Seksuaalisuus ja ihmissuhteet

Toiminnallisen opinnäytetyömme tarkoituksena oli järjestää kehitysvammaisille nuorille Seksuaalisuus ja ihmissuhteet-kurssi yhteistyössä Helsingin Kehitysvammatuki 57 ry:n kanssa. Kurssi tarjosi osallistujille tukea ja ohjausta ihmissuhteisiin ja seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä, minkä tavoitteena oli lisätä nuorten sosiaalisia valmiuksia ja parantaa heidän kykyään tehdä itsenäisiä päätöksiä. Opinnäytetyömme lähtökohtana olivat ihmissuhteiden merkitys ja Bengt Nirjen normalisaatioperiaate, jonka mukaan kehitysvammaisten tulisi saada elää samoin arkielämän ehdoin kuin muidenkin. Seksuaalisuuden ilmaiseminen ja tyydyttävien ihmissuhteiden luominen on tärkeä osa jokaisen ihmisen elämää. Seksuaalisuus ja ihmissuhteet-kurssi edisti normalisaatioperiaatteen toteutumista normaalin elämänkaaren, itsemääräämisoikeuden ja seksuaalisuuden mallien alueilla. Seksuaalisuus ja ihmissuhteetkurssi toteutettiin syksyllä 2006 ja se sisälsi seitsemän kontaktikertaa. Kurssilla oli kahdeksan iältään 16-26-vuotiasta osallistujaa. Työskentelymenetelminä käytettiin luovia menetelmiä ja pienryhmätyöskentelyä. Lisäksi hyödynsimme selkokielistä materiaalia. Kurssipalaute kerättiin osallistujilta keskustelun ja lähipiiriltä palautelomakkeen avulla. Saadun palautteen perusteella kurssi onnistui tavoitteiden mukaisesti ja seksuaalisuuteen liittyvien kurssien järjestämistä pidettiin tärkeänä myös tulevaisuudessa. Seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyville kursseille on suuri tarve, johon vastaaminen vaatii ennakkoluulottomuutta sekä kurssitoiminnan järjestäjiltä että kehitysvammaisten lähipiireiltä.

