[6 lettres autographes signées de Jules Barbier à Henri Heugel, 1897]

23 janvier 1897. Au sujet de ses droits d'auteurs. - 26 mars 1897. Demande une avance. - 1er avril 1897. A bien reçu son avance pour le mois de mai et redemande encore de l'argent à son éditeur. - 24 mai 1897. Demande à nouveau de l'argent. - 31 juillet 1897. Conteste une dette de 1700 francs qu'il aurait contractée avec Heugel. Lui demande de vérifier dans ses livres de caisse. - 29 octobre 1897. Papier bordé de noir. L'informe qu'il prononcera quelques mots à l'occasion de l'inauguration du monument d'Antonin Mercié

[6 lettres autographes signées de Jules Barbier à Henri Heugel (sans date)]

Rendez-vous divers, demandes d'argent.

Subclinical coronary and aortic atherosclerosis detected by magnetic resonance imaging in type 1 diabetes with and without diabetic nephropathy.

BACKGROUND: Patients with type 1 diabetes and nephropathy maintain an excess cardiovascular mortality compared with diabetic patients with normoalbuminuria. We sought to evaluate coronary and aortic atherosclerosis in a cohort of asymptomatic type 1 diabetic patients with and without diabetic nephropathy using cardiovascular magnetic resonance imaging. METHODS AND RESULTS: In a cross-sectional study, 136 subjects with long-standing type 1 diabetes without symptoms or history of cardiovascular disease, including 63 patients (46%) with nephropathy and 73 patients with normoalbuminuria, underwent cardiovascular magnetic resonance imaging. All subjects underwent cardiac exercise testing and noninvasive tests for peripheral artery disease and autonomic neuropathy. Coronary artery stenoses were identified in 10% of subjects with nephropathy (versus 0% with normoalbuminuria; P=0.007). Coronary plaque burden, expressed as right coronary artery mean wall thickness (1.7+/-0.3 versus 1.3+/-0.2 mm; P<0.001) and maximum right coronary artery wall thickness (2.2+/-0.5 versus 1.6+/-0.3 mm; P<0.001), was greater in subjects with nephropathy. The prevalence of thoracic (3% versus 0%; P=0.28) and abdominal aortic plaque (22% versus 16%; P=0.7) was similar in both groups. Subjects with and without abdominal aortic plaques had similar coronary plaque burden. CONCLUSIONS: In asymptomatic type 1 diabetes, cardiovascular magnetic resonance imaging reveals greater coronary plaque burden in subjects with nephropathy compared with those with normoalbuminuria.

Persistence of Transmitted HIV-1 Drug Resistance Mutations Associated with Fitness Costs and Viral Genetic Backgrounds.

Transmission of drug-resistant pathogens presents an almost-universal challenge for fighting infectious diseases. Transmitted drug resistance mutations (TDRM) can persist in the absence of drugs for considerable time. It is generally believed that differential TDRM-persistence is caused, at least partially, by variations in TDRM-fitness-costs. However, in vivo epidemiological evidence for the impact of fitness costs on TDRM-persistence is rare. Here, we studied the persistence of TDRM in HIV-1 using longitudinally-sampled nucleotide sequences from the Swiss-HIV-Cohort-Study (SHCS). All treatment-naïve individuals with TDRM at baseline were included. Persistence of TDRM was quantified via reversion rates (RR) determined with interval-censored survival models. Fitness costs of TDRM were estimated in the genetic background in which they occurred using a previously published and validated machine-learning algorithm (based on in vitro replicative capacities) and were included in the survival models as explanatory variables. In 857 sequential samples from 168 treatment-naïve patients, 17 TDRM were analyzed. RR varied substantially and ranged from 174.0/100-person-years;CI=[51.4, 588.8] (for 184V) to 2.7/100-person-years;[0.7, 10.9] (for 215D). RR increased significantly with fitness cost (increase by 1.6[1.3,2.0] per standard deviation of fitness costs). When subdividing fitness costs into the average fitness cost of a given mutation and the deviation from the average fitness cost of a mutation in a given genetic background, we found that both components were significantly associated with reversion-rates. Our results show that the substantial variations of TDRM persistence in the absence of drugs are associated with fitness-cost differences both among mutations and among different genetic backgrounds for the same mutation.

