Retoriset keinot ja kirjoittajaroolit virolaisen Postimees-lehden ja suomalaisen Helsingin Sanomien verkkosivujen mielipidekeskusteluissa

Työssä tutkitaan erilaisin tekstintutkimuksen keinoin suomalaisen Helsingin Sanomat -lehden ja virolaisen Postimees-lehden internet-julkaisuissa ilmestyneisiin uutisiin liittyviä mielipidekirjoituksia. Työn tavoitteena on tarkastella eroja suomalaisten ja virolaisten kirjoittajien retoriikassa, argumentaatiossa ja roolivalinnoissa. Työn aineisto koostuu Helsingin Sanomien ja Postimees´in internet-sivuilla tammikuussa 2008 ilmestyneiden uutisten saamista mielipiteistä eli kommenteista. Molemmista lehdistä on valittu mukaan kymmenen uutista, jotka kaikki ovat saaneet keskimäärin 30 kommenttia. Uutiset ovat molemmissa maissa kotimaan uutisia ja ne on valittu satunnaisesti, joskin muutamien uutisten aiheet ovat lehdissä samankaltaisia. Työn neljännessä luvussa aineistoa analysoidaan rekisterien, tekstityyppien ja retoriikan näkökulmista. Rekistereistä puhuttaessa tarkoitetaan erilaisia tapoja kirjoittaa erilaisissa tilanteissa. Internetistä löytyvät mielipidekirjoitukset vaihtelevat virallisen kirjakielen ja arkisen puhekielen, jopa slangin, käytön välillä. Mielipidekirjoitukset kuuluvat argumentoivaan tekstityyppiin. Niiden tehtävä ei ole kertoa asioista neutraalisti, vaan kirjoittaja ilmaisee tekstissään omia arvojaan, mielipiteitään ja käsityksiään. Viidennessä luvussa aineistoa tutkitaan retorisen diskurssianalyysin keinoin, eli analysoidaan millaisia retorisia keinoja kirjoittajat käyttävät argumentaationsa vahvistamiseen. Retorisia keinoja esitellään työssä Arja Jokisen esittämän jaotuksen mukaisesti. Argumentaatiota voidaan jaotella myös sen mukaan, onko kyseessä hyökkäävä, puolustava, fakta- tai tunnepohjainen retoriikka. Kuudennessa luvussa analysoidaan mielipidekirjoitusten kohteita eli adressaatteja sekä kirjoittajien itselleen ottamia rooleja. Kirjoittajat voivat osoittaa roolivalintaansa useiden retoristen keinojen avulla. Rooleista yleisimmät ovat opettaja, asiantuntija ja kriitikko, marginaalisempia puolestaan kysyjä ja kannattaja/tukija. Aineiston analysointi on nostanut esille useita eroja suomalaisten ja virolaisten mielipidekirjoitusten välillä. Suomalaiset kirjoitukset kirjoitetaan usein yleis- tai kirjakielellä ja neutraalilla sävyllä. Virolaisissa mielipidekirjoituksissa on enemmän puhekielisyyttä ja kirjoitusvirheitä. Kirjoitusten sävy on jyrkempi ja arvoja tai arvioita välittävät sanat usein hyvin affektisia. Suomalaisissa mielipidekirjoituksissa kirjoittajat käyttävät argumentaationsa vahvistamiseen paljon oman asiantuntijuutensa korostamista tai vahvistamista konsensuksella, oma pätevyys myös perustellaan koulutuksen tai ammatin avulla. Suomalaisissa kirjoituksissa mielipiteet ovat myös pääasiassa faktoihin ja puolustavaan retoriikkaan perustuvia. Virolaisissa mielipiteissä kirjoittajat esittävät väitteensä tosiasioina ilman erityisiä perusteita. Argumentaatio rakentuu pääasiallisesti hyökkäävän ja tunnepohjaisen retoriikan päälle. Myös roolivalintojen välillä on eroja: suomalaismielipiteet esitetään useimmiten opettajan tai asiantuntijan roolista, virolaisissa mielipiteissä kirjoittaja on yleensä kriitikko tai asiantuntija.

