Kotikuvauksen ideaalisuus Carl Larssonin teoksessa Ett hem (1899)

1800-luvun historiassa kodin ja perheen teema on keskeinen. 1800-luvun lopulla ei ollut yhtä käsitystä kodista vaan useita ristiriitaisia, muuttuvia käsityksiä, joiden tutkimukseen Carl Larssonin Ett hem -teos tarjoaa kiinnostavan näkökulman. Larssonin kotikuvausten vaikutus ruotsalaisen ja länsimaisen kulttuurin yhteen peruselementtiin, kotiin, näkyy vielä tänä päivänäkin. Tutkimus ei käsittele näitä vaikutuksia tai niiden merkitystä, vaan kartoittaa kodin ideaalin perusosia ja niiden merkitystä. Lähtökohtani on Larssonin teos Ett hem, sillä se esittää selkeälinjaisesti kodin ideaalin rakenneosat – se on myös sisällöltään monisävyinen. Ett hem kuvaa sekä sanallisessa että kuvallisessa muodossa Larssonien kotia, Lilla Hyttnäsiä Taalainmaan Sundbornissa. Tarkastelen kodin ideaalia kulttuurihistoriallisen lähiluvun ja kontekstualisoinnin kautta. Tärkeää on myös muistaa Ett hem -teoksen luonne kuvallisena esityksenä: pyrin tutkimuksessani analysoimaan teoksen akvarelleja ja niveltämään niiden ikonografisen tulkinnan historialliseen analyysiin. Tutkimukseni kartoittaa ihanteellisen kodin rakenneosia. Koti-ideaalin toteutumisen ehdot ovat puolestaan ne edellytykset, joille 1800-luvun lopussa yleisesti käsitetty terveellinen ja hyvä perhe-elämä rakentui. Larssonien tapauksessa niiden osa-alueiksi muodostuvat kodin ympäristö ja materiaaliset edellytykset, hyvinvoinnin takaamat käytännöt, tasapainoinen perhesuhde sekä taiteilijakodin elinehdon eli luovuuden mahdollistaneet erityispiirteet. Kodin, kotiympäristön, työn, perheen, kasvatuksen ja kulttuurin ihanteiden kartoittamiseksi olen käyttänyt runsaasti aikalaislähteitä ja niiden tulkinnassa käsittelyalueisiin liittynyttä tutkimusta. Primääriaineisto on ollut Larssonin kirjojen ja akvarellien lisäksi korvaamaton osa kotikuvausten taustojen ja kotielämän todentamista. 1700-luvun lopulla alkanut kaupungistuminen ja teollistuminen sekä monitasoinen teknologian kehitys aikaansaivat 1800-luvulla sekä yhteiskuntaa että yksilöä koskeneen mittavan muutosprosessin. Aatteelliset ideaalit saivat monilla osaalueilla konkreettisen muodon 1900-lukua lähestyttäessä. Ett hem asettui arjenkuvauksena aikaan, jolloin länsimaissa alettiin arvostaa omintakeista sisustusta, lämminhenkistä koti-ideaalia ja yksilölähtöistä kasvatusta. Lähes universaalin kotiideaalin julkinen esittäminen oli myös kansallista kulttuuria yhdistävä tekijä, sillä ihanteen rakenneosat olivat yhteisesti tunnistettavia ja arkielämälle keskeisiä tekijöitä. Larssonien kotielämän kuvaus on arkityytyväisyyden ja onnellisuuden kautta valovoimainen. Larssonin informatiivinen ja selkeälinjainen tyyli tekee teoksista ja niiden kautta esitetystä koti-ideaalista helposti ymmärrettävän ja -lähestyttävän. Kotikuvausten arkisuus luo turvallisuutta. Näin ollen teos mahdollistaa prosessin, jossa lukijan henkilökohtainen kotikäsitys kohtaa Larssonin esittämän. Kodin kuvauksesta muodostuu siten eräänlainen uutta koti-ideaalia luova riitti, joka voi henkilökohtaisella ja yhteisöllisellä tasolla ”aloittaa uuden aikakauden”, samankaltaisesti kuin teos konkreettisesti aloitti uuden vuosisadan.

Remarks on an algebraic semantics for paraconsistent Nelson's logic

In the paper Busaniche and Cignoli (2009) we presented a quasivariety of commutative residuated lattices, called NPc-lattices, that serves as an algebraic semantics for paraconsistent Nelson's logic. In the present paper we show that NPc-lattices form a subvariety of the variety of commutative residuated lattices, we study congruences of NPc-lattices and some subvarieties of NPc-lattices.

Gunvor Nelson ja amerikkalaisen avantgarde-elokuvan instituutio

Teemanumero 4/2010: Avantgarde.