Stereotactic body radiotherapy with helical TomoTherapy for medically inoperable early stage primary and second-primary non-small-cell lung neoplasm: 1-year outcome and toxicity analysis.

OBJECTIVE: This study investigated the effectiveness of stereotactic body radiotherapy with helical TomoTherapy (T-SBRT) for treating medically inoperable primary and second-primary early stage non-small-cell lung neoplasm (SPLN) and evaluated whether the movement of organizing pneumonia (OP) within the irradiation field (IF) can be detected via analysis of radiological changes. METHODS: Patients (n = 16) treated for 1 year (2011-12) at our hospital by T-SBRT at a total dose of 60 Gy in five fractions were examined retrospectively. Outcome and toxicity were recorded and were separately described for SPLN. CT scans were reviewed by a single radiologist. RESULTS: Of the 16 patients, 5 (31.3%) had primary lung malignancies, 10 (62.5%) had SPLN, and 1 case (6.3%) had isolated mediastinal metastasis of lung neoplasm. Pathological evidence was obtained for 72.2% of all lesions. The median radiological follow-up was 11 months (10.5 months for SPLN). For all cases, the 6- and 12-month survival rates were 100% and 77.7% (100% and 71.4%, respectively, for SPLN), and the 6- and 12-month locoregional control rates were 100% in all cases. 2 (12.5%) of 16 patients developed grade 3 late transient radiation pneumonitis following steroid therapy and 1 (6.3%) presented asymptomatic infiltrates comparable to OP opacities. CONCLUSION: T-SBRT seems to be safe and effective. ADVANCES IN KNOWLEDGE: Mild OP is likely associated with radiation-induced anomalies in the IF, identification of migrating opacities can help discern relapse of radiation-induced opacities.

V0 production in p+A collisions at √s = 41.6 GeV

Inclusive doubly differential cross sections d 2 σ pA /dx F   dp T 2 as a function of Feynman-x (x F ) and transverse momentum (p T ) for the production of K S 0 , Λ and Λ¯ in proton-nucleus interactions at 920 GeV are presented. The measurements were performed by HERA-B in the negative x F range (−0.12

Merivartiolaitoksen asema maanpuolustuksessa 1930 - 1939

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia Merivartiolaitoksen osuutta sotilaalliseen maanpuolustukseen rauhan aikana. Perustettaessa merivartiolaitosta, ei sen lakisääteisiin tehtäviin kuulunut sotilaallinen maanpuolustus. Muutoin laitos oli sotilaallisesti järjestetty, ja Merivartiolaitoksen upseerin virkaan vaatimuksena oli meriupseerin koulutus. Merivartiolaitos toimi itsenäisenä läpi 1930-luvun aloittaen toimintansa 1.6.1930. Merivartiolaitoksen itsenäinen toiminta voidaan katsoa päättyneeksi ylimääräisten kertausharjoitusten alkamisajankohtana lokakuussa 1939. Tutkimusmenetelmänä on asiakirjatutkimus. Tutkittavan ajankohdan tapahtumia ja ilmiöitä kuvataan asianmukaisesti kronologisessa järjestyksessä. Tutkimuskohteena on maanpuolustuksen ja ympäröivän yhteiskunnan suhteet liittyen Merivartiolaitokseen. Tutkimukseni lähestyy aihetta hallintohistorian kautta, ja selittävänä osana on myös talous- sekä poliittista historiaa. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että Merivartiolaitoksen perustamista suunniteltaessa otettiin huomioon myös maanpuolustuksen näkökulma. Merivartiolaitoksen kalustosta vartiomoottoriveneet (VMV) suunniteltiin sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviin soveltuviksi. Merivartiolaitoksen muulle kalustolle ja henkilöstölle löytyi myös selkeä tilaus osana tasavallan puolustusvoimia. Meripuolustuksen suunnitelmissa Merivartiolaitoksen henkilöstö ja kalusto olivat tiiviisti mukana. Erityisen painoarvon Merivartiolaitos sai Ahvenanmaan puolustuksen osalta. Merivartiolaitos huolehti rauhan ajan puolustusvalmisteluista saarialueella sekä toimi myöhemmin myös joukkojen perustajana. Merivartiolaitoksen käyttö sotilaallisessa maanpuolustuksessa kehittyi koko rannikkopuolustuksen kehittämisen yhteydessä, jota tapahtui voimakkaasti 1920 – luvun lopusta aina talvisotaan saakka. Merivartiolaitoksen kaluston osalta voidaan todeta, että vartiomoottorivenettä lukuun ottamatta kalustoa ei määrätietoisesti kehitetty sotilaallisen maanpuolustuksen näkökulmasta.

