tutkimuksemme tehtävänä on selvittää, miten oppimisessa yleisimmin ilmenevät tavoiteorientaatiot eli oppimis-, suoritus ja välttämisorientaatio näyttäytyvät tutkimusjoukossa, kun kilpailu on osana käsityön oppimistehtävää. Lisäksi halusimme tarkastella kunkin orientaatioryhmän vahvimmin profiloituvia oppilaita ja heidän orientaatiotaan esiin tuovia sekä tukevia ilmaisuja. Tavoiteorientaatiot kehittyvät sisäisen ja ulkoisen motivaation kautta. Motivaation muodon sekä kolmen tavoiteorientaation ja niiden ilmenemisen välinen yhteys on kuvattu viitekehyskuvion keskellä, jota ympäröi tutkimuskontekstinamme ollut kilpailu osana käsityön oppimistehtävää. Tutkimuksemme koskee yhtä perusopetuksen luokkaa, joten tutkimus on otteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus. Haastattelimme tutkimustamme varten yhdeksäätoista (19) 5.- 6.-luokan oppilasta, jotka toteuttivat hydrokopteriprosessin suunnittelusta valmistukseen käsityön oppimistehtävänä, jonka osana oli kilpailu. Oppilailla oli mahdollisuus päästä kisaamaan valmistamillaan hydrokoptereilla koulujen välisiin loppukilpailuihin. Loppukilpailuihin päässeet hydrokopterit valikoituivat karsintakilpailun avulla. Aineisto kerättiin suorilla haastatteluilla, jotka nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen perusteella oppimisorientaatio ilmenee sitoutumisena tehtävään sekä innokkuutena hydrokopteriprosessia kohtaan, suoritusorientaatio näyttäytyy neutraalina suhtautumisena prosessiin ja työskentelyn intensiteetti säilyi muuttumattomana prosessin ajan, välttämisorientaatio esiintyy välinpitämättömänä suhtautumisena tehtävää kohtaan eikä toiminnalle asetettu suuria tavoitteita. Alkuperäisilmauksista 26% lukeutuu oppimisorientaation pääluokkaan, 54% suoritusorientaation pääluokkaan ja 20% välttämisorientaation pääluokkaan. Tulokset kuvaavat oppilailla esiintyvien tavoiteorientaatioiden ilmenemistä tapauksessa, jossa kilpailu on osana käsityön oppimistehtävää, eli ne eivät ole yleistettävissä kuvaamaan oppilaiden yleistä tavoiteorientaatiojakaumaa. Oppilaiden keskimääräisen tavoiteorientaatiojakauman selvittäminen olisi mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe. Silloin tutkimusta tulisi toteuttaa laaja-alaisesti ja pidemmällä aikajänteellä.

”Der Mörder ist der Gärtner.” – Zu den Geschlechterrollen und zur geschlechtergerechten Sprache in zwei Schülerduden aus den Jahren 1971 und 2010

In dieser Arbeit wird im Bereich linguistische Geschlechterforschung untersucht, wie Männer und Frauen sprachlich in den Beispielsätzen aus zwei verschiedenen Zeitpunkten beschrieben werden. Das Untersuchungsmaterial setzt sich zusammen aus den Beispielsätzen in zwei verschiedenen Ausgaben der Schülerduden Grammatik, die aus den Jahren 1971 und 2010 stammen. Die Beispielsätze werden vielseitig sowohl mit quantitativen als auch qualitativen Methoden analysiert, so dass sowohl Geschlechterrollen als auch die sprachlichen Ausdrucksformen untersucht werden. Die heutige Forschungsrichtung linguistische Geschlechterforschung hat ihren Ursprung in der „zweiten Welle“ der feministischen Bewegung in den 1960ern und 1970ern Jahren. Obwohl die feministische Kritik ursprünglich nur darauf gerichtet wurde, dass die Sprache sexistisch gegen Frauen sein kann, wird in dieser Arbeit die Gleichberechtigung zwischen Frauen und Männern betont. Die Sprache kann sexistisch auch gegen Männer via sprachlicher Mittel oder stereotypischer Rollen sein. In Deutschland sind Schulbücher aus dem Geschlechterblickwinkel nur spärlich seit den 1990ern untersucht worden. Diese Untersuchung nimmt den Forschungsbedarf hierfür auf. Als zentrales Ergebnis der Analyse stellte sich heraus, dass die Frauenrolle sich im Laufe der Zeit zum Teil verändert hat. Besonders im Arbeitsleben kommen Frauen auch in manchen nicht-traditionellen Rollen vor. Frauen sind auch nicht mehr in den Beispielsätzen unterrepräsentiert. Männer wurden aber nur wenig in nicht-traditionellen Rollen gezeigt. Es wurde auch beobachtet, dass die Schulbuchverfasser sichtlich Aufmerksamkeit auf die Frauenrolle gerichtet haben, aber in einige Stellen zeigen, dass dies auf Kosten der Männer passierte. Männer werden nämlich manchmal auf negative Weise portraitiert. Auf geschlechtergerechte Sprache scheint auch nicht so viel Aufmerksamkeit gerichtet worden zu sein, weil noch viele als sexistisch gedachte Sprachformen wie generische Maskulina vorkommen. Nach dieser Untersuchung sollte noch die Männerrolle in verschiedenen Schulbüchern genauer untersucht werden, weil sich herausgestellt hat, dass sie nicht so häufig wie die Frauenrolle beachtet worden ist.

