Flow injection electrochemical determination of apomorphine

Few analytical methods are currently available for determination of apomorphine, the active substance of a new oral formulation used in the treatment of erectile dysfunction. In this way a flow injection electrochemical method (FIA-EC) was developed for its quantification and applied to pharmaceutical dosage forms. Based in previous findings regarding the stability of apomorphine in borate buffer and after optimization of several analytical parameters a single channel flow injection manifold was set up that enables the determination of this drug over the concentration range of 3 to 16 µmol L-1 with a detection limit of 0.5 µmol L-1 at a sampling rateof 90 h-1. The simplicity and rapidity of the FIA-EC method used, its reproducibility and sensitivity make it suitable for quality control of pharmaceutical preparations of apomorphine intended for clinical use and research.

Impact of excipients in the chronic toxicity of fluoxetine on the alga Chlorella vulgaris

Fluoxetine is a selective serotonin reuptake inhibitor (SSRI) widely used in the treatment of major depression. It has been detected in surface and wastewaters, being able to negatively affect aquatic organisms. Most of the ecotoxicity studies focused only in pharmaceuticals, though excipients can also pose a risk to non-target organisms. In this work the ecotoxicity of five medicines (three generic formulations and two brand labels) containing the same active substance (fluoxetine hydrochloride) was tested on the alga Chlorella vulgaris, in order to evaluate if excipients can influence their ecotoxicity. Effective concentrations that cause 50% of inhibition (EC50) ranging from 0.25 to 15 mg L−1 were obtained in the growth inhibition test performed for the different medicines. The corresponding values for fluoxetine concentration are 10 times lower. Higher EC50 values had been published for the same alga considering only the toxicity of fluoxetine. Therefore, this increase in toxicity may be attributed to the presence of excipients. Thus more studies on ecotoxicological effects of excipients are required in order to assess the environmental risk they may pose to aquatic organisms.

Desenvolvimento de código pictográfico para identificação de medicamentos

Trabalho de Projeto

Úlceras de Perna - Boa Resposta ao Tratamento com Matriz de Colagénio, Celulose Regeneradora Oxidada e Prata

A maior compreensão da fisiopatologia das úlceras de perna tem permitido o desenvolvimento de novas modalidades terapêuticas. As matrizes constituídas por colagénio e celulose regenerada oxidada permitem, através da ligação a proteases, menor degradação da matriz, protecção e estabilização de factores de crescimento favorecendo a cicatrização da úlcera. Doente do sexo masculino, 72 anos de idade, com síndrome metabólica e insuficiência veno-arterial periférica, com úlceras, extensas, de longa evolução, refractárias aos inúmeros tratamentos efectuados, curadas com pensos com matriz de colagénio, celulose regenerada oxidada e prata.

Comportamento dos cromossômios na meiose de Euryophthalmus rufipennis Laporte (Hemiptera Pyrrhocoridae)