Hajautettu työ joukko-osaston työmuotona

Hajautettu työ on uusi työmuoto puolustusvoimissa ja se otettiin käyttöön 1.6.2010 lähinnä helpottamaan siirtovelvollisten työ- ja vapaa-ajan yhteensovittamista. Hajautettua työtä joukko- osastossa ovat oikeutettuja tekemään ensisijaisesti perheestään erillään asuvat, joukkoosaston esikunnassa lähinnä hallinnollisissa tai asiantuntijatehtävissä työskentelevät henkilöt. Merkittävimpänä henkilöstöryhmänä ovat upseerit. Viestintä- ja tietoteknologian kehittyminen on mahdollistanut monimuotoisten työmuotojen laajemman käytön yrityksissä. Hajautettu työ on yksi monimuotoisien työmuotojen käsitteistä ja yhdistetään useaan muuhun käsitteeseen kuten etätyö, mobiili työ ja tietotyö. Hajautettu työ on sukua ja jalostunut käsitteestä etätyö, mutta on liikkuvan ominaisuutensa takia perinteistä kotona tehtävää etätyötä laajempi kokonaisuus. Hajautettua työtä organisaation tai sen osan työmuotona on tutkittu viime vuosikymmenen aikana siviiliyrityksissä paljon. Viime vuosien tutkimuksessa on keskitytty muun muassa hajautetun organisaation johtamiseen ja sen haasteisiin. Puolustusvoimissa hajautetusta työstä ei toistaiseksi ole tehty laajempaa laadullista tutkimusta. Opinnäytetyön päätutkimusongelmana on selvittää, mitä hajautettu työ on ja miten sitä voidaan käyttää joukko-osaston työmuotona. Alatutkimusongelmilla pyritään vastaamaan kysymyksiin, millainen on hajautettu organisaatio ja mitä vaatimuksia hajautetun työn tekeminen asettaa organisaatiolle ja sen johtamiselle. Tutkimusaineisto on kerätty aiemmista aihealueen laadullisista tutkimuksista, kirjallisuudesta ja artikkeleista. Muuna aineistona on käytetty puolustusvoimissa hajautetusta työstä laadittua ohjeistusta ja työmuodon käyttöönoton myötä raportoituja kokemuksia. Tutkimusmenetelmänä aineiston analysoinnissa käytetään teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Tutkimuksessa päädytään johtopäätökseen, jossa todetaan hajautetun työn olevan työmuotona huomattavasti monimuotoisempi kuin puolustusvoimien määritelmä työmuodosta. Lähtökohdat hajautetun työmuodon käytölle ovat erilaiset puolustusvoimissa ja siviiliyrityksissä. Hajautetun työmuodon mahdollisiksi kehittämistarpeiksi tutkimuksessa nousevat ohjeistuksen kehittäminen palvelemaan kaikkia hallintoyksikköjä ja sovellettavuuden laajentaminen. Tutkimusta on mahdollista jatkaa syventämällä nykyisiä tutkimusongelmia yksilön ja asiantuntijuuden näkökulmaan. Vaihtoehtoisesti voidaan tutkia hajautetun organisaation osaamisvaatimuksia ja johtamista puolustusvoimien toimintaympäristössä.

