Pohjoismaisen puolustusyhteistyön rajoitteet ja mahdollisuudet rakenteellisen realismin näkökulmasta

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pohjoismaista puolustusyhteistyötä Tanskan, Norjan, Ruotsin ja Suomen osalta rakenteellisen realismin teoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksen menetelmä on teorialähtöinen laadullinen sisällön analyysi, jossa teoria määrittää tutkimuskohteet (aineiston) ja analyysitason (tarkastelun tarkkuuden). Tutkimuksessa käytetään tukevana menetelmänä voimasuhdeanalyysia valtioiden välisellä järjestelmätasolla tapahtuneiden muutosten arvioimiseksi. Tutkimusongelmana on selvittää, miten Pohjoismaiden rakenteelliset ominaisuudet rajoittavat tai edesauttavat pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventämistä rakenteellisen realismin näkökulmasta. Rakenteellisen realismin avulla voidaan selittää kansainvälisen turvallisuuspolitiikan lopputuloksia ja tutkia valtioiden toisilleen muodostamia mahdollisuuksia ja rajoitteita. Tässä tutkimuksessa pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehityksen tarkastelu on rajattu 2000-luvulle. Tutkimuksessa käytetään kahta toisiaan täydentävää rakenteellisen realismin teoriaa: Kenneth N. Waltzin voimatasapainoteoriaa ja Stephen M. Waltin uhkatasapainoteoriaa. Tämän lisäksi näiden teorioiden selitysvoimaa on parannettu muiden rakenteellisen realismin ja osittain uusklassisen realismin teorioilla. Teorioiden pohjalta on muodostettu tutkimuksen viitekehys, rajaukset ja ennakko-oletukset. Rakenteellisessa realismissa pienten valtioiden tutkimus on asetettava suurvaltojen välisten suhteiden viitekehykseen. Rakenteellisen realismin analyysitaso on karkea ja tutkimuksen kohteena ovat valtiot materiaalisina puolustuksellisina yksiköinä, mistä johtuen sisäpoliittiset tekijät, ihmisten käsitykset tai muut todellisuuden muodostukseen liittyvä problematisointi rajataan tarkastelun ulkopuolelle. Tutkimuksessa nousi esille, että Venäjän toimintavapaus on lisääntynyt huomattavasti 2000- luvulla ja se on muuttunut heikosta muiden valtioiden järjestelmäpaineita myötäilevästä valtiosta järjestelmään paineita aiheuttavaksi valtioksi. Venäjän toimintavapauden lisääntyminen on vähentänyt huomattavasti Pohjoismaiden turvallisuuspoliittista liikkumavapautta. Pohjoismaat nauttivat 2000-luvun alussa verrattain hyvää toimintavapautta, eikä pohjoismaiselle puolustusyhteistyölle tuolloin ollut tarvetta. Myöskään Nato-jäsenyyden hakeminen ei ollut Suomelle talouspoliittisesti kannattavaa. Ruotsin sotilaallinen voima toimi 