In this paper an account is given of the principal facts observer in the meiosis of Euryophthalmus rufipennis Laporte which afford some evidence in favour of the view held by the present writer in earlier publications regarding the existence of two terminal kinetochores in Hem ip ter an chromosomes as well as the transverse division of the chromosomes. Spermatogonial mitosis - From the beginning of prophase until metaphase nothing worthy of special reference was observed. At anaphase, on the contrary, the behavior of the chromosomes deserves our best attention. Indeed, the chromoso- mes, as soon as they begin to move, they show both ends pronouncedly turned toward the poles to which they are connected by chromosomal fibres. So a premature and remarkable bending of the chromosomes not yet found in any other species of Hemiptera and even of Homoptera points strongly to terminally localized kinetochores. The explanation proposed by HUGHES-SCHRADER and RIS for Nautococcus and by RIS for Tamalia, whose chromosomes first become bent late in anaphase do not apply to chromosomes which initiate anaphase movement already turned toward the corresponding pole. In the other hand, the variety of positions assumed by the anaphase chromosomes of Euryophthalmus with regard to one another speaks conclusively against the idea of diffuse spindle attachments. First meiotic division - Corresponding to the beginning of the story of the primary spermatocytes cells are found with the nucleus entirelly filled with leptonema threads. Nuclei with thin and thick threads have been considered as being in the zygotente phase. At the pachytene stage the bivalents are formed by two parallel strands clearly separated by a narrow space. The preceding phases differ in nothing from the corresponding orthodox ones, pairing being undoubtedly of the parasynaptic type. Formation of tetrads - When the nuclei coming from the diffuse stage can be again understood the chromosomes reappear as thick threads formed by two filaments intimately united except for a short median segment. Becoming progressively shorter and thicker the bivalents sometimes unite their extremities forming ring-shaped figures. Generally, however, this does not happen and the bivalents give origin to more or less condensed characteristic Hemipteran tetrads, bent at the weak median region. The lateral duplicity of the tetrads is evident. At metaphase the tetrads are still bent and are connected with both poles by their ends. The ring-shaped diakinesis tetrads open themselves out before metaphase, showing in this way that were not chiasmata that held their ends together. Anaphase proceeds as expected. If we consider the median region of the tetrads as being terminalized chiasmata, then the chromosomes are provided with a single terminal kinetochore. But this it not the case. A critical analysis of the story of the bivalents before and after the diffuse stage points to the conclusion that they are continuous throughout their whole length. Thence the chromosomes are considered as having a kinetochore at each end. Orientation - There are some evidences that Hemipteran chromosomes are connected by chiasmata. If this is true, the orientation of the tetrads may be understood in the following manner: Chiasmata being hindered to scape by the terminal kinetochores accumulate at the ends of the tetrads, where condensation begins. Repulsion at the centric ends being prevented by chiasmata the tetrads orient themselves as if they were provided with a single kinetochore at each extremity, taking a position parallelly to the spindle axis. Anaphase separation - Anaphase separation is consequently due to a transverse division of the chromosomes. Telophase and secund meiotic division - At telophase the kinetochore repeli one another following the moving apart of the centosomes, the chiasmata slip toward the acentric extremities and the chromosomes rotate in order to arrange themselves parallelly to the axis of the new spindle. Separation is therefore throughout the pairing plane. Origin of the dicentricity of the chromosomes - Dicentricity of the chromosomes is ascribed to the division of the kinetochore of the chromosomes reaching the poles followed by separation and distension of the chromatids which remain fused at the acentric ends giving thus origin to terminally dicentric iso-chromosomes. Thence, the transverse division of the chromosomes, that is, a division through a plane perpendicular to the plane of pairing, actually corresponds to a longitudinal division realized in the preceding generation. Inactive and active kinetochores - Chromosomes carrying inactive kinetochore is not capable of orientation and active anaphasic movements. The heterochromosome of Diactor bilineatus in the division of the secondary spermatocytes is justly in this case, standing without fibrilar connection with the poles anywhere in the cell, while the autosomes are moving regularly. The heterochromosome of Euryophthalmus, on the contrary, having its kinetochores perfectly active ,is correctly oriented in the plane of the equator together with the autosomes and shows terminal chromosomal connection with both poles. Being attracted with equal strength by two opposite poles it cannot decide to the one way or the other remaining motionless in the equator until some secondary causes (as for instances a slight functional difference between the kinetochores) intervene to break the state of equilibrium. When Yiothing interferes to aide the heterochromosome in choosing its way it distends itself between the autosomal plates forming a fusiform bridge which sometimes finishes by being broken. Ordinarily, however, the bulky part of the heterochromosome passes to one pole. Spindle fibers and kinetic activity of chromosomal fragments - The kinetochore is considered as the unique part of the chromosome capable of being influenced by other kinetochore or by the poles. Under such influence the kinetochore would be stimulated or activited and would elaborate a sort of impulse which would run toward the ends. In this respect the chromosome may be compared to a neüròn, the cell being represented by the kinetochore and the axon by the body of the chromosome. Due to the action of the kinetochore the entire chromosome becomes also activated for performing its kinetic function. Nothing is known at present about the nature of this activation. We can however assume that some active chemical substance like those produced by the neuron and transferred to the effector passes from the kinetochore to the body of the chromosome runing down to the ends. And, like an axon which continues to transmit an impulse after the stimulating agent has suspended its action, so may the chromosome show some residual kinetic activity even after having lost its kinetochore. This is another explanation for the kinetic behavior of acentric chromosomal fragmehs. In the orthodox monocentric chromosomes the kinetic activity is greater at the kinetochore, that is, at the place of origin of the active substance than at any other place. In chromosomes provided with a kinetochore at each end the entire body may become active enough to produce chromosomal fibers. This is probably due to a more or less uniform distribution and concentration of the active substance coming simultaneously from both extremities of the chromosome.

