Sähkö-, elektroniikka- ja tietoteollisuusalalla toimivan yrityksen ympäristöasioiden hallinnan kehittäminen

Tämän diplomityön tavoitteena oli päivittää sähkö-, elektroniikka- ja tietoteollisuusalalla toimivan pk-yrityksen tiedot ympäristösäädösten tuomista velvoitteista sekä kehittää ympäristöasioiden hallintaa valmistelemalla materiaalia ISO 14001 -standardiin pohjautuen. Työssä tarkasteltiin myös henkilökunnan sitouttamista ympäristöjärjestelmän käyttöönottoon. Yrityksen ympäristöasioiden hallinnan kehittämistä varten käytiin läpi lainsäädännön velvoitteet ja niiden toteutuminen yrityksessä. Työssä toteutettiin ISO 14001 -standardin mukainen ympäristöjärjestelmän suunnitteluvaihe, missä selvitettiin ympäristöasioiden hoidon nykytilanne, tunnistettiin toiminnan ympäristönäkökohdat ja -vaikutukset sekä arvioitiin merkittävimmät ympäristönäkökohdat. Merkittävien ympäristönäkökohtien perusteella määritettiin ehdotus ympäristöpolitiikasta, -päämääristä ja -tavoitteista sekä laadittiin ympäristöohjelmaehdotuksia. Ympäristöjärjestelmän käyttöönoton toteuttamisesta laadittiin vain periaatteellinen etenemissuunnitelma, koska yritys ei ota tässä vaiheessa ympäristöjärjestelmää käyttöön vaan sitoutuu ainoastaan lakisääteisten velvoitteiden täyttämiseen. Käytössä olevan laatujärjestelmän toteuttamisen ja käyttöönottoon liittyvien kokemusten pohjalta laadittiin suunnitelmaa ympäristöjärjestelmän käyttöönottoon nimenomaan sitouttamisen, koulutuksen ja viestinnän näkökulmasta.

Asiantuntijapalveluorganisaation toiminnan kehittäminen

Teknologiateollisuuden asiantuntijapalveluorganisaatiot joutuvat nopeasti muuttuvan toimintaympäristön vuoksi aika ajoin toteuttamaan strategisen muutoksen toimintansa kehittämiseksi. Tämän työn tavoitteena oli selvittää, millä tavoin asiantuntijapalveluorganisaatio voi toimintaansa kehittää. Tutkimuksessa keskityttiin kartoittamaan strategista muutosta palveluprosessien, palvelukonseptien sekä palvelujärjestelmän osalta teoreettisesti sekä kohdeyrityksenä toimineen asiantuntijapalveluorganisaation kannalta. Teoreettinen osuus perustuu alan kirjallisuuteen sekä verkkolähteisiin. Kohdeyrityksen osalta tutkimusta tehtiin pääosin perustuen yrityksen henkilöstölle tehtyihin kvalitatiivisiin sekä vapaamuotoisiin teemahaastatteluihin sekä yrityksen sisäisiin dokumentteihin. Tutkimuksen tuloksena todettiin tärkeiden kehityskohteiden olevan henkilöstön koulutus, motivointi sekä tehokas allokointi; toimintatapojen standardointi asiakaslähtöisyys säilyttäen; ydin- ja lisäpalveluajattelun lisääminen markkinatilanteen mukaisesti; asiakasstrategian luominen sekä organisaatiorakenteen sovittaminen henkilöstöresursseja parhaiten tukevaksi.