Residual ß-cell function and microvascular complications in type 1 diabetic patients

To determine the influence of residual ß-cell function on retinopathy and microalbuminuria we measured basal C-peptide in 50 type 1 diabetic outpatients aged 24.96 ± 7.14 years, with a duration of diabetes of 9.1 ± 6.2 years. Forty-three patients (86%) with low C-peptide (<0.74 ng/ml) had longer duration of diabetes than 7 patients (14%) with high C-peptide (³0.74 ng/ml) (9 (2-34) vs 3 (1-10) years, P = 0.01) and a tendency to high glycated hemoglobin (HBA1) (8.8 (6-17.9) vs 7.7 (6.9-8.7)%, P = 0.08). Nine patients (18%) had microalbuminuria (two out of three overnight urine samples with an albumin excretion rate (AER) ³20 and <200 µg/min) and 13 (26%) had background retinopathy. No association was found between low C-peptide, microalbuminuria and retinopathy and no difference in basal C-peptide was observed between microalbuminuric and normoalbuminuric patients (0.4 ± 0.5 vs 0.19 ± 0.22 ng/ml, P = 0.61) and between patients with or without retinopathy (0.4 ± 0.6 vs 0.2 ± 0.3 ng/ml, P = 0.43). Multiple regression analysis showed that duration of diabetes (r = 0.30, r2 = 0.09, P = 0.031) followed by HBA1 (r = 0.41, r2 = 0.17, P = 0.01) influenced basal C-peptide, and this duration of diabetes was the only variable affecting AER (r = 0.40, r2 = 0.16, P = 0.004). In our sample of type 1 diabetic patients residual ß-cell function was not associated with microalbuminuria or retinopathy.

HIV-1 subtypes among intravenous drug users from two neighboring cities in São Paulo State, Brazil

In order to assess the molecular epidemiology of HIV-1 in two neighboring cities located near the epicenter of the HIV-1 epidemics in Brazil (Santos and São Paulo), we investigated 83 HIV-1 strains obtained from samples collected in 1995 from intravenous drug users. The V3 through V5 region of the envelope of gp 120 was analyzed by heteroduplex mobility analysis. Of the 95 samples, 12 (12.6%) were PCR negative (6 samples from each group); low DNA concentration was the reason for non-amplification in half of these cases. Of the 42 typed cases from São Paulo, 34 (81%, 95% confidence limits 74.9 to 87.0%) were B and 8 (19%, 95% confidence limits 12.9 to 25.0%) were F, whereas of the 41 typed cases from Santos, 39 (95%, 95% confidence limits 91.6 to 98.4%) were B and 2 (5%, 95% confidence limits 1.6 to 8.4%) were C. We therefore confirm the relationship between clade F and intravenous drug use in São Paulo, and the presence of clade C in Santos. The fact that different genetic subtypes of HIV-1 are co-circulating indicates a need for continuous surveillance for these subtypes as well as for recombinant viruses in Brazil.

Effect of high hydrostatic pressure on the barrier properties of polyamide-6 films

Little is known about the barrier properties of polymer films during high pressure processing of prepackaged foods. In order to learn more about this, we examined the influence of high hydrostatic pressure on the permeation of raspberry ketone (dissolved in ethanol/water) through polyamide-6 films at temperatures between 20 and 60ºC. Permeation was lowered by increasing pressure at all temperatures. At 23°C, the increasing pressure sequence 0.1, 50, 100, 150, and 200 MPa correlated with the decreasing permeation coefficients P/(10(9) cm² s-1) of 6.2, 3.8, 3.0, 2.2, and 1.6. Analysis of the permeation kinetics indicated that this effect was due to a reduced diffusion coefficient. Pressure and temperature acted antagonistically to each other. The decrease in permeation at 200 MPa was compensated for by a temperature increase of 20ºC. After release of pressure, the former permeation coefficients were recovered, which suggests that this `pressure effect' is reversible. Taken together, our data revealed no detrimental effects of high hydrostatic pressure on the barrier properties of polymer films.