Emprêgo do teste químico para o estudo da eliminação das gonadotropinas durante o ciclo menstrual

A chemical test previously described for the diagnosis of pregnancy was applied to the study of the excretion of gonadotropin in the urine during menstrual cycle. The chemical test is based on the selective adsorption by kaolim of the reducing substances biologically related to urinary gonadotropin. The active substance when acidified to pH 4.0 is adsorbed by the kolin and eluated with O.1N sodium hydroxide. The alkaline solution is treated by Somogyi's copper reagent and the excess not reduced is titrated by 0.005 N sodium thiosulfate. Gonadotropin is quantitatively addorbed by kaolin at pH 4.0 and eluated by alkaline solution as previously demonstrated by the A. (1). In the present paper the complete menstrual cycle was studied daily. It was observed that normally there are two distinct maxima of excretion. This study is based on 11 normal cycles (24-30 days) and 34 abnormal ones. Normal cycles showed a intramenstrual estrogens elimination from 200 to 260 mice units determinated by the Allen - Doisy full estrus smear test. The abnormal cycles belonging also to normal women showed much less estrogen excretion (14 to 25 mice units) Table II). In those cases with decreased estrogen excretion no fall in the curve after 14 th. day was observed. The A. suggest that the peaks of gonadotropin excretion is not related to the oculation but possibly due, the first one, to the follicle stimulating hormone and the second to the luteinizing hormone of hormone stimulating of the inerstitial tissue.

Molluscicide activity of the "Avelós" plant (Euphorbia tirucalli, L. ) on Biomphalaria glabrata, the mollusc vector of schistosomiasis

An aqueous solution of the latex of Euphorbia tirucalli collected at sites receiving large amounts of sunlight showed molluscicide action on Biomphalaria glabrata, with LD50 obtained at the concentration of 28,0 ppm and LD90 at the concentration of 85,0 ppm. The toxicity of the product for fish was similar to that of Bayluscide and of copper sulfate used for comparison. However, the wide distribution of the plant, its easy propagation and the simple procedure for extraction of the active substance, which is biodegradable, favor "avelós" as a promising agent in the control of schistosomiasis.

Cardiac glycosides isolated from the Indian-snuff, Maquira sclerophylla Ducke

The hydroalcoholic extract of the powdered bark of the Indian-snuff Maquira sclerophylla Ducke was purified by column chromatography in silica-gel and the major cardenolide isolated from preparative TLC was identified by 1H-NMR, 1 2 C-NMR and IR analyses. The spectra showed that the active substance has strophanthidin as aglicone.

Management of fragility fractures in Switzerland: results of a nationwide survey.

A nationwide survey was conducted in Switzerland to assess the quality level of osteoporosis management in patients aged 50 years or older presenting with a fragility fracture to the emergency ward of the participating hospitals. Eight centres recruited 4966 consecutive patients who presented with one or more fractures between 2004 and 2006. Of these, 3667 (2797 women, 73.8 years old and 870 men, 73.0 years old in average) were considered as having a fragility fracture and included in the survey. Included patients presented with a fracture of the upper limbs (30.7%), lower limbs (26.4%), axial skeleton (19.5%) or another localisation, including malleolar fractures (23.4%). Thirty-two percent reported one or more previous fractures during adulthood. Of the 2941 (80.2%) hospitalised women and men, only half returned home after discharge. During diagnostic workup, dual x-ray absorptiometry (DXA) measurement was performed in 31.4% of the patients only. Of those 46.0% had a T-score < or =-2.5 SD and 81.1% < or =-1.0 SD. Osteoporosis treatment rate increased from 26.3% before fracture to 46.9% after fracture in women and from 13.0% to 30.3% in men. However, only 24.0% of the women and 13.8% of the men were finally adequately treated with a bone active substance, generally an oral bisphosphonate, with or without calcium / vitamin D supplements. A positive history of previous fracture vs none increased the likelihood of getting treatment with a bone active substance (36.6 vs 17.9%, ? 18.7%, 95% CI 15.1 to 22.3, and 22.6 vs 9.9%, ? 12.7%, CI 7.3 to 18.5, in women and men, respectively). In Switzerland, osteoporosis remains underdiagnosed and undertreated in patients aged 50 years and older presenting with a fragility fracture.