Viestintä ravitsemusosaamisen kehittämisessä Case:Sairaalan ateriaprosessi

Tutkielman tarkoituksena oli tutkia viestinnän merkitystä osaamisen kehittämisessä. Tavoitteena oli tutkia, miten viestintä edistää ravitsemusosaamisen kehittämistä sairaalan ateriaprosessissa. Tutkimuksessa etsittiin vastausta kysymyksiin, mitkä ovat ravitsemusosaamisen kehittämisen ja viestinnän tavoitteet, millä työyhteisöviestinnän foorumeilla uuden ravitsemushoitosuosituksen ja ravitsemushoidon strategian edellyttämiä muutoksia käsitellään ja millaisia työssä oppimisen prosesseja näillä foorumeilla on tunnistettavissa. Empirian näkökulmasta tutkimusta voidaan kuvata tapaustutkimukseksi. Tapauksena on sairaalan ateriaprosessi. Tutkimuksen valmistelevana aineistona käytettiin uutta ravitsemushoitosuositusta (Nuutinen ym. 2010), jota täydennettiin haastatteluaineistolla. Tutkimuksessa ovat edustettuina hoitotyön, ruokapalvelun ja ravitsemushoidon asiantuntemuksen näkökulmat sairaalasta sekä ammatti- ja aikuisopistosta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin tekstimuotoon. Aineisto analysoitiin teemakortiston ja teemoittelun avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ravitsemusosaamisen kehittämisen tavoitteena on uuden ravitsemushoitosuosituksen ja ravitsemushoidon strategian edellyttämien muutosten toteuttaminen sairaalan ravitsemushoidon prosesseissa ja tuotteissa. Ravitsemusosaamisen kehittämisen tavoitteena on tässä yhteydessä ateriaprosessin ja ruokapalvelun tuotteiden eli ruokavalioiden kehittäminen. Ravitsemushoidon kehittämisen tarkoituksena on asiakkaiden toipumisen, elämänlaadun ja hyvinvoinnin edistäminen sekä terveydenhuollon kustannusten säästäminen. Viestinnällä on tärkeä merkitys ravitsemusosaamisen kehittämisessä. Viestinnän avulla edistetään yksilöllistä ja yhteistä eli tiimioppimista vuorovaikutuksen kautta. Ruokapalvelu- ja hoitohenkilöstön sekä ravitsemushoidon asiantuntijoiden välinen vuoropuhelu nähdään tärkeänä ravitsemusosaamisen kehittämisessä. Vuoropuhelun avulla vahvistetaan ravitsemushoitoon liittyvää tietopohjaa ja yhteistä käsitteistöä. Tavoitteena on yhteisen kielen ja toimintamallin luominen ravitsemushoidon kehittämiseen. Ravitsemushoitosuosituksen ja ravitsemushoidon strategian edellyttämiä muutoksia käsitellään ulkoisissa ja sisäisissä verkostoissa esimerkiksi ravitsemus-yhdyshenkilöverkoston tapaamisissa, moniammatillisissa työryhmissä, henkilöstö- ja oppisopimuskoulutuksissa sekä työfoorumilla eli fyysisessä työtilassa ja hyödyntäen viestintäteknologiaa. Hoitotyön, ruokapalvelun ja ravitsemushoidon asiantuntijoilla/opettajilla on tärkeä rooli ravitsemusosaamisen kehittämiseen liittyvässä työssä oppimisen ohjaamisessa. Ravitsemusosaamisen kehittämisessä on tunnistettavissa sosiaalisia, reflektiivisiä, kognitiivisia ja operationaalisia työssä oppimisen prosesseja. Sosiaalisia prosesseja ovat työkokemusten vaihdanta ja reflektiivisiä niiden arviointi. Kognitiivisten prosessien tarkoitus on tiedonhankinta ja prosessointi, jolloin yhdistetään kokemustietoa sekä uutta ravitsemustieteellistä tietoa. Tavoitteena on yhteisen kielen ja toimintamallin luominen, jota kokeillaan käytännössä. Operationaalisia prosesseja ovat fyysisessä työtilassa tapahtuva kokeilemalla, tekemällä ja soveltamalla oppiminen, jolloin uutta toimintamallia esimerkiksi vajaaravitsemuksen seulontaa, ateriatilausta tai reseptiikkaa kokeillaan käytännössä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sairaalassa on omaksuttu oppivan organisaation periaatteita ravitsemusosaamisen kehittämisessä. Ravitsemusosaamisen kehittäminen on yhteydessä muutokseen, strategiaan, prosessien ja tuotteiden kehittämiseen. Viestinnän avulla edistetään ravitsemushoitosuosituksen ja ravitsemushoidon strategian edellyttämien muutosten toteuttamista sairaalan ateriaprosessissa ja ruokavalioissa. Hoito- ja ruokapalveluhenkilöstön sekä ravitsemushoidon asiantuntijoiden välisen vuoropuhelun tavoitteena on yhteisen kielen ja toimintamallin luominen ravitsemushoidon kehittämiseen. Tutkimus palvelee ravitsemusosaamisen kehittämistä sairaalan ateriaprosessissa. Tutkimuksen tuloksia on mahdollista käyttää vertailuoppimismateriaalina terveydenhuollon organisaatioissa ja verkostoissa.