Tarkkaavaisuuden vaikutus puheen merkityssisällön käsittelyyn: Aivojen herätevastetutkimus

Semantic processing can be studied with semantic priming. Target words that are preceded by semantically related prime words are recognized faster and more accurately than targets preceded by unrelated prime words. Semantic priming also affects the magnitude of the N400 event-related potential. The response is smaller to a target word when it is preceded by a related than an unrelated prime word. The effect is called the N400 effect. It is not yet clear, however, how attention modulates semantic priming and the N400 effect. This study investigated how the direction of attention affects the semantic processing of speech. The N400 effect was studied in experimental conditions in which the subjects attention was directed 1) away from the speech stimuli, 2) to phonological features of the speech stimuli, and 3) to semantic features of the speech stimuli. The first aim of the study was to investigate whether the N400 effect for spoken words is dependent on attention to the auditory information. The second aim was to study the differences in the N400 effect when attention is directed to the semantic or other features of speech stimuli. The results showed an N400 effect even when attention was directed away from the speech stimuli. The N400 effect was, however, stronger in conditions during which the speech stimuli were attended. The magnitude of the behavioral semantic priming and the N400 effect did not differ between the conditions during which attention was directed to the semantic or phonological features of the words. The findings indicate that the semantic processing of spoken words is not dependent on attention to auditory information. Furthermore, the results suggest that whether or not semantic processing is relevant for the task performance does not affect the semantic processing of attended spoken words.

Tarinakontekstin vaikutus sanojen muistamiseen kompleksisessa työmuistitehtävässä

Objectives. The sentence span task is a complex working memory span task used for estimating total working memory capacity for both processing (sentence comprehension) and storage (remembering a set of words). Several traditional models of working memory suggest that performance on these tasks relies on phonological short-term storage. However, long-term memory effects as well as the effects of expertise and strategies have challenged this view. This study uses a working memory task that aids the creation of retrieval structures in the form of stories, which have been shown to form integrated structures in longterm memory. The research question is whether sentence and story contexts boost memory performance in a complex working memory task. The hypothesis is that storage of the words in the task takes place in long-term memory. Evidence of this would be better recall for words as parts of sentences than for separate words, and, particularly, a beneficial effect for words as part of an organized story. Methods. Twenty stories consisting of five sentences each were constructed, and the stimuli in all experimental conditions were based on these sentences and sentence-final words, reordered and recombined for the other conditions. Participants read aloud sets of five sentences that either formed a story or not. In one condition they had to report all the last words at the end of the set, in another, they memorised an additional separate word with each sentence. The sentences were presented on the screen one word at a time (500 ms). After the presentation of each sentence, the participant verified a statement about the sentence. After five sentences, the participant repeated back the words in correct positions. Experiment 1 (n=16) used immediate recall, experiment 2 (n=21) both immediate recall and recall after a distraction interval (the operation span task). In experiment 2 a distracting mental arithmetic task was presented instead of recall in half of the trials, and an individual word was added before each sentence in the two experimental conditions when the participants were to memorize the sentence final words. Subjects also performed a listening span task (in exp.1) or an operation span task (exp.2) to allow comparison of the estimated span and performance in the story task. Results were analysed using correlations, repeated measures ANOVA and a chi-square goodness of fit test on the distribution of errors. Results and discussion. Both the relatedness of the sentences (the story condition) and the inclusion of the words into sentences helped memory. An interaction showed that the story condition had a greater effect on last words than separate words. The beneficial effect of the story was shown in all serial positions. The effects remained in delayed recall. When the sentences formed stories, performance in verification of the statements about sentence context was better. This, as well as the differing distributions of errors in different experimental conditions, suggest different levels of representation are in use in the different conditions. In the story condition, the nature of these representations could be in the form of an organized memory structure, a situation model. The other working memory tasks had only few week correlations to the story task. This could indicate that different processes are in use in the tasks. The results do not support short-term phonological storage, but instead are compatible with the words being encoded to LTM during the task.

Lukemisen vaikeuden kuntoutus ensiluokkalaisilla : Kolme pedagogista interventiota