Les universités populaires : 1899-1914 : éducation populaire et mouvement ouvrier au début du siècle / Lucien Mercier...

Collection : Collection Mouvement social

Kertomus Suomen Syklistiliiton toiminnasta 1899-1900

13 x 21 cm

Berättelse öfver Finska Cyclistförbundets värksamhet 1899-1900

13 x 21 cm

Yleisessä Eläinsuojeluskokouksessa Helsingissä Kesäkuun 6—8 p:inä 1899 käsiteltävät Kysymykset

13 x 30 cm

Åbo Djurskyddsförenings årsberättelse för år 1899

14 x 22 cm

Att tala om det osägbara : Nicolaus Cusanus cirkulära filosofi i verket De coniecturis med särskild hänsyn till Nelson Pikes tankar om unio mystica

In my dissertation called Speaking of the unsayable: The circular philosophy of Nicholas of Cusa in his work De coniecturis, I presuppose an internal (conceptual) relation between the personal experience of God of Nicholas of Cusa (1401-64) in 1438 and, on the other hand, his philosophy. I hence try to describe the precise character of this relation. Referring to the Norwegian scholars Egil Wyller and Viggo Rossvær, I assume that there is a circularity in Cusanus’ philosophy which appears as self-references (= a sentence refers to itself: A is explained by B and B is explained by A). Wyller finds three phases in the thought of Cusanus (1. De docta ignorantia I-III, 2. De coniecturis I-II, 3. all subsequent works). Rossvær finds it impossible to presuppose certain phases, as the philosophy of Cusanus continuously proceeds and remains open to new ideas. As Cusanus however treats his experience of God far more consciously in his second work De coniecturis than in De docta ignorantia, I find it possible to distinguish between the earlier Cusanus (De docta ignorantia including his earlier works) and the later Cusanus (De coniecturis, about 1444, as well as the following works). Cusanus creates a philosophy of language in outline expressed in De coniecturis, in which he presents two concepts of necessity, i.e. absolute necessity and logical, or reasonable, necessity. These are interrelated in the sense that the mind, or the self, logically affirms the absolute, or unsayable, necessity, which shows itself in the mind and which the mind affirms conjecturally. The endeavour conceptually to understand absolute necessity implies intuitive (or intellectual) contemplation, or vision (investigatio symbolica), in which the four mental unities (the absolute, the intellectual, the rational and the sensuous) work together according to the rules described in De coniecturis. In De coniecturis Cusanus obviously turns from a negative concept of the unsayable to a paradigmatic, which implies that he looks for principles of speaking of the unsayable and presents the idea of a divine language (divinaliter). However, he leaves this idea behind after De coniecturis, although he continues to create new concepts of the unsayable and incomprehensible. The intellectual language of absolute seeing is expressed in the subjunctive, i.e. conditionally. In order to describe the unsayable, Cusanus uses tautologies, the primary one of which is a concept of God, i.e. non aliud est non aliud quam non aliud (the non-other is non-other than the nonother). Wyller considers this the crucial point of the philosophy of Cusanus (De non aliud), described by the latter as the definition of definitions, i.e. the absolute definition. However, this definition is empty regarding its content. It demonstrates that God surpasses the coincidence of opposites (coincidentia oppositorum) and that he is “superunsayable” (superineffabilis), i.e. he is beyond what can be conceived or said. Nothing hence prevents us from speaking of him, provided that he is described as unsayable (= the paradigmatic concept of the unsayable). Here the mode of seeing is decisive. Cusanus in this context (and especially in his later literary production) uses modalities which concern possibility and necessity. His aim is to conduct any willing reader ahead on the way of life (philosophia mentalis). In De coniecturis II he describes the notion of human self-consciousness as the basis of spiritual mutuality in accordance with the humanistic tradition of his time. I mainly oppose the negatively determined concept of Christian mysticism presented by the German philosopher Kurt Flasch and prefer the presentation of Burkhard Mojsisch of the translogical and conjectural use of language in De coniecturis. In particular, I take account of the Scandinavian research, basically that of Johannes Sløk, Birgit H. Helander, Egil Wyller and Viggo Rossvær, who all consider the personal experience of God described by Cusanus a tacit precondition of his philosophy.

Katajainen kansani ja muita uusia ja vanhoja lastuja vuosilta 1891 ja 1899

Lisäpainokset: 2-3. p. 1899; 4. p. 1900.

Katajainen kansani ja muita uusia ja vanhoja lastuja vuosilta 1891 ja 1899 - 2 sarja

Lisäpainokset: 2.p.

Plan af Helsingfors 1899

Mittakaava laskettu janamittakaavasta