”Täytyy miettii koko elämä ihan uudestaan” – Nuorten mielenterveyskuntoutujien kokemukset mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä

Pro gradu- tutkielmassa on tarkasteltu nuorten 20–45-vuotiaiden mielenterveyskuntoutujien henkilökohtaisia kokemuksia mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen positiivisesti ja negatiivisesti vaikuttaneista tekijöistä. Tutkielma tuo esiin mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen vaikuttavien tekijöiden monipuolisuuden, ja erityisesti muiden kuin lääkinnällisten kuntoutustoimien roolin kuntoutumisen edistymisessä. Tutkielmassa on tarkasteltu suomalaisen yhteiskunnan tarjoaman kuntoutusjärjestelmän toimivuutta sekä sen ongelmia. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat pohjaavat hulluuden, mielenterveyden ja – sairauden sekä mielenterveyskuntoutuksen historian ja nykypäivän sosiologiseen tarkasteluun. Tutkielmassa mielenterveysongelmat mielletään sosiaalisiksi konstruktioiksi, joiden määrittely ja ylläpitäminen tapahtuvat yhteiskunnallisissa käytännöissä ja suhteissa kielen, tiedon ja vallan avulla. Mielenterveyden ongelmien tarkastelu perustuu tutkielmassa sosiologian antipsykiatristen tutkijoiden näkemyksiin hulluudesta ja mielisairaudesta sosiaalisesti rakentuneina kontrollin keinoina ja sosiaalisen leimaamisen ja moraalisen tuomitsemisen välineinä. Pro gradu- tutkielma on toteutettu laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkielman aineistona on yhdeksän nuoren mielenterveyskuntoutujan teemahaastattelua, ja aineiston analyysi on toteutettu temaattisella verkostoanalyysilla. Mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen vaikuttivat tutkielmaan osallistuneiden mielenterveyskuntoutujien kokemusten perusteella positiiviset ja negatiiviset kokemukset perusterveydenhuollon ja psykiatrisen sairaanhoidon palveluista sekä lääkehoidosta. Psykoterapia, vertaistuki, läheisten tuki, opiskelu ja työnteko edistivät kuntoutumista terveydenhuollon ulkopuolella. Yksilön oma aktiivisuus kuntoutuksessa, omien voimavarojen ja niiden rajojen tunnistaminen sekä sairauteen suhtautuminen vaikuttivat mielenterveyskuntoutuksen edistymiseen. Tutkielma tuo esiin yhteiskunnan palvelujärjestelmien toimimattomuuden tarkasteltaessa perusterveydenhuollon palveluita, hoitoon pääsyä, rahallisten tukien saantia sekä kouluttautumiselle ja työn teolle asetettuja säännöksiä mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta. Rakenteellisen joustamattomuuden purkaminen, mielenterveysongelmien leimaavuuden poistaminen, sosiaalisten kuntoutusmuotojen lisääminen ja psykiatriseen avohoitoon panostaminen auttaisivat tutkielman löydösten perusteella toimivamman mielenterveyspalvelujärjestelmän rakentamista.

Viittomakielen tulkkikoulutus Suomessa ja Ranskassa. Katsaus historiasta nykypäivään.