Saaristolaisen kokemus omasta kulttuuristaan. Eläminen merestä ja meren kanssa

Tutkimuksessa on hahmoteltu saaristolaisen ihmisen omaa kokemusta kulttuurinsa ja yhteisönsä olennaisista piirteistä. Aineistona on kaksi Kustavin kylissä Turunmaan suomenkielisessä saaristossa koottua haastatteluaineistoa, joista toinen on 1990-luvun alussa tutkijan itsensä keräämä, toinen 1950 - 60-luvuilla kerätty. Haastateltavien elämä on sijoittunut saaristolaiskulttuurin muutosvaiheeseen omavaraisuudesta keskusorienteisuuteen ja tarkastelu keskittyy aikaan 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta toisen maailmansodan jälkeiseen ajanjaksoon. Tarkastelun painopisteenä on vanha yhteisö elämänpiireineen ja 1960-luvulla alkanut markkinatalouden ja suuryhteiskunnan suoran vaikutuksen tehostumisen leimaama muutos on ollut peilauspintana olennaisten piirteiden löytämisessä. Näkökulmana on ollut yksilön kokemus ja erityisinä mielenkiinnon kohteina hänen suhteensa luonnonympäristöön ja hänen mentaalinen orientaationsa, hänen kokemusmaailmansa suuntautuneisuus sekä kylän yhteisyyden sisältö. Saaristolaisten itse olennaisiksi kokemat oman kulttuurinsa piirteet nousivat haastatteluaineistosta pohtimalla haastateltavien voimakkaasti painottaman nuottakalastuksen sisältämiä merkityksiä sekä erittelemällä haastatteluaineiston kokonaisuudessa erityisen painoarvon saaneita asioita. Tukena tiettyjen asioiden nostamisessa on ollut tutkijan oma kuuluminen paikallisyhteisöön, osallistuminen saaristolaisyhteisön elämään ja elinkeinoihin sekä keskustelu yhteisön jäsenten kanssa eri asioiden merkityksistä. Meri hallitsee saaristolaisen elämää sekä fyysisesti että henkisesti. Merellä kulkeminen ja merellisten elinkeinojen harjoittaminen korostaa yksilökohtaista vaihtelevien tilanteiden ja tapahtumaketjujen hallinnan tärkeyttä, osaamista ja selviytymistä, joista ominaisuuksista tulee osa saaristolaista mentaliteettia. Meri myös rajaa eristyneisyyden, jossa on tultava omavaraisesti toimeen turvautuen omiin ja kylän muiden ihmisten taitoihin. Yhdessä tekeminen ja oleminen on päällimmäisenä haastateltavien mielessä kun he kuvaavat aikaisempaa kylän ilmapiiriä ja sitä suurinta menetystä, mikä oman elämän aikana tapahtuneessa elämäntavan muutoksessa on ollut. Yhdessä eläminen ja tekeminen on myös taito. Se liittyy saaristolaiskylässä omavaraisuuteen ja selviämiseen merellisen luonnonympäristön keskellä, mitkä seikat aiheuttavat keskinäisen riippuvuuden. Vastavuoroisuus ja keskinäinen riippuvuus ja siitä juontuva solidaarisuus ja auttaminen ovat identiteettiä luovia tekijöitä. Hyvän ihmisen määrittelyn yhteydessä haastateltavat toivat esille arvostavansa toisten huomioimista, suvaitsevaisuutta ja kaikkien kanssa toimeen tulemista, mitkä kaikki ovat rehellisyyden ohella yhteisön kiinteyteen liittyviä arvoja. Toisten huomioiminen omana itsenään on keskeinen mentaliteetin piirre myös siten, että oman lähiympäristön ihmiset hyväksytään sellaisinaan, vaikka ei kaikesta oltaisikaan samaa mieltä tai joku havaitaan vajavaiseksi. Heidät hyväksytään osaksi omaa yhteisöä, jonka kanssa ollaan vuorovaikutuksessa erilaisuudesta ja erimielisyyksistä huolimatta. Saaristolaisen taidot yhdistyvät lähiympäristöön paneutumiseen. Ne johtavat tietynlaiseen elämän kokonaisuuden hallintaan ja hahmottamiseen. Taitojen suuri merkitys ilmenee siinä, että ihmisen arvostus yhteisössä on määräytynyt myös sen mukaan, millainen tekijä hän on, kuinka kätevä käsistään. Omavaraisuuden taito ja arvostus on kylän selviytymistä merellisessä luonnonympäristössä kylän sisäisen työnjaon turvin, varsin riippumattomana ulkomaailmasta. Se on myös yhteisyyden voimaa. Saaristolaisen omavaraisuus ja henkinen itseriittoisuus merkitsee, että omasta ympäristöstä otetaan tarvittava ja selvitään sillä mitä on. Kokemisen kannalta katsoen yksilöllisyyden ja yhteisyyden, yksilöllisen vapauden ja keskinäisen riippuvuuden yhdistyminen saaristolaiskylässä on kulttuurin ydinaluetta. Kylän ilmapiirissä ristiriitaiset tekijät vetävät eri suuntiin: toisaalta yhteisyys ja yhdenvertaisuus, jota yhteistyö tukee – toisaalta varallisuuserot ja muunlainen eriarvoisuus, kateus ja katkeruus. Erilaisten lahjojen anto ja toisten hienoviritteinen huomioiminen on ollut tärkeä osa keskinäisiä suhteita. Ne korostavat kyläläisten yhdessä elämistä ja yhteenkuuluvuutta huolimatta eroista ja erimielisyyksistä. Yksilö on voinut myös olla varma, ettei häntä hädän hetkellä jätetä yksin, vaan autetaan naapurien voimin. Tällä tietoisuudella on erittäin tärkeä merkitys ihmisten keskinäisissä suhteissa, koska se koskettaa olemassaolon perusteita. Yksilöt ovat myös tämän asian suhteen samassa asemassa varallisuudesta riippumatta. Salakuljetus samoin kuin talonpoikaispurjehdus oli toisaalta saaristolaisyhteisön voiman uhoa keskusvaltaa vastaan, eikä sitä pidetty tuomittavana. Suuryhteiskunnan taholta määritelty rikollinen toiminta ei saaristolaisyhteisön mielestä sitä ollut, mutta siihen liittyvät lieveilmiöt tuomittiin, jos ne asettuivat yhteisön moraalia vastaan. Tonttikaupan vaikutus saaristolaiskylään on ollut toisenlainen kuin viinan salakuljetuksen, vaikka ne molemmat ovat olleet keskusorienteista toimintaa. Tonttikaupan vaikutukset tunkeutuivat rajummin kylän sisäiseen systeemiin sitä hajottaen. Talot saivat helppoa rahaa, mutta kylän köyhemmän väen elinkeinot vaikeutuivat. Kesämökkikauppa kasvatti yhteisön sisäisiä ristiriitoja. Maanomistuksesta tuli suurin asukkaita ja heidän selviytymistään valikoiva tekijä saaristossa viime vuosisadalla. Keskuksen otteen kiristyminen tuntui vähitellen myös henkisessä ilmapiirissä. Kyläihmisen hienovaraisesti toisia huomioonottava mentaliteetti on vastakkainen keskuksen taloudellisesti ja henkisesti tukemalle haastavalle kilpailu-asenteelle. Monet haastateltavat toivat esiin näkemyksen, joka on vastakkainen sen modernin teesin kanssa, että entisaikojen yhteisöihmistä olisi vaivannut jonkinlainen yksilöllisyyden puute. Sukupolvien kesken on eroa. Vanhan, viime vuosisadan vaihteessa syntyneen sukupolven ihmiset koettiin erilaisina, jopa yksilöllisempinä ja henkisesti rikkaampina. Väitöskirja on ensimmäinen Turunmaan suomenkielisestä saaristosta tehty sosiaaliantropologian alaan kuuluva väitöskirja.

