Naisen tehtävä : aviovaimot dementiapotilaan omaishoitajina

English summary: A woman's lot : wives as caregivers to their demented husbands

Velisurmasta suvun muistoksi

Abstract: From a fratricide to family memory

Elämää Pohjanmaalla siirtolaisuuden varjossa

Kirja-arvio

«Разруха не в клозетах, а в головах» Общественная критика в повести Михаила Булгакова «Собачье сердце»

”Razruha ne v klozetah, a v golovah” –Obščestvennaja kritika v povesti Mihaila Bulgakova ”Sobač’e serdce” Pro gradu -tutkielmani tavoite oli selvittää, miten yhteiskuntakritiikki ilmenee Mihail Bulgakovin pienoisromaanissa ”Koiran sydän”. Pienoisromaani on jyrkkä poliittinen satiiri. Tutkielman alussa käyn läpi Mihail Bulgakovin elämän ja tuotannon. Tämän jälkeen esitän läpileikkauksen 1910-luvun lopun ja 1920-luvun alun Venäjästä ja Neuvostoliitosta. Käyn läpi tuon ajan tärkeimmät tapahtumat ja ilmiöt. Tutkielman hypoteesi on, että pienoisromaani sisältää jyrkkää kritiikkiä yhteiskuntaa kohtaan ja se ilmenee konkreettisina esimerkkeinä sekä henkilöiden ja tapahtumien vertauskuvallisina merkityksinä. Bulgakov esittää tarinassa paljon sekä konkreettista että abstraktista kritiikkiä. Konkreettinen kritiikki ilmenee tekstissä henkilöiden repliikeissä ja toiminnassa, kun taas abstraktinen kritiikki ilmenee henkilöiden, tapahtumien ja paikkojen vertauskuvallisissa merkityksissä. Olen jaotellut yhteiskuntakritiikin konkreettisiin kriittisiin esimerkkeihin ja vertauskuvallisiin merkityksiin. Luvussa 4 esittelen pienoisromaanista poimitut konkreettiset yhteiskuntaa kritisoivat esimerkit ja luvussa 5 analysoin katkelmia, joissa voi nähdä vertauskuvallisia merkityksiä. Olen myös yhdistellyt joitain pienoisromaanissa esiintyviä tapahtumia Bulgakovin omaan elämään. Tarina on kertomus uudesta ja vanhasta maailmasta. Preobraženskij, Bormental’ ja Šarik-koira edustavat vanhaa maailmaa. Proletaarit Švonder ja Šarikov edustavat uutta maailmaa ja järjestystä. Toinen tärkeä teema tarinassa on intelligentsijan ja proletariaatin vastakkainasettelu. Preobraženskij ja Bormental’ edustavat intelligentsijaa ja Švonder ja Šarikov proletariaattia. Tarina on psykologinen evoluutiokertomus. Olennaista tarinassa on muutokset koirassa leikkauksen jälkeen. Biologisesti koira muuttuu ihmiseksi, mutta olennaisempaa on kansalainen Šarikovin käyttäytymisessä tapahtuva muutos. Leikkaus on selvä viittaus bolševikkivallankumoukseen. Ihmiset muuttuivat vallankumouksen johdosta. Bulgakov ei ole sosialismia vastaan. Hän on proletaareja vastaan, jotka eivät osaa elää eikä käyttäytyä uudessa yhteiskunnassa. Proletariaatti johtaa maata väärään suuntaan. Tarinan henkilöissä on löydettävissä viittauksia Neuvostoliiton johtohenkilöihin. Bulgakov tuki Leniniä ja Trockija, jotka olivat todellisia sosialisteja, mutta hän oli vahvasti Stalinia vastaan, joka ei toteuttanut sosialismin periaatteita. Bulgakov on maassa vallitsevaa kehitystä vastaan. Tarinassa kulkee rinnakkain kolme eri maailmaa: realistinen, mielikuvituksellinen ja uskonnollinen. Tarinan tapahtumat sijoittuvat realistiseen Moskovaan ja tarinan kerronta on realistista. Leikkaus ja sen seuraukset ovat vahvasti mielikuvituksellisia.Vertauskuvallisella tasolla tarina on uskonnollinen kertomus kuolemasta ja ylösnousemisesta. Nämä kolme maailmaa Bulgakov on yhdistänyt yhteiskunnallisen kritiikin avulla. Kolme samantyyppistä maailmaa on myös Bulgakovin pääteoksessa ”Saatana saapuu Moskovaan”. Näin ollen voidaan todeta, että pienoisromaani ”Koiran sydän” on romaanin ”Saatana saapuu Moskovaan” aikaisempi kehitysaste

