Inkeriläisen runon tutkimus uudelle tasolle

Kirjallisuusarvostelu

Alkuperäisyys, identiteetti ja arvot Fidzhillä

Kirjallisuusarvostelu

El uso y los conocimentos del español de menores bilingüe (finés-español) residentes en la región de Helsinki-Vantaa-Espoo

Tutkielman aiheena oli tutkia Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla asuvien suomen- ja espanjankielisten perheiden kielenkäyttöä sekä perheiden lasten espanjan kielen erityispiirteitä. Tutkimuksen kohteena oli viisi pääkaupunkiseudulla asuvaa perhettä, joiden lasten iät vaihtelivat välillä 5 ja 11 vuotta. Haastattelemalla vanhempia yritettiin löytää vastauksia kysymyksiin, minkälaisia virikkeitä lapset ovat saaneet espanjan kielellä sekä, onko lasten espanjan taso kytköksissä näihin virikkeisiin. Lasten espanjaa nauhoitettiin. Nauhoituksia analysoimalla pyrittiin selvittämään, minkälaisia erityispiirteitä lasten espanjan kielen rakenteissa on sekä esiintyykö kielessä suomen ja espanjan sekoitusta. Hypoteesi oli, että suomi vaikuttaisi lasten espanjan kieleen ja että lasten espanjan kielen tason sekä saatujen virikkeiden tason välillä olisi tiivis yhteys. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden lasten ääntämisessä oli selvästi huomattavissa suomen kielen varsin voimakas vaikutus. Lapset saattoivat sekoittaa äänteitä keskenään ja joitain espanjan äänteitä he eivät osanneet tuottaa. Suomen kielen aksentti oli selkeästi kuultavissa kaikkien lasten ääntämisessä. Neljässä perheessä vanhemmat olivat puhuneet lapsille omaa äidinkieltään. Näistä kolmessa perheessä lapsilla voidaan puhua produktiivisesta kaksikielisyydestä: lapset käyttivät aina espanjaa kommunikoidessaan espanjankielisen vanhempansa kanssa. Näiden kolmen perheen lapset puhuvat parhaiten espanjaa eikä heillä ollut ongelmia kommunikaation kanssa. Kahdessa tutkimukseen osallistuneesta perheestä vanhemmat eivät olleet puhuneet systemaattisesti espanjaa lapsille eikä lasten kohdalla voitu puhua kaksikielisyydestä. Vähiten espanjaa puhuvilla lapsilla oli vaikeuksia sanojen sukujen, artikkeleiden ja prepositioiden kanssa. Heidän sanavarastonsa oli pieni, he sekoittivat keskenään eri verbimuotoja ja heidän oli vaikea muodostaa täydellisiä lauseita. Paremmin espanjaa puhuvat lapset eivät tehneet virheitä yksinkertaisissa rakenteissa, mutta heillä esiintyi vääriä sanajärjestyksiä ja ongelmia verbien kanssa. Yhteenvetona on, että kun kahden kielen opettaminen aloitetaan systemaattisesti syntymästä, lapsi omaksuu molempien kielen taidot. On tärkeää tarjota paljon erilaisia virikkeitä ja ärsykkeitä molemmilla kielillä, jotta kielet kehittyvät. Kun vanhemmat puhuvat eri kieliä, heillä on mahdollisuus antaa lapsilleen lahjaksi kahden eri kielen taito.

Suomalajnen kieli-oppi: kowlujen tarpe'eksi : ruotsalajsen esi-puheen kanssa opettajalle - Ensimmäjnen osa

Imprimatur: J. M. af Tengström.

Lasten kaswattamisesta: wanhemmille ja opettajille, niin kuin myöskin kaikille niille, joilla jollakin muotoaan on lasten kaswattamisen kanssa tekemistä

Imprimatur: Borgå domkapitel 20.9.1848 Clas Molander.

Hoitotoiminnan laitevahingot – Tekonivelistä, implanteista ja muista lääkinnällisistä laitteista aiheutuvien henkilövahinkojen korvaaminen

Tutkielmassa tarkastellaan tekonivelten, implanttien ja muiden potilaaseen kiinteästi liitettävien laitteiden aiheuttamien vahinkojen korvauskäytäntöjä potilaan näkökulmasta. Laitteiden aiheuttamia vahinkoja ei vallitsevassa oikeustilassa korvata potilasvahinkolain (585/1986) mukaan potilasvakuutuksesta. Turvallisuuspuutteesta aiheutuneet tuotevahingot korvataan tuotevastuulain (694/1990) mukaan viime kädessä yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävänä riita-asiana. Vahingonkorvauksista on myös sovittu vahingonaiheuttajan ja vahingon kärsineen kanssa. Tutkimuksessa havaitaan, että nykyinen korvausjärjestelmä on potilaan oikeusturvan kannalta riittämätön hyvittämään vahinkoja. Tutkielmassa tutkitaan niin lakisääteisiä kuin itsesäänneltyjä korvausjärjestelmiä, joilla vahingot voitaisiin tulevaisuudessa korvata. Tutkimusväitteenä on, että kyseiset vahingot tulisi korvata de lege ferenda lakisääteisestä potilasvakuutuksesta. Potilasvakuutuksen korvausjärjestelmä on potilaan kannalta varmin ja edullisin vaihtoehto, ja se edistää hoitotoiminnassa vahingon kärsineiden yhdenvertaisuutta. Järjestelyn onnistuminen edellyttää, että tuotevastuu pystytään kanavoimaan mahdollisimman välittömästi vahingonaiheuttajalle. Tuotevastuusubjektien vakuutusvelvoittaminen ei ole ihanteellinen vaihtoehto, sillä silloin vahingot on korvattava tuotevastuudirektiivin mukaan. Täten tuotevastuu on kanavoitava takautumisoikeuden avulla. Regressioikeuden käyttöön liittyviä aukkoja on pyrittävä täyttämään vapaaehtoisin korvausjärjestelyin. Tutkielma on lainopillinen (oikeusdogmaattinen). Lähdeaineisto koostuu vahingonkorvausoikeuteen ja erityisesti potilasvakuutukseen liittyvistä suomalaisista ja pohjoismaisista virallislähteistä. Tutkimuksessa on myös hyödynnetty oikeuskirjallisuutta yleisen vahingonkorvausoikeuden, tuotevastuulain sekä potilasvahinkolain ja lääkevahinkovakuutuksen aihepiireistä. Keskeisiä lähdeteoksia ovat olleet muun muassa Hemmon sekä Ståhlbergin ja Karhun vahingonkorvausoikeudelliset yleisteokset, Tuotevastuu (Wilhelmsson – Rudanko) ja Matti Urhon väitöskirja Lääkevahinkovastuu. Tutkielman oikeuskäytäntöön sisältyy pääasiassa potilasvahinkolautakunnan ratkaisusuosituksia sekä Euroopan unionin tuomioistuimen tuotevastuujuttuja. Tutkielmassa on myös hyödynnetty lääketieteellisiä tutkimuksia kuvaamaan tekonivelistä aiheutuneita vahinkoja.