Remediation of Reading Difficulties in Grade 1. Three Pedagogical Interventions Keywords: initial teaching, learning to read, reading difficulties, intervention, dyslexia, remediation of dyslexia, home reading, computerized training In this study three different reading interventions were tested for first-graders at risk of reading difficulties at school commencement. The intervention groups were compared together and with a control group receiving special education provided by the school. First intervention was a new approach called syllable rhythmics in which syllabic rhythm, phonological knowledge and letter-phoneme correspondence are emphasized. Syllable rhythmics is based on multi-sensory training elements aimed at finding the most functional modality for every child. The second intervention was computerized training of letter-sound correspondence with the Ekapeli learning game. The third intervention was home-based shared book reading, where every family was given a story book, and dialogic reading style reading and writing exercises were prepared for each chapter of the book. The participants were 80 first-graders in 19 classes in nine schools. The children were matched in four groups according to pre-test results: three intervention and one control. The interventions took ten weeks starting from September in grade 1. The first post-test including several measures of reading abilities was administered in December. The first delayed post-test was administered in March, the second in September in grade 2, and the third, “ALLU” test (reading test for primary school) was administered in March in grade 2. The intervention and control groups differed only slightly from each other in grade 1. However, girls progressed significantly more than boys in both word reading and reading comprehension in December and this difference remained in March. The children who had been cited as inattentive by their teachers also lagged behind the others in the post-tests in December and March. When participants were divided into two groups according to their initial letter knowledge at school entry, the weaker group (maximum 17 correctly named letters in pre-test) progressed more slowly in both word reading and reading comprehension in grade 1. Intervention group and gender had no interaction effect in grade 1. Instead, intervention group and attentiveness had an interaction effect on most test measures the inattentive students in the syllable rhythmic group doing worst and attentive students in the control group doing best in grade 1. The smallest difference between results of attentive and inattentive students was in the Ekapeli group. In grade 2 still only minor differences were found between the intervention groups and control group. The only significant difference was in non-word reading, with the syllable rhythmics group outperforming the other groups in the fall. The difference between girls’ and boys’ performances in both technical reading and text comprehension disappeared in grade 2. The difference between the inattentive and attentive students cold no longer be found in technical reading, and the difference became smaller in text comprehension as well. The difference between two groups divided according to their initial letter knowledge disappeared in technical reading but remained significant in text comprehension measures in the ALLU test in the spring of grade 2. In all, the children in the study did better in the ALLU test than expected according to ALLU test norms. Being the weakest readers in their classes in the pre-test, 52.3 % reached the normal reading ability level. In the norm group 72.3 % of all students attained normal reading ability. The results of this study indicate that different types of remediation programs can be effective, and that special education has been apparently useful. The results suggest careful consideration of first-graders’ initial reading abilities (especially letter knowledge) and possible failure of attention; remediation should be individually targeted while flexibly using different methods.

Susceptibility genes and neurodevelopmental mechanisms in dyslexia

Developmental dyslexia is a specific reading disability, which is characterised by unexpected difficulty in reading, spelling and writing despite adequate intelligence, education and social environment. It is the most common childhood learning disorder affecting 5-10 % of the population and thus constitutes the largest portion of all learning disorders. It is a persistent developmental failure although it can be improved by compensation. According to the most common theory, the deficit is in phonological processing, which is needed in reading when the words have to be divided into phonemes, or distinct sound elements. This occurs in the lowest level of the hierarchy of the language system and disturbs processes in higher levels, such as understanding the meaning of words. Dyslexia is a complex genetic disorder and previous studies have found nine locations in the genome that associate with it. Altogether four susceptibility genes have been found and this study describes the discovery of the first two of them, DYX1C1 and ROBO1. The first clues were obtained from two Finnish dyslexic families that have chromosomal translocations which disrupt these genes. Genetic analyses supported their role in dyslexia: DYX1C1 associates with dyslexia in the Finnish population and ROBO1 was linked to dyslexia in a large Finnish pedigree. In addition a genome-wide scan in Finnish dyslexic families was performed. This supported the previously detected dyslexia locus on chromosome 2 and revealed a new locus on chromosome 7. Dyslexia is a neurological disorder and the neurobiological function of the susceptibility genes DYX1C1 and ROBO1 are consistent with this. ROBO1 is an axon guidance receptor gene, which is involved in axon guidance across the midline in Drosophila and axonal pathfinding between the two hemispheres via the corpus callosum, as well as neuronal migration in the brain of mice. The translocation and decreased ROBO1 expression in dyslexic individuals indicate that two functional copies of ROBO1 gene are required in reading. DYX1C1 was a new gene without a previously known function. Inhibition of Dyx1c1 expression showed that it is needed in normal brain development in rats. Without Dyx1c1 protein, the neurons in the developing brain will not migrate to their final position in the cortex. These two dyslexia susceptibility genes DYX1C1 and ROBO1 revealed two distinct neurodevelopmental mechanisms of dyslexia, axonal pathfinding and neuronal migration. This study describes the discovery of the genes and our research to clarify their role in developmental dyslexia.

