Análise quiral por espectrometria de massas através da utilização do método cinético

Novel and quantitative mass spectrometry methods for rapid and accurate enantiomeric excess determination are presented. These methodologies use electrospray ionization (ESI) and mass spectrometry (MS) to detect and analyze, via collision-induced dissociation (CID), mass-selected transition metal complexes that promote enantio especific interactions. The data from CID are conveniently treated by the kinetic method, a sensitive linear free energy method of treating mass spectrometric results. Four different variations of this methodology are described: single ratio method (S R), quotient ratio method (Q R), fixed ligand method (S Rfixed), and quotient ratio method with fixed ligand (Q Rfixed). These individual methods are compared and their main features discussed in detail.

A aplicação da fotoquímica inorgânica nas diversas áreas da ciência

This article provides an overview of the current status of research involving the photochemical behavior of transition metal complexes in the following important areas: medicine, biology and materials science including some of the experiences of the writer. Coverage is selective, generally focusing on highlights and the most recent developments, with the broad aim of showing the interdisciplinary field of inorganic photochemistry.

Kapillaarielektroforeesin soveltaminen uuttofaasin koostumuksen analysointiin

Työn tarkoituksena oli löytää kapillaarielektroforeesimenetelmä (CE), joka soveltuisi metallien neste-nesteuutossa käytettävien orgaanisten uuttofaasien koostumuksen analysointiin. Kapillaarielektroforeesissa käytetyn elektrolyyttiliuoksen analyytti-kohtaista optimointia ei tässä työssä tehty, vaan liikkeelle lähdettiin fenoleille tarkoitetulla menetelmällä. Tarkasteltavia uuttoreagenssiryhmiä olivat hydroksi-oksiimit sekä fosfiinihappo- ja fosforihappopohjaiset reagenssit. Tutkittavia kaupallisia laimentimia olivat Orfom SX 11 ja Shellsol D70. Lisäksi tutkittiin kahta modifiointiainetta, TOPOa (tri-n-oktyylifosfiinioksidi) ja TXIB:tä (2,2,4-trimetyyli-1,3-pentaanidiolidi-isobutyraatti). Työssä tavoiteltiin kapillaarielektroforeesin hyötyjä erityisesti hydrometallurgisessa teollisuudessa. Suurimpana hyötynä ennakoitiin mahdollisuus analysoida suuria molekyylejä, kuten uuttoreagenssi-metallikomplekseja, joita ei pystytä analysoimaan kaasukromatografilla (GC). Näytteet voidaan myös analysoida ilman hidasta ja usein ei-kvantitatiivista derivatisointia. Kirjallisuudesta ei löytynyt aiempia artikkeleita CE:n soveltamisesta kyseisille aiheille. Kapillaarielektroforeesianalyyseissa pystyttiin esimerkiksi havaitsemaan hydroksi-oksiimin kuparikompleksi orgaanisessa faasissa. Seulonta-ajoissa yleisenä ongelmana oli kuitenkin tulosten heikko toistettavuus. Kapillaari-elektro-foreesi-menetelmä tarjoaa selvästi mahdollisuuksia tulevaisuudessa, mutta vielä sillä ei päästy luotettavaan toistoon sähkökentän häiriöiden ja elektrolyyttiliuoksen riittämättömän optimoinnin vuoksi. Lisäksi teollisissa olosuhteissa käytetyille autenttisille hydroksioksiimi- ja fosfiinihapponäytteille tehtiin perinteisiä kaasukromatografia-analyysejä, joiden perusteella voitiin nähdä uuttofaasin koostumuksen muuttuneen prosessissa. Hapettuminen sekä eri hydrolyysireaktiot ovat tärkeimmät syyt reagenssien ja laimentimien muuttumiselle. Näitä hajoamistuotteita ei tässä työssä onnistuttu analysoimaan kapillaarielektroforeesilla.

A química supramolecular de complexos pirazólicos

The purpose of this review is to describe the progress in the supramolecular chemistry of the pyrazolyl-based metal complexes. The text is written under the structural point of view, emphasizing the role of the covalent and non-covalent interactions in the rational construction of super and supramolecules.

Determination of carbon monoxide using a coated quartz crystal sensor

Carbon monoxide was detected and determined by a piezoelectric quartz crystal sensor coated with nickel(II)-phthalocyanine 50 % (v/v) solution in glycerine. Studies on the effect of temperature, flow rate, and some possible interferents were carried out. Calibration curves, sensor stability (lifetime) and the precision of measurements were also verified. The resulting selectivity is probably due to the coordinative binding between the electronically unsatured metal complexes and the analyte. The analytical curve is linear in the concentration range 0.10 to 1.0 % (v/v).