Henkilöstön ydinkompetenssien määrittäminen ja mittaaminen uudessa liiketoimintamallissa. Case: Danske Bank

Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata prosessia, jonka tuloksena henkilöstölle määriteltiin kahdeksan ydinkompetenssia palvelemaan uuden liiketoiminnan arvolupausta. Lisäksi tavoitteena on mitata määriteltyjen ydinkompetenssien nykytaso. Tunnistetusta kompetenssikuilusta johdetaan kehitystoimenpiteitä, joiden avulla henkilöstön osaaminen saatetaan halutulle tasolle. Tutkielman teoreettinen viitekehys kiteytyy liiketoimintamallin arvolupauksen sekä yksilön ydinkompetenssien rajapintaan, jonka taustalla vaikuttavat resurssiperustainen ja tietoperustainen näkemys yrityksestä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta uuden liiketoimintamallin tiimin jäsentä. Tulosten perusteella yksi olennainen ydinkompetenssi ei tuo kestävää kilpailukykyä imitoitavuutensa vuoksi. Muutoin määritellyt ydinkompetenssit vastasivat pääasiassa liiketoimintamallin arvolupausta ja kolmesta ydinkompetenssista voitiin johtaa kehitystoimenpiteet organisaation käyttöön.

Green welding in practice

Efficient production and consumption of energy has become the top priority of national and international policies around the world. Manufacturing industries have to address the requirements of the government in relation to energy saving and ecologically sustainable products. These industries are also concerned with energy and material usage due to their rising costs. Therefore industries have to find solutions that can support environmental preservation yet maintain competitiveness in the market. Welding, a major manufacturing process, consumes a great deal of material and energy. It is a crucial process in improving a product’s life-cycle cost, strength, quality and reliability. Factors which lead to weld related inefficiencies have to be effectively managed, if industries are to meet their quality requirements and fulfil a high-volume production demand. Therefore it is important to consider some practical strategies in welding process for optimization of energy and material consumption. The main objective of this thesis is to explore the methods of minimizing the ecological footprint of the welding process and methods to effectively manage its material and energy usage in the welding process. The author has performed a critical review of the factors including improved weld power source efficiency, efficient weld techniques, newly developed weld materials, intelligent welding systems, weld safety measures and personnel training. The study lends strong support to the fact that the use of eco-friendly welding units and the quality weld joints obtained with minimum possible consumption of energy and materials should be the main directions of improvement in welding systems. The study concludes that, gradually implementing the practical strategies mentioned in this thesis would help the manufacturing industries to achieve on the following - reduced power consumption, enhanced power control and manipulation, increased deposition rate, reduced cycle time, reduced joint preparation time, reduced heat affected zones, reduced repair rates, improved joint properties, reduced post-weld operations, improved automation, improved sensing and control, avoiding hazardous conditions and reduced exposure of welder to potential hazards. These improvement can help in promotion of welding as a green manufacturing process.

The role of the Hellenic food safety authority in Greece: implementation strategies

During the last 15 years, a series of food scares and crises (BSE, dioxin. foot and mouth disease) have seriously under-mined public confidence in food producers and operators and their capacity to produce safe food. As a result, food safety has become a top priority of the European legislative authorities and systems of national food control have been tightened up and have included the establishment of the European Food Safety Authority. In Greece a law creating the Hellenic Food Safety Authority has been approved. The main objectives of this Authority are to promote the food security to consumers and inform them of any changes or any development in the food and health sector. The paper reviews the general structure of the current food control system in Greece. It describes the structure and the mission of the Hellenic Food Safety Authority and explains the strategy to carry out inspections and the analysis of the preliminary results of such inspections. Details are also given of the personnel training and certification and accreditation standards to be met by the Authority by the end of 2004. (c) 2005 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Cognitive and environmental factors influencing the process of spatial knowledge acquisition within virtual reality environments