Rasvaisten jätevesien puhdistus

Rasvaisten jätevesien puhdistus on sitä tuottaville yrityksille kallista ja hankalaa. Nykyisten päästövaatimusten saavuttaminen on perinteisillä jätevedenkäsittelymenetelmillä vaikeaa tai lähes mahdotonta, riippuen käsiteltävän jäteveden ominaisuuksista. Rasvaisen jäteveden käsittelyssä on käytetty mm. laskeutusta, flotaatiota, hydrosykloneja, pisaroitusta, suodatusta sekä biologista käsittelyä. Lisäksi happohydrolyysiä voidaan soveltaa edellä mainittujen menetelmien esikäsittelynä. Useita näitä erotusmenetelmiä voidaan myös tehostaa kemikaalien lisäyksellä. Työn kirjallisuusosassa on käsitelty rasvaisten jätevesien ja emulsioiden kalvosuodatusta ja kalvojen käyttöä pisaroituselementtinä. Tavanomaisessa kalvosuodatuksessa tarkoituksena on erottaa kalvoa läpäisemätön rasvajae ja permeoituva vesijae toisistaan, kun taas pisaroittamisen tarkoituksena on saada dispergoituneen faasin pisarakoko kasvamaan joko kalvon pinnalla tai sen huokosissa. Pisarakoon kasvaessa emulsion stabiilisuus heikkenee ja faasit voidaan helpommin erottaa toisistaan. Työn kokeellisessa osassa tavoitteena oli tutkia kalvosuodatuksen ja erilaisten kalvojen toimivuutta esteröintilaitoksen rasvaisten jätevesien käsittelyssä. Tutkimuksessa käytettiin MW- (GE Osmonics), C30F- (Nadir Filtration), Teflon Typar- (Tetratex) sekä JX-kalvoa (Osmonics Desal). Haastetta työhön syntyi tutkittujen jätevesien ominaisuuksien suuresta vaihtelusta sitä tuottavan laitoksen panostyylisestä toiminnasta johtuen. Lisäksi tutkittiin, onko syöttöliuoksen pH-säädöllä ja laskeutuksella ennen suodatusta merkittävää etua itse kalvosuodatusprosessiin. Kalvotekniikkaa voidaan tämän tutkimuksen perusteella soveltaa myös esteröintilaitoksen rasvaisten jätevesien suodatukseen, ja erityistä etua saadaan jäteveden pH-säädöllä (pH 3) ja laskeutuksella ennen varsinaista suodatusta. Tällaiseen käsittelyyn soveltuu tutkituista kalvoista parhaiten hydrofiilinen regeneroidusta selluloosasta valmistettu C30F-kalvo, jonka etuna on vähäinen foulaantuminen muihin tutkittuihin kalvoihin verrattuna.

Biocide analysis, usability and stability

Biosidien toimittajat tavallisesti suorittavat biosidien annostelumäärien hallinnan paperi- ja kartonkiteollisuudessa. Useimmiten annostelun hallinta määritetään epäsuorilla menetelmillä, kuten esimerkiksi määrittämällä bakteerien kasvua. Biosidien tehoaineiden todellista konsentraatiota tai määrää prosessivesissä tai lopputuotteessa ei tavallisesti mitata. Diplomityössä kehitettiin kolmelle paperiteollisuudessa yleisesti käytetyllä biosidin tehoaineelle analyyttiset menetelmät. Menetelmät kehitettiin glutaraldehydille, 2,2-dibromi-3-nitriilipropionamidi:lle (DBNPA) ja 5-kloori-2-metyyli-4-isotiatsoliini-3-oni:lle (CMI). Kehitettyjä menetelmiä käytettiin tehoaineiden stabiilisuuden seuraamiseen vesiliuoksessa eri pH:ssa ja lämpötilassa. Lisäksi kartonkinäytteistä tehtiin uuttokokeita ja yritettiin kehittää uuttomenetelmät, joilla pystyttäisiin määrittämään biosidien tehoaineiden jäännöspitoisuuksia lopputuotteesta. Glutaraldehydille ja CMI:lle onnistuttiin kehittämään uuttomenetelmät, joilla pystyttiin määrittämään kartongista tutkittujen tehoaineiden jäännöspitoisuudet. Saadut tulokset vaikuttavat realistisilta. Glutaraldehydille ja DBNPA:lle tehtiin stabiilisuuskokeita ja tulokset ovat samankaltaisia mitä muut tutkijat ovat saaneet.

