International images and mass media: The effects of media coverage on Canadians' perceptions of ethnic and race relations in Australia

Recently, there has been much speculation about the impact of international media coverage of Australia's position on Indigenous people, migrants and asylum seekers on other nations' images of Australia. In this experiment we examined whether there was any basis for such concerns by considering the short-term impact of negative TV coverage of Australians on Canadian viewers. A questionnaire provided baseline data on Canadian students' perceptions of Australians and Australian race relations. Four months later, the students were assigned to one of three conditions that varied media contact with Australians. Students viewed one of two television programs (about right-wing political independent, Pauline Hanson, and her emotive criticisms of Aborigines and Asian immigrants or about an ethnically-mixed group of young Australians and their positive sense of cultural identity), or they viewed no program (no contact control). Results indicated that both positive and negative media coverage of Australians affected Canadians' views of Australia in the short-term. In particular, negative coverage (of Hanson) promoted less favourable views of Australians and Australian race relations over time and relative to the positive media and no media control conditions. The media's role in shaping international images is discussed.

"Crack down on the celebrity junkies": does media coverage of celebrity drug use pose a risk to young people?

This study analysed news media content to examine the role played by celebrity drug use in young people's perceptions of drug use. We know that young people have access to discourses of drug use through music and other media which may emphasise short term gains (of pleasure or sexual success) over longer term health and social problems. This study goes beyond a simple modelling approach by using Media Framing Analysis (MFA) to take an in-depth look at the messages themselves and how they are 'framed'. New stories about Amy Winehouse's drug use were used and we conducted focus groups with young people asking them questions about drugs, celebrity and the media. Frames identified include: 'troubled genius', 'losing patience' and 'glamorization or gritty realism'. Initially, the press championed Winehouse's musical talent but soon began to tire of her recklessness; the participants tended to be unimpressed with Winehouse's drug use, characterising her as a promising artist who had 'gone off the rails'. Young people were far more critical of Winehouse than might be expected, demonstrating that concerns about the influence of celebrity drug use and its impact on future health risk behaviour among young people may have been over-simplified and exaggerated. This study illustrates the need to understand young people and their frames of reference within popular culture when designing drug awareness information relevant to them. Furthermore, it indicates that critical media skills analysis may contribute to health risk education programmes related to drug use.

Portuguese newspapers’ front-page and the coverage of European Cultural Capital: Porto 2001 and Guimarães 2012

Portugal hosted in the last thirteen years, two editions of the event European Cultural Capital; this paper intends to illustrate the coverage that Portuguese newspapers (daily newspapers Público, Diário de Notícias, Correio da Manhã and Jornal de Notícias, a weekly newsmagazine Visão and a weekly newspaper Expresso) made, through referrals in front-page and respective developments within the editions, to each of the events and that allows us to define the main moments that marked each of them, patterns of action, the major players, planning and programming types. The European Cultural Capital project elects, from year to year, cities of different EU member states with the main goal of “contributing to bring together the Europe´s people" (words of Mélina Mercouri, Greek Minister of Culture who, in 1985, proposed the launch of this initiative) and encouraging the elected urban space to present new cultural paradigms. In the genesis of this model is the cultural decentralization’s vector, a possibility to medium-sized cities of funding public works, restoring heritage and promoting themselves in touristic terms, of giving visibility to cities away from cultural and creative industries’ major distribution centers. A crucial factor to achieve this goal is media coverage. This paper outline the information that the Portuguese press ran over the two years that elapsed the latest editions of the European Cultural Capital in Portugal, namely that media coverage have deviated from the disclosure of the events’ schedule to suggest itineraries of visit and little or not even question the role that cities, promoting such initiatives, have as places of innovation in terms of cultural policies, artistic production and innovation, in urban and environmental regeneration, in economic revitalization, in training and creating new artists and new audiences and in boosting the confidence of local communities. The content analysis performed to articles shows how press is essential to the promotion of cities as cultural/touristic destinations as it stimulates consumption among residents and attracts visitors, with the possible dire consequence of turning the cultural journalist into an agent of touristic instead of cultural promotion.

Politicians in the Media: Determinants of Legislators' Presence and Prominence in Swiss Newspapers

In times of increasing "mediatization" of politics, when voters and their elected representatives primarily communicate through the media, the question of who gets into the news and why becomes of the utmost importance. This article examines the determinants of Swiss legislators' presence and prominence in the print media by focusing on three competing approaches drawn from communication studies. The first approach regards the media as a "mirror" of political reality and argues that the media focus on the most active deputies in parliament. Second, news values theory predicts that "authoritative" politicians in leadership positions get the most media coverage. Third, theories of "news bias" hold that the media privilege legislators who are in line with their own editorial interests. Overall, the statistical analyses show an important leadership effect and provide strong support for the second explanation. While deputies in official functions get the most extensive news coverage, media access can also be won by parliamentary activity. The least support is shown for the news bias theory, although some newspapers try to localize parliamentary news coverage by focusing on deputies from their own media market.