2000-luvun alussa Itämerta tasapainottavana tekijänä, mutta sen sotilaallinen voima on kuitenkin heikentynyt 2000-luvulla samalla kun Venäjä on voimistunut. Lisäksi Suomen talous on muuttunut 2000-luvulla riippuvaisemmaksi Venäjän kaupasta ja erityisesti Venäjältä tuotavasta energiasta samaan aikaan, kun Suomen talous on muuttunut alijäämäiseksi. Edellä mainittujen tekijöiden yhteisvaikutus onkin muuttanut huomattavasti Ruotsin ja Suomen keskinäisriippuvaista turvallisuuspoliittista asemaa suhteessa Venäjään. Suomi muodostaa puskurivyöhykkeen Ruotsille ja samalla näiden valtioiden yhdessä muodostama puskurivyöhyke on tullut riippuvaiseksi muiden maantieteellisesti lähellä sijaitsevien ja riittävän omavaraisten Nato-valtio Tanskan ja Norjan kanssa tehtävästä yhteistyöstä, joka puolestaan Venäjän näkökulmasta, yhteistyön muodosta riippuen, joko vahvistaa tai vähentää Venäjän ja Pohjoismaiden välistä turvallisuusdilemmaa. Tanska ja Norja ovat talouden ja omavaraisuuden rakenteiden kannalta huomattavasti Suomea paremmassa asemassa. Lisäksi ne ovat tarkasteluajanjaksolla valmiiksi Naton jäseniä, jolloin niiden potentiaalisilla liittoutumisratkaisuilla ei ole ollut turvallisuuspoliittista merkitystä Venäjän kansallisen turvallisuuden varmistamisen kannalta. Tällä hetkellä Norjan ja Tanskan arktisen alueen intresseillä ei vielä ole negatiivista vaikutusta Venäjän ja Pohjoismaiden välisiin suhteisiin; riippuvuus on molemminpuolista arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämiseksi. Norjan ja Tanskan turvallisuuspoliittinen asema on sekin kuitenkin muuttunut Venäjän alivoiman muututtua merkittäväksi ylivoimaksi. Turvallisuusdilemmaa vahvistaa Itämerellä vastakkainasettelu idän ja lännen välillä; nollasummapeli, jossa Venäjän turvallisuus- ja talouspoliittiseen asemaan kohdistuu merkittäviä uhkia ja jossa Venäjällä samalla on merkittävä ylivoima kyvyissä turvallisuusdilemmaan vastaamiseksi. Suomen ja Ruotsin syventynyt keskinäinen puolustusyhteistyö on luonnollinen jatkumo tilanteessa, jossa Natoon liittyminen on muuttunut erittäin vaikeaksi ja myös Natoon osittain rinnastettavissa oleva pohjoismaiden puolustusyhteistyö Nato-maiden Tanska ja Norja kanssa. Pohjoismaita juridisesti sitomaton epävirallinen yhteistyö, jossa Suomi ja Ruotsi voivat säilyä Natoon kuulumattomina valtioina onkin rakenteellisen realismin näkökulmasta luonnollinen vaihtoehto nykyisessä järjestelmädynamiikassa pienille valtioille, jotka sijaitsevat manner-suurvalta Venäjän geopoliittisten intressien osalta keskeisellä alueella.