Regeneroidun selluloosapinnan modifiointi kestämään mikro-organismien toimintaa

Työn tavoitteena oli kehittää mikro-organismeja kestävä suoli eli makkarankuori. Työ suoritettiin modifioimalla regeneroitua selluloosaa. Modifiointiliuoksena käytettiin etikkahapon ja etikkahappoanhydridin seosta, johon lisättiin rikkihappoa katalyytiksi. Työssä etsittiin parasta yhdistelmää, joka koostui modifiointiradannopeudesta, modifiointiliuoskoostumuksesta ja erilaisista modifiointimenetelmistä. Kirjallisuusosassa käsiteltiin yleisesti asetaattikalvoja, niiden valmistusta ja ominaisuuksia. Lisäksi perehdyttiin entsyymin ominaisuuksiin ja toimintaan yleisesti. Entsyymeistä yksi otettiin lähempään tarkasteluun. Kokeissa regeneroitua selluloosaa modifioitiin liuoksessa, jonka koostumusta muunneltiin. Kokeissa oli kolme erilaista modifiointimenetelmää, joissa käytettiin neljää modifiointiliuoskoostumusta ja kolmea modifiointinopeutta. Mittauksissa tutkittiin modifioinnin vaikutusta suoliin verrattuna normaaleihin suoliin. Suolille tehtiin sekä mekaanisia että kemiallisia testejä. Kemiallisista testeistä tärkein oli testi, jossa modifioitu suoli altistettiin mikro-organismille. Tulosten perusteella valittiin paras menetelmä. Työssä havaittiin yhden menetelmän olevan muita paljon parempi. Tällä menetelmällä suoritettiin toistokokeita, jotka varmistivat jo saatuja tuloksia. Liuoskoostumusten välillä ei ollut suuria eroja, mutta kuitenkin niistä yksi osoittautui parhaimmaksi. Nopeutta oli vaikeampi määrittää, mutta siitäkin saatiin määritettyä tietty haarukka, jossa reaktio oli tehokkain.

Suodatuskalvojen toimivuuden arviointi paperiteollisuuden sovelluksissa

Työn tavoitteena oli etsiä vaihtoehtoja paperiteollisuuden kiertovesien ja pastapitoisten jätevesien suodatusprosesseissa tällä hetkellä käytössä oleville kalvoille. Työssä pyrittiin myös määrittämään tekijöitä, joiden avulla voitaisiin ennustaa polymeerikalvon käyttäytymistä erilaisissa paperiteollisuuden kalvosovelluksissa. Työn kirjallisessa osassa tarkasteltiin polymeerikalvojen ominaisuuksia, jotka vaikuttavat kalvojen käyttäytymiseen suodatusprosesseissa. Työssä esiteltiin myös tavallisimmat kalvomateriaalit ja polymeerikalvojen valmistustavat sekä paperiteollisuuden kalvosovelluksia. Paperiteollisuuden kalvosuodatussovellukset eroavat toisistaan huomattavasti toimintaolosuhteiltaan ja käyttötarkoituksiltaan. Tästä johtuen on hankalaa löytää yhteisiä tekijöitä, joiden perusteella voitaisiin ennustaa kalvon käyttäytymistä eri sovelluksissa. Kalvon hydrofiilisyyden todettiin kuitenkin vaikuttavan positiivisesti suodatustapahtumaan useissa sovelluksissa. Kokeellisessa osassa verrattiin erilaisten polymeerikalvojen ja referenssikalvojen toimintaa happaman kirkkaan suodoksen ja pastapitoisen veden suodatuksessa. Kirkkaan suodoksen suodatuskokeet tehtiin UPM-Kymmene Oy:n Kaukaan tehtailla. Pastapitoista jätevettä mallinnettiin syöttöpanoksilla, jotka tehtiin laimentamalla CTC:n valmistamaa LWC-pastaa. Suodatukset tehtiin CR 200/1- ja CR 550/10 -suodattimilla. Kirkkaan suodoksen suodatuksissa käytettiin referenssikalvona regeneroidusta selluloosasta ja pastapitoisen veden suodatuksessa aromaattisesta polyamidista valmistettua kalvoa. Kirkkaan suodoksen koesuodatusten perusteella todettiin, ettei minkään vertailtavan ultrasuodatuskalvon suodatuskapasiteetti ollut yhtä korkea kuin referenssikalvon. Referenssikalvon toiminta suodatuksessa oli myös vakaata syötön laadun muutoksista huolimatta. Todennäköisesti referenssikalvon erittäin hydrofiilinen luonne tekee siitä vertailtavia kalvoja sopivamman kirkkaan suodoksen suodatukseen. Pastapitoisen veden suodatustulosten perusteella referenssikalvolle löytyi useita potentiaalisia korvaajia. Näistä parhaan kalvon valitseminen edellyttää kuitenkin jatkotutkimuksia. SEM-analyysituloksista huomattiin, että tietyntyyppinen kalvorakenne parantaa kalvon toimintaa pastapitoisen veden suodatuksessa.