Semantic Classes in Topic Detection and Tracking

Topic detection and tracking (TDT) is an area of information retrieval research the focus of which revolves around news events. The problems TDT deals with relate to segmenting news text into cohesive stories, detecting something new, previously unreported, tracking the development of a previously reported event, and grouping together news that discuss the same event. The performance of the traditional information retrieval techniques based on full-text similarity has remained inadequate for online production systems. It has been difficult to make the distinction between same and similar events. In this work, we explore ways of representing and comparing news documents in order to detect new events and track their development. First, however, we put forward a conceptual analysis of the notions of topic and event. The purpose is to clarify the terminology and align it with the process of news-making and the tradition of story-telling. Second, we present a framework for document similarity that is based on semantic classes, i.e., groups of words with similar meaning. We adopt people, organizations, and locations as semantic classes in addition to general terms. As each semantic class can be assigned its own similarity measure, document similarity can make use of ontologies, e.g., geographical taxonomies. The documents are compared class-wise, and the outcome is a weighted combination of class-wise similarities. Third, we incorporate temporal information into document similarity. We formalize the natural language temporal expressions occurring in the text, and use them to anchor the rest of the terms onto the time-line. Upon comparing documents for event-based similarity, we look not only at matching terms, but also how near their anchors are on the time-line. Fourth, we experiment with an adaptive variant of the semantic class similarity system. The news reflect changes in the real world, and in order to keep up, the system has to change its behavior based on the contents of the news stream. We put forward two strategies for rebuilding the topic representations and report experiment results. We run experiments with three annotated TDT corpora. The use of semantic classes increased the effectiveness of topic tracking by 10-30\% depending on the experimental setup. The gain in spotting new events remained lower, around 3-4\%. The anchoring the text to a time-line based on the temporal expressions gave a further 10\% increase the effectiveness of topic tracking. The gains in detecting new events, again, remained smaller. The adaptive systems did not improve the tracking results.

Opin hermeneutiikka : Kanonis-kielellisen ja kulttuuris-kielellisen hermeneutiikan keskeiset erot

