Viestintä

Viestinnän kokoelma tukee sekä viestintää pääaineenaan perustutkintoa suorittavia opiskelijoita sekä jatko-opintoja ja tieteellistä tutkimusta. Systemaattisen satunnaisotannan perusteella vajaa 40% nimekkeistä on tieteellistä kirjallisuutta. Hieman pienempi osa voidaa luokitella yleistajuiseksi kirjallisuudeksi. Runsas neljännes kokoelmasta on joko suoraan oppikirjoiksi kirjoitettuja tai sellaisina pidettäviä. Kokoelma on luotu oppiaineen perustamisesta alkaen 1968. Alkuaan kokoelman nimenä oli Hv Tiedotusoppi. Sitä ennen tieteenalan kirjallisuutta oli kirjaston muiden tieteenalojen kokoelmissa. Kokoelman painopiste on joukkoviestinnässä ja organisaatioviestinnässä. Runsaasti edustettuina ovat myös media, journalismi, työyhteisöjen viestintä, organisaatiokulttuurit sekä verkkoviestintä ja populaarikulttuuri (etenkin elokuva). Kuvailussa on otettu otettu huomioon vain vain hyllyluokassa Hv Viestintä olevat monografiat eli sarjakokoelmissa oleva aineisto, lehdet sekä elektroniset aineistot ovat arvioinnissa jätetty pois. Kokoelmaan kuuluu 2846 nimikettä. Kokoelman nimekkeiden mediaani on 1988. Kirjoista 1782 (46%) on julkaistu vuonna 1990 tai sen jälkeen. Julkaisuvuosien mediaani on 1988. Reilut nimekkeistä puolet eli 58% prosenttia on englanninkielisiä. Suomeksi julkaistuja on 834 (29%) ja ruotsiksi 204 (7%). Kokoelman teoksista 508 eli 18% on ilmestynyt vuonna 2000-2008. 1990-luvulla ilmestyneiden osuus on 789 eli 28% ja 1980-luvulla ilmestyneitä on 1014 eli 36%. Alle viidennes eli 18% on julkaistu ennen vuotta 1980. Kokoelman kartuntaan voi saattaa vaikuttaa se, että viestinnän laitoksella on oma laitoskirjastonsa, jonne hankitaan tutkijoiden ja opettajien tarvitsemaa kirjallisuutta.

Toimittajan oikeus uutisoida ja toimitustyötä sääntelevät normit

Luettaessa uutisia lehdestä harvoin pohditaan sitä, onko toimituksellisessa työssä noudatettu lakia ja alan eettisiä ohjeita. Lukija luottaa siihen, että sääntöjä noudatetaan, mutta näin ei aina ole. Käytettäessä materiaalia toiselta lehdeltä jätetään alkuperäinen lähde usein mainitsematta. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää keskeiset tekijänoikeuslain pykälät ja käytännössä kaikkein keskeisimmät Journalistin ohjeet sanomalehden toimittajan työssä ja miten nämä säännöt pääosin ilmenevät. Suoritetun kyselytutkimuksen perusteella tekijänoikeuslain pykälä oikeus uutisoida toisen lehden uutinen ja Journalistin ohjeista sääntö, jonka mukaan sisältöratkaisut on tehtävä journalistisin perustein, ovat keskeisimpiä sääntöjä käytännön työssä. Tutkimuksessa näitä sääntöjä käsitellään oikeusdogmaattisin menetelmin kieliopillisen tulkinnan kautta sekä toimittajan työn näkökulmasta. Tutkimuksen lainsäädännöllisen viitekehyksen muodostavat Suomen perustuslaki, laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä, kansallinen tekijänoikeuslaki ja Journalistin ohjeet. Tämän vuoksi tutkimuksessa on aiheellista tarkastella myös sananvapautta ja tekijänoikeuslakia toimituksellisessa työssä sekä näiden suhdetta toisiinsa ja myös median rakenteellista ja toiminnallista muutosta.