Painavaa asiaa musiikin peruskysymyksistä

Luettua

Musiikin vaarallisuudesta : Hegelin musikaalinen eläin

Artikkeli julkaistu myös antologiassa Musiikin filosofia ja estetiikka : kirjoituksia taiteen ja populaarin merkityksistä / Juha Torvinen & Alfonso Padilla (toim.). Helsinki : Yliopistopaino, 2005

Liikkeenjohdon asiantuntijoiden työn ja muun elämän yhteensovittaminen

Työn tarkoituksena on ymmärtää liikkeenjohdon asiantuntijoiden käsityksiä omasta työn ja muun elämän yhteensovittamisesta. Tavoitteena on saada selville miten konsultin ammatti, työn ja muun elämän yhteensovittaminen, yrittäjyys sekä tietotyö toteutuvat haastateltujen elämässä. Tutkimus on laadullinen ja aineistolähtöinen. Tutkimusta varten on haastateltu kymmentä TMC-sertifikaatin suorittanutta liikkeenjohdon asiantuntijaa, joista suurin osa on konsultteja ja yksityisyrittäjiä. Tutkimustulokset osoittavat, että haastatellut liikkeenjohdon asiantuntijat ovat tyytyväisiä työssään ja pitävät työn ja muun elämän yhteensovittamistaan onnistuneena. Yrittäjyydessä haastateltavat arvostavat itsenäisyyttä ja tiettyä vapautta työaikojen, työmäärän ja työn sisällön suhteen. Konsultin työtä he pitäväthaastavana, mielenkiintoisena ja vaihtelevana. Haastateltavat kokevat työnsä mielekkääksi ja asioiden olevan omassa hallinnassa, mikä auttaa jaksamaan ajoittain pitkiä ja raskaita työpäiviä. Ei niinkään työpäivän pituus, vaan ennemmin haastateltavien lasten iät vaikuttavat työn ja muun elämän yhteensovittamisen onnistumiseen. Haastateltavat, joilla on pieniä lapsia, potevat enemmän huonoa omatuntoa työn ja perheen yhteensovittamisesta kuin haastateltavat, joilla on aikuiset lapset. Ongelmia työn ja muun elämän yhteensovittamiseen saattavat ajoittain aiheuttaa liian suuri työmäärä, kiire, huono omatunto perheen kanssa vietetyn ajan vähyydestä, ajan riittämättömyys omille harrastuksille ja ystäville sekä pitkät työmatkat poissa kotoa. Työmäärän vaihtelevuus auttaa löytämään välillä rauhallisempia aikoja kiireellisemmistä viikoista palautumiseen.

Ymmärrystä ja keinoja osaamisen ja tiedon johtamiseen

Tämän tutkimuksentavoitteena on tarkastella osaamisen ja tiedon johtamista. Työssä tarkastellaan aiheeseen liittyviä teoreettisia kehyksiä. Työ ei sisällä empiiristä tutkimusosaa. Tutkimuksen teoreettisina viitekehyksinä ovat eritutkijoiden näkemykset tiedon ja osaamisen johtamisesta, tiedon ja osaamisen johtamisen sukupolvista, tiedon ja osaamisen johtamisen yhdistymisestä sekä näkemykset osaamisen kehittämisestä. Tutkimus osoittaa selkeästi osaamisen ja tiedon tärkeyden ja merkityksen organisaatiolle. Tulevaisuuden kilpailukyky rakentuu paljolti juuri osaamisen varaan. Osaaminen voidaan jakaa eri alueisiin, mistä yleinen näkemys osaamisen ja tiedon jakautumisesta. Osaamisen kehittämisprosessi etenee useilla tutkijoilla samansuuntaisesti visiosta ja strategiasta kehittämissuunnitelmaan. Tiedon luomisen tärkeys on päivä päivältä merkittävämpää myös organisaation osaamisen kannalta. Knowledge Managementin ja Competence Managementin kehitys ajan kuluessa kohti integroitunutta ja systeemistä näkemystä, missä molempien mahdollisuutena voidaan pitää koko systeemin hallintaa kohti itse uudistuvaa organisaatiota mahdollistaa myös ymmärryksen teorioiden viidakossa.