Tila, aika ja hiljaisuus teatteriäänisuunnittelussa

Tutkin opinnäytteessäni tilaäänen dramaturgiaa teatteriäänisuunnittelussa. Työn punaisena lankana kulkee kysymys, voiko Jumalaa, vapautta tai onnellisuutta tuoda uskottavana kokemuksena teatterin katsojalle tilaäänen keinoin? Ääntä koskeva kirjallisuus keskittyy yleensä äänen mitattaviin tai teknisiin ominaisuuksiin, joten päätin keskittyä omassa työssäni puhtaasti tilaäänen dramaturgiseen hahmotukseen. Koska tiläänen dramaturgiasta ei juurikaan kirjallisuutta löydy, pohjautuu kirjallinen työni pitkälti omaan työelämän kautta saamaani kokemusperäiseen tietoon nk. hiljaiseen tietoon. Tässä työssä esitetty äänisuunnittelijan työnkuva on tehty teatteriin, jonka keskustassa on ihmisen läsnäolon kautta tapahtuva kerronta. Työ on suunnattu ohjaajille ja äänisuunittelijoille, joilla on jo kokemusta teatterikerronnasta. Käsittelen äänen dramaturgiaa hyvin rajatusta näkökulmasta, jolloin työn todellinen anti syntyy vasta sen peilautuessa lukijan omiin pohdintoihin tilankäytöstä, ihmisen läsnäolosta sekä äänisuunnittelusta. Työn alussa käsitellään aikaa kokemisen keskeisenä ulottuvuutena, hiljaisuuden vaikutusta kokijan minään, sekä ihmisen olemusta tilassa. Pohdin tilan merkitystä koettuna avaruutena, sivuuttaen tilan paikkana. Tämän jälkeen tutkin tilankäytön vaikutusta ihmisen mielihyvän rakenteisiin katsojan näkökulmasta, jonka jälkeen päästään varsinaiseen ääntä koskevaan osioon, tilaäänen koreografiaan. Tässä luvussa esitän mallin luoda mielenkiintoista ja jännitteistä tilaääntä, asettamalla ääni vastakkaiseksi elementiksi suhteessa hiljaisuuteen, jolloin hiljaisuus muuttuu merkittäväksi osaksi esityksen tilankäyttöä ja äänikerrontaa. Teoreettisesta lähtökohdastaan huolimatta työ tähtää puhtaasti emotionaalisesti koettavaan äänisuunnitteluun, jonka keskiössä on esiintyjän läsnäolon syventäminen tilaäänen keinoin.

Sotaromaanin laji ja kirjallinen sankaruus Ulla-Lena Lundbergin romaanissa Marsipansoldaten

Tutkimuksessa kuvataan Ulla-Lena Lundbergin romaanin Marsipansoldaten (2001) henkilöhahmoissa esitettyä sankaruutta. Sankaruuden esittäminen on kytköksissä sotaromaanin lajikonventioihin, jotka kotimaisessa sotafiktiossa määrittyvät suhteellisen tiukiksi. Teoksen esittämässä sankaruudessa aktualisoituu kaksi diskurssia, julkinen uskonnollis-nationalistinen diskurssi sekä yksityis-epävirallinen diskurssi, jotka liittyvät toisiinsa nuoruuden kautta. Tutkimuksessa määritellään kohdeteoksen keskeisimmät henkilöhahmot suhteessa kotimaisen sotaromaanin lajikonventionaaliseen sankaruuteen. Marsipansoldatenissa sankaruus ei kiinnity henkilöhahmoihin samalla tavalla kuin perinteiseksi mielletyssä kotimaisessa sotafiktiossa. Sankaruus määrittyy suhteessa lähiyhteisöön, jolloin se myös korostaa siviiliyhteisön pysyvyyttä ja selviytymistä. Lähiyhteisö manifestoituu teoksessa kahtena motiivina, ruokana ja puheena. Selviytymistarinan kertominen on niinikään yksi lajin konventioista, jonka kohdeteos aukottomasti täyttää. Tutkimuksessa selvitetään myös kohdeteoksen muita tapoja kirjoittautua osaksi sotaromaanin genreä. Tutkimuksessa analysoidaan, miten Marsipansoldaten samanaikaisesti sekä vahvistaa sotaromaanin lajia että uudistaa sitä. Teoksen ironisuus ja ironian monista keinoista erityisesti groteski toimivat sekä välineenä teoksen kirjoittautumisessa lajiin että lajia uudistavana piirteenä. Kotirintaman ironisointi ja sen nostaminen tasaveroiseksi kerronnan aiheeksi toiminnallisen sodan rinnalle ovat uusia sotafiktion piirteitä. Sotaromaanin lajin konventioista keskeisimmäksi voidaan nimetä suomalaisen sotafiktion nk. dokumentaarisuus- tai autenttisuusehto, joka vaikutti erityisesti Marsipansoldatenin vastaanottoon. Dokumentaarisuusehdon lisäksi tutkimuksessa tunnistetut kaksi diskurssia selittävät myös teoksen ristiriitaista vastaanottoa. Uskonnollis-nationalistisen ja yksityis-epävirallisen diskursseja välittävät monet intertekstit ja ironinen kerronta määrittävät teosta myös postmodernistiseksi metafiktioksi, joka on kotimaisessa sotafiktiossa melko tuore esittämisen tapa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään Alastair Fowlerin lajiteoriaa, Ansgar Nünningin lajitaksonomiaa ja Linda Hutcheonin käsitettä ironiasta diskursiivisena strategiana.