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää ja analysoida, miten Kevin Vanhoozerin teoksessa The Drama of Doctrine esittämä kanonis-kielellinen hermeneutiikka eroaa George Lindbeckin teoksessa The Nature of Doctrine esittämästä kulttuuris-kielellisestä hermeneutiikasta. Kyseiset teokset toimivat tutkielmani päälähteinä. Käytän tutkielmassa kolmea tarkentavaa tutkimuskysymystä: Mitkä ovat perusteet Vanhoozerin ja Lindbeckin väliselle vertailulle? Miten Raamattu on syntynyt ja millainen sen luonne on? Miten Raamatun, tradition ja yhteisön välinen suhde tulisi kristinuskossa ymmärtää? Tutkielman tutkimusmetodi on systemaattinen analyysi. Kanonis-kielellistä hermeneutiikkaa ei ole ennen tätä työtä tutkittu suomeksi. Myös kansainvälistä sisällöllisesti katta-vaa tutkimusta kanonis-kielellisestä hermeneutiikasta on erittäin niukasti. Tutkimuksen vähyyden vuoksi selvitän tässä työssä aiheeseen liittyvää problematiikkaa varsin laajalti. Samasta syystä suhteutan kanonis-kielellistä hermeneutiikkaa kulttuuris-kielelliseen hermeneutiikkaan. Näin voin havainnoida keskustelun pidempiaikaista ohjautumista. Analyysissa olen kuitenkin keskittynyt tutkimustehtävän ja -kysymyksien ohjaamaan suuntaan. Johdannon ja loppukatsauksen lisäksi tutkimus jakaantuu taustalukuun (luku 2), kolmeen päälukuun (luvut 3, 4 ja 5) sekä loppukatsaukseen. Tutkielman lähtökohtana on Vanhoozerin väite, jonka mukaan teoriat ovat sukua toisilleen. Tutkielmassa käy kuitenkin ilmi, että monista yhteisistä lähtökohdista huolimatta kanonis-kielellinen ja kulttuuris-kielellinen hermeneutiikka eroavat toisistaan monessa suhteessa. Lindbeckin ja Vanhoozerin käsitykset opista ovat merkittävästi erilaisia. Tutkielmassa osoitan, ettei Lindbeck hyväksy inspiraatioteorioita, vaan ajattelee niiden heikentävän Raamatun auktoriteettia. Vanhoozer on inspiraatio-opin tarpeellisuudesta täysin vastakkaista mieltä. Tämän osoittamiseen Vanhoozer käyttää puheaktiteoriaa. Raamattu on hänen mukaansa Jumalan mahtava puheakti ja sellaisena korvaamaton ainesosa hänen pelastussuunnitelmaansa. Inspiraatio ei siis merkitse vain sitä, että sanat (lokuutiot) ovat Jumalan, vaan myös sitä, että sana-aktit (illokuutiot) ovat pohjimmiltaan Jumalan. Tämän havaitsin edelleen vaikuttavan heidän totuuskäsityksiinsä. Vanhoozerin mukaan Raamattu on kaikessa puheessaan tosi ja erehtymätön. Lindbeckille Raamattu taas on uskonyhteisön ilmaus uskostaan, eikä se siten ole kaikessa esityksessään tosi. Tutkielmassa osoitan myös, että vaikka Lindbeck yrittää paikantaa Raamatun tekstin merkityksen Raamattuun itseensä, niin tosiasiassa hän paikantaa sen yhteisöön, joka tekstiä tulkitsee. Vanhoozerin mukaan merkitys taas tulee sijoittaa tekstiin tai oikeammin tekstissä ilmenevään kirjoittajan intentioon. Vanhoozer korostaa sitä, että kirjoittajan intentio aukeaa meille julkisten puheaktien kautta. Vanhoozerin mukaan jumalallisen auktoriteetin paikantaminen tiettyihin kirjoihin, Raamatun kaanoniin, ei ratkaise tulkinnan ongelmaa. Vaikka Raamatun merkitys on kaanonissa ja vaikka Jeesus toimii hermeneutiikassa avaimena Raamatun ymmärtämiseen, on Vanhoozerin mukaan kuitenkin ymmärrettävä myös ne kirjallisuuden lajit eli genret, jotka Raamatussa on, jotta ymmärtää Raamatun sanoman oikein. Vanhoozerin mukaan raamatuntulkinnan Lähtökohta on se, että ensin teologinen auktoriteetti on paikannettava Raamattuun ja sen jälkeen on tulkittava, mitä Jumala haluaa Raamatun kautta sanoa. Raamatuntulkinnassa on Vanhoozerin mukaan keskeistä ymmärtää, etteivät Raamatun historialliset totuusväittämät tule koskaan oikein ymmärretyiksi ellei niitä kirjallisuuden lajeja, joilla ne on esitetty, ymmärretä. Vanhoozer väittää, että tämä pätee kaikkeen Raamatun asiasisältöön, ei vain sen historialliseen sisältöön. Osoitan tutkielmassa, ettei raamatuntulkitsijalle riitä Vanhoozerin mukaan yksittäisten sanojen merkityksen tunteminen, vaan hänen täytyy tunnistaa, mitä kyseessä olevassa tekstissä tapahtuu kirjallisella kokonaistasolla. Tästä johtuen kirjallisuuden lajeista eli genreistä muodostuu Vanhoozerille avain Raamatun sanoman ymmärtämiseen. Tässäkin yhteydessä osoitan puheaktiteorian läpitunkevan vaikutuksen Vanhoozerin hermeneutiikassa.

Vapaaehtoiset vuodeosastolla : Etnografinen tutkimus vanhusten ja vapaaehtoisten kohtaamisesta

This ethnographic study investigates encounters between volunteers and older people at the Kerava Municipal Health Centre inpatient ward for chronic care. Volunteer activities have been under development, in cooperation with the Voluntary Work Center (Talkoorengas), since the start of the 1990s. When my research began in 2003, nine of the volunteers came to the ward on set days per week or visited the ward according to their own timetables. The volunteers ranged in age from 54 to 78 years. With one exception, all of them were on pension. Nearly all of them had been volunteers for more than ten years. My study is research on ageing, the focal point being older people, whether volunteers or those receiving assistance. The research questions are: How is volunteer work implemented in daily routines at the ward? How is interaction created in encounters between the older people and the volunteers? What meanings does volunteer work create for the older people and the volunteers? The core material of my research is observation material, which is supplemented by interviews, documentation and photographs. The materials have been analysed by using theme analysis and ethnomethodological discussion analysis. In the presentation of the research findings, I have structured the materials into three main chapters: space and time; hands and touch; and words and tones. The chapter on space and time examines time and space paths, privacy and publicness, and celebrations as part of daily life. The volunteers open and create social arenas for the older people through chatting and singing together, celebrations in the dayroom or poetry readings at the bedside. The supporting theme of the chapter on hands and touch is bodily closeness in care and the associated concrete physical presence. The chapter highlights the importance of everyday routines, such as meals and rituals, as elements that bring security. Stimuli in daily life, such as handicrafts in groups, pass time but also give older people the experience of meaningful activity and bring back positive memories of their own life. The chapter on words and tones focuses on the social interaction and identity. The volunteers’ identity is built up into the identity of a helper and caregiver. The older people’s identity is built up into a care recipient’s identity, which in different situations is shaped into, among others, the identity of one who listens, remembers, does not remember, defends, composes poetry or is dying. The cornerstones of voluntary social care are participation, activity, trust and presence. Successful volunteer work calls for mutual trust between the older people, volunteers and the health care personnel, and for clear agreements on questions of responsibility, the status of volunteers and their role alongside professional personnel. This study indicates that volunteer work is a meaningful resource in work with older people.