Polymeerien erotus ultrasuodatuksella

Työssä selvitettiin suodatusolosuhteiden vaikutusta neutraalien polymeerien pidättymiseen niiden vesiliuoksia suodatettaessa. Suodatuksissa käytettiin kahta regeneroidusta selluloosasta valmistettua ultrasuodatuskalvoa (Microdyn-Nadir UC 030T ja JSC STC Vladipor C 30V). Malliaineina käytettiin polyetyleeniglykolia ja dekstraania. Kirjallisuusosassa esiteltiin aluksi lyhyesti ultrasuodatus erotusmenetelmänä. Lisäksi käsiteltiin ultrasuodatuskalvojen huokoskoon karakterisointimenetelmiä ja selvitettiin polymeerien erottumiseen ultrasuodatuksen aikana vaikuttavia tekijöitä. Työn kokeellisessa osassa tutkittiin paineen ja virtausnopeuden vaikutusta malliaineiden pidättymiseen ultrasuodatuskalvoilla. Lisäksi pyrittiin löytämään suodatusolosuhteet, joissa toinen aineista läpäisisi suodatuskalvon lähes täydellisesti toisen konsentroituessa syöttöliuokseen. Työssä myös määritettiin tutkimuksissa käytetyille kalvoille katkaisukoko, joka kuvaa kalvon kykyä pidättää moolimassaltaan erikokoisia molekyylejä. Lisäksi kokeellisessa osassa selvitettiin työssä käytettyjen kalvojen tasalaatuisuutta vertailemalla keskenään samanlaisissa suodatusolosuhteissa eri kalvopaloilla tehtyjen suodatusten tuloksia. Työssä saatiin erotettua kaksi lähes samankokoista malliaineeksi valittua neutraalia polymeeriä toisistaan siten, että toinen aine pidättyi kalvolla huomattavasti toista ainetta paremmin. Parhaimpaan erotustulokseen päästiin, kun permeaattivuo kalvon läpi oli noin 400 l/(m2 h). Tällöin suodatuspaine oli noin 2 bar ja virtausnopeus alle 2 m/s. Työn aikana määritettyjen katkaisukokojen havaittiin poikkeavan huomattavasti kalvojen valmistajien ilmoittamista arvoista, mutta olevan kuitenkin samaa suuruusluokkaa kuin muiden tutkimusryhmien vastaaville ultrasuodatuskalvoille esittämät arvot. Työn tulosten perusteella C 30V olisi hieman tasalaatuisempi kalvo kuin UC 030T.

Fractionation of wood hydrolysate by ultrafiltration membranes at high temperature

Ultrafiltration (UF) is already used in pulp and paper industry and its demand is growing because of the required reduction of raw water intake and the separation of useful compounds from process waters. In the pulp and paper industry membranes might be exposed to extreme conditions and, therefore, it is important that the membrane can withstand them. In this study, extractives, hemicelluloses and lignin type compounds were separated from wood hydrolysate in order to be able to utilise the hemicelluloses in the production of biofuel. The performance of different polymeric membranes at different temperatures was studied. Samples were analysed for total organic compounds (TOC), lignin compounds (UV absorption at 280 nm) and sugar. Turbidity, conductivity and pH were also measured. The degree of fouling of the membranes was monitored by measuring the pure water flux before and comparing it with the pure water flux after the filtration of hydrolysate. According to the results, the retention of turbidity was observed to be higher at lower temperature compared to when the filtrations were operated at high temperature (70 °C). Permeate flux increased with elevated process temperature. There was no detrimental effect of temperature on most of the membranes used. Microdyn-Nadir regenerated cellulose membranes (RC) and GE-Osmonics thin film membranes seemed to be applicable in the chosen process conditions. The Polyethersulphone (NF-PES-10 and UH004P) and polysulphone (MPS-36) membranes used were highly fouled, but they showed high retentions for different compounds.