Unien tutkimuksen varjoissa. Unien sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus unien tutkimuksessa 1900-2000-luvuilla

Käsittelen kulttuuriperinnön tutkimuksen pro gradu- tutkielmassani unien sosiaalista ulottuvuutta. Ihmiset näkevät ja jakavat unia keskenään erilaisissa kulttuurisissa viitekehyksissä, samalla yhteistä sosiaalista todellisuutta jakaen ja edelleen rakentaen. Laadullinen, kirjallisuuteen perustuva, ymmärtävä ja kartoittava pro gradu -tutkielmani käsittelee sitä, miten unien sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus on näkynyt länsimaisessa unien tutkimuksessa 1900-2000 -luvuilla. Tutkielmani aineistona on tieteelliseksi tarkoitettu kotimainen sekä kansainvälinen kirjallisuus ja artikkelit. Tutkimuskohteeni suhde kulttuuriperinnön tutkimukseen on kaksitahoinen: toisaalta tarkastelen tieteellistä toimintaa kulttuuriperintönä ja toisaalta unia perinteenä tuotteen ja prosessin näkökulmasta. Keskeiseksi tutkielmassani nousee myös tutkijan rooli tutkimusprosessissa ja avaan tarkemmin omia lähtökohtiani unien tutkimuksen kentällä. Unien tutkimuksessa on elänyt kaksi perinnettä: unen sisällön tulkintaan keskittyvä perinne ja fysiologinen, unen muotoon keskittyvä perinne. Unen sosiaalinen ulottuvuus sen sijaan on jäänyt tutkimuskohteena varjoon ja sitä on osaltaan lähestynyt antropologinen ja folkloristinen unien tutkimus. Esittelen unien tutkimuksen perinteitä lähtien varhaisista kulttuureista, jolloin unet nähtiin pääsääntöisesti ihmisen ulkopuolisen voiman aiheuttamina. Tällä hetkellä unia tutkitaan ilmiönä monen eri tieteenalan suunnalta. Moniulotteisuuden lisäksi unien tieteellistä tutkimusta haastavat unien subjektiivisuus, kehollisuus ja kokemuksellisuus. Unet houkuttelevat meitä lähestymään niitä myös kokien ja siksi unien tutkimuksen kentällä voidaan havaita sekä teoreettista että menetelmällistä lähestymistapaa. Esittelen muun muassa Ullmanilaisen uniryhmämenetelmän sekä Social Dreaming- menetelmän. Suomalainen unien tutkimuksen perinne liittyy vahvasti folkloristiikkaan, jossa huomion kohteeksi nousevat unien kerronta ja tulkinta. Myös unien kokemista ja jakamista voidaan tarkastella tästä näkökulmasta. Muistitietotutkimuksen yhteydessä unia voidaan luonnehtia eräänlaisena muistitiedon ulottuvuutena, joka tavoitetaan tunteiden välittämänä. Unien tutkimus on täynnä viitteitä kokemuksiin ja ilmiöihin, joita tiede ei toistaiseksi ole kyennyt selittämään, tai on viitannut niiden uskomus- ja elämysluonteeseen. Folkloristisessa tutkimuksessa käytetään näistä ”yliluonnollisista” ilmiöistä nimitystä supranormaali. Unien yhteiskunnallista ulottuvuutta avaan unien sosiologian käsitteellä jonka mukaan unet heijastavat yksilön, kulttuurin ja yhteiskunnan rakenteiden vuoropuhelua. Tarkastelen sitä, miten unien yhteiskunnalliseksi tulkittua sisältöä on tutkittu muun muassa poikkeuksellisten olosuhteiden kuten sotien ja ympäristökatastrofien yhteydessä. Esittelen myös mahdollisuuksia hyödyntää unia yhteiskunnassamme.