The Relationship between Media and Political Agendas : Variations across Decision-Making Phases

Previous studies have demonstrated that the extent to which media coverage influences the issue priorities of policy makers is contingent on the type of issue, media, and political agenda. This article contends that the relationship between media and political agendas varies across the phases of the decision-making process. Based on a comprehensive dataset on issue attention in media coverage and various policy-making channels covering the years 1996-2003, the article analyses the level of media coverage and, more importantly, the distribution and correspondence of issue attention between media and political agendas across the four successive phases of the decision-making process (initiation, preparatory, parliamentary, and referendum phases) in Switzerland. Despite inversely distributed levels of attention for successive decision-making phases, both media and political agendas are concentrated on fewer issues in the initiation and referendum phases, and they are more strongly correlated in the most decisive stages of the process, that is, the preparatory and referendum phases.

The media accountability of independent regulatory agencies

Independent regulatory agencies (IRAs) are increasingly attracting academic and societal attention, as they represent the institutional cornerstone of the regulatory state and play a key role in policy-making. Besides the expected benefits in terms of credibility and efficiency, these regulators are said to bring about a 'democratic deficit', following their statutory separation from democratic institutions. Consequently, a 'multi-pronged system of control' is required. This article focuses on a specific component of this system, that is, the media. The goal is to determine whether media coverage of IRAs meets the necessary prerequisites to be considered a potential 'accountability forum' for regulators. The results of a comparison of two contrasted cases - the British and Swiss competition commissions - mostly support the expectations, because they show that media coverage of IRAs corresponds to that of the most relevant policy issues and follows the regulatory cycle. Furthermore, a systematic bias in media coverage can be excluded.

Kaksi tietä huipulle. Media ja puoluejohtajuus Suomessa naisten noususta populismin aaltoon

