Suurten ajattelijoiden elämäkerrat ja elämänpolut. Bertrand Russellin, Ludwig Wittgensteinin ja Georg Henrik von Wrightin elämäkerrat bourdieulais-pragmatististen ja latourilaisten näkökulmien vertailussa

Perinteisesti elämäkertoja on kirjoitettu sankareista, suurmiehistä tai jollakin tapaa erityislaatuisina pidetyistä henkilöistä. Bertrand Russell, Ludwig Wittgenstein ja Georg Henrik von Wright täyttävät suuren ajattelijan kriteerit. Tämän tutkimuksen lähtökohta on, ettei suuren ajattelijan asemaa voi saavuttaa ilman yhteisön hyväksyvää arviota. Usein sankariaseman tai jopa neron maineen saavuttaneiden menestyksen taustalla on auttajia, kollegoita, oppi-isiä, sopiva työtilaisuus, joskus jopa maailmanpoliittinen tilanne. Keitä tai mitä ovat nämä muut, usein vähälle huomiolle jääneet, menestystekijät kolmen filosofin urapoluilla? Tässä tutkimuksessa menestyksen osatekijöitä etsitään filosofien elämä- ja omaelämäkerroista kahden työtä varten konstruoidun käsitteellisen lähestymistavan avulla. Niistä ensimmäinen nojaa pääosin ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun ajatuksiin habituksesta, kentästä ja kentällä tarvittavista pääomista yhdistettynä amerikkalaisen pragmatistifilosofin John Deweyn habit-käsitteeseen. Toinen lähestymistapa soveltaa ranskalaisen tieteensosiologin Bruno Latourin toimijaverkkoteoriaa. Paitsi metodologista hyötyä, lähestymistapojen vertailun tarkoitus on tuottaa apuvälineitä elämäkertojen analysoijille, lukijoille ja miksei myös niiden kirjoittajille.

Georg Henrik von Wrightin kirjasto

Georg Henrik von Wrightin kirjasto sisältää pääasiassa 1900-luvulla painettua ulkomaista filosofista kirjallisuutta. Kokoelmaan kuuluu myös joitakin harvinaisuuksia, mm. Aristoteleen filosofisten teosten 1500-luvun laitos, Francis Baconin, Thomas Hobbesin, Antoine Arnauld'n ja René Descartes'in 1600-luvun editiot sekä Jacob Grimmin ja David Humen teosten 1700-luvun laitokset.

von Wright`s Therapy to Jorgensen`s Syndrome

In his last papers about deontic logic, von Wright sustained that there is no genuine logic of norms. We argue in this paper that this striking statement by the father of deontic logic should not be understood as a death sentence to the subject. Rather, it indicates a profound change in von Wright`s understanding about the epistemic and ontological role of logic in the field of norms. Instead of a logical constructivism of deontic systems revealing a necessary structure of prescriptive discourse, which marked his earlier efforts, he adopted the view that such systems should be seem as mere objects of comparison, i.e. as providing practical standards of rationality for norm-giving activity. Within such view he proposed an interpretation of standard deontic logic in such a way to free deontic logicians from the philosophical difficulties related to the so-called Jorgensen`s dilemma and deontic paradoxes. This effort, as we claim in the present paper, is an application of Wittgenstein`s therapeutic method to dissolve philosophical difficulties caused by the use of logical tools to model relations between norms.

Filosofian ajankohtaisuus

Kirjoituksessa viitataan Helsingin yliopiston kirjastossa syksyllä 2004 avattuun näyttelyyn Suomalaiset filosofit maailmalla - maailman filosofit Suomessa sekä näyttelyn julkaisuun Ajatuksen kulku