PCC-täyteaineen vaikutus hienopaperin lujuuskäyttäytymiseen nopeassa vetokuormituksessa

Raaka-ainekustannusten minimoimiseksi hienopaperin valmistajat pyrkivät jatkuvasti vähentämään massan havuselluosuutta ja lisäämään paperin täyteainepitoisuutta. PCC:n käyttö hienopaperin täyteaineena on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana voimakkaasti. PCC:n etuna on sen joustava valmistusprosessi, jonka olosuhteita säätelemällä voidaan valmistaa hyvin erilaisia tuotteita. PCC:n ominaisuudet, kuten partikkelikoko ja kidemuoto vaikuttavat merkittävästi paperin reologisiin ominaisuuksiin. Täyteaineen vaikutus paperin lujuusominaisuuksiin riippuu oleellisesti siitä, miten täyteaine sijoittuu kuituverkostossa. Lisäksi paperikoneen ajettavuuden turvaamiseksi täyteaineretention tulisi olla riittävän korkealla tasolla. Täyteaineen retentoituminen on hyvin riippuvainen kuitumateriaalin ja täyteaineen ominaisuuksista. Täyteainepitoisuuden lisääminen ja havusellun vähentäminen heikentävät hienopaperin reologisia ominaisuuksia ja vaikuttavat negatiivisesti paperikoneen ajettavuuteen. Varsinkin rainan siirto avoimella viennillä puristinosalta kuivatusosalle voi muodostua ajettavuuden kannalta kriittiseksi kohdaksi. Tämän vuoksi on tärkeää tuntea irrotustapahtumaan ja rainan kireyteen vaikuttavat tekijät. Märän rainan lujuuskäyttäytymistä voidaan tutkia esim. laboratorioarkeista tehtävillä vetolujuus- ja jännitysrelaksaatiomittauksilla. Työn kokeellisessa osassa tutkittiin kahden erityyppisen PCC-täyteaineen vaikutusta hienopaperin vetolujuus- ja relaksaatiokäyttäytymiseen nopeassa vetokuormituksessa. Täyteainepitoisuuden kasvaessa sekä märän että kuivan paperin vetolujuus ja relaksaatiokireys heikkenivät voimakkaasti. Täyteaine myös vähensi havuselluosuuden vaikutusta näihin ominaisuuksiin. PCC:n ominaisuuksilla voitiin hieman vaikuttaa hienopaperin reologisiin ominaisuuksiin, joskin niiden kannalta edullisempi täyteaine antoi paperille huonommat optiset ominaisuudet. Kuiva-ainepitoisuuden kasvaessa paperin vetolujuus ja relaksaatiokireys paranivat eksponentiaalisesti. Tämän perusteella täyteainetyypin vaikutus vedenpoistoon on paperin reologisten ominaisuuksien kannalta tärkeä tekijä.

Päällystettyä hienopaperia valmistavan tuotantolinjan tuotannon tehokkuuden kehittäminen

Diplomityön tavoitteena on selvittää paperivioista aiheutuvien katkojen syyt paperikoneella ja pyrkiä löytämään ratkaisu ongelmiin erilaisia vianilmaisujärjestelmiä apuna käyttäen. Työssä analysoidaan laatuhylyn synty tuotantolinjan eri kohteissa. Lisäksi tilastoidaan häiriöseisokkisyyt ja sitä kautta pyritään painottamaan kunnossa-pidon tärkeyttä tuotantolinjan tehokkuudessa. Kirjallisuusosassa tutustutaan hyötysuhteen määritelmään ja käsitellään tuotantolinjan hyötysuhteeseen vaikuttavia tekijöitä. Kirjallisuusosassa selvitetään päällystetyn hienopaperin tuoteanalyysin avulla ominaisuudet, joilla on vaikutusta ajettavuuteen ja katkoherkkyyteen on-line päällystävällä hienopaperikoneella. Kokeellisessa osassa selvitetään tuotantoaikaa vähentävien tekijöiden syyt ja mahdolli-set aiheuttajat erilaisten vikaprofiilien avulla. Kokeellisessa osassa analysoidaan myös tuotantolinjan hylyn syntyyn vaikuttavat tekijät ja pyritään minimoimaan hylyn määrä. Pohjapaperin täplät aiheuttivat reikäkatkoja ja hylyn syntymistä kalanterin aukaisujen takia. Reunaviat ja kireysheitot aiheuttivat myös runsaasti katkoja. Lukuisat häiriöseisokit aiheuttivat aikahävikkiä. Häiriöseisokkeja aiheuttivat viat mekaanisissa laitteissa, narujen vaihdot ja rullausruuhkat. Telasuojelun aiheuttamat kalanterin aukaisut olivat työn alussa suurin paperin hylkäyssyy. Telasuojelun optimoinnin ja pohjapaperin täplien määrän vähenemisen myötä telasuojeluaukaisut vähenivät. Lajinvaihdot ja katkot olivat suurimmat hylyn aiheuttajat työn loppuaikana.