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan suomalaisen puoluejohtajuuden ja suuren puolueen johtajaksi nousun murroskautta 1980-luvun lopulta 2010-luvulle median ja politiikan vuorovaikutuksen näkökulmasta. Puolueiden johtaminen on myös Suomessa ollut miesten työtä, ja perinteisesti tehtävään on ollut yksi väylä: asettuminen ehdolle puheenjohtajavaalissa ja valituksi tulo puoluekokouksessa. Tarkastelujakson alkupuolella naisia oli Suomessa ensimmäistä kertaa ehdolla suurten puolueiden puheenjohtajavaaleissa. Kauden loppupuolella heitä myös valittiin tuohon tehtävään ja ensimmäiset naiset nousivat pääministeriksi. Tämä historiallinen murros päätti liki satavuotisen perinteen, jossa miehet ovat olleet Suomessa sekä suurten puolueiden että hallitustyön johtajia. Julkisessa keskustelussa kysymys tasa-arvosta jäi toissijaiseksi: naisia alettiin valita puoluejohtajiksi tilanteissa, joissa heidän valintansa nähtiin puolueille edulliseksi. Naisen valinta tulkittiin miehen valintaa merkittävämmäksi symboliseksi viestiksi, johon liitettiin ajatuksia uudistumisesta ja puolueen julkisuuskuvan parantamisesta. Merkille pantavaa on, että naisten ensimmäiset valinnat suurten puolueiden johtajiksi tapahtuivat vaiheessa, jossa puoluejohtajien valta-asema on vahvin kautta suomalaisen poliittisen historian. Tässä valossa näyttää siltä, että valta ei aina pakenekaan naisilta. Vaikka suomalainen yhteiskunta ja suomalaiset naiset ovat monessa mielessä olleet edelläkävijöitä tasa-arvon suhteen, politiikan johtopaikkoja tavoitelleet naiset ovat meilläkin kohdanneet kansainvälisessä tutkimuksessa naisten haasteeksi osoitettuja lasikattoja, pyöröovia ja liukkaita jyrkänteitä. Tutkittavan ajanjakson aikana konkretisoitui myös toinen mahdollinen, joskin poikkeuksellinen reitti suuren puolueen johtajaksi: pienen puolueen nouseminen suurten joukkoon eduskuntavaaleissa. Tämä vaihtoehto toteutui vuonna 2011 perussuomalaisten eduskuntavaalivoiton myötä. Perussuomalaisten nousu eduskunnan pienimmästä puolueesta kolmanneksi suurimmaksi mursi perinteisen kolmen suuren puolueen asetelman. Puolueen menestyksen seuraukset ovat olleet kauaskantoisemmat kuin ehkä ensin ajateltiin: perussuomalaisten vaalivoiton sosiaalidemokraateille, keskustalle, ja kokoomukselle aiheuttama järkytys heijastui myöhemmin myös niiden johtajavaihdoksiin ja -valintoihin. Sekä naisten läpimurrossa että populismin voittokulussa median rooli oli monisyisempi kuin siihen perinteisesti liitetty tiedon välittäjän ja valtaa pitävien toimia kriittisesti seuraavan neljännen valtiomahdin tehtävänkuva. Tutkittavalla jaksolla tiedotusvälineet tekivät onnistuneen intervention politiikan osapuoleksi. Toimittajat ottivat kantaa valintoihin ja ohjeistivat puolueita, ja puolueet taas mukauttivat näkyvyyden maksimoidakseen käytäntöjään median tarpeisiin. 1980-luvun lopulta 2010-luvulle ulottuvalla jaksolla suuren puolueen puoluejohtajaksi valikoitumisen kriteerit muuttuivat, samalla kun median merkitys johtajavalinnoissa ja myös puoluejohtajan käytännön työssä kasvoi. Mediasta tuli aiempaa konkreettisemmin johtajavalintojen ja valtakamppailun areena, ja siihen liittyvät näkökohdat nousivat myös keskeisiksi johtajan taitoja arvioitaessa. Kuka ehdokkaista toisi näkyvyyttä, ”pärjäisi” median paineissa ja vakuuttaisi äänestäjät? Vielä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa johtajavalinnat olivat pitkälti puolueorganisaatioiden hallinnoimia prosesseja, joista lehdistö raportoi askeleen jäljessä kulkien. Viimeistään 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä puolueet omaksuivat ajatuksen median hyödyllisyydestä. Tämän strategisen muutoksen myötä puolueet tulivat samalla luovuttaneeksi määriteltyvaltaa oman organisaationsa ulkopuolelle. Kokoomuksen vuoden 2014 johtajavaalissa silmiinpistävää oli pyrkimys sekä hyötyä julkisuudesta että palauttaa valtaa takaisin puolueelle. Politiikan mediajulkisuuden alttius tarttua myyviin poliitikkopersooniin, ilmiöihin, ristiriitoihin ja draamaan sekä vastaavasti populistijohtaja Timo Soinin ja perussuomalaisten kyky tarjota kaikkia näitä auttoivat puolueen suurvoittoon vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Organisaatioltaan pieni ja johtajaansa henkilöityvä puolue sai selvästi poliittista painoarvoaan suuremman julkisuuden, koska kiinnostavuus määritti näkyvyyden ja puolueen nousevasta kannatuksesta tuli yksi vaalien pääaiheista. Median ja politiikan suhteessa tapahtuneet muutokset olivat vauhdittamassa niin naisten nousua suurten puolueiden johtajiksi kuin populistisen johtajuuden läpimurtoa ja perussuomalaisten menestystä. Koska suurten puolueiden johtajista valikoituvat myös pääministerit, näiden muutosten vaikutus ulottuu Suomen poliittisesti vaikutusvaltaisimpaan tehtävään asti.

Between the headlines of the Israeli - Arabic conflict: the coverage of CNN and Al Jazeera

The purpose of this article is to analyze the coverage made by CNN and Al Jazeera (in Arabic) to operation Caste Lead and the Goldstone Report during 2008 and 2009. This investigation is based in the theory of Qualitative Analysis of Content, by Wildemuth and Zhang. The methodology follows up with the one proposed by the authors in the main theory, complementing it with the Gamson and Modigliani´s Framing theory. The methodology mention above display the different in the coverage development, determined by the geopolitical influences; being CNN more influenced by a Western pro USA and pro Israeli speech, while Al Jazeera is more prone to support the Palestinian cause, this is the thesis of this article. During the development of the investigation, the thesis was demonstrated to be only partially accurate as CNN was not completely supportive to the Israeli arguments during the coverage, but Al Jazeera did have preferential speech for the Palestinian cause.

The quality of referendum debate: the UK's electoral system referendum in the print media

This paper analyses the quality of debate surrounding the UK’s 2011 electoral reform referendum as represented in the print media. It first considers how debate quality in the context of a referendum campaign may best be conceptualized. It then uses content analysis of media coverage to investigate three aspects of that debate: its quantity; the balance between Yes and No arguments, and the quality of reason-giving. It finds that the quantity of debate was comparable to other recent electoral reform referendums. Coverage was predominantly, but not overwhelmingly, hostile to change. The different indicators of the quality of reason-giving present a mixed picture. The paper concludes by considering how the analysis could be extended through further comparison with other cases.