Tämän tutkielman tarkoituksena on luoda katsaus viittomakielen tulkkikoulutuksen historiaan ja nykytilaan Suomessa ja Ranskassa. Tätä tarkoitusta varten havainnoitiin suomalaisia ja ranskalaisia viittomakielen tulkkikoulutuksia ja pohdittiin, mikä niissä on samanlaista ja erilaista. Viittomakielen tulkkaus on tiiviisti kietoutunutta viittomakielen ja kuurojen aseman kehitykseen, ja niitä on vaikea tarkastella erillisinä kokonaisuuksina. Tästä syystä tarkastelussa olivat lisäksi viittomakielen kehitys ja asema nyky-yhteiskunnassa. Tutkimusmenetelmänä oli tulkkikoulutusten opetussuunnitelmien strukturoitu havainnointi. Ensin vertailtiin suomalaisia koulutuksia toisiinsa ja sen jälkeen ranskalaisia koulutuksia toisiinsa. Viimeiseksi vertailtiin vielä suomalaisia koulutuksia ranskalaisiin. Vertailua helpotettiin taulukoimalla opetussuunnitelmista saadut tiedot uuteen muotoon vertailukriteerien perusteella. Tulkkikoulutusten kriteereiksi valikoitui yleistason kriteerejä, jotta tutkimusalue ei laajenisi liikaa. Taustalla oli ajatus siitä, että koulutuksissa on suuria eroavaisuuksia tutkintojen tasoista ja suomalaisten ja ranskalaisten koulutusjärjestemien erilaisuudesta johtuen. Ranskalaisia ja suomalaisia viittomakielen tulkkikoulutuksia lähdettiin tarkastelemaan kahden eri hypoteesin pohjalta. Ensinnäkin ajateltiin, että Ranskassa on pidemmät perinteet viittomakielentulkkien koulutuksessa, koska kuurojenopetus alkoi Ranskassa aikaisemmin kuin Suomessa. Toiseksi ajateltiin, että viittomakielen tulkkikoulutuksen ja tulkkauksen asema on yhtä vahva Suomessa ja Ranskassa. Tulkkauksen aseman ajateltiin kytkeytyvän yleisemmin kuurojen asemaan ja sitä tarkasteltiin lainsäädännön kannalta. Koulutusten vertailussa todettiin, että selvimmät samankaltaisuudet maiden koulutusten välillä löytyvät koulutusten luonteesta, hakuedellytyksistä, pääsykokeista ja harjoittelusta. Selvimmät erot liittyvät tutkinnon tasoon ja viittomakielentaitoon koulutukseen pääsyn edellytyksenä. Muut erot liittyvät opetuksen laajuuteen viittomakielessä ja tulkkausopinnoissa. Hypoteesien osalta todettiin, etteivät ne pitäneet paikkaansa. Suomessa järjestettiin ensimmäinen yhden viikonlopun pituinen viittomakielentulkkikurssi vuonna 1962. Ranskassa ensimmäinen, yhden viikon pituinen kurssi järjestettiin lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1981. Tämän perusteella kuurojenopetuksen pitemmillä perinteillä ei ole yhteyttä tulkkikoulutuksen aloittamiseen. Suomessa viittomakieli tunnustettiin perustuslaissa vuonna 1995. Lisäksi Suomessa on säädetty laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista sekä viittomakielilaki, jotka turvaavat paremmin kuurojen oikeuksia yhteiskunnassa. Ranskan kansallisessa lainsäädännössä on yksi laki vuodelta 2005, jossa viittomakieli tunnustetaan erilliseksi kielekseen, laki tasa-arvoisista kansalaisoikeuksista ja osallistumismahdollisuuksista vammaisille.

Livestock-Associated Methicillin Resistant and Methicillin Susceptible Staphylococcus aureus Sequence Type (CC)1 in European Farmed Animals: High Genetic Relatedness of Isolates from Italian Cattle Herds and Humans

Methicillin-resistant Staphylococcus aureus (MRSA) Sequence Type (ST)1, Clonal Complex(CC)1, SCCmec V is one of the major Livestock-Associated (LA-) lineages in pig farming industry in Italy and is associated with pigs in other European countries. Recently, it has been increasingly detected in Italian dairy cattle herds. The aim of this study was to analyse the differences between ST1 MRSA and methicillin-susceptible S. aureus (MSSA) from cattle and pig herds in Italy and Europe and human isolates. Sixty-tree animal isolates from different holdings and 20 human isolates were characterized by pulsed-field gel electrophoresis (PFGE), spa-typing, SCCmec typing, and by micro-array analysis for several virulence, antimicrobial resistance, and strain/host-specific marker genes. Three major PFGE clusters were detected. The bovine isolates shared a high (≥90% to 100%) similarity with human isolates and carried the same SCCmec type IVa. They often showed genetic features typical of human adaptation or present in human-associated CC1: Immune evasion cluster (IEC) genes sak and scn, or sea; sat and aphA3-mediated aminoglycoside resistance. Contrary, typical markers of porcine origin in Italy and Spain, like erm(A) mediated macrolide-lincosamide-streptograminB, and of vga(A)-mediated pleuromutilin resistance were always absent in human and bovine isolates. Most of ST(CC)1 MRSA from dairy cattle were multidrug-resistant and contained virulence and immunomodulatory genes associated with full capability of colonizing humans. As such, these strains may represent a greater human hazard than the porcine strains. The zoonotic capacity of CC1 LA-MRSA from livestock must be taken seriously and measures should be implemented at farm-level to prevent spill-over.