Growth Mechanism of Cadmium Sulfide Nanocrystals

We investigate the growth kinetics of CdS nanocrystals in the quantum confinement regime using time-resolved small-angle X-ray scattering. In contrast to earlier reports for similar systems, we establish that the growth kinetics in this case follows the Lifshitz-Slyozov-Wagner theory, for not only growth of the average diameter of the nanocrystals but also the time dependence of the size distribution and the temperature dependence of the rate constant. This is the first rigorous example of the coarsening process in the quantum confinement (< 5 nm)regime. Ab initio studies for the reaction pathways provide a microscopic understanding of this finding.

Explorations in the distributional and semantic similarity of words

A straightforward computation of the list of the words (the `tail words' of the list) that are distributionally most similar to a given word (the `head word' of the list) leads to the question: How semantically similar to the head word are the tail words; that is: how similar are their meanings to its meaning? And can we do better? The experiment was done on nearly 18,000 most frequent nouns in a Finnish newsgroup corpus. These nouns are considered to be distributionally similar to the extent that they occur in the same direct dependency relations with the same nouns, adjectives and verbs. The extent of the similarity of their computational representations is quantified with the information radius. The semantic classification of head-tail pairs is intuitive; some tail words seem to be semantically similar to the head word, some do not. Each such pair is also associated with a number of further distributional variables. Individually, their overlap for the semantic classes is large, but the trained classification-tree models have some success in using combinations to predict the semantic class. The training data consists of a random sample of 400 head-tail pairs with the tail word ranked among the 20 distributionally most similar to the head word, excluding names. The models are then tested on a random sample of another 100 such pairs. The best success rates range from 70% to 92% of the test pairs, where a success means that the model predicted my intuitive semantic class of the pair. This seems somewhat promising when distributional similarity is used to capture semantically similar words. This analysis also includes a general discussion of several different similarity formulas, arranged in three groups: those that apply to sets with graded membership, those that apply to the members of a vector space, and those that apply to probability mass functions.