Harakka huttua keittää : lorut ja laulut yksivuotiaan lapsen arjen apuna

Opinnäytetyöni käsittelee yksivuotiaan lapsen elämää ja lasten lorujen/laulujen merkitystä hänen arjessaan. Työni tarkoitus on löytää yksivuotiaan lapsen ja hänen vanhempansa tai hoitajansa väliset päivittäin toistuvat hoitotilanteet, antaa esimerkkejä näissä tilanteissa toimivista loruista/lauluista ja pohtia voisivatko lorut ja laulut tuoda helpotusta arkirutiineihin lapsen kanssa. Työni perustaksi kartoitin tutkimuksessani myös vanhempien loru- ja laulutuntemusta sekä selvitin mihin hoitotilanteisiin he toivoisivat saavansa apua lauluista ja loruista. Tutkimusmenetelmänä käytin puolistrukturoitua kyselyä. Kyselyn toteutin Töölön ja Taivallahden seurakuntien yksivuotiaiden musiikkileikkikouluryhmissä. Jaoin kyselylomakkeen kymmenelle vanhemmalle, joista yhdeksän palautti lomakkeen. Kyselyssä selvisi, että vanhemmat käyttävät lauluja ja loruja lapsensa kanssa. Loruilu ja laulaminen koetaan mielekkäänä ja lapsen arkea ilahduttavana asiana. Kyselyssä ilmeni myös, että jotkut hoito- tai odottelutilanteet, esim. pukeminen, vaipan vaihto ja automatkat koettiin hankalina. Niihin tilanteisiin toivottiin laulusta tai lorusta helpotusta. Työni tulososassa esittelen yksivuotiaan lapsen päivittäiset hoitotilanteet ja annan esimerkin kuhunkin tilanteeseen sopivasta laulusta ja lorusta. Työni osoittaa, että laulu- ja loruperinne elää yhä musiikkileikkikoulua käyvissä lapsiperheissä. Vanhemmat olivat halukkaita oppimaan uusia lauluja ja loruja sekä näin kartuttamaan omaa sekä lapsen laulu/loruvarastoa. Laulaminen on yleisempää kuin loruilu, mutta molemmat koettiin pääosin luonnollisena ja positiivisena asiana.

Strengthening the Reporting of Observational Studies in Epidemiology (STROBE): explanation and elaboration.

Much medical research is observational. The reporting of observational studies is often of insufficient quality. Poor reporting hampers the assessment of the strengths and weaknesses of a study and the generalisability of its results. Taking into account empirical evidence and theoretical considerations, a group of methodologists, researchers, and editors developed the Strengthening the Reporting of Observational Studies in Epidemiology (STROBE) recommendations to improve the quality of reporting of observational studies. The STROBE Statement consists of a checklist of 22 items, which relate to the title, abstract, introduction, methods, results and discussion sections of articles. Eighteen items are common to cohort studies, case-control studies and cross-sectional studies and four are specific to each of the three study designs. The STROBE Statement provides guidance to authors about how to improve the reporting of observational studies and facilitates critical appraisal and interpretation of studies by reviewers, journal editors and readers. This explanatory and elaboration document is intended to enhance the use, understanding, and dissemination of the STROBE Statement. The meaning and rationale for each checklist item are presented. For each item, one or several published examples and, where possible, references to relevant empirical studies and methodological literature are provided. Examples of useful flow diagrams are also included. The STROBE Statement, this document, and the associated Web site (http://www.strobe-statement.org/) should be helpful resources to improve reporting of observational research.

Myocardial infarct size and mortality depend on the time of day-a large multicenter study.