Umbilical cord blood and neonatal endothelin-1 levels in preterm newborns with and without respiratory distress syndrome

Increased pulmonary vascular resistance in preterm newborn infants with respiratory distress syndrome is suggested, and endothelin-1 plays an important role in pulmonary vascular reactivity in newborns. We determined umbilical cord blood and neonatal (second sample) levels of endothelin-1 in 18 preterm newborns with respiratory distress syndrome who had no clinical or echocardiographic diagnosis of pulmonary hypertension and 22 without respiratory distress syndrome (gestational ages: 31.4 ± 1.6 and 29.3 ± 2.3 weeks, respectively). Umbilical cord blood and a second blood sample taken 18 to 40 h after birth were used for endothelin-1 determination by enzyme immunoassay. Median umbilical cord blood endothelin-1 levels were similar in both groups (control: 10.9 and respiratory distress syndrome: 11.4 pg/mL) and were significantly higher than in the second sample (control: 1.7 pg/mL and respiratory distress syndrome: 3.5 pg/mL, P < 0.001 for both groups). Median endothelin-1 levels in the second sample were significantly higher in children with respiratory distress syndrome than in control infants (P < 0.001). There were significant positive correlations between second sample endothelin-1 and Score for Neonatal Acute Physiology and Perinatal Extension II (r = 0.36, P = 0.02), and duration of mechanical ventilation (r = 0.64, P = 0.02). A slower decline of endothelin-1 from birth to 40 h of life was observed in newborns with respiratory distress syndrome when compared to controls. A significant correlation between neonatal endothelin-1 levels and some illness-severity signs suggests that endothelin-1 plays a role in the natural course of respiratory distress syndrome in preterm newborns.

Sleep deprivation reduces the lymphocyte count in a non-obese mouse model of type 1 diabetes mellitus

The objective of the present study was to determine whether sleep deprivation (SD) would promote changes in lymphocyte numbers in a type 1 diabetes model (non-obese diabetic, NOD, mouse strain) and to determine whether SD would affect female and male NOD compared to Swiss mice. The number of lymphocytes in peripheral blood after 24 and 96 h of SD (by multiple platform method) or equivalent period of time in home-cage controls was examined prior to the onset of diabetes. SD for 96 h significantly reduced lymphocytes in male Swiss mice compared to control (8.6 ± 2.1 vs 4.1 ± 0.7 10³/µL; P < 0.02). In male NOD animals, 24- and 96-h SD caused a significant decrease of lymphocytes compared to control (4.4 ± 0.3 vs 1.6 ± 0.5; P < 0.001 and 4.4 ± 0.3 vs 0.9 ± 0.1 10³/µL; P < 0.00001, respectively). Both 24- and 96-h SD induced a reduction in the number of lymphocytes in female Swiss (7.5 ± 0.5 vs 4.5 ± 0.5, 4.4 ± 0.6 10³/µL; P < 0.001, respectively) and NOD mice (4 ± 0.6 vs 1.8 ± 0.2, 1.2 ± 0.4 10³/µL; P < 0.01, respectively) compared to the respective controls. Loss of sleep induced lymphopenia in peripheral blood in both genders and strains used. Since many cases of autoimmunity present reduced numbers of lymphocytes and, in this study, it was more evident in the NOD strain, our results suggest that SD should be considered a risk factor in the onset of autoimmune disorders.