Liikuntakulutus kaupunkilaislasten ja -nuorten liikuntasuhteessa

Tilanteessa, jossa liikuntainstituutiot joutuvat aiempaa tiukemmin taistelemaan vetovoimaisuudestaan muiden vapaa-ajan elämysteollisuuden toimintamuotojen kanssa ja jossa ihmisten valinnat ja päätökset ohjautuvat pitkälti asioissa kohdattujen kulttuuristen merkitysten perusteella, ei liikunnan tutkimista vain fyysisenä harrastuksena voida enää pitää riittävänä lähestymistapana. Tämän tutkimuksen tarkastelunäkökulmaksi valittiin kaupunkilaislasten ja -nuorten suhde liikuntaan sekä liikuntakulutuksen rooli sen rakentumisessa. Liikuntasuhteen tarkoittaessa kiinnittymis- ja suhtautumistapojen kokonaisuutta, jonka kautta yksilö kohtaa ja arvottaa liikunnan sosiaalisia maailmoja kulttuurisine merkitysrakenteineen, voidaan kulttuurin- ja kulutustutkimukselliset vaikutteet todeta tutkimusotteessa keskeisiksi. Turussa keväällä 2004 survey-tekniikalla toteutettuun tutkimukseen osallistui 442 viidesluokkalaista 11 alakoulusta ja 380 yhdeksäsluokkalaista 11 yläkoulusta (N = 822). Vastaukset mahdollistivat liikunta- ja penkkiurheilupalvelujen sekä liikuntahyödykkeiden kulutusmääriä ja -sisältöjä koskevien tietojen päivittämisen ja täydentämisen. Uudet tutkimukselliset avaukset kohdistuivat liikuntakulutuksen eri osa-alueilla kohdattujen kulttuuristen merkitysulottuvuuksien paljastamiseen sekä liikuntasuhteen vahvuutta selittävien kulutusmuotojen ja merkityspainotusten löytämiseen. Kouluikäisille liikkumisessa itsessään osoittautui tärkeimmäksi hyvän olon ja mielen merkitys. Myös liikkumisen välineellistä merkitystä hyvinvoinnille arvostettiin. Välittömässä penkkiurheilussa painotettiin lajisuoritusten ja välitetyssä penkkiurheilussa arjesta irtautumisen merkityskokonaisuutta. Liikuntahyödykkeiden hankinnassa tärkeimpänä kohdattiin hyödykkeen välinearvo liikuntasuorituksille. 70 prosentille vastaajista liikunta oli vähintäänkin tärkeä elämänasia, minkä tulkittiin indikoineen vahvaa liikuntasuhdetta. Liikuntakulutuksen ilmikäyttäytymismuodoista seura- ja omatoimiliikunnan tiheys sekä liikuntatekstiilien käyttötiheys muissa kuin liikuntatilanteissa selittivät luotettavasti liikuntasuhteen vahvuutta. Liikuntakulutuksessa kohdattujen merkitysrakenteiden osalla menestyshalun sekä hyvän olon ja mielen tärkeys omakohtaisessa liikkumisessa, samoin kuin liikunta-asiantuntijuuden tärkeys välitetyn penkkiurheilun harjoittamisessa olivat merkitsevimmät liikuntasuhteen vahvuuden selittäjät. Kulutuksen lisäämiseksi kaikessa liikuntapalvelu- ja hyödyketarjonnassa tulee huomioida kohderyhmän sisäistämät merkitysrakenteet. Kansanterveyden kannalta toimenpiteet kouluikäisten saattamiseksi organisoidun liikunnan pariin näyttävät hyödyllisimmiltä. Jatkossa niin määrällisellä kuin laadullisella merkitystutkimuksella on mahdollisuus avartaa liikuntakäyttäytymisen ymmärtämistä muidenkin kohderyhmien osalla.

Osallisuuden toteutuminen ja kehittäminen nuorten näkökulmasta Helsingin nuorisoasiainkeskuksen kaakkoisen nuorisotyöyksikön alueella

Opinnäytetyössäni selvitin Helsingin nuorisoasiainkeskuksen kaakkoisen nuorisotyöyksikön alueen nuorten mielipiteitä heidän osallisuudestaan omassa toimintaympäristössään sekä alueellisten nuorisopalveluiden kehittämisestä. Opinnäytetyöni tulosten avulla saatiin tietoa alueen nuorten mielipiteistä ja kehittämisideoista koskien heidän osallisuuttaan, sekä toiminnallisesta että tunteiden näkökulmasta. Toimin koko työprosessin ajan yhteistyössä alueen nuorisotyöyksikön ja muiden alueen toimijoiden kanssa. Opinnäytetyöni teoreettisena viitekehyksenä on osallisuus, jonka jaoin osallisuuden tunteisiin ja toimintaan liittyviin teorioihin. Osallisuus on Helsingin nuorisoasiainkeskuksen keskeisimpiä toimintaperiaatteita ja osallisuuden kehittäminen sekä mahdollistaminen on yksi suurimmista haasteista alueellisessa nuorisotyössä. Opinnäytetyöni tutkimusmenetelmä on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Aineistonhankinnan keinona käytin Internetissä täytettävää kyselylomaketta. Toteutin kyselyn neljän Helsingin nuorisoasiainkeskuksen kaakkoisen nuorisotyöyksikön alueen yläkoulun seitsemäsluokkalaisilla. Yläkouluilla oli kyselyn toteuttamisen aikaan 487 seitsemäsluokkalaista, joista 235 vastasi kyselyyn. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 48,3 %. Kyselyn tulokset osoittavat, että toiminnallisessa osallisuudessa on kehittämistarpeita eivätkä osallisuuden tunteet toteudu täysimääräisesti alueen nuorten elämässä. Nuoret eivät koe saavansa vaikuttaa omilla asuinalueillaan, eikä heidän mielipiteitä ole kuunneltu tai otettu asuinalueilla huomioon. Toisaalta nuoret eivät ole erityisen kiinnostuneita vaikuttamaan oman asuinalueen asioihin. Osallisuutta mahdollistavat tunteet eivät kaikilta osin toteudu nuorten elämässä. Huomattava osa nuorista ei koe itseään tasa-arvoiseksi aikuisten kanssa eikä täysin koe, että heidän mielipiteensä hyväksytään. Nämä asiat ovat osallisuuden tunteen kokemisen kannalta tärkeitä. Sukupuolisensitiivisen nuorisotyön näkökulmasta opinnäytetyöni tulokset antavat alueelliseen nuorisotyöhön pohdittavaa. Osallisuuden toteutumisen kannalta useamman nuoren ääni tulisi saada kuuluviin asuinalueilla ja kouluissa. Nuorille tulisi kehittää nykyistä monipuolisempia osallisuusareenoita, joista mahdollisimman moni nuori olisi kiinnostunut ja näin ollen pääsisi vaikuttamaan omaa elämää ja toimintaympäristöä koskeviin asioihin. Osallisuusareenoita kehitettäessä tulisi lähteä nuorten lähtökohdista, eikä kehittää nuorten osallisuutta aikuisten toimintamalleja noudattaen. Työtä tullaan käyttämään alueen nuorisotyön ja erityisesti kaakkoisen nuorisotyöyksikön toiminnan kehittämiseen.