Ammattiliittojen rakenteen sekä muiden instituutioiden vaikutus kansalliseen kilpailukykyyn

This thesis examines the impact of structural characteristics of wage bargaining and unemployment insurance system of trade and labour unions and governmental institutions on national competitiveness. In addition, the effect currency union has on these factors is evaluated. The analysis is conducted on 17 EU- and ETA-countries through panel data regression. The results indicate that able governmental institutions enhance national competitiveness significantly and without exceptions. The competitive benefits of wage bargaining peak when wages are negotiated decentralized, above all when the country is a member of the Eurozone. This can be explained with the reduced capability of Eurozone governments to conduct efficient income policies in coordinated wage bargaining structure, since it lacks the means to exploit monetary policies which are exercised by a politically independent central bank.

Vertaisopetus kadettien ensimmäisen lukuvuoden matematiikan ja fysiikan opetuksen tukena

Maanpuolustuskorkeakoulun sotatekniikan laitos on fysiikan ja matematiikan opetuksessa hyödyntänyt vertaisopettajia vuodesta 2004 alkaen. Heidän palkkaamisen tavoitteena on ollut mahdollistaa 160 hengen luentoja pienemmät ryhmäkoot ja parantaa oppimistuloksia. Erona varsin yleisesti käytettyihin laskuharjoitusassistentteihin on, että vertaisopettajat opettavat kurssikavereitaan samalla opintojaksolla, jolla itse opiskelevat. Järjestely on kerännyt opiskelijoilta runsaasti kiitosta, mutta tutkijan vertaisopettaja-aikaisista kokemuksista nousi havaintoja vertaisopetuksen kehittämismahdollisuuksista. Tutkielman tavoitteena on kehittää vertaisopetusta ja täten parantaa sotatekniikan oppimistuloksia. Samalla tutkielma kertoo, miten vertaisopetus on toteutettu kadettien ensimmäisenä lukuvuotena. Vertaisopetuksesta etsittiin kehityskohteita kolmesta kokonaisuudesta: vertaisopettajien valintaprosessista, perehdyttämisestä ja opetustyöstä. Aineistoa kerättiin kyselyin, vapaamuotoisin selvityksin ja aineistopyynnöin niin Sotatekniikan laitokselta kuin vertaisopettajilta ja opiskelijoilta. Lisäksi kirjallisuusselvityksellä etsittiin hyviä toimintamalleja perehdyttämisestä sekä muiden korkeakoulujen matematiikan ja fysiikan opetuksesta. Kyselyt vahvistivat vertaisopetuksen suosion opiskelijoiden keskuudessa, vaikka kehitettävää on vertaisopettajan uran jokaisessa vaiheessa. Eniten vertaisopetusta voidaan kehittää perusteellisemmalla perehdyttämisellä, sillä vanhemman kadettikurssin osallistuminen perehdyttämiseen mahdollistaisi hiljaisen tiedon siirtämisen. Näin uudet vertaisopettajat välttyvät toistamasta samoja virheitä. Yhtenä tutkielman tuloksista on liitteistä löytyvä ehdotus vertaisopettajien perehdyttämisen toteuttamisesta Maanpuolustuskorkeakoululla.

Nykyiset ja tulevaisuuden alat Venäjän valmistavassa teollisuudessa

Kandidaatintyössä tutkitaan Venäjän valmistavan teollisuuden nykytilaa, miten se on muuttunut Venäjän lähihistoriassa ja mitkä valmistavan teollisuuden alat tulee kasvamaan Venäjällä lähitulevaisuudessa. Venäjän talous perustuu luonnonvaroihin, jotka muodostavat 90 % Venäjän kokonaisviennistä. Valmistavan teollisuuden osuutta on pyritty kasvattamaan koko Venäjän kohta 25-vuotisen historian ajan, mutta tulokset ovat toistaiseksi melko heikkoja. Syitä tähän ovat muun muassa epäonnistunut tutkimus- ja kehitystyö niin yritys- kuin tutkimuslaitostasolla, laajasta luonnonvarojen viennistä aiheutunut niin kutsuttu Hollannin tauti ja Venäjällä valmistavaan teollisuuteen kohdistuvan paikallisen sijoittamisen niukkuus.Valmistavassa teollisuudessa Venäjällä on ollut vaatimattomasta viennin osuudesta huolimatta jatkuvaa kasvua tietyillä aloilla Neuvostoliiton hajoamisesta saakka. Etenkin autoala on kasvanut nousevan elintason ja paranevan infrastruktuurin myötä. Neuvostoliitolta peritty laaja aseteollisuus, sekä sen tueksi kehitetty tutkimus- ja kehitysprosessi, on vastannut suurimmasta osasta valmistavan teollisuuden vientiä. Luonnonvaroihin perustuva korkean arvonlisäyksen jalostus on ollut tähän asti niukkaa Venäjällä. Valtio pyrkii kuitenkin uudistumaan ja vähentämään riippuvuuttaan luonnonvaroihin, joten esimerkiksi metallin ja öljyn jalostamisessa on näillä näkymin tapahtumassa merkittävää kasvua tulevaisuudessa.

Tuulivoiman syöttötariffijärjestelmän kritiikki ja vaikutukset investointeihin Suomessa