Pääkaupunkiseudulla asuvien slangikäsityksiä

Tutkimuksessa tarkastellaan pääkaupunkiseudulla asuvien slangikäsityksiä. Tavoitteena on selvittää, millaisesta ilmiöstä slangissa vastaajien mielestä on kyse. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, johon vastasi kaikkiaan 133 henkilöä kolmesta eri ikäryhmästä. Lomakkeessa kysyttiin slangin puhuma-aluetta, iän ja sosiaalisten taustatekijöiden vaikutusta slangin käyttöön sekä yleisiä käsityksiä slangista. Lomakkeen sanastotehtävässä pyydettiin ympyröimään sanalistalta slangiksi miellettävät sanat. Lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan omaa slanginkäyttömääräänsä sekä kertomaan, mistä he slangisanoja mahdollisesti omaksuvat. Tutkimus kuuluu kansanlingvistiseen tutkimusalaan. Tutkimuksessa ilmenee, että slangikäsitykset jakautuvat kahdeksaan eri kategoriaan, jotka pohjautuvat suurelta osin siihen, keitä vastaaja pitää slangin puhujina. Näissä kategorioissa slangi nähdään nuorten helsinkiläisten, vanhojen helsinkiläisten, kaikenikäisten helsinkiläisten, pääkaupunkiseudulla asuvien, kaupungeissa asuvien, tietyllä muulla alueella asuvien, tiettyyn ryhmään kuuluvien tai kaikkien suomalaisten puheena ikään tai asuinpaikkaan katsomatta. Slangin ominaisuuksista vastaajat ovat maininneet selvästi useimmin sanastoon liittyviä piirteitä, kuten lainasanojen runsauden, sanojen muokkaamisen, uudet sanat, sanaston nopean muuttumisen sekä sanojen ymmärtämisen vaikeuden. Äänne- ja muoto-opillisista piirteistä on mainittu sanojen lyhentely, ja prosodisista piirteistä puhetapa, ääntämys, nopeatempoisuus, painotus, rytmi, nuotti sekä helsinkiläinen s. Tutkimuksen mukaan slangi mielletään kaikissa ikäryhmissä vahvimmin nuorten käyttämäksi kielimuodoksi. Vastaajien mukaan slangia käytetään ja kehitetään nuorena, jonka jälkeen pitäydytään kerran opitussa slangissa. Osin tästä syystä eri ikäpolvien slangit mielletään yleensä keskenään erilaisiksi. Kaikissa ikäryhmissä slangiksi mielletään yleisimmin vanhat ruotsalais- ja venäläisperäiset slangisanat. Tutkimuksen perusteella slangin käytöllä ajatellaan olevan identiteettiä luovia ja muita sosiaalisia merkityksiä. Lisäksi slangin käytön katsotaan olevan hyvin tilannesidonnaista. Nuoret vastaajat suhtautuvat slangiin sallivammin kuin muunikäiset vastaajat: heidän vastauksissaan sosiaalisten taustatekijöiden vaikutus slangin käyttöön näyttäytyy pienempänä kuin muunikäisten vastauksissa, ja he sijoittavat slangin muita ikäryhmiä useammin Helsinkiä laajemmalle alueelle eli todennäköisesti mieltävät slangiksi sellaisiakin kielimuotoja, jotka eivät muunikäisten vastaajien mielestä sisälly slangin käsitteeseen. Oman slanginkäyttönsä vastaajat arvioivat keskimäärin varsin vähäiseksi jopa niissä vastaajaryhmissä, joissa slangikäsitys on kaikista väljin. Tämä saattaa viitata siihen, että slangiin suhtaudutaan jokseenkin normatiivisesti eikä oman kielimuodon ajatella vastaavan mahdollista oikean slangin ideaalia. Slangia nimitetään aineistossa varsin usein murteeksi, ja tutkimus tarjoaa viitteitä siihen, että termiä voidaan käyttää yleisnimityksenä puhetavalle. Toisaalta murteen ja slangin suhteesta on myös johdettavissa hypoteesi, jonka mukaan eri-ikäiset vastaajat hahmottavat kielen rakenteen eri tavoin: nuoret vastaajat mainitsevat usein, että esimerkiksi eri murteilla voi olla omat erilliset slanginsa. Muunikäisten vastauksissa slangi näyttäytyy murteiden kanssa rinnakkaisena ilmiönä. Tämä hypoteesi vaatisi kuitenkin lisää tutkimusta, jotta johtopäätökset olisivat mahdollisia.

Ei mistään syystä vain kunnes kuolema erottaa : Jeesuksen opetus avioerosta ja uudelleen avioitumisesta