Uskonto kognition tuotteena : ja vähän kulttuurinkin

Kirjallisuusarvostelu

Eläinten hyvinvointi uuden ajan alun eläinkäsitysten valossa

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan uuden ajan alun filosofien eläinkäsityksiä ja eläinten hyvinvointitutkimuksessa esiintyviä filosofisia kysymyksiä, jotka koskevat eläinten tietoisuutta, eläinten kokemusmaailmaa koskevan tiedon mahdollisuutta ja eläinten moraalista asemaa. Ilman vastausta näihin kysymyksiin on mahdotonta asettaa kriteereitä eläinten riittävän hyvälle kohtelulle, mihin eläinten hyvinvointitutkimus pohjimmiltaan pyrkii. Eläinten tietoisuus nousi erityiseksi mielenkiinnon kohteeksi uuden ajan alun filosofiassa, jossa myös nykyajan mielenfilosofian juuret ovat. Juuri tästä syystä uuden ajan alun filosofian eläinkäsitykset ovat hedelmällinen lähtökohta eläinten tietoisuutta koskevalle filosofiselle tutkimukselle. Vaikka tieto eläinten kognitiivisista kyvyistä on aikojen kuluessa lisääntynyt huomattavasti, eläinkäsitysten taustalta löytyy edelleen jo uuden ajan alun filosofiassa esiintyneitä teemoja: onko ihmisellä sellaisia kognitiivisia kykyjä, joita eläimillä ei ole, vai ovatko ihmisen ja eläinten kyvyt samat, jolloin eroja on vain edellytyksissä käyttää näitä kykyjä? Tutkimuksessa esitellään ensin eläinten hyvinvointitutkimuksen sisältöä ja tuodaan esiin sen keskeisimmät tutkimuskysymykset. Seuraavaksi perehdytään yksityiskohtaisesti René Descartesin, Immanuel Kantin ja David Humen eläinkäsityksiin sekä sivutaan John Locken, H.S. Reimaruksen ja G.F. Meierin näkemyksiä. Reimaruksen ja Meierin eläinkäsityksiä ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu, vaikka he olivat hyvin vaikutusvaltaisia ajattelijoita uuden ajan alussa. Lopuksi luodaan katsaus hyvinvointitutkimuksen kysymyksiin uuden ajan alun filosofien näkökulmasta. Descartesin ja Kantin eläinkäsitysten näkyvin ero on siinä, että Descartes piti eläimiä pelkästään ruumiillisina olentoina kun taas Kant katsoi, että eläimillä on välttämättä sielu. Tästä huolimatta heidän käsityksensä eläinten tietoisuudesta eivät poikkea toisistaan kovinkaan paljon. Heidän näkökulmastaan eläinten hyvinvointi voidaan pitkälti rinnastaa kasvien hyvinvointiin, jota arvioitaessa voidaan nojautua fysiologiaan ja käyttäytymiseen. Hume puolestaan ei katso eläinten mielten poikkeavan ihmismielistä millään merkityksellisellä tavalla, joten hänen on mahdollista puhua myös eläinten hyvinvoinnin subjektiivisesta kokemuksesta. Kenenkään tässä tarkastellun filosofin mielestä meillä ei ole varsinaisesti moraalista velvollisuutta eläinten hyvään kohteluun, mutta tämä on kuitenkin Kantin ja Humen mukaan muista syistä suositeltavaa.

Sukututkijan jäämistö

Kirjallisuusarvostelu