Non-wood massojen vedenpoiston arvioiminen märkäpuristuksessa

Yksivuotisten kasvien (non-wood) kuitua verrataan usein lehtipuukuituihin. Käytetyimpiä non-wood kasveja ovat vehnän olki, bambu, järviruoko ja bagassi. Non-wood massan erottaa puumassasta kuitenkin korkea silikaattipitoisuus sekä parenkyymisolupitoisuus, joka antaa massalle korkean hienoainepitoisuuden. Tämä yhdessä korkean hemiselluloosapitoisuuden ja lyhyen kuidun pituuden kanssa heikentävät voimakkaasti non-wood massan vedenpoisto-ominaisuuksia. Non-wood kuidulla voidaan korvata lehtipuumassaa hienopapereissa. Non-wood kuitu antaa paperille hyvän opasiteetin, korkean valonsirontakertoimen sekä sileän painopinnan. Massaan lisättävä pitkäkuituinen havupuumassa parantaa ajetta¬vuutta paperikoneella ja helpottaa massan vedenpoistoa. Non-wood massan vedenpoistoa voidaan tehostaa esimerkiksi poistamalla osa hienoaineesta, käyttämällä non-wood massalle sopivaa keittotapaa sekä käyttämällä märkä¬puristuksessa pitkänippityyppistä puristinratkaisua. Myös non-wood kuidun kuivaaminen parantaa vedenpoistoa. Tässä tutkimuksessa kirjallisuusosassa keskityttiin yleisimpiin paperin valmistuksessa käytettäviin non-wood kuidun lähteisiin, märkäpuristuksen teoriaan ja tapoihin tehostaa vedenpoistoa. Kokeellisessa osassa tutkittiin vehnänolkimassan käyttäytymistä märkäpuristuksessa erilaisten ominaisuuksien pohjalta. Tutkimuksen kohteena oli non-wood massan keittotapa (hapan/alkali), hienoainepitoisuus, silikaattipitoisuus sekä kuivattu/kuivaamaton kuitu. Vertailun vuoksi tutkimuksessa oli mukana myös yksi järviruokomassa. Tuloksista huomataan, että non-wood massan vedenpoistoon vaikuttaa hienoainepitoisuus, kuidun kuivaus sekä massan valmistustapa. Järviruokomassan veden¬poisto on tehokkaampaa kuin vehnänolkimassan paremman kuitu¬koostumuksensa takia. Jos hienopaperimassassa korvataan lehtipuumassaa non-wood kuidulla maksimissaan 40 %, massan vedenpoistoa voidaan hyvin arvioida erilaisten suotautuvuusmittojen, kuten freeneksen, vedenpidätyskyvyn ja suotautumisajan, avulla.

Täyteaineen dispergoinnin vaikutus paperin ominaisuuksiin

Kuljetettaessa täyteainetta pidempiä matkoja voidaan aikaan saada säästöjä, mikäli täyteaineliete valmistetaan korkeaan kuiva-ainepitoisuuteen. Dispergointiaineen avulla täyteainelietteen kuiva-ainepitoisuutta voidaan nostaa ilman, että menetetään täyteainelietteen virtausominaisuuksia. Dispergointiaineen tehtävänä on stabiloida täyteaineliete niin, että täyteainepartikkelit pysyvät lietteessä erillään, jolloin lietteen kuiva-ainepitoisuuden kasvattaminen on mahdollista. Täyteainepartikkelien agglomeroituminen estyy, kun dispergointiaine kiinnittyy täyteainepartikkelin pinnalle lisäten partikkelin sähkövarausta ja vahvistaen näin partikkeleiden välisiä repulsiovoimia. Dispergointi on mahdollista tehdä myös steerisellä stabiloinnilla. Yleisimmät käytössä olevat dispergointiaineet ovat polyakryylaatteja. Työssä tutkittiin MBF- laitteella valmistettujen arkkien avulla dispergoinnin vaikutusta täyteaineiden käyttäytymiseen ja paperin ominaisuuksiin. Dispergointiaineen todettiin heikentävän täyteaineen retentiota paperiin, sillä dispergointiaineen aiheuttama täyteaineen anionisuuden kasvu lisää kuidun ja täyteaineen välistä repulsiota. Dispergoitujen täyteaineiden käyttö vaatii retentioaineannoksen kasvattamista, mikä voi johtaa puolestaan formaation heikkenemiseen. Dispergointiaineen todettiin alentavan hienopaperin bulkkia, sillä paksuutta lisääviä agglomeraatteja esiintyi todennäköisesti vähemmän. Lisäksi dispergointiaineen havaittiin heikentävän hienopaperin ja TMP:stä valmistetun paperin optisia ominaisuuksia. Hienopaperilla dispergointiaineen käyttö puolestaan paransi paperin lujuusominaisuuksia. TMP- arkeilla bulkki ja lujuusominaisuudet muuttuivat dispergointiaineannostuksen myötä. 5 ‰:n dispergointiaineannostuksella päästiin samaan bulkkiin sekä lujuusominaisuuksiin kuin ei-dispergoidulla täyteaineella.