Use of anti-PGL-1 antibodies to monitor therapy regimes in leprosy patients

The suitability of IgM antibodies to PGL-1 for monitoring the response to multidrug therapy (MDT) was sequentially tested by ELISA in 105 leprosy patients, and bacterial indexes (BI) were also determined. Patients were divided into 3 groups: group 1, 34 multibacillary (MB) patients treated for 12 months with MDT-MB; group 2, 33 MB patients treated for 24 months with MDT-MB, and group 3, 38 paucibacillary (PB) patients treated for 6 months with MDT-PB. Untreated MB patients exhibited higher antibody levels (mean ± SEM): group 1 (6.95 ± 1.35) and group 2 (12.53 ± 2.02) than untreated PB patients (1.28 ± 0.35). There was a significant difference (P < 0.01) in anti-PGL-1 levels in group 1 patients: untreated (6.95 ± 1.35) and treated for 12 months (2.78 ± 0.69) and in group 2 patients: untreated (12.53 ± 2.02) and treated for 24 months (2.62 ± 0.79). There was no significant difference between untreated (1.28 ± 0.35) and treated (0.62 ± 0.12) PB patients. Antibody levels correlated with BI. The correlation coefficient (Pearson’s r) was 0.72 before and 0.23 (P < 0.05) after treatment in group 1 and 0.67 before and 0.96 (P < 0.05) after treatment in group 2. BI was significantly reduced (P < 0.01) after 12 and 24 months on MDT (group 1: 1.26-0.26; group 2: 1.66-0.36). Our data indicate that monitoring anti-PGL-1 levels during MDT may be a sensitive tool for evaluating treatment efficacy. These data also indicate that the control of leprosy infection can be obtained with 12 months of MDT in MB patients.

Työntekijöiden näkemyksiä henkilöstön johtamisesta organisaatiomuutoksessa - case RMVK:n keskittäminen Imatralle

Rajavartiolaitos aloitti vuonna 2013 talouden sopeuttamisohjelman, jonka osana Raja- ja merivartiokoulun toiminnot keskitettiin Imatralle. Raja- ja merivartiokoulun keskittämisellä tavoiteltiin 1,2 miljoonan euron säästöä. Espoon koulutuskeskuksesta luovuttiin 1.6.2014, minkä seurauksena noin 40 virkamiehen työpaikka vaihtui. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten Espoon toimipisteessä palvelleet kokivat henkilöstön johtamisen Raja- ja merivartiokoulun keskittäessä toimintansa Imatralle, ja mistä kokemukset saattoivat johtua. Tutkimusongelma olikin, miten Raja- ja merivartiokoulun Espoon koulutuskeskuksessa palvellut henkilökunta koki henkilöstön johtamisen organisaatiomuutoksessa? Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jonka tutkittava ilmiö oli Espoon toimipisteessä palvelleiden näkemykset, kokemukset ja käsitykset. Henkilöstön näkemykset kerättiin verkkokyselyllä, joka lähetettiin kolmelletoista Espoon toimipisteessä palvelleelle henkilölle. Verkkokyselyyn vastasi Espoon koulutuskeskuksen työntekijöitä eri organisaatiotasoilta. Henkilöiden näkemykset analysoitiin tutkimuksessa teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tutkimuksen teoriapohjana käytettiin henkilöstö- ja muutosjohtamisen useita eri kirjallisia lähteitä. Teorian avulla henkilöstön näkemyksiä kategorisoitiin, ja pyrittiin tulkitsemaan, mistä näkemykset saattoivat johtua. Henkilöstön näkemyksistä ilmeni, että henkilöstöllä oli paljon erilaisia näkemyksiä henkilöstön johtamisesta Raja- ja merivartiokoulun keskittäessä toimintansa Imatralle. Erilaisia näkemyksiä esiintyi esimerkiksi oman esimiehen toiminnasta, johtamisen johdonmukaisuudesta, organisaation tarjoamassa tuesta ja muutoksen viestimisestä. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että Raja- ja merivartiokoulun keskittäminen Imatralle aiheutti vastustusta henkilöstössä. Lisäksi työntekijöiden henkilökohtainen elämäntilanne aiheutti muutostilanteessa haasteita työntekijöille. Tutkimuksessa havaittiin, että henkilöstöä johdettiin pääsääntöisesti onnistuneesti, vaikkakin muutos tuntui osalle vastaajista haastavalta erinäisten syiden takia. Kehitettävää henkilöstön johtamisessa olisi vielä ollut viestinnän avoimuudessa ja aikatauluttamisessa, henkilöstön yksilöllisemmässä kohtaamisessa ja henkilökohtaisten ongelmien ratkaisemisessa. Johtamisessa on myös muistettava, että suuret muutokset aiheuttavat aina vastustusta. Muutosjohtajan tulee myös ottaa huomioon henkilöstön mahdollinen lamaantuminen suuressa muutoksessa.