Exercising sociomathematical norms in classroom discourse about data representation : insights from one case study of a grade 6 lesson in Indonesia

This paper examines a research study to foster mathematical discourse about data representations among Indonesian students. It was situated in the context of implementing an Indonesian version of Realistic Mathematics Education, labelled as PMRI, in primary schools. A case study of one lesson involving Grade 6 students on the choice of data representations in Yogyakarta will be discussed. The analysis focused on the enacted social norms and sociomathematical norms during a wholeclass discussion and their impacts on students’ knowledge of data representations. The need for constant effort to enact these norms in classroom mathematical discourse is highlighted.

Exemplifying a model-eliciting task for primary school pupils

Mathematical modelling is a field that is gaining prominence recently in mathematics educaiton research and has generated interests in schools as well.  In Singapore, modelling and applications are included as process componens in revised 2007 curriculum document (MOE, 2007) as keeping to reform efforst. In Indonesia, efforts to place stronger emphasis on connecting school mathematics with real-world contexts and applications have started in Indonesian primary schools with the Pendidikan Matematika Realistik Indonesia (PMRI) movement a decade ago (Sembiring, Hoogland, Dolk, 2010). Amidst others, modeling activities are gradually introduced in Singapore and Indonesian schools to demonstrte the relevance of school mathematics with real-world problems. However, on order for it to find a place in the mathematics classroom, ther eis a need for teacher-practitioners to know what mathematical modelling and what a modelling task is. This paper sets out to exemplify a model-eliciting task that has been designed and used in both a Singapore and Indonesian mathematics classroom. Mathematical modelling, the features of a model-eliciting task, and its potential and advice on implementation are discussed. 

”Et mul on virkaa täs maailmas” – Yli Hyvä Juttu luo toivoa syrjäytyneille nuorille

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko viranomaisten ja palokuntanuorisotyötä tekevien näkökulmasta sopimuspalokunnan nuorisotoiminnalla myönteisiä vaikutuksia syrjäytymisuhan alla oleviin lapsiin ja nuoriin. Samalla tutkittiin, millaisia käsityksiä viranomaistoimijoilla ja avainhenkilöillä on harrastustoiminnasta elämänhallinnan edistäjänä. Tutkimusta taustoittaa ajatus osallisuuden tuottamasta hyvinvoinnista sekä teoria Toivosta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu C.R. Snyderin Theory of Hope –ajattelumallille. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, strukturoiduilla haastatteluilla, avaininformanttihaastatteluilla sekä ryhmähaastatteluilla. Tutkimukseen osallistuneet ovat suomalaisia sopimuspalokuntien nuoriso-osastojen vastuuhenkilöitä tai sosiaali- ja pelastusviranomaisia. Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimus on Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen (THL) Yli Hyvä Juttu -hankkeen (YHJ) arviointitutkimuksen osatutkimus. Se liittyy lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn kehitetyn sosiaalisen vahvistamisen toimintamallin juurruttamiseen ja kehittämiseen. Toimintamallissa sosiaaliviranomaiset ja muut syrjäytymisuhan alla olevien nuorien kanssa toimivat ohjaavat aktiivisesti heitä sopimuspalokuntien palokuntanuorisotoimintaan. Tulokset viittaavat siihen, että palokuntanuorisotyön ja toimintamallin voi katsoa tukevan nuoren minäpystyvyyden kehittymistä, optimistista ajattelua itsestään ja tulevaisuudestaan. Se ohjaa valitsemaan terveitä päämääriä tulevaisuuteen ja tukee niissä sekä antaa nuorelle erilaisia vahvistavia kokemuksia toimijuudesta. Aineiston perusteella voidaan myös todeta, että sosiaalinen vahvistaminen on merkityksellinen asia palokuntanuorisotyössä ja YHJ -toimintamallissa, joka ohjaa nuoria harrastuksen pariin. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta palokuntaharrastus tukee nuoren yhdenvertaisuutta ja toiminnassa mukana ollessa opitaan kansalaistaitoja. Sosiaalisesta näkökulmasta katsoessa tulokset osoittavat, että yhteistoimintaan osalliseksi pääseminen tukee nuoren päämäärätietoisuutta. Emootioiden tasolla voidaan katsoa turvallisuuden tunteen lisääntyvän palokuntatoiminnan autoritäärisen toimintakulttuurin vuoksi.