Flerskiktat papper : en sammanställning av historia, teknik och forskningsresultat

Until the beginning of the 1900:th century the paper making process was handicraft. The paper machines that have been developed since then are as impressing in size as fascinating when it comes to the technique. The process has always been improved to give a better paper for lower costs, with as short manufacture time as possible. Stratified forming has been a reality since 1830. From the beginning it was applied to board and paperboard. Now it is also the most common method for making tissue and one paper mill in Austria use it for fine paper. Stratified forming can be categorized as separate forming or simultaneous forming. Separate forming means using several headboxes and sometimes even several wires. Simultaneous forming means using only one stratified headbox. This method has many advantages over separate forming, inter alia improved economy, quality, wood exchange and higher runability of the paper machine. Several experiments have been done with simultaneous forming of different fibres by placing a fibre with high bulk in the middle layer and a smooth fibre on the surface layers. The results has shown that by using this method both the bending stiffness and surface properties are improved, or a lower grammage paper is obtained with maintaining quality. Simultaneous forming can also be used to stratify fillers in layers where they are most efficient. In that way both paper quality and economy is improved. Simultaneous forming is also used for fractionated pulp. Fractionation means separating springwood fibre from summerwood fibre, and placing them in separate layers. Research results of fractionated pulp show about the same result as simultaneous forming of different fibres.

Catalogue of the American library of the late Mr. George Brinley of Hartford, Conn. Containing also a biographical sketch of Mr. Brinley and an alphabetical index to the entire catalogue.

Price lists inserted.

The Renaissance : its art and life : Florence (1450-1550) /

"There have been printed of this work ... four hundred copies on fine paper, nos. 1 to 400."

Essays in librarianship and bibliography,

Occasional addresses and papers, for the most part previously published in various reviews, 1877-1898.

The plays of William Shakspeare : in fifteen volumes : with the corrections and illustrations of various commentators /

Also issued in 25 fine paper copies, extra-illustrated with engravings published by E. and S. Harding, and an 8 pp. list of directions to the binder.

Good talking and good manners : fine arts, with a paper on the social law of mutual help and the labor problem /

Mode of access: Internet.

Functional specialization of Eucalyptus fine roots: contrasting potential uptake rates for nitrogen, potassium and calcium tracers at varying soil depths

1. Little is known about the role of deep roots in the nutrition of forest trees and their ability to provide a safety-net service taking up nutrients leached from the topsoil. 2. To address this issue, we studied the potential uptake of N, K and Ca by Eucalyptus grandis trees (6 years of age - 25 m mean height), in Brazil, as a function of soil depth, texture and water content. We injected NO(3)(-)- (15)N, Rb(+) (analogue of K(+)) and Sr(2+) (analogue of Ca(2+)) tracers simultaneously in a solution through plastic tubes at 10, 50, 150 and 300 cm in depth in a sandy and a clayey Ferralsol soil. A complete randomized design was set up with three replicates of paired trees per injection depth and soil type. Recently expanded leaves were sampled at various times after tracer injection in the summer, and the experiment was repeated in the winter. Soil water contents were continuously monitored at the different depths in the two soils. 3. Determination of foliar Rb and Sr concentrations and (15)N atom % made it possible to estimate the relative uptake potential (RUP) of tracer injections from the four soil depths and the specific RUP (SRUP), defined as RUP, per unit of fine root length density in the corresponding soil layer. 4. The highest tracer uptake rates were found in the topsoil, but contrasting RUP distributions were observed for the three tracers. Whilst the RUP was higher for NO(3)(-)- (15)N than for Rb(+) and Sr(2+) in the upper 50 cm of soil, the highest SRUP values for Sr(2+) and Rb(+) were found at a depth of 300 cm in the sandy soil, as well as in the clayey soil when gravitational solutions reached that depth. 5. Our results suggest that the fine roots of E. grandis trees exhibit contrasting potential uptake rates with depth depending on the nutrient. This functional specialization of roots might contribute to the high growth rates of E. grandis trees, efficiently providing the large amounts of nutrients required throughout the development of these fast-growing plantations.