BACKGROUND: Different studies have shown circadian variation of ischemic burden among patients with ST-Elevation Myocardial Infarction (STEMI), but with controversial results. The aim of this study was to analyze circadian variation of myocardial infarction size and in-hospital mortality in a large multicenter registry. METHODS: This retrospective, registry-based study was based on data from AMIS Plus, a large multicenter Swiss registry of patients who suffered myocardial infarction between 1999 and 2013. Peak creatine kinase (CK) was used as a proxy measure for myocardial infarction size. Associations between peak CK, in-hospital mortality, and the time of day at symptom onset were modelled using polynomial-harmonic regression methods. RESULTS: 6,223 STEMI patients were admitted to 82 acute-care hospitals in Switzerland and treated with primary angioplasty within six hours of symptom onset. Only the 24-hour harmonic was significantly associated with peak CK (p = 0.0001). The maximum average peak CK value (2,315 U/L) was for patients with symptom onset at 23:00, whereas the minimum average (2,017 U/L) was for onset at 11:00. The amplitude of variation was 298 U/L. In addition, no correlation was observed between ischemic time and circadian peak CK variation. Of the 6,223 patients, 223 (3.58%) died during index hospitalization. Remarkably, only the 24-hour harmonic was significantly associated with in-hospital mortality. The risk of death from STEMI was highest for patients with symptom onset at 00:00 and lowest for those with onset at 12:00. DISCUSSION: As a part of this first large study of STEMI patients treated with primary angioplasty in Swiss hospitals, investigations confirmed a circadian pattern to both peak CK and in-hospital mortality which were independent of total ischemic time. Accordingly, this study proposes that symptom onset time be incorporated as a prognosis factor in patients with myocardial infarction.

Delayed diagnosis of acute ischemic stroke in children - a registry-based study in Switzerland.

QUESTIONS UNDER STUDY/PRINCIPLES: After arterial ischemic stroke (AIS) an early diagnosis helps preserve treatment options that are no longer available later. Paediatric AIS is difficult to diagnose and often the time to diagnosis exceeds the time window of 6 hours defined for thrombolysis in adults. We investigated the delay from the onset of symptoms to AIS diagnosis in children and potential contributing factors. METHODS: We included children with AIS below 16 years from the population-based Swiss Neuropaediatric Stroke Registry (2000-2006). We evaluated the time between initial medical evaluation for stroke signs/symptoms and diagnosis, risk factors, co-morbidities and imaging findings. RESULTS: A total of 91 children (61 boys), with a median age of 5.3 years (range: 0.2-16.2), were included. The time to diagnosis (by neuro-imaging) was <6 hours in 32 (35%), 6-12 hours in 23 (25%), 12-24 hours in 15 (16%) and >24 hours in 21 (23%) children. Of 74 children not hospitalised when the stroke occurred, 42% had adequate outpatient management. Delays in diagnosis were attributed to: parents/caregivers (n = 20), physicians of first referral (n = 5) and tertiary care hospitals (n = 8). A co-morbidity hindered timely diagnosis in eight children. No other factors were associated with delay to diagnosis. A total of 17 children were inpatients at AIS onset. CONCLUSIONS: One-third of children with AIS were diagnosed within six hours. Diagnostic delay was predominately caused by insufficient recognition of stroke symptoms. Increased public and expert awareness and immediate access to diagnostic imaging are essential. The ability of parents/caregivers and health professionals to recognise stroke symptoms in a child needs to be improved.

Cohort study of trials submitted to ethics committee identified discrepant reporting of outcomes in publications.

OBJECTIVES: To identify factors associated with discrepant outcome reporting in randomized drug trials. STUDY DESIGN AND SETTING: Cohort study of protocols submitted to a Swiss ethics committee 1988-1998: 227 protocols and amendments were compared with 333 matching articles published during 1990-2008. Discrepant reporting was defined as addition, omission, or reclassification of outcomes. RESULTS: Overall, 870 of 2,966 unique outcomes were reported discrepantly (29.3%). Among protocol-defined primary outcomes, 6.9% were not reported (19 of 274), whereas 10.4% of reported outcomes (30 of 288) were not defined in the protocol. Corresponding percentages for secondary outcomes were 19.0% (284 of 1,495) and 14.1% (334 of 2,375). Discrepant reporting was more likely if P values were <0.05 compared with P ≥ 0.05 [adjusted odds ratio (aOR): 1.38; 95% confidence interval (CI): 1.07, 1.78], more likely for efficacy compared with harm outcomes (aOR: 2.99; 95% CI: 2.08, 4.30) and more likely for composite than for single outcomes (aOR: 1.48; 95% CI: 1.00, 2.20). Cardiology (aOR: 2.34; 95% CI: 1.44, 3.79) and infectious diseases (aOR: 1.77; 95% CI: 1.01, 3.13) had more discrepancies compared with all specialties combined. CONCLUSION: Discrepant reporting was associated with statistical significance of results, type of outcome, and specialty area. Trial protocols should be made freely available, and the publications should describe and justify any changes made to protocol-defined outcomes.

Lukijan palsta

Länsisaksalaisen ministerin ja sosialistijohtajan Herbert Wehnerin täällä käynti tuli suomalaisille yllätyksenä. Liimatainen esittelee tämän merkillisen miehen ja valaisee matkan tarkoitusta.