Jatkuvatoiminen ioninvaihto ja kompleksoituvien metallien sorptio kloridiympäristössä

Työn tarkoituksena oli tutkia kompleksoituvien metallien erotusta kloridiliuoksesta ioninvaihdolla. Kirjallisessa osassa perehdyttiin metallikompleksien muodostumiseen, ja erityisesti hopean, kalsiumin, magnesiumin, lyijyn ja sinkin muodostamiin komplekseihin kloridin ja nitraatin kanssa. Kirjallisessa osassa käsiteltiin myös metallien erottamista kiintopetikolonneissa jatkuvatoimisilla ioninvaihtomenetelmillä. Tässä työssä jatkuvatoimisen ioninvaihdon prosessivaihtoehdot jaoteltiin pyöriviin ja paikallaan pysyviin kolonneihin, sekä tarkasteltiin eri prosessivaihtoehtoja kolonnien kytkentöjen suhteen. Työn kokeellisessa osassa tutkittiin kahdenarvoisten metallien erottamista yhdenarvoisista metalleista sekä luotiin koedataa vastaavanlaisen erotusprosessin simulointiin. Kokeissa käytettiin anioninvaihtohartsia ja kelatoivaa selektiivistä ioninvaihtohartsia. Kahdenarvoisen kalsiumin, magnesiumin, lyijyn ja sinkin adsorptiota hartseihin tutkittiin tasapaino-, kinetiikka- ja kolonnikokeilla. Anioninvaihtohartsilla tehtyjen tasapaino- ja kolonnikokeiden tulokset osoittivat, että hartsi adsorboi tehokkaasti sinkkiä kloridiliuoksista, koska sinkki muodostaa stabiileja anionisia klorokomplekseja. Muiden tutkittujen kahdenarvoisten metallien adsorptio hartsiin oli huomattavasti vähäisempää. Tulosten perusteella tutkittu anioninvaihtohartsi on hyvä vaihtoehto sinkin erottamiseen muista tutkituista kahdenarvoisista metalleista kloridiympäristössä. Kelatoivalla hartsilla tehdyt tasapaino- ja kolonnikokeet osoittivat, että hartsi adsorboi kloridiliuoksista hyvin kahdenarvoista kalsiumia, magnesiumia, lyijyä ja sinkkiä, mutta ei adsorboi yhdenarvoista hopeaa. Tulosten perusteella kahdenarvoisten metallien erottaminen yhdenarvoisista metalleista voidaan toteuttaa kokeissa käytetyllä kelatoivalla ioninvaihtohartsilla.

Nikkelille selektiivisen kelatoivan adsorbenttimateriaalin valmistus ja tutkiminen

Metallien laajamittaisen ja runsaan käytön vuoksi nykyään on keskityttävä aikaisempaa tarkemmin metallipäästöjen estämiseen ja puhdistamiseen. Metallien puhdistamiseen jätevesistä voidaan käyttää erilaisia yksikköoperaatiomenetelmiä, mutta selektiivisempään erotukseen päästään ioninvaihto- ja adsorbenttimateriaaleilla. Työn tarkoitusena on valmistaa ja tutkia nikkeliselektiivisiä adsorbenttimateriaaleja. Lisäksi tutkimuskohteena on nikkelin ja 1,10-fenantroliinin välisen kompleksin muodostuminen eri pH-arvoilla. Selektiivisten adsorbenttimateriaalien valmistaminen onnistuu liittämällä kiinteään kantajaan ligandi. Tämän työn tapauksessa nikkelitemplaatin liittäminen kiinteään kantajaan funktionalisointivaiheessa muodostaa adsorbenttiin nikkelille spesifisen kohdan. Käytännössä spesifisyyden syntyminen ei ole itsestäänselvyys, vaan se riippuu paljon funktionalisointitavasta. Tässä työssä funktionalisointitapana olivat fysikaalinen adsorptio ja impregnointi. Nikkelin ja 1,10-fenantroliinin välisen kompleksin muodostumista tutkittiin eri pH-arvojen lisäksi neljällä eri happokonsentraatiolla. Tuloksia verrattiin sellaisen liuoksen spektriin, missä oli pelkkää nikkeliä. Tuloksista havaittiin, että komplekseja muodostuu käytännössä samalla tavalla pH:n ollessa 1–6. Vasta 5 M HNO3 alkoi heikentää kompleksien muodostumista, ja 10 M HNO3 esti kompleksien muodostumisen täysin. Adsorbenttimateriaaleja valmistettiin useita erilaisia, joihin osaan liitettiin nikkelitemplaatti ja osa jätettiin ilman templaattia. Työssä keskityttiin tutkimaan erityisesti kolmea silikasta valmistettua materiaalia, joissa vain kahdessa oli nikkelitemplaatti. Nikkelitemplaattien olemassaololla ei havaittu olevan juurikaan merkitystä nikkelin erottamiseen vesiliuoksista. Materiaaleille tehdyt regenerointikokeet osoittivat, että materiaalien toiminta ja kapasiteetti eivät olleet toivotulla tasolla.