Variables affecting the fine grinding of minerals using stirred mills

Base metal resources are becoming more fine-grained and refractory and minerals separation processes require these ores to be milled to increasingly finer sizes. To cope with very fine grinding to below a P-80 of approximately 15 mum stirred milling technology has been adopted from other industries Neither this technology, nor the basic concepts of fine grinding, are well understood by the minerals processing industry. Laboratory studies were therefore carried out in order to investigate fine milling using different types of stirred mills. The variables analysed were stirrer speed, grinding media type and size, slurry solids content as well as the feed and product size. The results of the testwork have shown that all of these variables affect the grinding efficiency. The ratio of media size to material size was found to be of particular significance. The results were also analysed using the stress intensity approach and the optimum stress intensity ranges for the most efficient grinding were determined. Application of the results for process optimisation in the industrial size units is also discussed in this paper. (C) 2003 Elsevier Science Ltd. All rights reserved.

Durability performance of concrete made with fine recycled concrete aggregates

Fine recycled aggregates are seen as the last choice in recycling for concrete production. Many references quote their detrimental influence on the most important characteristics of concrete: compressive and tensile strength; modulus of elasticity; water absorption; shrinkage: carbonation and chloride penetration. These two last characteristics are fundamental in terms of the long-term durability of reinforced or prestressed concrete. In the experimental research carried out at IST, part of which has already been published, different concrete mixes (with increasing rates of substitution of fine natural aggregates sand - with fine recycled aggregates from crushed concrete) were prepared and tested. The results were then compared with those for a reference concrete with exactly the same composition and grading curve, but with no recycled aggregates. This paper presents the main results of this research for water absorption by immersion and capillarity, chloride penetration (by means of the chloride migration coefficient), and carbonation resistance, drawing some conclusions on the feasibility of using this type of aggregate in structural concrete, while taking into account any ensuing obvious positive environmental impact.

Environmental life cycle assessment of concrete made with fine recycled concrete aggregates

The majority of worldwide structures use concrete as its main material. This happens because concrete is economically feasible, due to its undemanding production technology and case Of use. However, it is widely recognized that concrete production has a strong environmental impact in the planet. Natural aggregates use is one of the most important problems of concrete production nowadays, since they are obtained from limited, and in some countries scarce, resources. In Portugal, although there are enough stone quarries to cover coarse aggregates needs for several more years, Supplies of fine aggregates are becoming scarcer, especially in the northern part of the country. On the other hand, as concrete structures' life cycle comes to an end, an urgent need emerges to establish technically and economically viable solutions for demolition debris, other than for use as road base and quarry fill. This paper presents a partial life cycle assessment (LCA) of concrete made with fine recycled concrete aggregates performed with EcoConcrete tool. EcoConcrete is a tailor-made, interactive, learning and communications tool promoted by the Joint Project Group (JPG) on the LCA of concrete, to qualify and quantify the overall environment impact of concrete products. It consists of an interactive Excel-spreadsheet in which several environmental inputs (material quantities, distances from origin to production Site, production processes) and outputs (material, energy, emissions to air, water, soil or waste) are collected in a life cycle inventory, and are then processed to determine the environmental impact (assessment) of the analysed concrete, in terms of ozone layer depletion, smog or "greenhouse" effect.

Physical-chemical and mineralogical characterization of fine aggregates from construction and demolition waste recycling plants

Construction and demolition waste (CDW) represents around 31% of all waste produced in the European Union. It is today acknowledged that the consumption of raw materials in the construction industry is a non-sustainable activity. It is thus necessary to reduce this consumption, and the volume of CDW dumped, by using this waste as a source of raw materials for the production of recycled aggregates. One potential use of these aggregates is their incorporation in reinforced concrete as a replacement of natural aggregates. A concrete that incorporates these aggregates and still performs well requires them to be fully characterized so that their behaviour within the concrete can be predicted. Coarse recycled aggregates have been studied quite thoroughly, because they are simpler to reintroduce in the market as a by-product, and so has the performance of concrete made with them. This paper describes the main results of research designed to characterize the physical and chemical properties of fine recycled aggregates for concrete production and their relationship with mineralogical composition and preprocessing. The constraints of the incorporation of fine aggregates in reinforced concrete are discussed. It is shown that, unless a developed processing diagram is used, this application is not feasible. (C) 2013 Elsevier Ltd. All rights reserved.