Suomelle on asetettu Euroopan Unionin taholta tavoite vähentää kasvihuonepäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Suomen tulee kasvattaa uusituvan energian osuutta kokonaiskulutuksesta 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi Suomessa otettiin uusituvan energian syöttötariffijärjestelmä käyttöön vuonna 2011. Tavoitteena on pyrkiä lisäämään syöttötariffijärjestelmän avulla investointeja uusiutuvaan energiaan ja päästä annettuihin tavoitteisiin. Vuonna 2020 arvion mukaan kapasiteettia olisi 2500 MWh tuulivoimaa ja tuotanto olisi noin 6 TWh, joka vastaa 5-6 prosenttia kokonaiskulutuksesta. Syöttötariffijärjestelmä on otettu käyttöön Suomessa vuonna 2011 valtioneuvoston esityksen pohjalta. Tuulivoiman osalta syöttötariffijärjestelmän tukien avulla taataan tuulivoiman tuottajille 12 vuodeksi 83,50 € jokaiselta tuotetulta megawattitunnilta. Valtio maksaa tuulivoiman tuottajille sähkön markkinahinnan ja takuuhinnan välisen erotuksen. Tuulivoiman rakentaminen on kasvanut huomattavasti järjestelmän käyttöönoton vaikutuksesta. Ennen syöttötariffijärjestelmän käyttöönottoa keväällä 2011 tuulivoima osuus tuotetusta sähköstä oli ainoastaan 0,3 prosenttia. Tällä hetkellä osuus sähkön tuotannosta on noussut 2,5 prosenttiin. Merkittävin kritiikin kohde on ollut syöttötariffijärjestelmän kustannukset. Hallitus on joutunut myöntämään hallituksen esityksessä 15/2015, että syöttötariffijärjestelmän kustannukset ovat kasvaneet odottamattomasti. Järjestelmää suunniteltaessa kustannusten arvioitiin olevan vuonna 2020 noin 200 miljoonaa euroa vuodessa, mutta sähkön markkinahinnan kehityksen sekä ennakoitua nopeamman kiintiön täyttymisen seurauksena kustannukset tulevat kasvamaan yli 300 miljoonaan euroon vuonna 2020 Kustannusten lisäksi syöttötariffijärjestelmän piirissä olevien yritysten kannattavuutta on kritisoitu. Järjestelmän piirissä olevien yritysten kannattavuus on ollut korkealla. Parhaan yrityksen liikevoittoprosentti oli yli 65 prosenttia vuonna 2014. Yritykset ovat saaneet miljoonien eurojen edestä syöttötariffeja ja kannattavuus on ollut ilmiömäinen. Syöttötariffijärjestelmä on kuitenkin ollut tarpeellinen, jotta Suomi on saanut tuulivoiman tuotannon kasvuun viimeisten vuosien aikana. Ilman syöttötariffijärjestelmän käyttöönottoa tuulivoiman investoinnit olisivat todennäköisesti pysyneet lähes olemattomina Suomessa, sillä tuulivoiman tuotannon ei ole houkuttelevaa sijoittajiennäkökulmasta ilman tuotantotukia.

Koira maastorajan valvonnassa tulevaisuudessa

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia koiran käyttöä maastorajan valvonnassa tulevina vuosina. Tutkimuksessa selvitetään taustalla vaikuttavia uhkatekijöitä ja henkilöstöryhmien keskinäisiä näkemyseroja. Tutkimuksen päätutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysia. Valtio on tiukentanut budjettia, jonka vuoksi koirien määrä vähenee. Tutkimuksella haetaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Miten koiria käytetään maastorajan valvonnassa tulevaisuudessa? Millainen on tulevaisuuden entistä suorituskykyisempi koira? Minkälaisia eroavaisuuksia rajavartiostoilla on koirien käytössä maastorajan valvonnassa tulevaisuudessa? Tutkimus pohjautuu Rajavartiolaitoksen esikunnan koulutus- ja kehittämistilaisuuteen Rajojen valvonta 2017 ja siellä pidettyyn Koira-työpajaan sekä Koiranohjaajan peruskurssi 15:n lähiopetukseen Ivalossa. Aineiston perusteella päädytään siihen tulokseen, että tulevaisuudessa koiraa käytetään yhteistyössä teknisen valvonnan kanssa. Miehittämättömät ilma-alusjärjestelmät tulevat lähettämään koiratoiminnalle syötteitä, jolloin koiralla vaikutetaan kohteeseen. Koiran käyttö maastorajan valvonnassa tulee painottumaan resurssina vaikuttamiseen pelkän valvonnan sijaan. Koiralta ja koiranohjaajalta tullaan vaatimaan monipuolisempaa osaamista koira- ja koiranohjaajamäärien vähentyessä. Aktiivisia, terveitä, hyvähermoisia sekä säänkestäviä koiria on kannattavaa lisätä Rajavartiolaitoksessa. Tekniset laitteet parantavat valvontakykyä maastorajalla, mutta koira on edelleen korvaama-ton vaikuttamiskyvyltään ja tehokas suorituskyvyltään maastorajan valvonnassa sulan maan aikaan. Koira ja koiranohjaaja ovat erottamaton kokonaisuus, jonka jäsenten yhteistyö on osa koirataktiikkaa. Imatralle Raja- ja merivartiokoulun alueelle perustettava Koirapalvelukeskus kehittäisi koiratoiminnan johtosuhteita keskittämällä palveluita ja mahdollistaisi koirien ja koiranohjaajien jatkuvan kouluttautumisen.