Genesis and distribution of Mississippi Valley-type ore assemblages in Middle Silurian strata, Niagara Peninsula, Ontario /

Presently non-commercial occurrences of Mississippi Valley-type ore assemblages in the Middle Silurian strata of the Niagara Peninsula have been studied. Based on this detailed study, a new poly-stage genetic model is proposed which relates ore mineralization in carbonate environments to the evolution of the sedimentary basin. Sulphide ore mineralization occurred during two episodes: 1. During the late diagenesis stage, which is characterized by compaction-maturation of the sediments, the initial mineralization took place by upward and outward movement of connate waters. Metals were probably supplied from all the sediments regardless of their specific lithologies. However, clay minerals were possibly the main contributors. The possible source of sulphur was from petroleum-type hydrocarbons presently mixed with the sediments at the site of ore deposition. Evidence for this is the fact that the greatest abundance of ore minerals is in petroliferous carbonates. The hydrocarbons probably represent liquids remaining after upward migration to the overlying Guelph-Salina reservoirs. The majority of sphalerite and galena formed during this period, as well as accessory pyrite, marcasite, chalcopyrite, chalcocite, arsenopyrite, and pyrrhotite; and secondary dolomite, calcite, celestite, and gypsum. 2. During the presently ongoing surface erosion and weathering phase, which is marked by the downward movement of groundwater, preexisting sulphides were probably remobilized, and trace amounts of lead and zinc were leached from the host material, by groundwaters. Metal sulphides precipitated at, or below, the water table, or where atmospheric oxygen could raise the Eh of groundwaters to the point where soluble metal complexes are unstable and native sulphur co-precipitates with sphalerite and galena. This process, which can be observed today, also results in the transport and deposition of the host rock material. Breakdown of pre-existing sulphide and sulphate, as well as hydrocarbon present in the host rock, provided sulphur necessary for sulphide precipitation. The galena and sphalerite are accompanied by dolomite, calcite, gypsum, anglesite, native sulphur and possibly zincite.

Photophysical Investigations of Thiophene Azomethine Derivatives

Une série de dimères composés de thiophène-aniline encombrée stériquement a été synthétisée. Les différents processus de désactivation de l’état singulet excité ont été étudiés par UV-visible, fluorescence, phosphorescence, photolyse par impulsion laser et calculs théoriques. Les graphiques de Stern-Volmer obtenus à partir des expériences de désactivation des états singulet et triplet ont démontré l’efficacité de l’azométhine à désactiver les fluorophores. Les calculs semi-empiriques AM1 examinant l’effet des substituants encombrés ont démontrés que les groupements tert-butyls sur l’aniline ont moins d’influence sur la barrière de rotation N-aryl que les substitutions alkyles en ont sur la rotation de thiophène-C. Les calculs Rehm-Weller basés sur les potentiels d’oxydation et de réduction ont montré que l’autodésactivation de l’état excité des azométhines se fait par transfert d’électron photoinduit menant à une éradication complète de la fluorescence. Des complexes métalliques contenant des ligands azométhines ont aussi été préparés. Le ligand est composé d’une unité hydroxyquinoline lié à un cycle thiophène. Les données photophysiques de ces complexes indiquent un déplacement bathochromique aussi bien en absorbance qu’en fluorescence. Des dispositifs de détection d’ion métallique ont été préparés et un exemple à partir d’une solution de cuivre a montré un déplacement bathochromique.

Polyoxométallates hybrides : vers des systèmes covalents photoactifs dans le visible

Réalisé en cotutelle, sous la direction du Pr. Bernold Hasenknopf, à l'Institut Parisien de Chimie Moléculaire, Université Pierre et Marie Curie (Paris VI, France) et dans le cadre de l'Ecole Doctorale "Physique et Chimie des Matériaux" - Spécialité Chimie Inorganique (ED397).