As the fidelity of virtual environments (VE) continues to increase, the possibility of using them as training platforms is becoming increasingly realistic for a variety of application domains, including military and emergency personnel training. In the past, there was much debate on whether the acquisition and subsequent transfer of spatial knowledge from VEs to the real world is possible, or whether the differences in medium during training would essentially be an obstacle to truly learning geometric space. In this paper, the authors present various cognitive and environmental factors that not only contribute to this process, but also interact with each other to a certain degree, leading to a variable exposure time requirement in order for the process of spatial knowledge acquisition (SKA) to occur. The cognitive factors that the authors discuss include a variety of individual user differences such as: knowledge and experience; cognitive gender differences; aptitude and spatial orientation skill; and finally, cognitive styles. Environmental factors discussed include: Size, Spatial layout complexity and landmark distribution. It may seem obvious that since every individual's brain is unique - not only through experience, but also through genetic predisposition that a one size fits all approach to training would be illogical. Furthermore, considering that various cognitive differences may further emerge when a certain stimulus is present (e.g. complex environmental space), it would make even more sense to understand how these factors can impact spatial memory, and to try to adapt the training session by providing visual/auditory cues as well as by changing the exposure time requirements for each individual. The impact of this research domain is important to VE training in general, however within service and military domains, guaranteeing appropriate spatial training is critical in order to ensure that disorientation does not occur in a life or death scenario.

Entrance surface dose measurements in pediatric radiological examinations

A survey of pediatric radiological examinations was carried out in a reference pediatric hospital of the city of Sao Paulo. in order to investigate the doses to children undergoing conventional X-ray examinations. The results showed that the majority of pediatric patients are below 4 years, and that about 80% of the examinations correspond to chest projections. Doses to typical radiological examinations were measured in vivo with thermoluminescent dosimeters (LiF: Mg, Ti and LiF: Mg, Cu, P) attached to the skin of the children to determine entrance surface dose (ESD). Also homogeneous phantoms were used to obtain ESD to younger children, because the technique uses a so small kVp that the dosimeters would produce an artifact image in the patient radiograph. Four kinds of pediatric examinations were investigated: three conventional examinations (chest, skull and abdomen) and a fluoroscopic procedure (barium swallow). Relevant information about kVp and mAs values used in the examinations was collected, and we discuss how these parameters can affect the ESD. The ESD values measured in this work are compared to reference levels published by the European Commission for pediatric patients. The results obtained (third-quartile of the ESD distribution) for chest AP examinations in three age groups were: 0.056 mGy (2-4 years old); 0,068 mGy (5-9 years old)-. 0.069 mGy (10-15 years old). All of them are below the European reference level (0.100mGy). ESD values measured to the older age group in skull and abdomen AP radiographs (mean values 3.44 and 1.20mGy, respectively) are above the European reference levels (1.5mGy to skull and 1.0 mGy to abdomen). ESD values measured in the barium swallow examination reached 10 mGy in skin regions corresponding to thyroid and esophagus. It was noticed during this survey that some technicians use, improperly, X-ray fluoroscopy in conventional examinations to help them in positioning the patient. The results presented here are a preliminary survey of doses in pediatric radiological examinations and they show that it is necessary to investigate the technical parameters to perform the radiographs. to introduce practices to control pediatric patient`s doses and to improve the personnel training to perform a pediatric examination. (c) 2007 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Elementos da cultura que dificultam a entrega de resultados em um órgão público da administração direta