Strategiset ilmaiskut tarkasteltuna John Wardenin kehäteorian näkökulmasta : case Libanon

Ilma-ase on keskeisessä roolissa nykypäivän sodankäynnissä. Sen avulla on myös haettu ratkaisua terroristiorganisaatioiden ja ei-valtiollisten toimijoiden kanssa käydyissä kriiseissä. Israel käytti pääasiallisesti ilmavoimiaan vuonna 2006 Hizbollahia vastaan käydyssä sodassa. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida Israelin ilmavoimien strategisten ilmaiskujen vaikutusta toisessa Libanonin sodassa. Tavoitteena on tuottaa tietoa, joka auttaa määrittelemään Hizbollahin kaltaista järjestöä paremmin Wardenin kehäteorian avulla. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä toimii teorialähtöinen sisällönanalyysi. Tässä tutkimuksessa analyysirunko on muodostettu John Wardenin kehäteorian viidelle kehälle. Tutkimuksen laadun parantamiseksi on soveltuvilta osin käytetty triangulaatiota, jossa on pyritty yhdistelemään kerättyjä lähteitä ja muodostamaan näin käsitys tapahtuneesta. Hizbollah on terroristiorganisaatio, jolla on paljon valtaa Libanonin valtion sisällä. Tästä syystä se asettuu Wardenin kehille eri tavalla kuin perinteisesti nähty terroristiorganisaatio, jolla ei ole varsinaista jalansijaa valtiollisessa päätöksenteossa. Hizbollahin on tässä tutkimuksessa nähty asettuvan kehille lähes samalla tavalla kuin valtio. Israelin ei onnistunut vaikuttaa Hiz-bollahiin merkittävästi strategisilla ilmaiskuilla kriisin aikana. Hizbollahin johtajista ketään ei saatu surmattua eikä johtoyhteyksiin pystytty vaikuttamaan. Libanonin siviiliväestön tuki Hiz-bollahille voitaisiin nähdä säilyneen muuttumattomana kriisin jälkeen. Israelin strategiset il-maiskut vaikuttivat kriisin aikana ainoastaan pitkän- ja keskipitkänmatkan rakettituleen, eikä lyhyemmän kantaman rakettitulen ampumista voitu kiistää kriisin missään vaiheessa. Israelin, ja etenkin sen ilmavoimien, on laajalti nähty epäonnistuneen operaation toteutuksessa. Tässä tutkimuksessa päädyttiin laajalti samaan lopputulokseen. Israelin voidaan todeta tarkastelleen Hizbollahia hyvin johtajakeskeisenä organisaationa, mutta todellisuudessa sen taistelijasolut toimivat hyvin pitkälti itsenäisesti. Israelin ei myöskään onnistunut arvioida kriisin kestoa, eikä näin ollen asettanut sille mitään konkreettisia poliittisia tavoitteita. Tästä johtuen operaatiolle asetetut sotilaalliset tavoitteet olivat sangen irrallaan toisistaan ja tavoitteinen keskinäinen vaikutus oli vähäistä. Ainoastaan strategisten iskujen kollektiivisen kokonaisvaikutuksen voitaisiin nähdä aiheuttaneen painetta Hizbollahin johdon päätöksentekoon: Hizbollah muutti toimintatapaansa Israelin näkökulmasta parempaan suuntaan kriisin jälkeen, eikä jatkanut raketti-iskuja, kuten ennen kriisiä.