Effet du calcium, plomb et cuivre sur la bioaccumulation du cadmium et la production des phytochélatines par Chlamydomonas reinhardtii

Dans les milieux contaminés par les métaux, les organismes vivants sont exposés à plusieurs d’entre eux en même temps. Les modèles courants de prédiction des effets biologiques des métaux sur les organismes (p. ex., modèle du ligand biotique, BLM ; modèle de l’ion libre, FIAM), sont des modèles d’équilibre chimique qui prévoient, en présence d'un deuxième métal, une diminution de la bioaccumulation du métal d’intérêt et par la suite une atténuation de ses effets. Les biomarqueurs de toxicité, tels que les phytochélatines (PCs), ont été utilisés comme étant un moyen alternatif pour l’évaluation des effets biologiques. Les phytochélatines sont des polypeptides riches en cystéine dont la structure générale est (γ-glu-cys)n-Gly où n varie de 2 à 11. Leur synthèse semble dépendante de la concentration des ions métalliques ainsi que de la durée de l’ exposition de l’organisme, aux métaux. L'objectif de cette étude était donc de déterminer, dans les mélanges binaires de métaux, la possibilité de prédiction de la synthèse des phytochélatines par les modèles d’équilibres chimiques, tel que le BLM. Pour cela, la quantité de phytochélatines produites en réponse d’une exposition aux mélanges binaires : Cd-Ca, Cd-Cu et Cd-Pb a été mesurée tout en surveillant l’effet direct de la compétition par le biais des concentrations de métaux internalisés. En effet, après six heures d’exposition, la bioaccumulation de Cd diminue en présence du Ca et de très fortes concentrations de Pb et de Cu (de l’ordre de 5×10-6 M). Par contre, avec des concentrations modérées de ces deux métaux, le Cd augmente en présence de Cu et ne semble pas affecté par la présence de Pb. Dans le cas de la compétition Cd-Cu, une bonne corrélation a été observée entre la production de PC2, PC3 et PC4 et la quantité des métaux bioaccumulés. Pour la synthèse des phytochélatines et la bioaccumulation, les effets étaient considérés comme synergiques. Dans le cas du Cd-Ca, les quantités de PC3 et PC4 ont diminué avec le métal internalisé (effet antagoniste), mais ce qui était remarquable était la grande quantité de cystéine (GSH) et PC2 qui ont été produites à de fortes concentrations du Ca. Le Pb seul n’a pas induit les PCs. Par conséquent, il n’y avait pas de variation de la quantité de PCs avec la concentration de Pb à laquelle les algues ont été exposées. La détection et la quantification des PCs ont été faites par chromatographie à haute performance couplée d’un détecteur de fluorescence (HPLC-FL). Tandis que les concentrations métalliques intracellulaires ont été analysées par spectroscopie d’absorption atomique (AAS) ou par spectrométrie de masse à source plasma à couplage inductif (ICP-MS).

Polystyrene Anchored Vanillin Schiff Base—Complexation and Ion Removal Studies

A set of six new polystyrene anchored metal complexes have been synthesized by the reaction of the metal salt with the polystyrene anchored Schiff base of vanillin. These complexes were characterized by elemental analyses, Fourier transform infrared spectroscopy, diffuse reflectance studies, thermal studies, and magnetic susceptibility measurements. The elemental analyses suggest a metal : ligand ratio of 1 : 2. The ligand is unidentate and coordinates through the azomethine nitrogen. The Mn(II), Fe(III), Co(II), Ni(II), and Cu(II) complexes are all paramagnetic while Zn(II) is diamagnetic. The Cu(II) complex is assigned a square planar structure, while Zn(II) is assigned a tetrahedral structure and Mn(II), Fe(III), Co(II), and Ni(II) are all assigned octahedral geometry. The thermal analyses were done on the ligand and its complexes to reveal their stability. Further, the application of the Schiff base as a chelating resin in ion removal studies was investigated. The polystyrene anchored Schiff base gave 96% efficiency in the removal of Ni(II) from a 20-ppm solution in 15 min, without any interference from ions such as Mn(II), Co(II), Fe(III), Cu(II), Zn(II), U(VI), Na , K , NH4 , Ca2 , Cl , Br , NO3 , NO2 ,and CH3CO2 . The major advantage is that the removal is achieved without altering the pH.