Esta dissertação se insere no campo dos debates que apontam para o impacto da cultura nacional sobre a cultura organizacional, oferecendo, por meio de um estudo de caso, especificidades de um órgão público brasileiro pertencente à administração direta. O trabalho é dedicado à realização de um diagnóstico, buscando compreender como elementos da cultura desse órgão dificultam a sua entrega de resultados. Partindo de um referencial teórico que caracteriza os traços da cultura nacional na maneira brasileira de administrar, assim como da abordagem dos chamados intangíveis na gestão, foi realizado um mergulho na dinâmica organizacional, procurando identificar os passivos intangíveis que dificultam a entrega de seus resultados. Por meio das lentes dos próprios servidores, obtidas a partir de vinte e uma entrevistas em profundidade, foram levantadas as especificidades de cultura e gestão no referido órgão, debatendo temas como: missão, planejamento estratégico, liderança, processos e tecnologia da informação, pessoas, treinamentos e alocação dos recursos. O resultado das análises conduziu para a visão de uma necessidade premente na organização de se tratar o fator humano em uma visão estratégica, criando-se um novo contexto capacitante em busca da excelência organizacional. Foram propostas alternativas para iniciar a pavimentação desse novo caminho, que tem como alicerces principais a integração e o envolvimento de pessoas na busca por resultados.

Strategies to promote farm animal welfare in Latin America and their effects on carcass and meat quality traits

Several initiatives, including research and development, increasing stakeholders' awareness and application of legislation and recommendation, have been carried out in Latin America to promote animal welfare and meat quality. Most activities focused on the impact of pre-slaughter conditions (facilities, equipment and handling procedures) on animal welfare and meat quality. The results are encouraging; data from Brazil, Chile and Uruguay showed that the application of the improved pre-slaughter handling practices reduced aggressive handling and the incidence of bruised carcasses at slaughter in cattle and pigs. These outcomes stimulated some to apply animal welfare concepts in livestock handling within the meat production chain as shown by the increasing demand for personnel training on the best. To attend this demand is important to expand local studies on farm animal welfare and to set up (or maintain) an efficient system for knowledge transfer to all stakeholders in the Latin America meat production chains. However, it is clear that to promote the long-term progress in this field is important to deliver practical solutions, assuring that they match the technical and financial conditions of those who are the target of training programs. (C) 2012 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Metrologia em química: validação do método analítico e estimativa da incerteza da medição para pH de etanol combustível (pHe)

Pós-graduação em Química - IBILCE

AFPTRC-TR.

Comprises three series: Research bulletin, Research review and Technical report, each formerly issued separately.

Meetings, guide and source book.

"Issued April 25, 1946."

Oil pipe line pumping station operation /

"Volume 4 in the series on oil pipe line transportation practices."

Comparative administrative reform: The rhetoric and reality of the Civil Service reform programs in Uganda and Tanzania

Administrative reform is a challenging endeavor for both developed and developing countries alike. For developing countries, the challenge is greater because numerous reforms are implemented concurrently sometimes under conditions of resource scarcity and political instability. So far there is no consensus as to what makes some reforms succeed and others fail. The current study seeks to fill that gap by offering an empirical comparative analysis of the administrative reforms initiated in Uganda and Tanzania since the early 1990s. The purpose of the study is to explain the similarities and differences, and give reasons for the successes and failures of the reform programs in the two countries. It focuses on four major areas; the size of the civil service, pay reform, capacity building, and ethics and accountability. Data were collected via in-depth face to face interviews with 35 key government officials and the content analysis of various documents. The results indicate that the reforms generated initial substantial reduction in the size of the public services in both countries. In Uganda, the traditional civil service was reduced from 140,500 in 1990 to 41,730 in 2004; while in Tanzania Ministries, Departments, and Agencies were reduced by 25%. Pay reform has generated substantial increases in civil servants' salaries in both countries but in Uganda, the government has not been able to abide by the pay strategy while in Tanzania the strategy guides the increments. Civil Service capacity building efforts have focused on enhancing the skills of the personnel. Training needs assessments were undertaken in all ministries in Uganda and a training policy was formulated. In Tanzania, the training needs assessments are still under way and a training policy has not yet been developed. Ethics and accountability are great challenges in both countries, but in Tanzania, there is more political will and commitment to improve the integrity of the civil service. The findings reveal that although Uganda started the reform with much more rigor and initial success, Tanzania has surpassed it and has a more stable, consistent, and promising reform record. This is because Uganda's leadership lacks political legitimacy. The country has since the late 1990s experienced a civil war in the northern and western parts of the country while Tanzania has benefitted from relative peace and high level political legitimacy.