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin sitä, mitä voimme tietää historian Jeesuksen opettaneen avioerosta ja uudelleen avioitumisesta. Tutkielmassa käytän jatkumonäkökulmaa, jonka mukaan Jeesus-traditioita tarkastellaan suhteessa Jeesuksen ajan Palestiinan juutalaiskontekstiin sekä suhteessa varhaiskristilliseen vaikutushistoriaan. Päästäkseni käsiksi mahdollisimman luotettaviin Jeesus-traditioihin, käytän apuna historiallis-kriittisiä metodeja. Jeesus-traditioiden autenttisuuden arvioimiseen käytän Theissenin ja Winterin metodologiaa, joka sisältää kokonaisesityksen autenttisuuskriteereistä. Jeesuksen opetus avioerosta ja uudelleen avioitumisesta oli ehdotonta. Avioero ja uudelleen avioituminen kokonaisuudessaan oli Jeesuksen mukaan verrannollinen aviorikokseen, josta Tooran mukaan seurasi kuolemanrangaistus. Jeesus ei antanut mitään myönnytystä avioeroon, jolloin hänen opetus voidaan tiivistää sanoihin ei mistään syystä. Uudelleen avioituminen oli myös kiellettyä entisen puolison eläessä, jolloin tämä opetus voidaan tiivistää sanoihin vain kunnes kuolema erottaa. Varhaiskristityjen oli vaikea noudattaa Jeesuksen ehdottomuutta, jolloin Matteuksen redaktori antoi myönnytyksen avioeroon ja uudelleen avioitumiseen vain huoruuden tähden. Samoin Paavali antoi myönnytyksen kristityille avioitua uudelleen, jos ei-kristitty otti avioeron. Varhaiskristillisessä vaikutushistoriassa Jeesuksen sanat nähtiin halakhana eli Tooran normatiivisena tulkintana. Todennäköisesti Jeesuksen sanat avioerosta ja uudelleen avioitumisesta olivat kuitenkin haggadahin kaltaista eli kuvainnollista opetusta. Jeesuksen sanat liittyivät yksittäisiin tilanteisiin, joissa Jeesus kritisoi juutalaisten miesten helppoa mahdollisuutta ottaa avioero, jotta pääsisivät uudelleen avioitumaan toisen naisen kanssa ja saadakseen pitää huomattavat myötäjäisvarat itsellään. Näin emme voi tietää mitä Jeesus kokonaisuudessaan ajatteli avioerosta ja uudelleen avioitumisesta. Lähtökohdiltaan avioliitto oli kuitenkin tarkoitettu eliniäksi, eikä sitä saanut purkaa.

Texts "Con and Pro" : The Early Modern Medical Controversy over Tobacco

The habit of "drinking smoke" , meaning tobacco smoking, caused a true controversy in early modern England. The new substance was used both for its alleged therapeutic properties as well as its narcotic effects. The dispute over tobacco continues the line of written controversies which were an important means of communication in the sixteenth and seventeenth century Europe. The tobacco controversy is special among medical controversies because the recreational use of tobacco soon spread and outweighed its medicinal use, ultimately causing a social and cultural crisis in England. This study examines how language is used in polemic discourse and argumentation. The material consists of medical texts arguing for and against tobacco in early modern England. The texts were compiled into an electronic corpus of tobacco texts (1577 1670) representing different genres and styles of writing. With the help of the corpus, the tobacco controversy is described and analyzed in the context of early modern medicine. A variety of methods suitable for the study of conflict discourse were used to assess internal and external text variation. The linguistic features examined include personal pronouns, intertextuality, structural components, and statistically derived keywords. A common thread in the work is persuasive language use manifested, for example, in the form of emotive adjectives and the generic use of pronouns; the latter is especially pronounced in the dichotomy between us and them. Controversies have not been studied in this manner before but the methods applied have supplemented each other and proven their suitability in the study of conflictive discourse. These methods can also be applied to present-day materials.

Neurocognitive processing of inflected and derived words

The representation of morphologically complex words in the mental lexicon and their neurocognitive processing has been a vigorously debated topic in psycholinguistics and the cognitive neuroscience of language. This thesis investigates the effect of stimulus modality on morphological processing, the spatiotemporal dynamics of the neural processing of inflected (e.g., work+ed ) and derived (e.g., work+er ) words and their interaction, using the Finnish language. Overall, the results suggest that the constituent morphemes of isolated written and spoken inflected words are accessed separately, whereas spoken derived words activate both their full form and the constituent morphemes. The processing of both spoken and written inflected words elicited larger N400 responses than monomorphemic words (Study I), whereas the responses to spoken derived words did not differ from those to monomorphemic words (Study IV). Spoken inflected words elicited a larger left-lateralized negativity and greater source strengths in the left temporal cortices than derived words (Study IV). Thus, the results suggest different cortical processing for derived and inflected words. Moreover, the neural mechanisms underlying inflection and derivation seem to be not only different, but also independent as indexed by the linear summation of the responses to derived and inflected stimuli in a combined (derivation+inflection) condition (Study III). Furthermore, the processing of meaningless, spoken derived pseudowords was more difficult than for existing derived words, indexed by a larger N400-type effect for the pseudowords. However, no differences were observed between meaningful derived pseudowords and existing derived words (Study II). The results of Study II suggest that semantic compatibility between morphemes seems to have a crucial role in a successful morphological analysis. As a methodological note, time-locking the auditory event-related potentials/fields (ERP/ERF) to the suffix onset revealed the processes related to morphological analysis more precisely (Studies II and IV), which also enables comparison of the neural processes in different modalities (Study I).