Dioxadiaza- and trioxadiaza-macrocycles containing one dibenzofuran unit selective for cadmium

The binding properties of dioxadiaza-([17](DBF) N2O2) and trioxadiaza- ([22](DBF)N2O3), macrocyclic ligands containing a rigid dibenzofuran group ( DBF), to metal cations and structural studies of their metal complexes have been carried out. The protonation constants of these two ligands and the stability constants of their complexes with Ca2+, Ba2+, and Mn2+, Co2+, Ni2+, Cu2+, Zn2+ and Cd2+, were determined at 298.2 K in methanol-water ( 1 : 1, v/v), and at ionic strength 0.10 mol dm(-3) in KNO3. The values of the protonation constants of both ligands are similar, indicating that no cavity size effect is observed. Only mononuclear complexes of these ligands with the divalent metal ions studied were found, and their stability constants are lower than expected, especially for the complexes of the macrocycle with smaller cavity size. However, the Cd2+ complex with [ 17]( DBF) N2O2 exhibits the highest value of stability constant for the whole series of metal ions studied, indicating that this ligand reveals a remarkable selectivity for cadmium(II) in the presence of all the metal ions studied, except copper( II), indicating that this ligand reveals a remarkable selectivity for cadmium( II) in the presence of the mentioned metal ions. The crystal structures of H-2[17](DBF)N2O32+ (diprotonated form of the ligand) and of its cadmium complex were determined by X-ray diffraction. The Cd2+ ion fits exactly inside the macrocyclic cavity exhibiting coordination number eight by coordination to all the donor atoms of the ligand, and additionally to two oxygen atoms from one nitrate anion and one oxygen atom from a water molecule. The nickel( II) and copper( II) complexes with the two ligands were further studied by UV-vis-NIR and the copper( II) complexes also by EPR spectroscopic techniques in solution indicating square-pyramidal structures and suggesting that only one nitrogen and oxygen donors of the ligands are bound to the metal. However an additional weak interaction of the second nitrogen cannot be ruled out.

Heterogeneously catalyzed asymmetric hydrogenation of C = C bonds directed by surface-tethered chiral modifiers

Asymmetric hydrogenation of C=C bonds is of the highest importance in organic synthesis, and such reactions are currently carried out with organometallic homogeneous catalysts. Achieving heterogeneous metal-catalyzed hydrogenation, a highly desirable goal, necessitates forcing the crucial enantiodifferentiating step to take place at the metal surface. By synthesis and application of six chiral sulfide ligands that anchor robustly to Pd nanoparticles and resist displacement, we have for the first time accomplished heterogeneous enantioselective catalytic hydrogenation of isophorone. High resolution XPS data established that ligand adsorption from solution occurred exclusively on the Pd nanoparticles and not on the carbon support. All ligands contained a pyrrolidine nitrogen to enable their interaction with the isophorone substrate while the sulfide functionality provided the required interaction with the Pd surface. Enantioselective turnover numbers of up to similar to 100 product molecules per ligand molecule were found with a very large variation in asymmetric induction between ligands: observed enantiomeric excesses increased with increasing size of the alkyl group in the sulfide. This likely reflects varying degrees of ligand dispersion on the surface: bulky substituent groups hinder close approach of ligand molecules to each other, inhibiting close-packed island formation, favoring dispersion as separate molecules, and leading to effective asymmetric induction. Conversely, small substituents favor island formation leading to very low asymmetric induction. Enantioselective reaction most likely involves initial formation of an enamine or iminium species, confirmed by use of an analogous tertiary amine, which leads to racemic product. Ligand rigidity and resistance to self-assembled monolayer formation are important attributes that should be designed into improved chiral modifiers.

Langmuir-Blodgett films of diazobenzene molecules

Langmuir-Blodgett (LB) films from diazobenzene Sudan III have been investigated using surface potential measurements as a function of number of layers and deposition pressures, with the surface potential data being related to molecular dipole moments obtained from theoretical electronic structure calculations. The surface potential increased with the number of layers for SIII LB films, and then tended to saturate. Results from density functional theory (DIFT) and UV-vis spectroscopy indicated that the increase is due to addition of layers with oriented molecular dipoles, with the saturation tendency being attributed to a decrease in the amount of material deposited in each layer. The surface potential increased with the surface pressure used for deposition, probably owing to a higher contribution from the vertical component of the dipole moment as a closer molecular packing, which is associated with decreasing conformational entropy, was reached. (C) 2008 Elsevier Inc. All rights reserved.